Minä olen lihava. Olen onnellinen. Minä olen minä!
Mennään ihan ensimmäiseksi vaikka siihen olettamukseen ettei voi olla onnellinen koska on lihava. Aha, mutta mitäs jos sitä kuitenkin on onnellinen? Miksi se haittaa että lihava on onnellinen? Miksi lihava ei voisi olla onnellinen? Miksi se on jollekin toiselle iso ongelma että lihava on onnellinen? Sitä paitsi kuka sen päättää onko onnellinen vai ei, eiköhän meistä jokainen tiedä miltä itsestään tuntuu ja onko onnellinen?
Mä itse kuulen usein etten voi olla aidosti onnellinen koska olen tämmöinen suurenmoinen mimmi ja ihmettelenkin että miten mulle tuikituntemattomat ihmiset voivat tehdä tällaista olettamusta minusta. Mä olen ollut onnellinen lihava siitä saakka kun yksinkertaisesti vain hyväksyin itseni ja aloin rakastamaan itseäni muhkuroineen kaikkineen. Olen joskus kysynytkin tätä että millä perusteella lihava ihminen ei voisi olla onnellinen mutta en ole saanut siihen mitään kunnollista vastausta, vain toteamuksia että ”etsä nyt vaan voi olla”. Jassoo, mutta kun mä nyt vaan oon ja se kannattaisi vaan hyväksyä. Olen myös onnellisuuden lisäksi iloinen. Ai niin mutta kun se on kaikki esitystä, koko onnellisuus ja iloisuus, oikeasti itken pimeässä nurkassa ja vedän kaksin käsin suklaapatukkaa turhankin isoon mahaani. Huokaus. Jos joku toinen ei ole onnellinen kroppaansa, tai elämäänsä ylipäätään niin se on okei, mutta ei tarvitse alkaa olettamaan ettei kukaan muu voisi olla.
Ai niin mutta kun minähän olen laihdutuskuurilla, en siis voi olla
onnellinen. No kukahan sen asian on kiveen kaivertanut? Sitä paitsi,
olen elämäntaparemontilla enkä millään hemmetin kitukuurilla. Ne on
kaksi eri asiaa vaikka elämäntaparemontin aikana laihdunkin. Niin nyt
vaan sattuu tapahtumaan kun ruuat ja kaikki kolahtaa keskenään yhteen.
Ruoka ei ole vihollinen, se on elämänehto. Minkäs sille voi jos ruoka on
niin santerin hyvää. Mä rakastin itseäni +30kg sitten ja rakastan
edelleen – se ei ole
muuttunut vaikka paino onkin. Olen lihava, nautin ruuasta enkä suostu
näkemään sitä ongelmana. Voin nauttia silloin tällön hampurilaisen, tai
nyt kun on kesä niin jäätelön jos kaksikin. Se on voi voi jos se on
jollekin toiselle iso ongelma koska tälle suurenmoiselle lihavalle se ei
kuitenkaan ole.
Minä olen lihava. Olen myös onnellinen ja iloinen. Näitä tuntemuksia ei
voi kukaan multa kieltää eikä sanella miten saan tuntea. Olkaamme
siis rauhassa iloisia, onnellisia lihavia jos meistä siltä tuntuu – viis
siitä mitä toiset sanoo että meidän pitäisi tuntea.
saisi pukeutua. Usein kuulee suositeltavan miten lihavan kuuluisi
pukeutua ja mitä ei missään nimessä saisi ajatellakaan laittavansa
päälle. Ei saisi pukeutua vaakaraitaan koska se lihottaa. Ei saisi
esitellä allejaan koska jonkun silmät saattaa vaurioitua siitä. Ei sitä,
eikä missään nimessä tätä mutta tiedättekö mitä? Ei voisi vähempää
kiinnostaa! Jos haluan heittää vaakaraitasta päälleni niin minähän
laitan. Sitä paitsi olen nähnyt monella lihavalla vaakaraitaa ja
tiedättekö mitä? Ne näytti ihan mahtavilta niissä raidoissa! Säännöt on
tehty rikottaviksi ja tämä lihava toteaakin tekevänsä niin, sekä toivoo
että muutkin tekisivät.
Miksi lihava ei saisi pukeutua miten
itse haluaa ja mikä itsestä tuntuu mukavalta? Miten se on toiselta pois
jos joku haluaa pukeutua kesähelteillä toppii ja shortseihin? Miksi
lihava ei saisi nauttia kesästä, ottaa rusketusta pintaan, se kun ei
oikein tuota tulosta jos on päästä varpaisiin asti peitettynä.
Sanomattakaan siitä kuumuudesta jonka ongelman tuollainen verhoaminen
tuo.
Mä en ole enää vuosiin välittänyt mitä muut ovat sanoneet
mun pukeutumisesta, sillä jos välittäisin niin mähän pukeutuisin
burkhaan. Tai menisin nakuna tuolla pihalla ja joutuisin putkaan. Mähän
en saisi laittaa shortseja jalkaan koska mulla on kuulemma aivan
hirvittävät jalat jotka pitäisi mieluusti verhota kuin esitellä. No
minäpä esittelen koska mulle on aivan sama jos ne hirvittää jotain
muuta, katseen kun voi aina kääntää toisaalle. Mun pitäisi pistää
helteellä käsivarret piiloon koska allini ovat painovoimaa uhmaavat
mutta edelleenkin heiluttelen niitä tuulessa ja vähät välitän toisten
kauhunsekaisista katseista, että miten se kehtaakin. Sorry, mä vaan
kehtaan – jokaisen pitää vain hyväksyä se. Ja ah, miten nuo ihanat
löllöallini heiluvatkaan, kilpaa tuulen kanssa.
Tiedättekö
kuinka vapauttavaa on kun voi vapaasti pukea päälleen ihan mitä itse
haluaa, tietenkin hyvän maun rajoissa? No kuulkaas, oikein hemmetin
mahtavalta! Jos et ole vielä itse tätä kokenut, niin suosittelen tänä
kesänä aloittamaan.
Minä olen lihava. Pukeudun miten haluan ja
viis veisaan niistä pukeutumissäännöistä. Oloni on vapautunut ja todella
kevyt, suurenmoisesta painostani huolimatta. On vapauttavaa olla oma
itsensä.
on? Eihän ne lihavat liiku kuin korkeintaan jääkaapin ja sohvan välillä.
No kyllä ne liikkuu, mutta tätäkään ei lihava saisi tehdä koska sehän
on aivan väärin. Lihavan kuuluu olla sohvalla ja valittaa lihavuuttaan.
Mitä se lihava oikein kuvittelee sillä liikkumisella saavuttavansa koska
eihän se mitään jaksa. Sitä paitsi sehän valehtelee jos sanoo
liikkuvansa. Lihavat ei liiku, piste.
Jos ei liiku, on laiska ja
jos sattuukin liikkumaan, on naurettava ja valehteleekin vielä hemputti
soikoon! Näihin hauskoihin olettamuksiin törmää varmasti jokainen
lihava jos vähänkin yrittää tehdä jotain terveytensä eteen. Terveellistä elämää koska terveys, ei koska laihuus.
Mä
olen itse törmännyt näihin. Silloin kun en isommin liikkunut, sain
kuulla olevani lihava laiska paska ja nyt kun liikun, en kuitenkaan
himourheilijan lailla mutta liikun kuitenkin, niin sitten se onkin
naurettavaa ja peräti valehtelua. Ja ne jotka uskovat että liikun, niin
heidän mielestään en liiku riittävästi. Voisitte jo itseksenne päättää
kumpaa se on, hyvää vai huonoa. Mun mielestä se on hemputin hyvä asia
jos lihava haluaa liikkua ja härregyyd sentään, jopa tykkääkin siitä!
Jos
liikkuukin niin sitä pitää harrastaa naama punaisena, hampaat veressä.
Eikä siitä saa missään nimessä sanoa nauttivansa tai että se on kivaa.
Ainakaan jos olet lihava. Jos liikunnan jälkeen olo on kuin katujyrän
alle jääneenä, niin eihän se ihmekään ole ettei liikuntaa haluta
harrastaa. Jos siis sanot että olo tuntuu mukavalta, niin ethän sitä
kunnon liikuntaa ole harrastettu nimeksikään.
Minä olen lihava. Liikun ja jopa tykkäänkin siitä. Minä olen kaikkea mutta ensisijaisesti MINÄ OLEN MINÄ!
263 kommenttia
Anonyymi
Go Girl! Mahtava kirjoitus, mahtava persoona 😊 Juurikin näin, ei koko määrittele meitä ihmisinä eikä ole onnellisuuden mittari! Ole oma itsesi, aidosti ja täydellä sydämellä, itsellesi elämää elät, et muille 😊
Iloista kesää toivottaen, Pia
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
<3 Koko ei todellakaan määrittele millainen sä olet ihmisenä ja oletko onnellinen vai et. <3 Toivottavasti kaikki muutkin alkaisivat pikkuhiljaa ymmärtämään tämän.
Anonyymi
Hyvä hyvä 🙂 Täyttä asiaa 🙂 Ihanaa kesää sulle <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Todellakin! <3 Ihanaa kesää myös sulle! <3
Venla
<3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
<3
Anonyymi
Peittäisin kyllä nuo kädet ja jalat, ällöttävän näköiset noin lihavana.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä voin ostaa sulle silmälaput, niin ei tartte kattella. Pistätkö mulle maililla osoitteesi niin lähetän sulle ne laput helpottamaan elämääsi. <3 Pus Pus!
Anonyymi
Itsekin lihavana en voisi ajatellakaan pitäväni hihattomia paitoja. Löllyvät käsivarret ei yksinkertaisesti näytä hyviltä. Siinä ei ole mitään pahaa sanoa se ääneen, on hyvä olla realistinen. Näyttäisit tyylikkäämmältä, jos pitäisit käsivarsien yläosan peittäviä vaatteita. Myöskään pienenpienet ballerinat eivät sovi turpeisiin jalkoihin, näyttävät siltä että ovat räjähdyspisteessä. Kannattaisi hankkia hieman reilummankokoisia, päältä umpinaisempia kenkiä, näyttäisi huomattavasti tyylikkäämmältä. Ja sanon tämän täydellä ystävyydellä, koska itsekin painin samojen ongelmien kanssa 🙂
Anonyymi
Haha! Pistäisitkö anonyymi kuvaa itsestäsi, niin voisin kertoa sinulle mitä sinä voisit peittää itsessäsi? 🙂
Ninni
Hahaaaa! 😀 Hyvä Pipsa! 😀 Mä voin lähettää siihen samaan osoitteeseen lapaset rannelukoilla, niin ei tarvitse kirjottaa tollasta paskaa 😀
Anonyymi
Olet upea tuollaisena ☺! Omana itsenäs
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kaikki meistä on <3
a
En ehtinyt lukea koko postausta, mutta oli pakko tulla kommentoimaan näin kun vielä muistan. Kuulin kaupassa jonkun kiroavan sitä, että toppeja on niin suuri valikoima. Hänen mielestään suurimmalla osalla naisista ei ole sellaiset käsivarret, joita ei sovi esitellä. Viittasi juuri alleihin. Katselin siinä samassa käsivarsiani. Allit. Ihottumaa. Itseasiassa kahta erilaista ihottumaa. Kaiken kukkuraksi puolet käsistä oli palanut auringossa. Ehkä ei unelmien kädet, mutta miksi piilotella? Tunnen oloni topeissa kivaksi ja viileämmäksi, niin miksi en käyttäisi?
Ps. Ihailen rohkeuttasi olla oma, ihana itsesi!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, siis siitä vaan esittelemään vaikka eivät olisikaan maailman kauneimmat allit. Mä en ainakaan peittele itseäni sen takia että jonkun toisen mielestä ei saisi niitä alleja esitellä. 🙂
Anonyymi
Ja miksi tälläinen aihe? Jokainen kantaa kilonsa miten tykkää. Tavallaan mun mielestä kuitenkin häpeät kilojasi kun pitää todistella olevansa onnellinen isona, lihavana.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ai kun lihava teki tällainen niin se tottakai oikeasti häpeää itseään kun innostuu kertomaan koko maailmalle ettei itseään kannata hävetä, vaan rakastaa sellaisenaan. Ja tietenkin sinun luulosi on ainoa oikea totuus. Jep Jep!
Jonna
Ei kerrassaan mikä näitä ihmisiä vaivaa? 😀 Makeat naurut sain, kiitos vain anonyymi. Teitpä niin tai näin, aina väärinpäin.. Vai miten se menee. Hieno kirjoitus Pipsa, ollaan jokainen onnellisia sellaisena kuin ollaan! Eikähän se sitä tarkoita, ettei haluaisi mihinkään itsessään muutosta, vaikka olisi onnellinen ihan juuri sellaisenakin kuin on. (Oliko liian monimutkainen lause? 😮 )
Ihanaa kesää, toivottavasti saadaan vielä kesäkelitkin takaisin. 🙂
Anonyymi
Sä oot huippu mimmi!!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Me kaikki ollaan huippumimmejä! <3
Anonyymi
Jokainen saa oikeasti olla millainen haluaa ja pukeutua miten vain. Mutta se, että ylipaino ei kuulu kenellekään muulle, ei pidä paikkaansa. Voin kertoa, että työssäni hoitajana sairaalassa se todellakin kuuluu. Arvatkaapa vaan kuinka monen potilaan sairaudet ovat liitännäisiä ylipainoon? Tai kuinka monta hoitajaa on rikkonut selkänsä siirrellessään ylipainoista vuodepotilasta kyljeltä toiselle? Omalle kohdalleni on sattunut tapauksia, että jokin tutkimus on ollut pakko jättää tekemättä potilaan ylipainon takia. Se, että olet nyt terve, ei todellakaan tarkoita että olisit sitä tulevaisuudessa. Voisin väittää, että iän kertyessä vaivoja tulee, joten hienoa että olet tekemässä elämäntaparemonttia.
Aivan varmasti lihava voi olla onnellinen ja hänen pitääkin olla (tai sitten pitää tehdä asioille jotakin). Ja lihava (tai laiha) saa pukeutua miten vain. Mutta fakta on, että ei se lihavuus ole kellekään suositeltavaa.
Anonyymi
Olen samaa mieltä. Lihavuus altistaa hyvin monille (elintaso)sairauksille ja on näin ollen yhdyskuntataloudellisesti hyvinkin kallista. Elämäntapamuutokset ja laihduttaminen ovat ensiarvoisen tärkeät askeleet kokonaisvaltaiseen terveyteen.
En ymmärtänyt postauksen ajatusta siitä, että onnellisuus, joka on jokaisen subjektiivinen käsitys, liittyisi millään tapaa painoon, pukeutumiseen tai (vähäiseen) liikuntaan.
