Kukkia1.jpeg
Blogi

Kattokaa, mä sain kukkasia!

Ihanaa kun lämmöt tuli taas takaisin, oonkin ottanut sen löhöillen vastaan – paitsi tänään. Tänään en ole yksinkertaisesti ehtinyt ajatellakaan mitään auringonottoa kun piti salille lähteä painoja nostelemaan. Nostin käsipainoissakin kiloja ylöspäin, nyt mennään 3kg painoilla. Otin myös parissa laitteessa oikeen oksat irti itseltäni, sen verran hyvän hien ja sykkeen sain. Mulla meni viimeinkin tuo kortti loppuun ja ens viikolla olisi edessä
uuden osto. Itse käytän toistaiseksi siis 10-korttia ja sen takia
ajattelin että on parempi ostaa uusi kortti vasta ensi viikolla. Tosin hauska kommellus tapahtui, nimittäin se mun 10-kortti ei ollut missään kotona, käänsin kaikki paikat läpi mutta kortti pysyi piilossa ja sitten mä tajusin että se kortti lähti vanhan Furlan matkassa kohti uutta omistajaa, vaikka mielestäni kävit ne taskut ja kaikki läpi, ettei mitään pitänyt jäädä. No uuuups!

Mun pitäs oikeasti olla suihkussa mutta tässä mä naputtelen tätä postausta koska suihkuun ehtii toki myöhemminkin. Pitää tehdä karvojenpoisto siinä samalla että kehtaa taas esitellä kauniita sääriä, varsinkin kun suunnittelen laittavani ihanat sandaalit huomenna jalkaan. Toki kehtasinhan mä tänäänkin koska ei nuo sääret nyt niin pahasti sängellä vielä ole mutta kaikenvaralta otetaan ne pirulaiset jo tänään pois. Tää on jokakesäinen asia, mikä pitää tehdä mutta se on oikeastaan ihan hauskaa puuhaa kun on kunnon työvälineet. Jossain blogissa luin että olisi joku laite jolla ne karvat pystyisi kauemminkin poissa ja olisihan sellaista kiva kokeilla, mutta en kyllä itse innostu laittamaan rahaa sellaiseen.

Jotkut on muuten kauhistelleet että miten ihmeessä mä voin mennä
kaupungilla paljain säärin ja oonkin heille kertonut että ihan niin
helposti että laitan vaan caprit/lyhyet shortsilegginssit jalkaan ja
pistän jalkaa toisen eteen. Joo, eipä mulla mitkään maailman kauniimmat
sääret ole mutta mitäpä sitten. Mä opein jo kauan aikaa sitten että
elämä on liian lyhyt itsensä häpeilyyn ja päätin että minähän muuten
pistän shortsit ja otan kauniisiin sääriini rusketusta jos näin haluan. Jos siellä ruudun toisella puolella on joku joka voivottelee ettei voi esitellä sääriään kun ne on niin ja näin näköiset, niin annan ilmaisen neuvon – unohda ne voivottelut ja pistä sääret esiin, nyt on kesä!

Mä kyllä tykkään näistä yhden päivän kiiruista kun saan silloin loistaa tällaisena multitaskaajana. Nyt on työpäivä takana, salillakin käyty ja ruokakin on tuolla liedellä kypsymässä. Vielä pitää toki tehdä mutta sen kanssa voi jo huokaista helpotuksesta ja mikäli itse tunnen, niin salin takia en saa kuitenkaan ennen puoltayötä unta kiinni. Se onkin ehkä ainoa negatiivinen asia salillakäymisessä, ei saa nukahdettua. Siellä on nyt tulossa perunamuussia sekä pitkästä aikaa tein lihapulloa – meillä ollaan syöty muutaman viikon ajan haukea ja kanaa, silleen vaihdellen. Mies on tosiaan tuonut kalastusreissuiltaan haukea pöytään, niin sitä ollaan nyt saatu syödä.

Postauksen kuvat on muuten mieheni ottanut (paitsi tuon keskimmäisen kukkakuvan, se on miun ottama) kun halusin ikuistaa tämän ihanan kukkakimpun jonka sain yllärinä. Mä tykkään kun mua yllätetään aina sillon tällön kukilla ja millä milloinkin – joku kerta sain hunajamelonin, toisena taas postimerkkejä. 

