MEIDÄN KISSAT | SIIRI
Meidän ensimmäinen kissamme, SatuMainen Kohtalon Oikku eli tuttavammin Siiri saapui meille toukokuussa 2013, 4kk ikäisenä. Siiri on rodultaan Maine coon ja väriltään musta. Muistamme vieläkin sen jännittävän hetken kun kävimme kasvattajan luona Siiriä katsomassa ja hän oli silloin hyvin villillä päällä, eikä ollenkaan kiinnostunut meistä.
Me olimme etsimässä rauhallista kissanpentua, joten meinasimme melkein jättää Siirin ostamatta, mutta jokin siinä kuitenkin ihastutti niin paljon, ettemme pystyneet unohtamaan häntä ja parin päivän miettimisen jälkeen päätimmekin ostaa Siirin. Emmekä ole päivääkään katuneet, sillä tuosta katseluhetkellä villistä kissanpennusta tuli kotona hyvinkin rauhallinen ja hellyydestä tykkäävä flikka.
Minne vain menimmekin, Siiri tuli mukana. Jos olimme tietokoneillamme, Siiri tuli jommankumman pöydälle torkkumaan. Jos menimme sohvalle istuskelemaan, Siiri tuli sinne makoilemaan. Jos menimme suihkuun/saunaan, Siiri tuli sinnekin mutta pysyi sopivan välimatkan päässä. Siiri tuli kaikkialle. Vessarauhallekin sai sanoa hyvästit.
Kaikista ihaninta oli silti se, kun yöllä heräsit kehräävään ääneen joka tuli milloin mistäkin – Siiri kun vaihteli paikkaa missä kohtaa sängyssä nukkui. Musta kehräävä karvapallo oli ja on edelleenkin näkynä sellainen, että sulattaa sydämet. Siiri tykkäsi aina olla lähellä. Tykkää edelleen olla.
Siirin rekisterinimi on tosiaankin Kohtalon Oikku ja olen aina nauranut sitä, koska oon aina miettinyt sen olleen kohtalon oikkua että juuri hän oli jäljellä pentueesta. Varsinkin kun Siiri on niin upea ilmestys, että luulisi jonkun jo napanneen hänet. Siirin kanssa ollaan käyty yhdessä kunnon näyttelyssä jossa hän voitti luokkansa, mutta ei ollut koko näyttelyn paras vaikka paneeliinkin silloin pääsi. Lisäksi olemme käyneet yhden kerran esittelynäyttelyssä, mikä ei ole siis virallinen näyttely, vaan siellä sai yleisö tutustua eri kissarotuihin.
Tuon esittelynäyttelyn jälkeen aloimme pikkuhiljaa lopettamaan kissapiireissä käyntiä ja mahdollisia näyttelyitä, koska huomasimme ettei Siiri tykännyt yhtään siitä. Ja koska meille se esittelyissä käyminen ei ollut kovinkaan tärkeää. Ja mä luulen, että Siiri tykkäsi tuosta päätöksestä, kun tuon viimeisen näyttelyn jälkeen suorastaan sekosi, kun pääsi kotiin. Siiri vaan juoksi pitkin kotia ja kiehäsi itseään kaikkeen mahdolliseen. Ihan kuin puhdistaakseen itsensä sen viimeisen esittelynäyttelyn hajuista. Ja sillon me tiedettiin, että päätös lopettaa noissa käynti olisi oikea.
Siiri ei oikein välitä olla kuvattavana, vaan yleensä kääntää päänsä pois tai näyttää mökömököltä. Siiri tykkää näyttää tykkäämisensä hyvinkin näyttävästi eli joko puskee tosi kovaa päätä vasten, puree nenästä tai pesee hiuksia/päätä. Siiri viihtyy sylissä, mahan päällä, jalkopäässä tai kyljessä.
Siiri tykkää todella paljon juustosta ja katkaravusta, joten hän osaa olla paikalla kun lauantain herkkupizzaa tehdään, koska tietää että saa siitä ainakin kaksi katkarapua itselleen. Ja kun katkarapua on tiedossa, Siiri osaa miukua, mutta se on hyvinkin vaativankuuloista. Katkarapua annettaessa pitää olla hyvin varovainen, koska muuten voit saada hampaasta, koska Siirillä on tapana hotkia nuo. Muuten Siiri kyllä varoo käyttämästä kynsiään tai hampaitaan, kun esimerkiksi leikitään. Oon välillä miettinyt, että onkohan Siiri vähän piloille hemmoteltu.
Seuraavaksi Siiri täyttää 6v. eli tammikuun lopulla 2019 ja hän onkin meidän kissalauman vanhin, oikea matriarkka. Enkä tätä ihmettele, sillä näiden vuosien aikana olen huomannut että Siiri ymmärtää puhetta ja on todella fiksu. Omapäinen, mutta fiksu. Meillä on varmaankin Siirin kanssa kaikista ”läheisimmät” välit, mutta kaipa se johtuu siitä että Siiri oli ensimmäinen. Ensimmäinen jota paijattiin monia kuukausia ennenkuin seuraava kissa astui joukkoon. Tämä seuraava kissa olisi Silla, mutta koska menetimme hänet aivan liian aikaisin, niin en häntä tässä esittele.
Video Siiristä löytyy youtubesta, jossa kerron samat asiat kuin tässä mutta se on videomuodossa.
14 kommenttia
Anonyymi
Aika jännä, just ajattelin että Siiri on tainnut jäädä blogissa vähän vähemmälle huomiolle viime aikoina. Joten hyvä postaus ja ihana Siiri 🙂 <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No Siiri on semmonen, ettei oikein tykkää kuvattavana olemisesta, samoin kuin Sevi. Mut aattelin nyt toteuttaa tämän meidän kissat jutun kun niin paljon on pyydetty.
Anonyymi
Ihana Siiri.-sanna-
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hän on <3
Anonyymi
Upea tyttö Siiri! <3
Sanonpa vaan, että mun cornish rex tyttöni Bella, täyttää 29. tammikuuta 2019 6 vuotta!
Minä sanoin Bellan emon omistajalle, joka on koulukaveri monen kymmenen vuoden takaa, kun hän esitteli fb:ssä kissansa pentuja, että olen rakastunut tähän Bellaan! Mutta en todellakaan ollut valmis ottamaan kissaa, kun meiltä oli juuri kuollut 19 vuotias maatiaiskissa Mikki ja tiesin että nämä cornish rexit voivat maksaa tonnin! Mutta niin tuo tyttö tuli meille kumminkin, enkä ole päivääkään katunut! <3
-Leila
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ohoh, aika samoihin aikoihin eli samanikäiset on sitten Siiri ja Bella. 🙂
Anonyymi
Kaunis silkkiturkki Siiri.
>Leena
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hän on meidän silkkitoukka <3
Anonyymi
Kaunis Siiri! Kiva esittely, kissathan ovat aina blogissasi mukana mutta niitä ei ole henkilökohtaisesti esitelty. En ainakaan muista. Ehkä siitä Karviskollista on eniten ollut tekstiä. Nimeä en yhtäkkiä muista. Muuten piti vähän aikaa itsekseen hymyillä kun kuvittelin kuinka villi se kasvattaja mahtoikaan olla kun ei ollut teistä edes kiinnostunut! (Lauseesi on varmaankin oikein kirjoitettu, nopsasti vain luin ja ensimmäinen mielikuva oli tämä.)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On kissoista ollut esittelyitä, muttei videomuodossa. Mut Sulo ja Piipu eniten kaikenlaista touhua tääl tekeekin + eivät lähde karkuun kun kuvailen, niin siksi heistä on eniten kaikkea. 😀 Heh, ei sentään kasvattaja ollut villinä, vaan Siiri. 🙂
Inspiration, Viltsumari
Kissat <3
Siiri on kaunis ja herttainen. Terkut meidän Luisilta ja Carlosilta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siiri kiittää ja lähettää terkkuja Luisille ja Carlosille. 🙂
Marika
Johan on muuten komea katti!
Vai pitäisikö sanoa kaunis, kun neitokainen kyseessä 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. 🙂