Hyvä, jos bloggaaja on onnellinen, mutta onnellisuus ei käsitykseni mukaan tule allien heiluttamisesta tai itsensä esittelystä. Jotenkin koko postaus ja sen idea jäi minulle hyvin hämäräksi. Oliko tarkoitus: lihava = onnellinen?
Yuki
Mutta eiköhän lihava itsekin tiedä olevansa lihava ja niistä mahdollisista riskeistä myös. Ei ole toisen asia mennä kommentoimaan muiden kiloja vain koska on "huolissaan". Moni käyttää sitä ihan vain tekosyynä ilkeilyyn.
Mun mielestä susta Pipsa huokuu aito elämänilo ja mun mielestä ne vaatteet mitä käytät, sopii sulle. Värikästä ja pirteää kuten säkin, toimii! Sun blogista tulee aina hyvälle mielelle, kiitos siis siitä. 🙂 <3
Anonyymi
Onko sinulla yleisestikin vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Alkuperäinen kommentoija on ilmeisesti ymmärtänyt tekstini hitusen väärin, vaikka ei se ylipaino terveyden kannalta hyvä olekaan. Pointtini on että siitä ylipainosta huolimatta jokainen saa pukeutua kuten haluaa ja saa olla onnellinen vaikka olisikin lihava. Kenenkään muun ei kuulu sanoa miten lihavan kuuluisi pukeutua, tai ettei joku lihava voi olla onnellinen koska on lihava.
Anonyymi
Pisti silmään tuo väite että moni on rikkonut selkänsä ylipainoista potilasta siirtäessä. Ongelma on silloin kyllä työergonomiassa eikä potilaassa.
Anonyymi
Itkeekö sairaanhoitaja siellä myös esim. tupakoitsijoiden liitänäissairauksista. Kun on niin raskasta hoitaa keuhkosyöpäpotiladta kun hän sellasen on mennyt ihan itse hankkimaan? Oikea sairaanhoitaja tietäisi millaisia asioita esim. Sairaalollisen ylipainon taustalla voi olla. Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia ja tuskimpa kukaan itseään tahalleen haluaa lihottaa vaarallisen lihavaksi. Ja asian taustalla voi olla monenlaisia asioita. Piian postaus oli vastaus kaikille niille jotka olettaa ja epäilee hänestä asioita käsittämättä lainkaan kuinka väärässä ovat. Postaus oli loistava. Jokainen tietää itse itsensä parhaiten. Tommoset haukkujat ovat vaan itse niin epävarmoja itsestään ettö luulevat onnen tulevan ulkonäöstä. Ahahah voi voi.
Anonyymi
Kaunis Pipsa 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
<3
Miia
Kiitos kun taas jaksoit vetää kissan pöydälle ja asiaa! Se on karseata huomata yli 50-kesäisenä että on elämänsä elännyt häveten jotain mikä ei ole ikinä ollut oma syy… nyt saa allit heilua ja maha roikkua ja mä puen päälleni mitä huvittaa ja milloin huvittaa ja rakastan itseäni juuri sellaisena kuin olen.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No eikös nyt ole aika sitten alkaa elää sitä elämää miten tykkää? 🙂
Anonyymi
Ihan huippu kirjoitus Pipsa <3
Itse olen törmännyt lihavana noihin samoihin asioihin. Joskus vuosia sitten tuntui, että miun lihavuus oli isompi juttu muille kuin miulle itselleni. Ja kuulin rivien välistä sellaistakin juttua, että " Miten tolla voi olla noin hyvä itsetunto, kun on niin lihava" Miulla on ylipainoa ollut 60kg. Siitä on jäljellä enää 30kg ja periksi en anna. Elämäntapamuutos se on mikä kannattaa. Hyväksyin itseni yli 10 vuotta sitten sellaisena kuin olen ja sitä en ole katunut. Miekin rakastan olla mie =) Lämmintä, rentouttavaa ja ihanaa kesää siulle Pipsa ja koko siun poppoolle <3
Terkuin: Taina =)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ihanaa kuulla että sie rakastat olla sie <3
Jasmin
Olet aivan ihana persoona ja niin kaunis sisäisesti kuin ulkoisestikkin. 💕 Ei ole väliä onko laiha vai lihava, mutta se miten kantaa omaa kehoa sellaisena kuin se on herättää huomiota. Ja sinä kannat omaasi todella kauniisti ja sen todistaa noi kuvat. 🙂 Ihmiset jotka kiinnittää huomion vain kehon pintaan ovat liian pinnallisia ja minua itseäni suoraan sanottuna säälittää sellaiset ihmiset. Toivottavasti et välitä tälläisten ihmisten mielipiteistä. Olet kaunis!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, jokainen on ihana sellaisena kuin on. Lihava/laiha saa olla onnellinen, itsevarma ja mitä tahansa. Kukaan muu ei voi sanoa millainen toinen on.
Unknown
Vau, arvostan sua tosi paljon, upee oot♥
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitti <3
Anonyymi
Tällä säällä paljastavissa vaatteissa polttaa itsensä helposti. Ihosyöpävaara
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tämän asian huomioonottaen voi olla vähissä vaatteissa. 🙂
Anonyymi
Kolmikymppisenä ei ymmärrä että viisikymppisenä terveys menetetään helposti ja jokainen riskitekijä on pahasta
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä sitä todellakin ymmärretään. Siksihän minäkin olen elämäntaparempassani ettei silloin 50v. menetetä terveyttä, mutta se ei silti estä minua olemasta onnellinen yms.
Anonyymi
Eikö sua yhtään pelota kuinka ylipaino tekee susta todella sairaan ihm isen? Sä et tada välittää, kunhan saat jonkun rätin päällesi ja näyttelet iloista vaikka sisimpäsi itkee ja itkee ja itkee…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Sä et varmaan ole lukenut blogia, niinku yhtään? Kun kerran teet tuollaisen olettamuksen. 🙂 Jos lukisit, tietäisit että todellakin teen ylipainoni eteen jotain.
Anonyymi
Vaikea ymmärtää mikä sairaanomaisessa lihavuudessa on niin ihailtavaa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kuka täällä sellaisesta on puhunut?
Anonyymi
Kuka täällä ihannoi ja mitä?!
Raivostuttaa te kaikki "kaikkitietävät" jotka tiedostaa lihavuuden vaaroja ym. JOO-O kaikki sen tietää, Pipsakin ja sen takia hän on laiduttanut 30kiloa ja aikoo varmaan monta kymmentä kiloa vielä pudottaa. Mutta eikö hän saisi olla onnellinen ja rakastaa itseään nyt kun hän on lihava? Pitääkö odottaa siihen asti että hän on normaalipainoinen että saa olla onnellinen ja iloinen?
Ei ole kukaan mitään ihannoinut ja bloggaaja mitään yllyttänyt ketään lihomaan, oppikaa lukemaan ennen kuin tulette aukoo päätä.
Hyvää kesää Pipsa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No mutta enhän tietenkään, koska olen lihava. Eihän lihava saa olla mitään, muutakuin murjottava mättöä syövä. No onneksi en anna sen haitata, mitä muut aattelee. Ja tosiaan, en ihannoi tässä ylipainoa mitenkään vaan yritän sanoa että siitä huolimatta voi olla ihan helveti tyytyväinen elämään. Ja suosittelen laihdutusta, mutta suosittelen etä ihmiset tekisi sen terveyden, eikä niinkään ulkonäkö seikkojen takia tai että sitten olen onnellinen kun olen laiha.
Anonyymi
Olin ensin närkästynyt tästä postauksesta, koska itse koen, että ylipainoisena en voi olla edes nätti kauneudesta nyt puhumattakaan. Olen pudottanut painoa 10 kiloa ja normaalipainon ylärajalle olisi matkaa toiset 10 kiloa. Tänään minulle kerrottiin, että työkaverin mies oli kommentoinut, että onpa muuttunut edukseen ulkonäkö. Kivalta tuntui mutta Pipsan kommentti siitä, että laihduttaminen terveyden vuoksi on tärkeintä, on ihan ykkösjuttu. Ja toinen asia on se, että en/et pudota painoa muiden ihmisten takia vaan itsesi takia. Tärkeintä on, että itse pitää kropastansa ja hyväksyy sen. Painon pudotukseen pitää olla sisäinen syy, ei ulkoinen. Olisi kiva olla normaalipainoinen pitkästä aikaa mutta oman itseni vuoksi. Ei muiden ihmisten takia kannata laihduttaa. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se se on, tärkeintä on että itse tykkää itsestään. Jokseenkin siis huvittavaa miten itse olen aina saanut kuulla, etten mä saisi tykätä itsestäni. Ja jos tykkään, niin se muokataan aina joksikin toiseksi.
Anonyymi
Niin todella mahtavan hyvä kirjoitus ja nappi mielipiteet sulla! Itsekin olen monesti ihmetellyt tuota ihmisten ahdasmielisyyttä. Mistä toinen ihminen voi todellakaan tietää toisesta ihmisestä onko hän onnellinen juuri sellaisena kuin on kun ei voi toisen pään sisälle nähdä? Itse hiukan ylipainoisena saan kuulla kaikenlaisia kommentteja koska pukeudun aika värikkäästi niin töissä kuin vapaallakin. Joidenkin mielestä se on hyvä asia ja joidenkin mielestä huono. Mitä terveyteen tulee onhan se ylipaino syy moniin sairauksiin ja vaivoihin kuten myös tupakka ja alkoholi. Lähihoitajana hoidan esim. diabetikoita ja sydän- ja verisuonitautisia. Diabetesta sairastavista moni on saanut lääkkeet vähemmäksi ja olon paremmaksi painonpudotuksen myötä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Nimenomaan! No nämä tietyt ihmiset kuvittelevat tietävänsä mitä toisen ihmisen päässä liikkuu, kuten esim. mun mietteistä tiedetään satavarmasti että esim. tämänkin postauksen jälkeen itkeni itseni uneen. Jep! Joo, onhan noita pukeutumisneuvojia mutta heille annetaan anteeksi kun kaikki ei tykkää värikkäistä ja se on niin makuasia. 🙂 Joo, eihän suuri ylipaino ole hyvästä mutta pointtini ei koskekaan nyt sitä. Varmasti kaikki lihavat tiedostavat ylipainon riskit, mutta siitäkin huolimatta heidän ei tarvitse olla ilottomia ja masentuneita.
Krista / Lukutoukan kulttuuriblogi
Täällä on yksi lihava, jolla myös elämäntaparemontti käynnissä. Ihana bloggaus Viivi, niin tärkeä! Tuo on hyvä asia minkä otit esille, tuo ylipainoisen liikunta. Ihan hassu, kamalalla tavalla hassu juttu. Itselle liikunta oli pitkään vaikea asia juuri tuosta syystä, että kun lähtee johonkin harrastamaan liikuntaa niin katsotaan pitkään ja usein myös nauretaan. Ja sitten valitetaan etteivät ylipainoiset tee painolleen mitään? Hei haloo! Olet rohkea ja kaunis nainen, pidä kiinni siitä! <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, tohon olen itsekin törmännyt. Että vaikka liikun, niin ei sekään ole hyvä juttu. Voisivat oikeasti päättää että kumpi onkaan hyvä ja kumpi ei – liikkuminen vai liikkumattomuus. 🙂
Frutti di Mutsi
Sä oot kaunis ja upea! Luen sun blogia Kateudella, sillä sun itseluottamus ja asenne on jotain niin käsin kosketeltavan hienoa. Ja inhoan sitä etten voi täysin samaistua tähän tekstiin. Itse painoin 150kg kun aloitin elämöntaparemontin. Nyt on mennyt 16kk ja painoa tippunut -50kg. Silti tunnen itseni lihavammaksi kuin koskaan ennen. Kun olin suurempi, koin itseni pienemmäksi ja nyt kun olen pienempi, koen itseni suuremmaksi. Mut ehkä tää tästä. Tää posaus sai ajattelemaan asioita! Kiitos!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hei todella mahtavasti oot saanut paino tiputettua. Mahtavaa!!!! Tuo kaikki on vaan sun pään sisällä ja sun pitää alkaa käymään sitä läpi. Suosittelen jollakin tavalla saamaan nostettua vaikka reppuun (tai vastaavaan) tuon 50kg painon, niin tunnet konkreettisesti eron. Toinen vois olla 50kg verran painoa nokan eteen, se voipaketti esimerkki ois loistava. Voispa johonkin kauppaan mennä kattmaan sitä määrää. 🙂 Sulla kun ois aika kiva määrä niitä paketteja. 🙂
Krista / Lukutoukan kulttuuriblogi
Anteeks, Pipsa, tuli nimesi suhteen ajatusvirhe 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, ei se mitään. Saat anteeksi. 😀
Anonyymi
No kylläpä, kylläpä.
Olin äskettäin gynekologin luennolla, joka kertoi, että oli ollut BMI 59 synnyttäjä. Tuon kokoinen ei pysty synnyttämään alakautta, koska läskit on synnytyskanavan tiellä, ja sektiossakin on isot hankaluudet. Ja kommentoi vielä, ettei näin reippaasti ylipainoinen äiti pysty huolehtimaan lapsestaan, koska ei kertakaikkiaan pysty olemaan konttailevan pienen lapsensa perässä. MItä mieltä sinä olet tästä? Pitäisikö sairaalloisesti ylipainoisten jättää kokonaan lapset tekemättä? Pitäisikö heidät sterilisoida?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ohoh, nyt tuli kyllä semmosta urbaanilegendaa etten vaivaudu edes vastaamaan. Varsinki kun tällä ei ole mitään tekemistä itse postauksen tekstin kanssa.
Anonyymi
En ole tuon alkuperäisen kommentin kirjoittaja, mutta siis mitä tarkoitit tuolla, että on urbaanilegendaa? Ei itse asiassa ole raskauskomplikaatioiden ja sektion kohdalla, ja vauvan terveyskin vaarantuu kun raskausaika voi vaikuttaa epäedullisesti lapsen tulevaisuuteen, mm. Diabetesriski ja ylipainon riski ovat korkeammat, kuin terveellisesti elävän äidin kohdalla. Mitä tulee toimintakykyyn, niin siltä osinhan kyse on yksilöistä, toinen voi olla varsin toimintakykyinen äärimmäisen lihavana, toisella alkaa vaivat ja kivut jo pienemmälläkin ylipainolla. Ei tietenkään pitäisi sterilisoida, eihän tupakoivia/päihdeäitejäkään pakkosteriloida, sehän olisi ihan natsisaksan meininkiä, tuollaiset puheet täytyy 2000-luvulla unohtaa. Tärkeämpää olisi raskauden aikana pyrkiä ylipainosta huolimatta mahdollisimman terveisiin tapoihin, ja ettei paino nousisi, ja minimoimaan riskit. Eikä tosiaan monet voi noilla painoilla raskaaksi tullakaan, siinä on erinomainen kannustin parantaa elintapoja ja laihduttaa, jos toivoo vauvan kuitenkin saavansa, näin omalla kohdallanikin oli, vaikka toki oli muitakin syitä laihduttaa. 🙂 Asiat eivät ole mustavalkoisia ikinä, eikä niitä pidä pyrkiä sellaisina näkemäänkään.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, tottakai kaikessa on aina riskinsä kun puhutaan lihavasta. Mutta on mielestäni tylyä sanoa ettei lihava saisi olla äiti, samoin voisi ajatella myös monesta muustakin jonka jätän kyllä nyt mainitsematta. Itse olen kuullut tuon urbaanilegendan niin että jos lihavalla on läskit synnytyskanavan tukkeena, ei se voi silloin raskautua. Mutta tottakai lihavan raskaus on riskaabelia mutta itse tunnen muutamia jotka ovat lihavuudestaan huollimatta tulleet raskaaksi eikä synnytyksissä ole ollut mitään ongelmia.
Anonyymi
Vai että läskit synnytyskanavan tiellä. Taisi olla gynekologi huumorimiehiä. Tämä ns. soft tissue dystocia, joka tunnetaan myös nimellä "fat vagina theory", on urbaanilegendaa, jota yksikään luotettava tutkimus ei ole havainnoinut. Suomessakin yli 150-kiloiset synnyttäjät alkavat olla arkipäivää, ja kyllä niitä vauvoja vaan ihan alakautta putkahtelee maailmaan.
Tietenkin on järjevää pudottaa painoa ennen raskautumista, ja hyvin lihavien naisten raskaudet ovat aina riskiraskauksia. Mutta jotain rajaa noihin väitteisiin. "Läskit synnytyskanavan tiellä", hah!
– Terveisin äiti, joka synnytti reippaasti yli BMI50-kokoisena, luonnollisesti, alakautta ja ongelmitta, ja joka konttailee lattioilla lapsen perässä joka päivä.
Anonyymi
En minäkään ole mistään läskivaginasta kuullutkaan, mutta siitä kyllä, että kovasti ylipainoisilla synnytys herkemmin jumittuu tai ei etene, kohtu ei jaksa supistella riittävästi ja vauva voi johtua ahdinkoon, siksi riskit punnitaan tarkemmin jo ennalta ja sektioon turvaudutaan herkästi. Ja tosiaan nuo jopa elämänmittaiset terveysvaikutukset lapsen kohdalla. Mutta kun kyllähän riskejä on maailmassa muitakin kuin ylipaino, ei se ylipaino sinänsä mikään este tai syy ole olla hankkimatta lapsia.
Anonyymi
Anteeksi vaan,jos kysyn eikö lääkäri varoittanut näistä vaaroista :sikiökuolleisuuden vaara,raskaumyrkytys, laskimotukoksen, selkäpuudutus vaikeampi antaa ym.ym.😯
Anonyymi
Itkitkö itsesi uneen illalla tämän postauksen jälkeen?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No mutta tottakai, peukkua imien. 😀 😀 😀
Kirsi
Minusta ei tunnu tuolta, mutta 1000 X<3 Sinulle!!!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, ei kaikki varmasti ajattele samalla tavalla. 🙂
Anonyymi
Meille vanhoille lukijoillehan tässä ei ollut mitään uutta, tätä samaa olet julistanut aina. Ja rohkea kyllä olet, siinä mielessä että asetat itsesi kaikkien arvosteltavaksi sellaisena kuin olet, niinhän sen pitäisikin olla.
Minä en ole rohkea, enkä onnellinen kilojeni kanssa. Mielestäni en näytä hyvältä ainakaan tiukoissa muodot paljastavissa vaatteissa paksuine alleineni. Olen visualisti, sisustussuunittelija joka rakastaa kaikkea kaunista. Tosi asia vaan on, että vaatteet istuvat ja näyttävät paremmilta normaalivartaloisella, jotka hekin haluavat yleensä pukeutua omia parhaita puoliaan korostaen.
Ulkonäköä tärkeämpää on kuitenkin terveys. Olen sinua vanhempi ja ylipainoni tuntuu jo jaksamisessa. Lihakset ja nivelet kipeytyvät ja olo on usein tukala ja hiki virtaa. Pelkään sairastuvani. Lihavuus estää minua elämästä täysillä. En siis ole onnellinen, vaikka muuten asiat elämässäni ovatkin kunnossa, yritän koko ajan laihtua.
Ulkonäkö ei määritä ihmistä, mutta runsaassa ylipainossa ei ole mitään tavoiteltavaa ja ihanaa. Pukeutuminen ja liikkuminen on varmasti paljon mukavampaa kun ylimääräistä painoa saa pois.
Ilolla seuraan elämäntaparemonttiasi, rohkeuttasi ja iloisuuttasi jatkossakin 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, ei tää uus aihe ole. 🙂
En sitä ajatellutkaan että kaikki olisivat tyytyväisiä ja kyllähän terveyden takia pitäisikin laihduttaa. Laihdutuksen syytäkin kannattaa miettiä, että miksi laihduttaa. Itse remppailen terveyden takia, ettei sitten 50v. ole kovia kolotuksia. Mutta ei sekään niitä varmaksi voi viedä pois, tiedän hoikkiakin 50v. ihmisiä jotka valittaa ja ovat koko ikänsä olleet hoikkia. Mut tiettenki ylipainoisella on isompi vaara, mutta se ei ole absoluuttinen totuus että kaikille näin kävisi. 🙂 Mutta terveys on silti asia jonka kanssa ei kannata leikkiä.
Anonyymi
🙂 Aurinkoista kevättä sinulle! Sekä onnea elämäntaparemontin kanssa! Sellainen tekee ihmeitä, testattu on 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
<3
Anonyymi
Pitikö sinun todistella itsellesi vai muille tällä jutulla?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Musta tuntuu ettei mun kannata vastata tähän mitään, koska olet päätöksesi sen suhteen jo tehnyt. Eli viis siitä mitä minä sanon koska kaikki on valetta. 😀
Anonyymi
Hyvä postaus. Mukavasti hauska ja iloinen. Joskus tulee paha olla, kun joissain työpaikan ruokailussa lihava ihminen ottaa lautaselleen lusikallisen ruokaa. Tuleeko siitä maha täyteen. jaksaako tehdä ruumillista työtä. Näin on käynyt mun työpaikalla, muutaman harjoittelijan kohdalla. Sama toistuu kahvipöydässä. Ei kehdata ottaa pullaa tai kakkua. Miksi on näin. Itselläni on tuo 10-15 kg läskiä liikaa, mutta syön kuitenkin kunnolla ruokiksella ja jos kahvilla on jotain tarjolla otan sitäkin.Nyt vaan pitäis hakea jostain apua tän läskin sulatteluun. (ja jättää se pulla ottamatta minunkin)
Aurinkoa päivääsi ihana Pipsa
>Leena
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No, enempää tietämättä hänen taustastaan en voi ottaa kantaa tuohon mutta ei se lusikallinen ole oikea määrä ruokaa, kenellekään. Pitäisi ottaa riittävästi, ei liikaa eikä liian vähän. Kahvipöydässä en itse valitsisi pullaa, ehkä jonkun hedelmän. Tai ruisleivän jonka päällä kaikenlaista. 🙂
Anonyymi
Allekirjoitan kyllä itsekin lievästi ylipainoisena sen että voi olla onnellinen, ihan sama oikeastaan oliko niitä liikakiloja vai vaikka liian suuri nenä tai haisevat varpaat tai ihan mitä tahansa. Mutta mielestäni se miksi onnellisia lihavia ihmisiä pidetään ns. Tabuna on juurikin tuo terveysfakta. Lihavuuden seurauksena saa kyllä ennemmin taikka myöhemmin haittoja enemmän kuin hyötyjä – olivat ne haitat vaikka niinkin pieniä kuin sisäreisien yhteenhankaus tai toisessa ääripäässä diabetes tai sepelvaltimotauti. Minusta olisi kiva kuulla sinun vastauksesi ihan vaikka postauksenkin muodossa tästä aiheesta hieman pintaa syvemmältä, kun olihan tämä sinun kirjoituksesi aika lailla vain lihavien ylistyspuhetta, tavallaan unohtaen sen asioiden kääntöpuolen. Etkös sinäkin kuitenkin ryhtynyt tähän elämäntaparemonttiin juurikin terveyssyiden vuoksi? 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä, mä olen rempalla just terveyden takia. Ettei se sitten vanhemmiten olisi ongelma. En remppaa ulkonäön takia. Eikä oma remppailuni tarkoita sitä, ettenkö olisi onnellinen. Oikein huvittaa se ajattelutapa että jos lihava remppaa tarkoittaa se automaattisesti sitä, ettei se lihava ole onnellinen ja tyytyväinen itseensä.
Anonyymi
Löysin juuri äsken blogisi sattumalta jonkin muun blogin kautta ja luin tämän postauksen. Ihana asenne! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että löytyi, tervetuloa! 🙂
Unknown
Aivan mahtava kirjoitus! Olet kaunis juuri tuollaisena ja ihanan itse varma! Iloisuutesi ja varmuutesi kannustaa muita ! Olen itsekkin +30kg ylipainoinen ja seison päivittäin peilin edessä miettien että voinko laittaa tälläistä ja tälläist' päälleni. Olen ollut koko peruskoulun kiusattu ja en nykyäänkään jaksa uskoa, että joku haluaisi olla tälläisen ihmisen ystävä/kumppani. Taistelen itsetuntoni kanssa päivittäin. Sain tekstistäsi paljon rohkeutta yrittää olla minä! Aivan huikeaa kesää sinulle <3 KIITOS!!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kuin myös sinä itse olet!
Näin toivon tapahtuvan, että toiset saa kannustusta tästä. 🙂
Jos sä itse olet sitä mieltä että sä rokkaat sen asun, niin sähän rokkaat sen asun! Pääasia on se että sä itse tykkään, itse olet kauniina – viis mitä muut ajattelee! Mut hei, voi olla ettei joku halua olla sun kaverisi mut tiiätkö mitä? Ne ei oo ansainnut sua. Pikkuaskeleita se vaatii mutta kun ottaa sen yhden askeleen, niin toinen askel seuraa. <3
Marja
Wau! Olen ihan kateellinen sulle ja sun positiivisuudelle!! Olet upea <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hei, ei sun tartte olla. <3
Anonyymi
Itse näin lihavana voin sanoa, että hienoa! Mutta kun kirjoittamasi ei pidä paikkaansa kohdallasi, täysin. Et muka välitä mitä mieltä vaatteistasi ollaan. Onko paksumpaa puppua kuultukaan! Vaihdat mieltäsi ja kerjäät mielipiteitä koko ajan lukijoilta. Älä suotta väitä muuta, kaikki tietävät miten asiat ovat.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ah, taas yksi joka VÄITTÄÄ tietävänsä itseänikin paremmin mitä mieltä olen OIKEASTI asioista. Bravoo, kas tässä sinulle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!
Anonyymi
Mutta tottahan tuo on, mitä ano 19.40 sanoi… Usein kysyt lukijoiden mielipiteitä, joten ilmeisesti niillä siis on merkitystä.
Eikä kyse ole siitä, mitä muut kuvittelevat tietävänsä, vaan siitä, millaisen mielikuvan itse luot itsestäsi.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siis apua? Onko MIELIPITEENKIN kysyminen kiellettyä? En tiennytkään. 😀
Anonyymi
Eiköhän se mielipiteen kysyminen blogissa ole vaan kanssakäymistä lukijoiden kanssa. Sitähän tapahtuu lähes kaikissa blogeissa "Mitä piditte lampuista? Mitä mielipiteitä postaus herätti? Mitä tykkäätte tapetin kuosista? Mitä mieltä päivän asusta? Kumpi on kivempi mekko a vai mekko b?". Eihän se tarkoita, että ois epävarma omasta mielipiteestään tai itsestään, voihan sitä muiden mielipiteitä kysyä ihan muutenkin 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näin minäkin olen asian nähnyt, mutta ilmeisesti mun tapauksessa se onkin taas jotain muuta. 🙂
Anonyymi
Onhan se vähän ristiriitaista väittää ettei välitä yhtään mitä muut ajattelee pukeutumisestaan ja samalla kysellä mielipiteitä. 😀
Muiden mielipiteiden kuuntelemisessa ei ole mitään väärää, aina ei itse voi huomata sopiiko joku vai ei ja varsinkin jos on epävarma jonkun vaatteen ostamisesta. Mielipiteistä voi ottaa oppia.
Ihan hölmöä väittää ettei _yhtään_ välittäsi mitä muut sanoo.
Plussapallo
Aivan loistava kirjoitus! Minä olen alkanut vasta 40 ikävuoden jälkeen edes vähän oppia sitä, että minun ei pidä antaa onnellisuuttani ihmisten mielipiteiden armoille, vaan se on puhtaasti asennekysymys ja sisäinen tila. Voin olla onnellinen, vaikka koko muu maailma olisi sitä mieltä että en saisi tai ei pitäisi.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Nimenomaan. 🙂
Anne B.
Hyvä! Aivan ihana toi ensimmäinen kuva, sopii tekstiin täydellisesti. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitti, se kyl sopii hyvin tähän. 🙂
Manda
Vau, hieno kirjoitus! Näin se on ajateltava minunkin. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ajattele ihmeessä, mutta muista että se lähtee pienestä. 🙂
A.Tuominen
Oot loisto tyyppi! Ja hyvä kirjoitus! Hyvä ku oot oma ittes etkä välitä mitä mielt muut juuri niin sen pitäis mennä! ♥
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näin todellakin ja toivottavasti muutkin alkais ajattelemaan näin. 🙂
Veera | Oranssia
Hyvä sinä! Hieno asenne ja kunpa muutkin sisäistäisivät tuon saman – sillä, onko ylimääräisiä kiloja tai vaikka huono iho, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen on.
Onpas muuten ihana mekko! Ihana väri ja sopii sulle hyvin! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Nimenomaan! Kiitti, mekko on kyllä ollut täykky ostos. 🙂
Anu
Pystyt tekemään kestävää elämäntaparemonttia juuri siitä syystä, että olet tyytyväinen itseesi nyt! Uskomatonta, että moni kommentoija oli ajatellut tästä, että haluaisit olla ylipainoinen. Ihan kuin armollisuus ja rakkaus itseään kohtaan tarkoittaisi sohvan nurkassa suklaan syömistä. Ei todellakaan tarkoita. Kun alkaa rakastaa itseään, haluaa itselleen pelkkää hyvää. Haluaa voida paremmin, haluaa liikkua ja syödä terveellisesti, jotta pysyy terveenä. Kun ymmärtää, että ratkaisut jotka ovat johtaneet ylipainoon, ovat vain aiemman tietämyksen tai traumojen tulos, voi kokea myötätuntoa itseään kohtaan.
Itsekurin, itsesyytöksen ja itseinhon kautta laihduttamalla tulee vain jojolaihduttajia, joilla laihduttaminen vääristyy mitä kummallisempiin mittasuhteisiin ja pää menee enemmän ja vähemmän sekaisin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, oon miettinytkin ettö tuolla on varmasti suuri merkitys. Kun hyväksyy itsensä, niin se remppakin menee paremmin. On armollisempi itselleen. 🙂
Anonyymi
Voin todellakin samaistua näihin ajatuksiin! Viisaasti kirjoitettu.
Anonyymi
– Sie oot kyllä ihana! Mulle kyllä esikuva ja toivon, että mulla olisi edes murto-osa tuosta sun itsetunnosta ja rohkeudesta. <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Voi kiitti, ittekki oot ihana <3 Pienin askelin voit säkin sen saavuttaa. 🙂
Anonyymi
Nämä kommenttiosion (vaki?)nillittäjät on kyllä aivan hulvattomia! Luen ne aina kunnon naurujen toivossa enkä vielä ole joutunut pettymään. Milloin ongelma on vääränlaisissa tekstiilimateriaaleissa, milloin porkkanansyönnissä, nyt ehkä parhaana tämä paljaat käsivarret –> ihosyöpä. Hatunnosto sinulle Pipsa, olen monesti ajatellut että sinulla on kyllä pyhimyksen kärsivällisyys!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos kiitos. Myönnettävä se on että saan itsekin välillä hyvät naurut. 🙂
Silja`s
Mahtava teksti!💪🏼 Mahtava asenne ja Mahtava sinä!💕
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
<3 <3
Anonyymi
Laihtuminen ei tekis sulle ja terveydelles kyllä yhtään pahaa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No tässä me ollaan kerrankin samaa mieltä. 😀
Anonyymi
Etkö oikeasti käsitä, että olet sairaalloisen lihava? Se on sairaus, niin kuin alkoholismikin. Mitä väki sanoisi, jos täällä alkoholisti kirjoittaisi vastaavanlaista postausta? "Olen alkoholisti ja nautin elämästäni. Alkoholisteille aina sanotaan, ettei heidän pitäisi juoda edes yhtä, ettei repsahduksia tapahdu, mutta minäpä juon, koska minusta se tuntuu hyvältä!" Voit olla kyllä tyytyväinen ja onnellinen, mutta älä väitä, että olet terve. Jos olisit terve, et olisi sairaalloisen lihava.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No toi ei ollut tekstini pointti mutta oot oikeassa siinä ettei ylipaino ole koskaan terveellistä.
Unknown
Aika omituinen vertaus noihin alkoholisteihin liittyen! 😀 Pakko sanoa, muutamiakin alkoholisteja tuntevana, että huomattavasti helpompaa on alkoholistillakin, jos hän kykenee olemaan onnellinen ja nauttimaan elämästään. Masentuneena ja surkeana se pullon houkutus on vielä vaikeampi vastustaa, kuin elämään ja itseen tyytyväisenä. Jos alkoholisti kirjoittaisi nauttivansa elämästään, olevansa itseensä tyytyväinen JA jatkavansa uutta parempaa elämäntyyliään, olisin oikein tyytyväinen. Surkuttelu ja itseinho ei auttaisi mitään. Ja lisäksi vielä on aika paljon eri asia, kun sanotaan alkoholistille ettei saa juoda yhtäkään… Niin, sairaalloisenkaan lihava ei pysy hengissä jos syömisen lopettaa, joten eihän se auta kuin opetella uusia, parempia ruokailutottumuksia. Kuten Pipsa on hyvän aikaa tässä ja varsin menestyksekkäästi tehnytkin!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä luulen muuten samaa kuin Hilma. Jos alkoholisti olisi onnellinen ja tyytyväinen, niin ei se luultavasti olisi alkoholisti. Mä oon nähnyt ihan läheltä alkoholistin elämää ja se on kaikkea muuta kuin onnellista. Yleensä sillä alkoholilla haluttaan turruttaan jotain.
Anonyymi
Mikä sai sinut alkamaan laihduttamaan tai thän ns. elämäntaparemonttiin? Itsellä painoindeksi 30, mutta tuntuu, ettei oikein mikään saa minua motivoiduksi laihduttamaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No yhteistyöjuttuhan mut siihen sai mutta ajatus siihen lähti että josko nyt onnistuisi. Remppaan koska haluan etten saa vanhemmiten mitään ongelmia. Ja nyt oon jo melko hyvin saanut niitä estetyksi kun painoa on pudonnut pois -32kg. 🙂
Anonyymi
Eli ilman yhteistyötarjousta et olisi aloittanut remppaa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hmmm… se on todennäköist etten olisi.
Elina S
Hieno kirjoitus �� Itse myöskin elämäntapa muuttuja en laihduttaja. Ja kyllä mä +30kg sitten vetäisin bikinit ylle ja lähdin rannalle �� Koska mä halusin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin ja koska sä voit tehdä niin. 🙂 Ei sitä estä mikään muu kuin oma pää. 🙂
Anonyymi
Hei Pipsa! 🙂
Tämä oli ensimmäinen kirjoituksistani, minkä olen lukenut. Kadehdin monen edeltävän kommentoijan tavoin kykyäsi erottaa toisistaan itsensä rakastamisen ja arvostamisen taidon sekä omasta terveydestä huolehtimisen ja vartalokuvan.
Olen aina ollut melko normaalipainoinen ja urheillut suuren osan elämästäni kilpaa, mutta kun noita kahta asiaa ei osaa hahmottaa erillisiksi, niin voi olla tosi onneton. Voi olla vaikka kilpaurheilija, joka todella huolehtii kunnostaan ja terveydestään, ja silti vihata sitä yhtä rasvaprosenttiaan…tai rumia ihohuokosiaan, tai kyömynenää. Jos kilpaurheilijan näköinen ihminen hallitsisi erikseen myös tuon toisen osa-alueen, eli itsensä rakastamisen ja arvostamisen, niin hän olisi todennäköisesti vasta sitten yhtä onnellinen, kuin sä osaat olla.
Sä kirjoitat aivan rehellisesti, että olet kyllä katsonut peiliin, ja olet aivan realistinen siitä, miltä vartalosi näyttää. Tiedät myös, että haluat olla terve, ja teet sen eteen asioita. Sinussa on mielestäni sillä tavoin enemmän oikeita palasia kohdallaan, kuin sillä hyväkuntoisella ihmisellä, joka ei välttämättä koskaan opi arvostamaan itseään ja tätä elämää, joka on hänelle annettu, opettelemalla rakastamaan itseään ja antamalla itsensä olla onnellinen.
Kuten kirjoituksestasi kävi mielestäni ilmi, pitää oppia elämässään noi molemmat taidot. Oppia näkemään kroppansa sellaisena kuin se on ja pyrkiä pitämään se sellaisessa olomuodossa, että tuntee itse itsensä terveeksi ja tyytyväiseksi. JA se toinen: eli aivan erillisenä ja edellisestä riippumattomana asiana oppia rakastamaan ja arvostamaan itseään, ihan kokonaan. Itse en oo vielä muutamassakymmenessä vuodessa tätä oppinut, mutta yritän kovasti. Kiitos sulle antamastasi rohkaisusta.
Ja pahoittelen pitkää kommenttia, mutta halusin vielä tuoda oman näkökulmani siihenkin, miten jonkun ylipaino voi "kuulua muillekin". Isäni on ollut koko elämäni ylipainoinen, ja hänen elämäntapansa ovat huonontuneet koko ajan. En ollut asiasta hirveän huolissani, kunnes hänelle todettiin vaarallisen korkea verenpaine ja muutkin arvot. Kun hän jatkoi varoituksista huolimatta vanhoja tapojaan ja sai pian infarktin, surin perheeni kanssa ja pelkäsin hänen poismenoaan. Kun hänet kotiutettiin 2-tyypin diabeteksen ja verenpainetaudin diagnoosilla pitkän kuntoutuksen jälkeen, eikä hän parantanut tapojaan, suruni muuttui vihaksi, koska minusta tuntui, että huolimatta yrityksistäni auttaa tai tukea häntä elämäntapamuutoksessa, hän oli päättänyt haistattaa meille kaikille ja pakottaa meidät elämään hänen kuolemansa pelossa ja suremaan pian uudestaan.
Tiedän, että jokaisella on loppukädessä oikeus päättää omasta elämästään, mutta sairaudet ja terveydellä leikkiminen mielestäni vaikuttavat myös kaikkien läheisten ja rakkaiden elämään. Olen yrittänyt kunnioittaa isäni valintaa elää haluamallaan tavalla, jos se tekee hänet onnelliseksi. Mutta se on vaikeaa, kun se valinta aiheuttaa minulle niin suurta surua ja pelkoa.
K
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia oikein pitkästä kommentista. <3
Hyvin olet kirjoittanut. Ikävää tuo isäsi tilanne ja itsekin olisin toivonut että hän olisi tuossa vaiheessa muuttanut tapojaan. Väkisinhän sitä ei valitettavasti voi tehdä, koska ei ne uudet tavat pidä ellei se tuu henkilöltä itseltään se muuttumisen halu. En tietenkään tunne isääsi mutta ei tuo tunnu kovin onnellinen olevan. 🙁 Ehkä sun pitää lukea tätä blogia isällesi? 🙂
Anonyymi
On se nyt kivaa kun kaikki sun lihavat lukijat ovat bikineissä rannalla ja ovat siten ylpeitä itsestään
Anonyymi
Jokaisen ihmisen kannattaa olla ylpeä itsestään 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä todellakin toivon että kaikki mun lihavat lukijat (ja muutkin) menee biksuissa rannalle ja tuntevat ylpeyttä. 🙂
Elina
Hieno postaus, kiitos!<3<3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
<3 <3
Anonyymi
Mihin hävität jättisuuret roikkuvat ihopussit sitten kun painosi on vakio? Menetkö leikkauseen jossa ihoa poistetaan? Saattais kiinnostaa ihmisiä aihe. Nimittäin vatsanahkasi roikkuu jo nyt (minun myös) ja tulee roikkumaan paljon pahemmin, sen alle kertyy herkästi hikoilun ja hankauksen johdosta mömmöä joka haisee, ihorikkoja syntyy jne. Entä mahdolliset leikkausarvet? Jos sinulta poistettaisiin allit, roikkuva vatsanahka ja jaloista ylimääräinen olisi kyseessä melkoisen iso operaatio. Kasvosi saattavat olla roikkumatta koska olet vielä nuori, yleensä vanhemmille jäävät isot buldogin posket. Onko elämäntapavalmentajasi neuvonut miten minimoida kyseiset haitat? Tiedät, että pidän sinusta suuresti ja olen vakilukijasi, olet myös omalla tavallasi minunkin mielestäni kaunis. En siis ilkeile vaan mietin jatkoa sillä sinähän olet onnistumassa ja onnistunut painonpudotuksessa tosi hyvin. Mutta itsekin laihduttajana tuskailen paljon vähemmissä kiloissa nahkojani, se nahka ei tule kiristymään niin paljon ettei haittaisi. Kumpi on siis hyvän olon kannalta helpompaa, sietää roikkuvaa ihoa vai uskaltautua suht isoon operaatioon joka onnistuessaan olisi elämää helpottava asia? Vai ehkä pitää rasvaa niissä jonkin verran… tietääkö kukaan näistä asioista tai onko ollut kenenkään kanssa puhetta? Iloista, keltaisen lämmintä, ja hyvää kesää ja onnea pian tulevan synttäripäivän johdosta.
Pellavasydämen Mervi
Olet anonyymi 23.47 oikeassa. Tämä kommenttini on sinulle, eikä ole tarkoitettu Pipsalle ollenkaan. Itse nopeasti laihduttaneena ja laihdutusleikkauksessa käyneenä tiedän, mistä kirjoitat. Monia monia leikkauksen käyneitä laihduttajia tietävänä (en väitä tuntevani) olen tutustunut aiheeseen koko lailla hyvin. Niitä leikkauksia sanotaan ROIKKOLEIKKAUKSEKSI. Tietyillä, aika paljon rajaavilla kriteereillä tuollainen leikkaus tehdään paljon laihduttaneille julkisessa sairaanhoidossa. Leikkaus on iso ja vaatii paljon jälkihoitoa eikä ole riskitön – niinkuin ei mikään leikkaus ole.
Jonkun verran "roikkojen" ehkäisemiseksi voi vaikuttaa liikunnalla, mutta kaikille sekään ei auta ollenkaan. Siltikin, moni lihava haluaa mieluummin laihtua ja vaikka sitten kärsii roikkuvista nahoista kuin pelkää kuolevansa ennenaikaisesti lihavuuteen tai sen seuraamuksiin.
Pipsahan ei kirjoita mitään laihdutusleikkauksesta – hän ei sitä tarvitse, koska kykenee "terveellisellä" tavalla laihduttamaan. Omakohtaisesta kokemuksesta ja monien kohtalotovereiden elämää seuranneena kannustan kaikkia ylipainoisia laihduttamaan – vaikka sitten leikkauksen avulla. Senkin uhalla, että roikot eivät näytä kauniilta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kuten olen monet kerrat tähän samaan roikkoihon uteluun vastannut, niin se on sitten sen ajan murhe. En mä tiedä asiasta vielä mitään kun vielä ei roiku. 🙂 Mut mitä olen käsittänyt niin sen roikkoihon saa kyllä pois, jos ei kunnallisella, niin sitten yksityisellä.
Anonyymi
Eikö roiku??? Tuanoinni, anorektikotkaan eivät näe koskaan itseään luisevan laihoina mutta totuus on toinen. On mennyt roikot minuta ohi, ja aihe kiinnosti. Et ymmärtänyt pointtiani mutta kiitos jollekin joka vähän vastailikin. Lueskelen netissä lisää roikkoleikkauksista ja niiden vaaroista.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Läski toki roikkuu mutta sellaista roikkoihoa ei ole vielä roikkumassa. 🙂
gunagolu
Sehän ei tosiaan katso vaa'an lukemia onko onnellinen vai ei. Ihminen voi olla vaikka millaisissa unelmamitoissa, mutta onneton ja tyytymätön itseensä. Onnellisuus on niin paljon muutakin kuin ulkonäkö. Onnellisuus tulee sisältäpäin ja omasta itsestä. Kukaan muu ei voi tehdä sua loppujen lopuksi onnelliseksi, sun pitää itse tehdä se. Ihanaa, kun maailmaan mahtuu positiivisia ihmisiä ja että sen voi sanoa ääneen, että on onnellinen ja tyytyväinen itseensä. Mä olen nyt paljon onnellisempi kuin pari vuotta sitten, jolloin painoin 20kg vähemmän. Ei se onnellisuuden puute johtunut silloinkaan painosta eikä tämän hetken onnellisuuskaan ole painosta riippuvainen. Olen vain oppinut arvostamaan tässä elämässä vähän erilaisia asioita.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu ei, se ei ole painolukemaan kiinnitetty. 🙂 Mä oon lukenut juttuja suuresti laihduttaneista ettei sitä onnea ole tullut kun painolukema on pysähtynyt siihen maagiseen lukemaan. Onnellisuus tulee tosiaan sisältä, oli minkä painonen tahansa. Mä tiedän onneksi monia, monenkokoisia ihania ihmisiä jotka ovat onnellisia 🙂
Anonyymi
Loistava teksti Pipsa! Sulla on kyllä todella ihailtava asenne tähän asiaan ja elämään ylipäätään, oot niin ihanan positiivinen ja iloinen 🙂 Näille ihmisille, jotka luulevat elämäntaparemontin/muun painonpudotuksen sulkevan pois sen, että on onnellinen ja rakastaa itseään haluaisin lainata sanontaa, jota kaverini käytti usein sinä aikana kun laihdutti -48 kg. Se kuuluu näin: "I work out because I love my body – not because I hate it." Elämäntapamuutoshan onnistuu kaikista parhaiten just siltä pohjalta, että teet sen rakkaudesta itsees kohtaan eli koska haluat turvata mahdollisuuksien mukaan sen, että olisit jatkossakin onnellinen ja hyvinvoiva ja terve.
Myös multa löytyy ylipainoa. Kun tossa aiemmin sitten laihdutin 20 kg, en mä ollutkaan sen onnellisempi kuin nytkään, kun ne kilot on taas tulleet takaisin (jep, väärä laihdutustapa, olis vaan pitänyt tehdä rauhallinen elämäntaparemontti). Se oli mulle jotenkin erittäin herättävä huomio. Olin vuosia elänyt tyylillä "sitten kun laihdun"-asenteella, vaan eipä se nyt aivan niin toiminutkaan, että se olis ollut joku yhtäkkiä autuaaks tekevä asia. Silloin tajusin, etten olis koskaan saanut antaa mun painon määritellä mua. Kyllä se lähtee jostain paljon syvemmältä kun niistä vatsamakkaroista sun muista, että miten sinut ihminen on itsensä kanssa, miten ihminen suhtautuu vastoinkäymisiin, osaako ihminen olla kiitollinen hyvistä asioista, onko ihmissuhteet kunnossa jne. Noista asioista onnellisuus koostuu, ei vaa'an lukemasta.
Ja ei, tää ei tarkoita, että vähättelisin ylipainoa terveysriskinä. Ja kyllä, mä itsekin oon aloittanut elämäntaparempan tossa taannoin, sillä pyrin lähemmäs normaalipainoa terveydellisistä syistä. Mutta epävarmuuttani ja negatiivisia fiiliksiäni, jotka on syöneet mun onnellisuutta, oon työstänyt ja työstän edelleen ihan muuta kautta 🙂 Oikein ihanaa kesää sulle Pipsa ja jatka samaan malliin blogin suhteen! Oot inspiroiva, piristävä ja rohkea tyyppi 🙂
Erika
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos.
Ja just näin, miten sie itsekin sanoit. 🙂 Ja oon samaa mieltä, kaikki on tuntunut remppani kanssa napsahtavan täydellisesti paikoillen että olisiko se jopa siitä että sitä vaan rakastaa itseään, osaa olla armollinen. Hienoa kuulla että sä oot työstämässä siu onnellisuutta, et anna negatiivisille tuntemuksille valtaa. Mahtavaa sinä!
Anonyymi
Nyt kaikki kuorossa: "Hyi! Hyi! Lihavat, älkää olko esillä, sillä olette sairaita." Ja kunhan sanomme näin tarpeeksi monta kertaa niin, lihavuus katoaa maailmasta ja kaikki parantuvat. Läskitkin ymmärtävät paikkansa ja menevät nurkkaan häpeämään pois säädyllisten ihmisten silmistä, joiden ainut ansio vaikuttaa olevan se että ovat selvinneet helpolla suhteella syömiseen. Eikun… kenen mielestä on looginen ajatuskulku?
Luuleeko joku oikeasti, että ihminen voisi olla nyky-yhteiskunnassa ylipainoinen ja olla tietämätön miten vääränlainen sitä on, ja mitä ovat seuraukset?
Joka tapauksessa kiitos mahtavasta postauksesta. Itseään pitää rakastaa, se on hyvä sanoma maailmassa, jossa meidät koitetaan saada vihaamaan itseämme, jotta kuluttaisimme enemmän epävarmuuksissamme.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei siinä ole varmastikaan siitä kysymys. En ainakaan usko että me lihavat oltas niin tyhmiä, ettei tajuttaisi noita asioita. Oikein ärsyttääkin ne kertojat, että mä nyt vaan halusin kertoa että sä oot lihava ja se ei oo tervettä. Joo, ei ole tervettä mutta en mä mikään sokeakaan ole ettenkö omaa kokoani huomannut ole. 😀
Kiitos sinulle kun toit tällä hymyn huulilleni. 🙂
Anonyymi
Lihavuutta halveksivat tuntuvat olevan sitä mieltä, että lihava=tyhmä. Lihavalle kun voi ihan päin naamaa sanoa, että tämä on ruma, tyhmä ja läski. Ei sillä väliä, se on niin tyhmä, ettei se kuitenkaan tajua sitä itse.
Ei ole kivaa kuultavaa.. 🙁
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No eihän se ole kivaa kuultavaa, mutta kertoo onneksi enemmän niistä huutelijoista kuin itsestä. 🙂
Anniina/Jääkaappihomo
Hyvä kirjoitus Pipsa! Ihmisiltä puuttuu näköjään luetun ymmärtäminen, kun jaksavat nillittää siitä että postauksen tarkoitus olisi ihannoida ylipainoa. Pointtihan on se, että ylipainoa on ja that's it. Minullakin on. Tiedän sen itsekin, eikä se tule minulle mitenkään uutena juttuna jos joku katsoo asiakseen siitä minulle huomauttaa. Pointti onkin se, että kaikki lihavat eivät ole masentuneita ja onnettomia ja verhoudu säkkeihin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos. Juu, ei ole mikään ylipainon ihannonti tämän postauksen tarkoituksena mutta annetaan me silti anteeksi näille tahallaan väärinymmärtäjille. 🙂
Anonyymi
Elämä menee tosiaan hukkaan, jos jatkuvasti vaan miettii mitä muut ajattelee. Hyvä Pipsa olet rohkea nainen!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näin se menee, jos liikaa murehtii muiden ajatuksia itsestä. Menee miten itse parhaakseen näkee. 🙂
Anonyymi
moi! ihanaa lukea sun kirjoituksia 🙂 hyvää kesää sinulle ja perheellesi,pidä lippu korkealla!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että tykkäät. Hyvää kesää sulle kans! <3
Anonyymi
Minunkin oli pakko kommentoida tähän tuon ajatuksen osalta, että et voisi olla onnellinen, kun lihavuuteen liittyy niin paljon terveysriskejä. Riskit on hyvä toki tiedostaa ja niille on mahdollisuuksien mukaan tehtävä jotain. Mutta, on myös sairauksia joille et voi isommin tehdä mitään, ja haluatko silti elää onnettomana elämäsi ( no toki terveellisillä elämäntavoilla aina voi vaikuttaa). Ystävälläni on Alzheimerin taudin geeni ja todennäkösesti hän sairastuu siihen jossain vaiheessa. Silti hän pienen prosessin jälkeen totesi, että riskistä huolimatta hän aikoo elää onnellisena, eikä vain pohtien sairastumisriskiään. Ja tuohon alkoholismiinkin on lähipiiristä omakohtaista kokemusta. Tämä mies koki, että ei lopeta juomista sillä ei ole yhtään onnellisempi ilman viinaa. Tiedostaa riskit, eikä ole"veneen alla" ja hoitaa työnsä (uskomatonta kyllä). Hän kokee olevansa onnellinen juuri noin. Eli kyllä niiden riskienkin kanssa voi elää onnellista elämää. Laihankin elämässä riskejä riittää. Tärkeintä on tarttua hetkeen ( carpe diem on oikeasti hyvä motto), eikä elää sitten kun- elämää. Ihana asenne sinulla Pipsa. Tsemppiä! -Anki
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ystäväsi elää täysillä, sairastumisriskistä huolimatta. Se on oikein. 🙂 Sano tsemppiterveiset! <3
Tanja
Itse olen reilusti lihava, minulla on myös sairauksia, mutta ne eivät johdu lihavuudesta. On kilpparin vajaa toimintaa ja aivokasvainta yms. Olen tullut siihen tulokseen elämästä, että kun on itsellä hyvä olla ja voi olla onnellinen, niin silloin elämä on hyvää elämää. Jos koettaa laihduttaa jollain pussikeitoilla ja saatkin painon putoamaan ja kohta se tulee takaisin, niin silloin ollaan epäterveellisellä tiellä. Eikös meidän pitäisi hyväksyä kaikki ihmiset ihmisinä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No todellakin pitäisi, vaan eipä se taida tässä maailmassa onnistua. 🙁
Unknown
Mä haluaisin pari ajatusta sanoa, vaikka yleensä en kommentoi. Erityisesti näille jotka kysyvät nyt Pipsalta, että "etkö sä tajua että olet sairaalloisen lihava ja sairas" jne. Kyllähän Pipsa tajuaa, siksihän hän on pitkään jo tehnyt töitä terveytensä eteen! Mutta se nyt ei ollut pointtini, vaan se, että miettikääpäs mikä merkitys terveyteen on sillä, että ihminen on onnellinen ja tyytyväinen, verrattuna siihen että ihminen on ahdistunut itsensä ja ulkomuotonsa kanssa, masentunut jopa, eikä osaa nauttia elämästä? Entä jatkuva pelkääminen, mitä voi sattua ja mihin sitä voi kuolla? Aivan yhtä lailla masennus, stressi yms. ovat riski terveydelle pitkällä tähtäimellä. Niillä on luultavasti isompi merkitys kuin vielä on ymmärrettykään. Onnellisena on myös paljon enemmän voimavaroja hoitaa itseään, liikkua, syödä hyvin. Itse ainakin koen niin. Jos motivaattorina muutokselle on surkeus, ulkoinen paine ja hyväksynnän hakeminen, pelko (esim.terveyden menettämisestä), itseinho ja häpeä jne., uskon vahvasti että tulos on huonompi, kuin silloin jos kykenee rakastamaan itseään, ajattelemaan että suorastaa_ansaitsee_ hyvää kohtelua, hyvää ruokaa, liikuntaa, terveemmän elämän. Jotenkin ymmärtäisin vähän paremmin nämä muka hyvää tarkoittavat kysymykset että "etkö tajua…", jos Pipsa tosiaankaan ei selvästi tajuaisi eikä yhtään mitään tekisi itsensä hyväksi. Nythän ei kuitenkaan siitä ollenkaan ollut kyse.
Miksi aina kielteisen kautta pitäisi lähestyä näitä asioita? Kyllä ylipainoinen tietää varmasti ettei ole terveellistä olla ylipainoinen, vaikka näyttäisi elämästään nauttivankin. Kyllä se siellä takaraivossa on varmasti aina, vaikka ei päällimmäisenä ajatuksena. Se että se ylipainoinen on onnellinen ja tyytyväinen, luultavasti parantaa kuitenkin tilannetta aika paljon. Juurikin nämä monet kommentit kuulostavat siltä, että ylipainoinen ei vain saa olla onnellinen, koska on lihava. Pitäisi vain murehtia sitä lihavuutta koko ajan ja olla surkea, kunnes sitten jonain päivänä ehkä on normaalipainoinen. Ja sitten pitäisi osata yhtäkkiä olla tyytyväinen ja onnellinen. Itsellänikin on pitkä tie ja hieman toisenlainen tarina tässä asiassa, eikä ole aina ollut helppo hyväksyä itseäni. Laihtuminen ei tuo onnea ja tyytyväisyyttä mitenkään automaattisesti myöskään, se vaatii aika paljon työskentelyä pään sisällä, vaikkei sitä kai semmoinen voi ymmärtää, joka on aina ollut normaalipainoinen. Opettelua, opettelua. Itseinholla en ole itse mitään muuta saavuttanut, kuin entistä pahempaa jojoilua ja syvempää itseinhoa. Itse tarvitsin avuksi lopulta "järeämpiä keinoja", jos kiinnostaa niin koko tarinakin löytyy: http://pysyvastipienemmaksi.blogspot.fi/
Pipsalle valtavasti tsemppiä ja kiitokset avoimuudesta ja rohkeudesta! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hyvä teksti!
Ja todellakin mä tajuan kyllä ja terveyden takia tässä remppaillaankin, ettei ois paikat rempallaan sitten vanhemmiten. Mutkun ei sais tätäkään ilmeisesti tehdä. 😀 Ei ainakaan yhtä iloisella fiiliksellä. Ja todellakin se ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen ja ettei se ole terveellistä. Mut kaikki ei ole aina niin yksinkertaista. 🙁 Mullakin kesti kauan sisäistää nää jutut.
Anonyymi
Aivan mahtava kirjoitus !! Kunpa olisin enemmän kaltaisesi 🙂 Minulla on noin 30 kg. ylipainoa ja minä en osaa olla onnellinen. Pukeudun paljon mustiin, löysiin vaatteisiin… Itseään pitäisi osata rakastaa sellaisena kuin on tai sitten pitäisi kyetä muuttamaan itsensä sellaiseksi, jonka itse hyväksyy. Minä olen ollut normaalipainoinen ja muutaman viimevuoden aikana lihonut tuon 30 kg. Kai se minä olen edelleen se normaalipainoinen tyyppi, joka ei viihdy tälläisenä 🙁
Olet hieno esimerkki meille ylipainoisille siitä, että elämä voi olla hienoa myös pyöreänä.
Kirjoituksestasi tuli itsellenikin hyväksyvämpi ja iloisempi mieli.
Kiitos Pipsa 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. 🙂 Ja hei, kaikki lähtee itsestä ja yhden pienen askeleen ottamisesta. 🙂
Anonyymi
Aivan totta. Olenkin miettinyt,että jos nyt alkaisin muuttamaan syömisiäni. En niinkään laihduttamaan. Sinulla on vuodessa tapahtunut suuri muutos (kaikki kunnia sille )jos oppisi itsekin kärsivällisyyttä ja sitten pikkuhiljaa pudotetut kilotkin pysyisi poissa 🙂
Lisää tälläisiä postauksia Pipsa. Näillä on varmasti suuri kannustava viesti hyväksyä itsensä, näytti se puntari 100 tai 150 kg 🙂
Terkuin :S
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Eiköhän tällaisia vielä tule. 🙂 Joo, kannustan kaikkia hyväksymään itsensä, näytti se vaaka mitä tahansa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Nimenoman näin, ei sillä mitä se vaaka näyttää – itsensä saa ja pitääkin hyväksyä sellaisena kuin on. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näitä tulee varmasti joskus vielä lisää. 🙂 Tuota on hyvä muistutella ihmisille, että itsensä voi hyväksyä sanoi se vaaka mitä tahansa. 🙂
Anonyymi
Luuleeko nää kaikki tietävät,että lihavat ihmiset eivät välitä itsestään tai syövät mitä vaan. Itseasiassa lihavat ihmiset stressaa omasta syömisestä enemmän kuin normipainoiset. Tästä oli vasta juttua jossain. Syöminen on sellainen asia,jota ei voi lopettaa kokonaan,niinkuin esim.alkoholin käytön. Itseasiassa kun syö liian vähän,saattaa lihoa ja jos pitää rankkoja dieettejä välillä,ihmisen aineenvaihdunta menee sekaisin. Pitäiskö tästä lähin alkaa sanomaan niille,jotka terrorisoi muita läskikommenteilla,että idiootti!
Sitten sellainen juttu. Ilkeily ja kiusaaminen itseasiassa pahempi sairaus ja haitta ympäristölle,kuin lihavuus. Kiusaamisella ajetaan moni itsetuhon partaalle,tekemään itselle pahaa. Moni kiusattuhan syö suruunsa… Kenessä se vika silloin on? Katsokaa peiliin ilkeät ihmiset,paha sydän ja suu on paljon rumempaa. Te ootte todellinen ja suurin haitta terveydenhuoltojärjestelmälle,moni sairastuu suvaitsemattomuuden seurauksena.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ilkeily ja kiusaaminen ei koskaan lopu, ellei sitä nosteta korokkeelle. Siitä ei parane hyssytellä.
Anonyymi
Tuota noin… Pyysinkö hyssyttelemään? Tarkoitin sitä,että ilkeilijät ja kiusaajat vois miettiä omia tekojaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei, et pyytänyt ja se on totta, että voisivat nämä ilkeilijät vähän enemmän miettiä tekojensa kauas kantoisia vaikutuksia.
Ayesha
Ihana pipsa <3 tulipa hyvä mieli tätä lukiessa. Itse olen pikkuhiljaa oppinut olemaan välittämättä ihmisten usein typeristä mielipiteistä mutta vielä on matkaa siihen että uskaltaisin olla ulkoisesti ihan niinkuin haluaisin. Toi mekko muuten sopii tosi hyvin! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ihana kuulla että sie oot pikkuhiljaa kans oppinut. Hienoa! Kyllä sie vielä jossain vaiheessa uskallat olla. 🙂 Ei se mullakaan tosta vaan tapahtunut,vaan pikkuhiljaa. 🙂
Anonyymi
Hyviä pointteja. Mutta tuntuu, että kirjoituksesi on tehty jonkinlaisen uhman ja suuttumuksen vallassa. Olen itse normaalipainoinen, ja voin ihan rehellisesti sanoa itseni ja monen monen muunkin puolesta, että jonkun toisen ihmisen ylipaino ei mua häiritse, on itse asiassa aivan yhdentekevä asia.
En katsele rannalla tai kuntosalilla ihmisten läskejä.
Moni ylipainoinen, sinä mukaan lukien luulee olevansa katseiden ja puheiden keskiössä – mutta ehei näin ei asia ole.
Tunnen ehkä joskus ,varsinkin lihavien lasten suhteen surua, koska tiedän, että heidän elämänsä voi mennä pahasti pieleen painon takia.
Ylipaino tuo mukanaan elämään häpeän – mutta kuten sanottu niin harva muiden läskejä seurailee. Rannalla ja kuntosalilla katselee ilokseen vaikka leikkiviä lapsia ja komeita miehiä.
.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ne on, mutta en kyllä mielestäni ollut missään uhmassa tai kiukussa kun tätä kirjoitin. Oon tätä postausta työstänyt puolisen vuoden ajan ja nyt sain sen intohimon kirjottaa sen kokonaan loppuun. S olet siitä harvinainen että voit sanoa olevasi ihan OK jos joku nyt sattuu olemaan läski, et niitä seuraile. Mutta kyllä muita on jotka nimenomaan seuraa niitä lihavia ja kauhistelee, että miten se oikein kehtaa. 🙂
Anonyymi
Jos tuo on totta, niin miksi sitten niitä läskihaukkumisia saa kuulla tälläinen bmi 29 läskikin säännöllisesti? Vastaapa oi kaikkitietävä anonyymi nyt sitten siihen.
Anonyymi
Hyvä kirjoitus.
Olen käsittänyt niin, että sinulla on elämäntaparemontti menossa, koska haluat ehkäistä ylipainosta johtuvia sairauksia tulevaisuudessa. Nyt niitä ei vielä ole, mutta on toki järkevää aloittaa ehkäisytoimenpiteet ennen niiden sairauksien saapumista. Näin olen koko ajan käsittänyt, enkä oikein tajua, miten joku on voinut käsittää toisin?
Otetaan esimerkki: vähän sama kuin jos haluaa muuttaa pois hometalosta, vaikkei homeesta olisikaan vielä tullut oireita. Koska niitä voi tulla ja todennäköisesti tuleekin. Silti ei tarvitse haukkua hometaloa muuten. Että se olikin ihan ruma talo ja huonejako ihan huono, enkä mä tykännyt pihasta enkä sijainnista enkä oikein mistään. Vaan että tykkäsin kovasti, mutta se homeongelma aiheutti huolta. Ehkä nyt tyhmä esimerkki, mutta varmaan ymmärrät Piia, mitä ajan takaa?
Olen ihmetellyt niitä, jotka toitottavat, että ai sä laihdutat, et siis tainnutkaan olla tyytyväinen ulkonäköösi? Mä olen tosiaan käsittänyt, että tulevaisuuden terveydentilasi on tässä syynä, eikä mikään sellainen, että salaa oletkin tyytymätön olemukseesi (optisesti), vaikka yrität kovasti muuta todistella.
Kun olet laihduttanut, olet varmaan edelleen tyytyväinen olemukseesi, mutta voit sanoa, että olit isompanakin tyytyväinen. Voi olla tyytyväinen monenlaiseen painoon. Sitä ei täydellisyydentavoittelijat kai koskaan ymmärrä. Jostain luin, että hyvin monet normaalipainoisetkin naiset haluaisivat olla aina sen 5 kg hoikempia eli aina on se pieni tyytymättömyys siihen mitä on. Sinä et kuulu näihin täydellisyydentavoittelijoihin ja sekös monia ällistyttää, ärsyttää ja näiden on vaikea edes uskoa, että puhut totta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva kuulla. 🙂
Joo, mulla on remontti menossa koska haluan ettei mulle sitten vanhemmiten tulisi mitään remppailuita tuon kropan kanssa. 🙂 Olen saanut -32kg pois 16kk aikana. Ja roimasti senttejä siihen päälle. 🙂
Juu, ymmärrän kyllä mitä ajat takaa esimerkilläsi, toivottavasti muutkin. 🙂
Joo, mua oikeastaan ärsyttää ja surettaakin kuulla kun joku hoikka nuori nainen sanoo että hän on läski ja pitäisi laihduttaa tyyliin 10kg. En tajua mistä tää tyytymättömyys tulee? Ja siksi mäå aionkin sillon tällön aiheuttaa kohua tämmösellä kirjoituksella. Joo, en kuulu täydellisyyden tavoittelijoihin, mä olen vain realisti. 🙂
Anonyymi
Eli on ok ja hienoa olla lihava/ylipainoinen, mutta ei ole ok olla laiha? 😉
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Sä ilmeisesti ymmärrät tahaltasi väärin. 🙂 On ihan OK olla ihan millainen tahansa, kunhan itse on siinä onnellinen. Mä en vain ymmärrä miksi jo valmiiksi hoikan nuoren tytön pitää ajatella että hänen pitäisi vielä laihtua 10kg. Ainakin se tyttö josta nyt puhun, niin hänellä ei ollut mitään syytä 10kg laihtumiselle.
Anonyymi
Hienoa, että olet onnellinen ja hyväksyt itsesi, niinhän se pitää ollakin.
En kirjoita lihavuudesta tai laihuudesta, enkä siitä että ihminen ei saisi hyväksyä itseään sellaisena kuin on. Mutta nämä vinkit, mitä lukijat sinulle antavat, eivät kyllä ole ollenkaan kaikki mitään "nillitystä", vaan pukeutumisesta nyt vaan on tapana keskustella, antaa vinkkejä.
Pukeutuminenhan on alun perin ollut ihmisellä keino suojautua kylmää, hankausta, jne. vastaan, mutta nykyään se on paljon muutakin. Pukeutuminen on tyylikeino, keino tuoda esiin sitä mitä on ja mitä haluaa olla, se on leikki, mutta se myös vaikuttaa siihen ensivaikutelmaan, minkä ihmiset saavat.
Olen itse visuaalinen ihminen (niinkuin joku muukin täällä mainitsi olevansa) ja sen vuoksi en ymmärrä, miksi laittaa päälleen mitä sattuu? En tarkoita että pitäisi pukeutua telttaan tms., vaan minulle itselleni pukeutuminen on luontaisesti sellaista, että pyrin aikaansaamaan mahdollisimman kivan kokonaisuuden, huomioon ottaen myös vartaloni, kasvoni, värit ja mittasuhteet. Omaan silmääni näyttää vaan niin hyvältä jos ihminen, oli sitten laiha tai lihava tai mitä vaan, pukeutuu omia hyviä puoliaan korostaen, ja niitä vähemmän hyviä häivyttäen. Ei ole mitään eksakteja sääntöjä, ja kyllä lihava voi pukeutua vaakaraitaan, mutta tässä taas minun silmiini osa toimii ja näyttää hyvinkin kivalta, osa taas ei.
Toki jokainen saa pukeutua miten itse haluaa. Mutta silti itse en ymmärrä, miksi jollain (en tarkoita sinua Pipsa, vaan ylipäätään tätä kirjoitustasi) ei ole pienintäkään halua pukeutua tasapainoisiin, kauniisiin kokonaisuuksiin, vaan julistetaan tätä "voi pukea shortsit, vaikka olen lihava" tai jotain muuta mantraa. Toki voi pukea, voi pukea mitä vaan, mutta en ymmärrä, miksi pukea? Yhtä kevyen ja kauniin kokonaisuuden saa sellaisella vaatetuksella, joka sopii itselle. Samasta syystä en ymmärrä rikkinäisten vaatteidenkaan käyttöä, ellei nyt taloustilanne oli ihan surkea, ja silloinkin niitä voisi kyllä edes korjata.
Mutta minulle visuaalisuus on tärkeää, kaikille ei varmaan sitten niin ole. Näin me ollaan erilaisia.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, tämä on hienoa. Mutta sä olet silti käsittänyt tekstini väärin, en mä pukeutumiskeskusteluista ja neuvoista ole mitenkään ajatellut että ne olisi nillitystä – en ainakaan kaikista. Jotkut on, eikä kaikki ole edes blogiin tulleet.
Selvä homma, sä olet visualinen ihminen mutta se ei silti tarkoita että kaikkien pitäisi pukeutua just silleen että se ois sun visuaaliseen silmään miellyttävää. 🙂 Se siinä pukeutumisessa onkin, jokainen pukeutukoot miten haluaa. Mä tykkään mennä jalat ja käsivarret paljaina, allit heiluen. Sulle se on ehkä kauhistus etkä näin tekisi, ja se on kuule ihan OK. 🙂
Anonyymi
No nyt sinä kyllä Pipsa käsitit tuon yllä olevan kommentin itse täysin väärin, mutta se ei tuossa paatos- ja vänkäysmoodissa ole mitenkään outoa. Mut hei, sekin on kuule ihan ok! Sä rokkaat nää kommentit.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Vai niin.
Anonyymi
No voi hyvä ihminen sentään… Me pukeudumme shortseihin, koska kesällä on kuuma.
Anonyymi
Hieno kirjoitus Pipsa! Ja upeat kesäiset kuvat susta 🙂 Sulla on oikea asenne elämäntaparemppaa (ja elämään siis muutenkin!) rakastat itseäsi ja olet onnellinen,et vihaa kroppaasi,näillä on hyvä jatkaa remppaa onnistut siinä varmasti,kiitos mahtavan asenteesi.Itselläni ei ole hyvä itsetunto ja aika onnettonkin oon usein,vaikka oon normipainoinen ollut aina,eli siis onnellisuus ym johtuu ihan muusta,voi kumpa itsekkin osais noin iloita,no ehkä vielä… Mutta ihanaa kesää sulle ihana Pipsa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. 🙂 Kuvat on kyllä just sopivat tähän. 🙂 Hyvää kesää sulle kans!
Anonyymi
Ihan kiva että oot onnellisesti lihava, mutta tuo viimeinen kuva, mahasi näkyy roikkuvan rumasti.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mitä sitten?
Anonyymi
Hyvä postaus! Tekstissä kuvaamasi tilanteet ovat myös itselleni todella tuttuja…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Harmillista että on mutta toivottavasti menet tästä eteenpäin niinkuin itse haluat ja viisveisaat jos joku pudottaa silmät sen takia. 😀
RekZu
Tämä oli sellanen postaus, jonka tekisi mieli tulostaa seinälle ja pistää itselle muistiin.
Itse olen normaalipainoinen, vasta 20-vuotias, mutta tuntuu että jokaisen pitäisi olla niin fitness kuin olla ja voi. Toisin sanoen olen kamppaillut itsetuntoni kanssa jo kauan ja ajattelen ihan liikaa muiden mielipiteitä.
Tämän postauksen myötä sain taas sellaisen positiivisuuspiikin ja itseluottamusta enemmän, kiitos siitä Pipsa!
Ps. RAKASTAN tuota mekkoa, näytät ihan älyttömän kauniilta se päällä!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva kuulla että tästä on hyötyä ja iloa. 🙂 Ja kiitos mekkokehuista, se tosiaan on ihana. 🙂
Anonyymi
No mulla on BMI 45 eli tosi lhava. En kuitenkaan koskaan ole kohdannut mainitsemiasi asioita esm. liikunnan suhteen. En myöskään ole kokenut tarvetta pitämäsi kaltaiseen puheeseen… olen pitänyt itseäni tavallisena kiloistani huolimatta. Miksi pitää todistella noin… jotenkin tulee mieleen, ettet olekkaan ihan sinut kilojesi kanssa, kun noin pitää todistella. Vaikka et julkaisisikaan tätä, niin kannattaa miettiä hetki 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin mitä mun pitää miettiä? Sitäkö että sun mielestä mä todistelen? No sä saat vapaasti olla sitä mieltä, mutta totta se ei siitä silti tee. 🙂
Anonyymi
Peukutan!!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
<3
Anonyymi
Sä sanoit ettei sulla vielä ole roikkuvaa nahkaa, mitäs nuo allit on ja entäs mahasi. Miksi kiellät asian? Voitko nyt olla rehellinen kun oot niin onnellinen?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hahahhha, voi kultapieni kun sulla on asiat ihan hukassa. Se on roikkuvaa läskiä, ei roikkuvaa nahkaa. Kas tässä sinulle roikkuva nahka: http://files.fitfashion.fi/wp-content/uploads/sites/12/2015/03/IMG_1417.jpg
Anonyymi
Kiitos tiedosta,nyt meni yöunet 😔
Anonyymi
Eikös nämä saaneet nimensä Alli Paasikiveltä?
Anonyymi
Ooks katsonut noita isoja laihduttajia, se roikku on oikeasti ihoa joka ei palaudu kuosiinsa ilman leikkausta… että mietis nyt… kellä on asiat hiukan hakusessa. Tästä olisi ollut hyvä keskustella sillä esim. laihdutusleikkaukseen mennessä pitää laihtua itsekseen tietty prosenttimäärä, sen jälkeen laihdut tiettyyn painoon ja lääkäri voi luvata roikkuvan ihonpoiston lopussa, jopa Suomessakin. Mutta ehkä tämä aihe on vielä tabu.
Viktoria
Miten niin tabu? Kyllä noita Suomessakin tehdään, jos on tarpeen. Mutta onko roikkuvan nahan uhka syy olla laihduttamatta?
Jos ongelma on tarpeeksi suuri, leikkauksia tehdään ihan julkisella puolella. Eräs lähemmäs 100 kg laihduttanut ystäväni on juuri menossa.
Anonyymi
Nahankiristyksiä kaipaava saa netistä tarkan tiedon ei kannata arvuutella ja tapella 😁
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin ja ne ovatkin paljon parempia paikkoja kuin tämä blogi. 🙂 Kenties tännekin tulee se aihe joskus puheeksi, mutta ei vielä hetkeen.
Anonyymi
Kysyinkin tätä koska on otettu laihdutus ja elämäntaparemontti puheeksi. Ei kai tästä kukaan tapellut. Kiinnostaisi tietää mitä sen jälkeen kun on vaikka 100 kg tiputettu. Voiko ihmenen silloin hyvin? Kuten sanoin nahan alle saattaa tulla ihorikkoja, bakteeritulehduksia yms. Ja kumpi on nätimpää; nahan täyttävä tiivis läski vai ne tuulessa tosiaan höllyvät nahat. Mielestäni jokaisen laihduttajan pitäisi miettiä ajoissa näitä asioita. Terveytensä vuoksi on hyvä laihtua mutta minkä verran? Pitäisikö laihdutus tehdä todella hitaasti ja odotella nahkojen kuristumista uusiin muotoihin vai nopeasti ja teettää ne kirsitysleikkaukset samaan syssyyn. Kysehän on isoista asioita, isoista leikkauksista ja pitäisikö tämän kaiken lisäksi pitää suolistossaan pantaa tai antaa tehdä joku vielä radikaalimpi leikkaus? Tarkoitus oli selvittää mitä mieltä lihavat itse ajattelevat näistä asioista eikä "tapella" tai arvuutella. Siis muut lihavat kuin itse. Mutta jos kirjotetun teksin ymmätäminen tuottaa vaikeuksia niin paha tässä on hyvässä hengessä kysellä.
Anonyymi
Höpöhöpö.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Pöpönpöpö <3
Anonyymi
Olet harvinaisen rohkea ja harvinaislaatuisen positiivinen suomalainen. Harvalle nostan hattua mutta sinulle nostan 🙂 jonkun niitä rajoja on aina edellekävijänä paukutettava!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. Joskus on nostettava kissa pöydälle ja aiheutettava kohua. 🙂
Anonyymi
Nykyään (en tosin tiedä onko joskus ollut toisin tässä maassa) todella harva tuntuu olevan onnellinen. Siksipä se, että joku jatkuvan napinan sijaan sanookin olevansa onnellinen, on jopa outoa. On pikemminkin tapana valittaa aina ja kaikesta. Tässäkin ketjussa valitetaan sitä, että eihän noin onnellinen voi olla. Jopa aito onnellisuus käännetään ajatukseksi 'ettet sä kuitenkaan voi olla'. Jos suhtautuu kaikkeen epäluuloisesti ja torjuvasti, menettää elämässään paljon tilaisuuksia ja hyviä ihmissuhteita menee ohi, kaikki hienot persoonat jää kokematta. Me ollaan kuitenkin täällä maailmassa opettamassa toisiamme, kuka erilaisuuden, kuka onnellisuuden kautta. Hienoa Pipsa, että uskallat erottautua harmaasta massasta!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hyvä teksti, voit olla ihan oikeassa. Nytkin olen saanut kuulla tuota, että enhän minä oikeasti mitään onnellinen ole – kunhan vaan esitän. Voisikohan se tosiaankin olla, että täällä ei saa sanoa onnesta mitään. Onha sekin sanonta, et se kel onni on sen kätkeköön. Mutta miksi ihmeessä? No ymmärrän että onni aiheuttaa kateutta. Olkoot se vaikka onni itsessään taikka onni vaikkapa parisuhteesta. Kaikki ihana ja positiivinen, ja iloisuus pitäisi lytätä maahan ettei vain aiheuttaisi mielipahaa kenellekään muulle. Jos joku tästäkin nyt kokee mielipahaa, niin mä kehottaisi niitä miettimään että miksi hän kokee tämmöistä mielipahaa. 🙂
Anonyymi
Se on tämä meidän luterilainen kasvatus kun opettaa, "kel onni on, se onnen kätkeköön". Saattaahan siinä olla jotain ajatustakin, ainakin päätellen tämän postauksen kommenteista. Niin paljon kateutta ilmassa.. Hyvä Pipsa, ole vaan rohkeasti oma onnellinen itsesi 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mahdollista ja ymmärrän tietyissä tilanteissa tuon onnen kätkemisen mutta en sitä että onnellisuutta ei saisi näyttää. 🙂
Anonyymi
Ehkä et kuitenkaan ollut sinut itsesi kanssa! Jotenkin tuntuu että kerjäät kehuja lukijoilta.
Jättäisit esittelyt ja todistelut vähemmälle kertoisit oikeeti päivistäsi tai mikä ikinä olikaan blogisi aihe niin siitä. Jättäisit turhat ostin sitä ja tätä hetkeksi kertomatta. Niin sanotusti kuumat aiheet tauolle. Kertoisit vaikka pihasi laitosta, pyöräretkistä yms. Nyt blogi tuntuu pyörivän laukkujen voimalla.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No, mähän jätin nyt turhat ostelut hetkeksi pois ja kerroin kerrankin mielipiteeni. Kerron myöskin postauksisani päivistäni sen verran kuin niistä voin kertoa. Mielipidepostauskin pitkästä aikaa mutta sitäkään en olisi saanut, joten kertokaahan nyt ihmeessä että mistä tässä enää saa kirjoittaa? Ja lukija voi aina itse päättää haluaako tämmöstä lukea, en ole kaulimen kanssa vaatimassa että nyt pitää lukea minun blogiani. 😀
Anonyymi
No itse mieluummin kuulisin ihan tavallisista päivistä ja päivän askareista, juuri vaikka pihahommista tai mitä olette puolison kanssa puuhailleet tai tuumailleet, sellaista kuin ennen kirjoititkin. Ei se minulle toki kuulu, minä skippaan suosiolla kaupalliset ja ostelupostaukset, ei vaan kiinnosta ko. Aiheet. Etkös joskus postannut töistäkin, että miten siivoilit jne, ne oli mukavan lupsakoita postauksia silloin joskus v. 2011-12. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mutta kun kyllähän mä olen tällaisistäkin kertonut, vai oonko vaan uneksinyt kertoneeni? 😀 Pihahommista olen kertonut sen verran kuin pystyy, kaikkea kun ei voi liian tarkalleen kertoa. Ja totta, semmoset voi skipata mitkä ei kiinnosta. Työasioista mä en valitettavasti voi enää blogissa kertoa, tämä on itseni ja työnantajan kanssa sovittu juttu.
Anonyymi
Minä puolestani olen normaalipainoinen, onnellinen ja taatusti minä olen minä 😉
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Aivan mahtavaa!
(Eihän postaukseni tarkoitus ollutkaan että pitäisi olla lihava ollakseen onnellinen, mutta kirjoitin sen tuosta näkökulmasta koska olen itse lihava)
Anonyymi
Voi Pipsa, tämä oli paras postauksesi ikinä <3 melkein tippa tuli linssiin. Olet mahtava ihminen <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mukavaa kuulla että tykkäsit. <3
viv
Tää teksti sai hyvälle tuulelle ja on täyttä asiaa! 🙂 Sun asenteesi on ihan mahtava, kiitos kun pidät tätä blogia. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kivaa kuulla että tulit hyvälle tuulelle. Ja on mukavaa pitää tätä blogia, vaikka kaikki ei siitä tykkäiskään. 🙂
Mirja
On ihminen laiha tai lihava, niin hänen antamansa kuva ulkopuolisille riippuu siitä, miten hän "kantaa" itsensä.Onko hän tasapainoinen, onnellinen, siisti, en osaa määritellä, mikä sen aiheuttaa. Joillakin ihmisillä on hehkua riippumatta vaatteiden koosta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On se varmasti osittain näinkin, mutta mitä itse olen huomannut niin välillä ne ulkopuoliset tekee vääriä olettamuksia. Tahallaan tai tahattomasti, en voi tietää. 🙂 Mut kyllä se silti joistakin ihmistä paistaa kilometrien päähän, että tolla mimmillä on munaa. 😀
Anonyymi
AAMEN!!! Ihan superhyvä postaus ja täyttä asiaa!! Kunpa useampi ihminen tajuaisi tämän ja keskittyisi vaan ja ainoastaan siihen omaan elämäänsä 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kenties ajan kanssa pystyy keskittymään. 🙂
Anonyymi
Oikeesti onnellinen ei moiti muita eikä ole katkera muiden mielipiteistä…
Anonyymi
Aamen!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Olen samaa mieltä. 🙂
Anonyymi
No sitten sä et varmaan ole ollut koskaan onnellinen. Onnellinen elämäänsä ei tarkota etteikö onnellinen voisi tehdä muille selväksi, kuinka naurettavan lapsellista ja huonoa näiden käytös on. Lopettakaa olettelut ja keskittykää siihen omaan elämäänne. Kukaan kun ei ole teidän mielipidettä kysynyt. 😉
Anonyymi
Voi höpön löpön. 😀 Oikeastikin onnellisella voi myös olla vastamielipiteitä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Nimenomaan, onnellisella voi olla vastamielipiteitäkin, eikä kaikki ole heti katkeruutta tai moittimista mutta kai se on vähän se miten kuki tietyn henkilön kommentteihin reagoi. Jos automaattisesti inhoaan jotain tyyppiä, niin sen kommentit myös näkee huonossa valossa, sanoi se ihan mitä vain. 🙂
Anonyymi
Kylläpä rupesi ahdistamaan. Ei tuo sinun postauksesi, se on hyvä, mutta nää kommentit. Yleensä en lue niitä mistään blogista. Oi, miksi menin nyttenkään lukemaan! Miten voi olla noin paljon pöljiä ihmisiä??? Mitä hittoja ne lukee semmoisia blogeja, mitkä ärsyttää? Kyllähän mä tiesin, että niitä on, mutta että näin paljon. Mä olen naivisti luullut, että valtaosa ihmisistä on ihan normaaleja ja fiksuja, mutta turha luulo…. huoh!
Tsemppiä Pipsa! Oot mainio. Sinuna sulkisin koko kommenttiboksin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se olisi yksi vaihtoehto mutta sitten moni mukavakin kommentoija ei pysty jättämään kommenttia. Ainut vaihtoehto on tämä hyväksynnä käyttö.
Anonyymi
Tuleeko tänään Porinat?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tuli.
@follower 678463525789921
Hyvä hyvä! Mä vaan pelkäsin, että tämä vuodatus päättyy toteamaan, että lopetat laihduttamisen. 😁
Onneksi et! Olet urakoinut tosi upeesti, 30kg vuodessa on paljon. Ja minusta tuo ulkonäkö on pikkujuttu tai pikku ja pikku, tottakai löydät koko ajan helpommin sopivia vaatteita, mutta ihan käytännön asiat helpottuu ja terveys paranee. Käytännössä, kun saat painoa pois, niin et hengästy enää kävellessä, et väsy tavallisesta ostosreissusta, kyykkyyn ylös kissoja rapsutellessa on helpompi, mahdut joka istuimeen jne. Minusta tuntuu, että se parantaa elämänlaatua tai tekee siitä helpompaa, vaikka lihavanakin elämä olisi ollut onnellista. Eikö?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hhaha, en nyt sentään sellaisia tämän kanssa kuitenkin ajatellut tehdä. 🙂
Anonyymi
Aivan hemmetin hyvä blogi! Kiitokset Pipsa! Hienoa että muunkin kokoiset ihmiset uskaltautuvat pitämään blogeja ja kirjoittamaan elämästään, kuin nuo fitnessihmiset. Monet näyttävät tyhmyytensä, kun arvostelevat ihmistä koon perusteella ja antavat vielä noita "hyviä" neuvojaan. Heillä taitaa olla niin täydellinen ja ongelmaton elämä, että voidaan arvostella muita, kun ei todellisuudessa mistään tiedetä. Esim. lihavuus on monen tekijän summa, taustalla voi olla vaikka millaisia ihmiskohtaloita. Ei ainakaan auta, että rienataan lisää. Päinvastoin, annetaan kaikkien kukkien kukkia ja annetaan mahdollisuus kaikille. Ja tuon erään hoitajan kommentti…ei taida olla oikealla alalla, kun ei tiedä ihmisen psyykestä mitään taikka tunne empatiaa. Tuntemani isommat ihmiset ovat persoonaltaan herkkiä, hienoja ja myötätuntoisia ihmisiä, se jos mikä on tärkeää maailmassa. En minäkään arvostele laihoja, vaikkeivat he minun silmääni miellytäkään. Jokainen olkoon onnellinen ja jakakoon sitä onneaan muillekin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Oleppa hyvä, mukavaa että tykkäsit. 🙂 Ja kirjoitit kyllä asiaa. 🙂
Anonyymi
Hienoa Pipsa, oikea asenne 🙂 Olen itsekin ihan hiljattain oivaltanut, miten vapauttavaa on kun lakkaa murehtimasta toisten mielipiteitä itsestään. Hyvää kesää sulle ja tsemppiä elämäntaparemppaan!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Eikö olekin vapauttavaa kun lakkaa murehtimasta? 🙂
Anonyymi
Wow! Ihan mielettömän hyvä teksti. Tällaista juuri tällä hetkellä tarvitsin. Kiitos, olet upea 🙂
t.amj
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että tuli sitten just oikealla hetkellä. 🙂
Anonyymi
Taas yksi hyvä syy tulla paiskaamaan kättä kanssasi ja tarjoamaan teet! Mahtava teksti ja propsit vielä siitä, että uskalsit nostaa "kissan pöydälle" itsensä hyväksymisestä ja rakastamisesta! Jostain kumman syystä tää on nykyään vaiettu aihe, ja pahana pidetty.. Hienoa että viisveisaat ulkopuolisten alli kommenteista ja jatkat matkaasi reippaasti omana itsenäsi! Taidanpa tänään laittaa hameen päälle ja mennä sokeuttamaan ne jotka minun ulkomuodosta ovat kauhuissaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Teetarjous vastaanotettu. 😀 Kuule, pistähän ihmeessä hame päälle ja mee sokeuttamaan ne muut. 🙂
Hanna
Ole onnellinen tänään ja elä nyt, älä odota huomista :). Tuo mielestäni sopii hyvin nykymaailmaan, jossa koko ajan odotetaan jotain ja eletään "sitten kun" elämää. Sitten kun olen rikkaampi, sitten kun olen laihempi, sitten kun lapset on isoja… Pitäisi muistaa että elämä on nyt ja tässä ja löytää se onni tästä hetkestä. Vaatii varmasti opettelua, mutta onnistuu varmasti kaikilta. Jopa minä ikuinen pessimisti olen tuon viimein sisäistänyt :).
Hyvä kirjoitus siis, jokaisen täytyisi osata olla onnellinen juuri sellaisena kuin on!!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tuo on kyllä hyvä lause, sopii kyllä tähän hetkeen. 🙂 Jep, kaikkien pitäisi saada olla onnellisia juuri sellaisena kuin on ja jos ei osaa olla, niin opetella. 🙂
Anonyymi
Jumantsukka nyt tuli hyvä postaus! Ja ihan uudenlaista asennetta ja energiaa tekstissä. Todella hyvä, aito ja napakka teksti. Loistavaa lisää tällaisia!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva kuulla että tykkäsit. 🙂
Anonyymi
Mua kiinnostaa sellainen asia,että sulla on niin,että moderoit kommentit ennenkuin ne julkaistaan. Miks julkaiset ilkeät kommentit ollenkaan? Silloin ihmiset ei ehkä jaksas niitä enää kirjoitellakaan,kun niitä ei julkaista ollenkaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No se on kai vähän sitä että mikä on ilkeä ja mikä ei. Mut ei se kokonaan pois jättäminenkinkään estä heitä kirjottamasta. Mulla on oma nettistalkkri joka kirjottelee mulle tänne joka päivä. Ollaan kaiketi jossain samassa FB-ryhmässä kun aina mua muistaa. 🙂 Joskus noita on hyvä julkaista ihan jo että muut näkee millaista tulee.
Anonyymi
Ja todella hyvä kun otit esille sen, mitä kaikķea lihavat tosiaan saa niskaa nsa jopa päivittäin. Luuleeko ihmiset että heillä on oikeus olettaa ja arvostella lihavaa ihmistä tuosta noin vaan? Käytöstavat on niin monelta kyllä hukassa. Vika ei ole lihavassa vaan niissä muissa ja tähän on korkea aika tulla muutos. Ehkä tämä postaus selvitti jollekin arvostelijalle kuinka väärässä oletuksineen ovatkaan. Ja kyllä. Sulla on oikeus puuttua asiaan jos ihmiset kuvittelevat tuntevansa sut paremmin, haukkuvat, epäilevät ja arvostelevat. Elä ja anna toistenkin elää!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No mutta tottakai, hehän ajattelevat varmaan että tällä tavalla tekemällä se lihava tajuaa miten väärää tekee ja yrittää miellyttää. No ei ainakaan tää läski, että väärässä ovat mun suhteeni. 🙂
Anonyymi
Eikö ihminen saa olla onnellinen, jos hänen elämäntaparemonttinsa on vielä kesken? Itse väitän, että onnelliselle se remontti on helpompi kuin onnettomalle. Minulta tippui reilun vuoden aikana sujuvasti 15 kg (tarkoitukseni on jatkaa vielä sillä tiellä), mutta olen ollut onnellinen koko ajan. Juu, kävin ennen tuota pudotusta läpi rintasyöpähoidot, jotka muuten olivat samat kuin normaalipainoisillekin. Ja tiedättekö mitä: vasta diagnoosin jälkeen kuulin, että ylipaino lisää myös rintasyöpäriskiä, ja sanojana oli sukulainen, ei lääkäri. Minä siis olen kuitenkin jo kuullut asiasta (ja pudottanut painoani), joten ei kannata vaivautua. Ja kehtaan olla onnellinen silti!
Tämäkin siis muille: Pipsa tietää varsin hyvin ylipainon riskit ja on jo tehnyt paljon asian hyväksi. Täytyykö hänenkin tulla normaalipainoiseksi ja kireänahkaiseksi, ennen kuin saa olla onnellinen? Jos minä olisin odottanut täydellisyyttä ennen kuin uskallan olla onnellinen, niin siinähän olisin odottanut 60 vuotta.
P.S. Täysmustaa käytän vain hautajaisissa. Muulloin yhdistän siihen aina kirkkaita värejä, varsinkin punaista. Lääkkeet ovat tehneet minusta harvahapsen, minulla sattuu olemaan psoriasis. Muuten: jos olen nahan kukkiessa ollut vähissä vaatteissa (en alasti enkä bikineissä vaan shortseissa ja lyhythihaisessa, riittävän pitkässä paidassa), olen saanut kommentteja "miten se kehtaa?" Aurinko kuitenkin tekisi hyvää. Syrjäiseen paikkaan muuttaminen ei sitten tule kysymykseen.
Ylipainostani olen kuullut muuten huomattavasti vähemmän moitteita kuin psorin tuonvertaisesta paljastamisesta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No mutta eihän tietenkään saa olla, koska jos on remontilla niin ei taatusti ole onnellinen eikä varmana tyytyväinen itseensä. 😀 Ja oon samaa mieltä, tää onollut paljon mukavampaa nyt kun on onnellinen kuin sillon onnettomana. Siis vuosia sitten kun oon yrittänyt, niin oon tajunnu että ero on ollut siinä, et sillon en oo ollut tyytyväinen.
Jep, oon mä sen sanonutkin että mä tiedän ylipainon riskit ja sen takia, terveyteni takia, tässä remppailenkin. 🙂 Mut jostain syystä tää kaikuu kuuroille korville. Yllättävää. 😀
Mä käytän nykyään mustaakin, mutta piristän niitä pinkeillä laukuillani. 🙂
Anonyymi
Hyvä postaus! Onnellisuus ei tarkoita että olisi 100% tyytyväinen kaikkeen itsessään ja elämässään. Olisiko kukaan onnellinen jos tarkottaisi? Samoin se, että menee todella hyvin ulkoisesti (terveys, työ, parisuhteet yms) ei valitettavasti automaattisesti tarkoita onnellisuutta.
Uskon, että onnellisena on myös paremmat mahdollisuudet onnistua elämäntapamuutoksissa. Itsevihasta ei ole siinä mitään hyötyä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näinpä! Kumpa moni lakkais inhoamasta itseään ja ois armollisempia.
Anonyymi
Olisipa mulla sun kaltainen ystävä, joka voisi "tartuttaa" muhunkin osan positiivisesta asenteestaan. Sulla kun tuntuu sitä riittävän ihan jaettavaksi asti!
Haluan myös kertoa tarinan:
Olin itse koulukiusattu koko peruskoulun ajan, itsetuntoni ei ole vieläkään kunnossa ja käyn terapiassa. Yksi pahimmista kiusaajistani ylä-aste aikoina oli eräs ylipainoinen tyttö. Kun tämä tyttö tuli kouluun, hän oli hyvin mukava ja älyttömän kaunis mielestäni. Hänellä oli pitkät, paksut vaaleat kiharat ja kaunis meikki. Olin jopa kateellinen, "olisinpa minäkin noin kaunis".
Tyttö sai kuitenkin etenkin pojilta paljon ikävää huutelua painostaan, ja yhtäkkiä hän olikin kyninyt hiuksensa lyhyiksi, ottanut lävistyksiä, alkoi tupakoida jne. ja ennenkaikkea KIUSATA.
En ikinä uskaltanut pitää omia puoliani, mutta kerran kun tälle kiusaajalleni huudeltiin taas "tankkeri, valas, hyi v", niin mulle tuli niin paha mieli, että huusin näille pojille takaisin mielipiteeni tollaisista kommenteista. Jostain syystä myös ne nätit ja suositut tytöt yhtyi kuoroon, ja pojat meni luonnollisesti hiljaiseksi. Ja kappas, seuraavalla englannintunnilla tämä tukeva tyttö ei vetänytkään pupettiaan kauemmas omastani, vaan pelattiin ristinollaa keskenään. Kavereita meistä ei tullut, mutta tyttö jätti mut siitä lähtien rauhaan.
Kiusaaminen johtaa kiusaamiseen, positiiviset sanat sen sijaan voivat auttaa monia. Myös kiusaajilla on usein taustalla jotain, joka johtaa oman pahan olon purkamiseen muihin. Kumpa olisi enemmän positiivisia ja ystävällisiä ihmisiä, maailma olisi parempi paikka.
Terveisin: Anna
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Olipa kiva kokemus sulla jaettavana. Ehkä siinä kävi just niinkin oon miettinyt itsekin omien nälvijöiden kohdalla. Pääsisivät tutustumaan muhun, niin kaikki voisi olla paremmin. Ninkun sullakin, että kiusaajasi varmasti ymmärsi että sä oot Okei vaikka kavereita ei tullutkaan. 🙂
Anonyymi
Ihailen Sinua Pipsa suuresti. Olet tehnyt valtavan työn jo ja olet hyvällä tiellä:)
Noita negatiivisia kommentoijia hämmästelen, mutta ajattelen, että niiden on pakko olla sitä porukkaa mikä on tyytymätöntä omaan itseensä ja kateellisia ja muutenkin valittavat ihan kaikesta. Niitä, jotka eivät koskaan sano mitään positiivista mistään, kenellekään. Esimerkkinä tuosta porukasta on sukulaiseni, joka tuli katsomaan remontoitua kotiamme. Ollaan kuukausi remontoitu ja sanoisin, että kaikki on aika viimeisen päälle. Eteisessä oli kuitenkin kaikki henkarit käytössä, niin hänen ainoa kommenttinsa käynnillään oli, että " olisiko vielä varaa ostaa pari henkaria lisää". Näitä tyyppejä tarkoitan.. Tsemppiä Pipsa, jatka elämästä nauttimisesta 🙂
-Etta
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. 🙂 No ainahan sitä valittavaa porukkaa löytyy, sille ei voi mitään. Mut sen voi onneksi pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 🙂
Anonyymi
Mahtava asenne, pidä tuo aina <3
Tosin pahoin kyllä pelkään, että kutistut vielä rutkasti, sen verran terveellä pohjalla sun elämäntaparemppa on 🙂
Miisukka
Hyvä kirjoitus!
Mun mielestä se, ettei ole tyytyväinen vartaloonsa ei estä onnellisuutta. Vartalo on kuitenkin vain yksi osa meistä ja minä ainakin olen todella onnellinen, vaikken aina pidäkään peilikuvastani ja lölleröistäni.
Oona Karhu
Höpsin köpsin! itse olen myös ainakin 50 kg ylipainoinen ja voisin kyllä todeta, etten ole ikinä ollut näin onnellinen. Olen teini-iässä sairastanut anoreksian, ollut SM-tason joukkueurheilija ja silloinkaan en ollut niin onnellinen kuin nyt.
Pipsa, pidä lippu korkealla! <3
tuuliturkit.blogspot.fi
Anna
Moi! Kiitos paljon blogista ja sun tarttuvasta hyvästä tuulesta <3 jatka hyvää työtäsi levittämällä iloasi.Meitä kaikenkokoisia mahtuu maailmaan.Jokaisella on tarkoitus ja sanomansa. 🙂
Lauha-Tellervo
niinpä niin.. onnellisuus ei ole painosta kiinni.. ei kohdallasi ainakaan vielä. Kymmenen vuoden jälkeen asia saattaa olla eri – tai sitten ei. Mutta terveys voi olla ja taatusti onkin sitten se suuri kysymysmerkki. Olet vielä niin nuori etteivät lihavuudesta aiheutuvat terveyshaita vielä sen kummemmin elämääsi hetkauta – paitsi tuo lymfajuttu, jolloin imunestejärjestelmäsi on ylikuormittunut ja se saattaa hyvinkin johtaa niin sydämen kuin munuaistenkin toimintahäiriöihin.
Anonyymi
Ihmettelen kyllä miten heikko joidenkin ihmisten elämänlaatu voi olla jos he viettävät aikansa internetissä ilkeilemällä ja pätemällä jonkun heille tuntemattoman tyypin painoindeksistä ja ulkonäöstä. Joku, joka arvostaa itseään, osaa arvostaa myös muita ja itse ainakin vietän aikaani mielummin sellaisten persoonien seurassa. Vähän varauksella luin blogitekstin mutta täytyy kyllä sanoa että kirjoittajan sisäinen valo paistoi omaankin sieluun asti.