Henna on ollut ahkerana, se oli tehnyt Tara Jarmon laukun lyhyempään hihnaan lukot eli nyt voin vaihdella pidemmän ja lyhyemmän ketjun välillä jos haluaisin. En halua. Jos haluaisin myydä laukun joskus, niin onpahan lyhyempi hihna mukana. Ei ehkä kannattaisi sanoa etten myy, mutta sanon silti, ettei nyt tällä hetkellä ole mitkään myymiset mielessä. Oon tykännyt tuosta laukusta tosi paljon sen jälkeen kun Henna teki siihen tuon pitkän crossbodyketjun. Pitää huomenna siis käydä hakemassa tuo ketju ja samalla ihastella tuota Hennan tekemää Meklarin nujaa, josta on muuten arvonta käynnissä Korusuunnittelu Henna K:n sivuilla.

Viikonloppuna lähti mun vanha Furlani kohti uutta kotia ja samalla hain uuden laukun joka tuli vanhan laukun tilalle. Olin tuon Furlan kanssa pähkäillyt jo pidempään kun se ei juurikaan päässyt käyttöön, vaan kaikki muu meni edelle. Uusi laukku on yhtälailla pieni mutta on parempi kannettava ja vielä ihan samanvärinenkin. Koin tuon uuden laukun kanssa pientä sydämentykytystä ennenkuin sain sitä käsiini. Postin seurannassa nimittäin huomasin että lähetys oli luovutettu vastaanottajalle eikä itse vastaanottaja ollut käynyt lähelläkään Postin toimipistettä. Kyllä siinä hieman alkoi miettimään että mitähän ihmettä mutta mies sitten sanoi että katso Postin nettisivuilta että kuka on kuitannut paketin ja sitten sainkin rauhottua – paketin oli noutanut äitini jolle se saapumisviesti oli mennyt. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin – nyt on söpöinen laukku kaapissa odottamassa paljastamista. Tajusin tuossa myös että mun pitäisi tehdä vihdoinkin se laukkuesittelyvideo – viimeistään kesälomalla!

Sitten pistin kokeeksi tuon joululahjaksi saadun Vuittonin laukun yhdelle merkkilaukkujen kirppikselle, en myyntiin vaan kokeilen josko joku haluaisi vaihtaa sen. Ajattelin kokeilla nyt viikon ajan että miten menee. Missään pakkovaihdossa se ei siis ole, vähän siis uteliaisuudesta katson vaikka nyt jo hirvittää kun on se kuitenkin niin ihana laukku.

Nuo pari päivää meni kyllä taas niin nopeasti, ollaan saatu taas pihaakin laitettua, laitetaan aina sillen pikkuhiljaa eli nyt on viimeiset kukat ja puskat vedetty pois, vaan kyllä meillä pihassa silti kukkia riittää. Sit tajuttiin että meidän linnunpönttö on saanu vuokralaiset – siellä asustaa kirjosieppopariskunta poikasineen. La-su välisenä yönä tuli sitten vähän valvottua, kello oli 5 ennenkuin menin nukkumaan ja oli hauska katsoa kun kissat nousi siihen aikaan ylös kun tuli valoisaa. Sunnuntai mulla menikin kamalassa plääh-olossa, en jaksanut innostua mistään. Löhösin vaan auringossa ja lueskelin hömppäpokkareita eteenpäin. Mulla on aina joskus tämmöisiä päiviä ettei juurikaan mikään huvittaisi – olisin mieluusti nukkunut koko sunnuntain ylitse mutta se ei ollut vaihtoehtona koska muuten olisi mennyt unirytmi ihan sekaisin eikä se ole hyvästä. Mullakin on siis huonoja päiviä mutta ei onneksi kokoajan. 

51 kommenttia

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Kääk….mun paino ei ollu menny alaspäin painonvartijoiden ohjeen mukaan syötynä. Ei kyllä ollu noussukaan. Siinä samassa se jökötti, kun viime viikollakin. Mitä mä teen. Millä pääsen alkuun.
    Ihania kukkia sait.
    >Leena

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Mä en osaa antaa neuvoa noiden ohjeiden mukaan, en ole koskaan itse laskenut.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      On kyllä, ilahdutti silloin kun ne sain. 🙂 Käyn kerran viikossa, koska se sopii mulle.

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Viikkoki on todella hyvä, verrattuna ettei kävisi ollenkaan. 🙂 juuri noin pitää itseä kuunnella!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, pääasia on että siellä käy eikä vaan löhöä paikoillaan. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Jokainen tavallaan 🙂 mulla oli aiemmin sama että kävin noin kerran viikossa, koska sali oli sen verran kaukana että en saanut itseäni raahattua sinne 😀 harmitti kyllä maksaa kallista jäsenmaksua turhasta joten vaihdoin lähempänä olevaan saliin ja nyt siellä on mukava käydä vaikka joka päivä jos tahtoo 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Näinhän se menee ja kuuluukin mennä. 🙂 No joo, kyllähän se välimatkakin sen tekee mutta en tiedä kävisinkö silti itse useammin vaikka asuisin naapurissa. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Kunto/lihasvoima ei kehity, vaikka nostaisit kuinka painoja, kun 1krt/vk ei tuota tuloksia. 2 krt/vk on ylläpitoa ja 3krt/vk kehittää. Näin mulle on neuvottu ja näin olen itsekkin asiasta lukenut..ja kun on näitä remppajuttuja muualta lukenut niin kyllä pt:t ohjaa niissä lisämään kertoja heti kun kroppa on tottunut.

    • Satu

      Satu

      Ei tänä kyllä pidä paikkaansa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kerta viikossa kasvattaa kuntoa roimasti, jos lähtötilanne on nolla. Toki jossain vaiheessa täytyy lisätä treenikertoja, mutta kerta tai kaksi viikossakin nostaa kuntoa ihan reilusti.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No en osaa itse ottaa kantaa tuohon koska en tiedä. Mä vaan aattelen että kiva on touhua puurtaa tuolla salilla. 🙂 Ringa varmaan osaisi vastata paremmin kun on ohjelman mulle tehnyt. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Miten on mahdollista, että saapumisilmoitus menee sun sijasta sun äidille, etkä ole ollut tietoinen..? Tai että miksi tilaat laukkuja äitisi nimellä/äitisi osoitteeseen, etkä omaasi?

    • Anonyymi

      Anonyymi

      On se mahdollista. Itsellenikin oli käynyt niin, kun maksoin Klarnalla ja siihen tiliin oli jäänyt vanhat tiedot, vaikka päivitin ne.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Siksi koska pakett meni poste restanteen ja joku puhelinumero piti olla, joten annoin äitini (hänen luvallaan) koska omaani en anna. Eikä tullut ekana mieleen että äitini on hakenut sen koska ei ilmoittanut mitään etukäteen. 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, en ole mieheni kanssa. 😀 (vinkkinä: Lukaiseppa postaus niin sieltä saat oikean vastauksen)

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No voi voi. Mitäs jos menisit valittamaan asiasta jollekin toiselle jota tuo kiinnostaa sillä mua ei kiinnosta.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Mietin tuota laukkujen kierrätyskuviota. Jos jokin on turhaa, on fiksua pistää se kiertoon. Mutta jos laukku on niin kovin ihana, miksi se pitäisi laittaa vaihtoon tarjolle, edes viikoksi, edes kokeeksi?

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Voi elämä, laukkuja taas tunkee ovista ja ikkunoista! Eikö enään muuta aihetta ole? Ja toi tuotteiden kerjääminen testiin ja sit ei edes kokeile. Eiks noisakin ole et pitäis käyttökokemukset kertoo!

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Olet niin penteleen ärrinmurrin näissä vastauksissa, pyydetään sitten viattomasti työasupostausta tai laukuista kyselyä. Oletko siis sittenkään niin onnellinen kuin tuossa viimeisimmässä postauksessasi annat ymmärtää?

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Sinä hehkutat viimeisimmässä postauksessasi ylenpalttista onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämään. Ja sitten kun joku (minä) ihan mielenkiinnosta, (minä, en pirullisuuttani) ehdottaa postausta työpaikalta, olet heti kuin myrkkykäärmeen niellyt. Eihän kukaan voisi sellaista ehdottaa, ellei hänellä olisi pahat mielessä.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      En ole kuin seipään niellyt, mutta ärsyttää tällaiset kyselyt koska olen sen tehnyt blogissani selväksi etten työpaikkaani tänne tuo. En siis kuvaa töissäni enkä työasuani. Se vain nyt pitää hyväksyä.

    • Anonyymi

      Anonyymi

      No pistin kokeeksi tämän kommentin, kun äksyilet noihin muunlaisiin. Oikeesti minun piti kertoa sinulle, että tämä kangas on _täysi_ kopio lapsuudenkotini 70-luvun makuuhuoneen verhoistamme. Mutta ehkä tällaisillekin sitten on kysyntää. Pitäsikin kaivella nämä verhot porukoitten varastosta ja pistää huutikseen, ties kuinka hyvän hinnan saisi.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Tää ei siis millään pahalla, mutta tätä se on elämän kiertokulku – verhoista vaatteisiin. Mutta jos lähdet tähän tyyliin liikenteeseen, niin älä nyt paljain varpain lähde 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, älä huoli – en oo hyppimässä paljain varpain. 🙂 Paitsi ehkä kotinurmikolla. 🙂

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Toiset (bloggaajat ja muut muodin aalloilla ratsastajat) näkyvät käyttävän pitsimekkoja ja -paitoja, joiden kuosi ja pitsit on suoraan 70-luvun pöytäliinoista.. =D Kierrätys kunniaan, tavalla tai toisella.

      -AI

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *