Remppa2v. 1.jpeg
Blogi

Matkalla kohti kevyempää ja terveellisempää oloa – 24. kuukausi

Eipäs lupailekaan ylläoleva kuva mitään hyvää, eli ojaan on menty ja sinne mentiin lujaa! Ongelmaksi on nyt muodostunut se, etten ole sieltä vielä päässyt ylös vaikka olen kokoajan yrittänyt. Onpas siis todella ihana juhlistaa elämäntaparemontin 2v. virstapylvästä kun nyt jo menee huonosti. Mut jeee, 2v. tuli täyteen ja -32kg saatiin pois, oli se enemmänkin mutta kun tuli syötyä. Mut haluan vain todeta kaikille jotka painii tämän saman asian kanssa, että nyt ei vaan saa antaa periksi. Mulla oli tiedossa että ne huonotkin ajat vielä tulee kun alku on ollut niin hyvä. Kaikessa pitää olla hyvää että pahaa.

Näin jälkikäteen on hyvä olla viisas. Ei olisi saanut ottaa sitä kahta viikkoa ihan noin rennosti mutta tulipahan kantapään kautta todeta miten ei kannata omalta osaltani tehdä. Mun on aina pitänyt kokea asiat tuon kantapään kautta, siitä vaan oppii parhaiten. Vähän kyllä pelottaa että toivottavasti saan käännettyä tämän kelkan ympäri koska tää ei saa nyt mennä mönkään!

Monia teistä oli kiinnostanut mun joulun syömiset ja miten elämäntaparemontti vaikutti siihen. No, ei se vaikuttanut koska pidin joulun tienoolla kahden viikon tauon. En siis kirjannut silloin mitään syömisiäni ylös, mutta olisi pitänyt koska ehkä se olisi saanut mut havahtumaan aiemmin tähän nousuun. Mä en pitänyt tuolloin myöskään ruokailurytmistä kiinni vaan saatoin skipata täysin aamupalan ja lounaankin, niin että ensimmäinen ruokani oli välipala ja silloinkin saatoin ottaa tyyliin pipareita. Silloin sitä ajatteli että mä oon ansainnut tämän pienen tauon eikä siinä varsinaisesti ongelmaa ollut, vaan ongelma oli sen katkaisu. Itse ajattelin tyhmästi että kun oon jo 2v. näin mennyt, niin ei se olisi ongelma. Väärin! Se ruokarytmi on niin tärkeää koska se on se, joka pitää sut kylläisenä. Ja oikeanlainen syöminen. 
Mutta niin, ne joulun ruokailut sujuivat suht maltillisesti, ainakin omasta mielestäni. Ruokalautaselleni tuli perunaa, kassler-lihaa, porkkana- ja lanttulaatikkoa, rosollia sekä sitä itsetehtyä salaattia. Annos oli kyllä suurempi mitä normaalisti söin, laatikoiden ja rosollin verran, mutta pienempi mitä olen jouluruokailuissa syönyt esim. 4-3v. sitten. Mun akilleen kantapääksi osottautui ne mitä leivoimme eli piparit, joulutortut ja tiikerikakut (joulutorttuihin en kyllä koskenut mutta muihin kyllä) – näiden lisäksi meillä oli myös muutama konvehtirasia jotka syötiin yhdessä miehen kanssa. Yritän tässä järkeillä seuraavaa joulua ajateltuna, että voihan sitä leipoa mutta ne pitää kirjata ylös ja pitäytyä niissä päivän kaloreissa. Ensi kerralla teemme myös vähemmän herkkuja, vähän toki saa olla mutta ei tällaista määrää koska mulla ei pysy nähtävästi kontrolli niiden kanssa. Ja se ateriarytmi!

Lisäksi tuli juotua jonkin verran alkoholiakin ja kyllä mä nyt myös ymmärrän miksi sitä ei saa juoda paljoa, se nimittäin turvottaa ihan hitosti – mua ainakin turvottaa ja tiedän sen melko varmaksi koska seurasin siinä 2pvä aikana painoa kun otin alkoholia. Yhdestä vähän reilummasta juomisesta sellainen +3,5kg plussaa. Mähän olen juonut tämän rempan aikana mutta en tällaista määrää. Normaalisti oon juonut lasillisen, kaksi juhannuksena uudenvuodenattona. Että nyt tuli otettua pikkusen enemmän ja näin sekin sitten kostautui. 
Uudenvuodenaaton jälkeen teinkin korjauksen ja pystyin sitä noudattamaan suht kunnolla, mitä nyt veden juominen oli hakusessa. Sitten tuli Sillan kuolema ja seuraavana päivänä siitä kävelin kauppaan ja ostin kasan herkkuja jotka vedin kotona napaani. Tunnesöin. Monen vuoden jälkeen ja se olo oli todella oksettava. Muistan kun aivot kiljui täysillä kaupassa herkkuja valitessani (tai en tiedä voiko sitä edes valitsemiseksi sanoa) että älä ota, kävele pois, itke, huuda, ihan mitä vaan, mutta älä ota herkkuja. Mä vaan päätin jättää kuuntelematta ja toimin täysin järjettömästi, Mä varmaan yritin herkuilla täyttää sitä tyhjää tunnetta joka mulle oli tullut. Tuon jälkeen en ole syönyt yhtäkään herkkua, mutta ruokaväleissä on edelleen parannettavaa ja mä toivon ettei siinä kestäisi kauaa että pääsisin takaisin raiteille. Olo tuntuu juuri nyt eksyneeltä. To be continued…

Okei, tämä kuukausi meni täysin plörinäksi ja kroppa keräsi plussaa, eikä mitään pieniä määriä vaan aivan järkyttävät määrät. Tässä kuussa tuli tulokseksi plussaa ja peräti +10kg verran. Pakko myöntää mutta olen järkyttynyt. Näen mutta myöskin tunnen, miten sitä on tullut takaisin. En kyllä usko että kaikki tuo määrä olisi puhdasta rasvaa, vaan siinä täytyy olla myös nesteitä. Ainakin toivon että on koska ne nesteet saa kyllä nopeasti pois mutta ensin pitää ottaa kunnon niskalenkki ja mun on myönnettävä, että voimia tämän niskalenkin tekemiseen ei oikein ole. Periksi ei kuitenkaan anneta, ei ikinä!  

Kroppamuutokset: 

Paino: -32kg (+10kg)

Vyötärö: -35cm (ei muutosta)

Lantio: -36,5cm (ei muutosta)


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Elämäntaparemontissa auttamassa:



 Seuraava remppapostaus tulee 20.2.2017 

157 kommenttia

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Hyvin sanottu 🙂 Mulle on kaikkista vaikeinta olla itselleni täysin rehellinen, saati että pystyisin tekemään sen näin julkisesti. Olet kyllä hurjan rohkea, että pystyt näin suoraan sanomaan julkisesti. Ja varsinkin kun miettii millaisia kommentteja on viime aikoina ollut :/ tsemppiä jatkoon, varmasti lähtee nesteinä paljon pois! 🙂 Heidi

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitos. Ikävät kommentit ei saa mua lannistumaan, vaikka tilanteeni on mikä on, mutta jostain syystä vain jaksan. Välillä romahdan mut taas nousen ylös. Joten nousen ylös myös tästäkin.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    No nyt vaan tsemppiä jatkoon! Aika hurja painonnousu tuo tietysti noin lyhyessä ajassa on, mutta kannattaa ehkä rauhassa palailla normaaliin ruokarytmiin niin et repsahda uudestaan niin helposti.
    Ja olla rehellinen itselleen niissä syömisissä ja niiden määrissä, jotta pystyy korjaamaan tilanteen.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Se on todella hurja mutta en silti ihmettele kun katsoo mitä on tullut syöytyä ja juotua. Mun pitää tosiaan saada se ateriarytmi haltuun koska oon sen jo oppinut, että se jos mikä saa mut pysytään aisoissa kun ei vaan tee mitään muuta mieli.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Heippa Pipsa!
    Oikea on asenteesi, etta periksi ei anneta!

    Mulla oli kanssa joulun jalkeen ongelmia syomisen tasaamisessa, koska vatsa huusi suurempia annoksia (koska jouluna soin siis enemman kuin normaalisti)…

    Minusta Ringan tuki vaikutti hyvalta, mutta tuli mieleen, etta ehka tassa vaiheessa voisi kokeilla toisenlaistakin tukea. Etenkin, koska olet huomannut, etta saatat ns. syoda suruusi (siis stressaava elamanjakso altistaa) ja Sillan kuoleman jalkeen paadyit tunnesyomaan. Oletko ajatellut hakea tukea psykologian tai terapian puolelta? Todella monille syominen liittyy tunnetilojen saatelemiseen ja monilla esim. stressi tai alakulo voi vaikuttaa ruokailun maaraan ja laatuun.

    Joka tapauksessa: ole itsellesi armollinen ja jatka vaan sinnikkaasti eteenpain! Muista myos hakea tukea, jos tuntuu, etteivat omat voimat valttamatta kanna vaikeuksien yli yksin!

    -KKat

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Heippa Kat!

      Mulla on tunnesyömistä taustalla, mutta olen päässyt siitä sillä tavoin yli etten nyt ihan jokaisesta asiasta sorru syömään. Sen olen tiedostanut että kun jotain tosi pahaa tapahtuu, kuten nyt Sillan kuolema, niin tulen taatusti sortumaan mutta olen iloinen etten ole sortunut enää tuon yhden kerran jälkeen. Muttei asiat ole vielä kunnossa, mut se on aina parempi kun ei syö tunteisiinsa tai ylipäätään mitään ylimääräistä. Olen nyt tässä kuukaudessa jättänyt lauantain karkkipäivänkin pois.

      Kiitos sanoistasi, haen ja saan varmasti tukea jos sitä kaipaan. Kyllähän mä ystävälle tuosta sanoin viikko sitten, et nyt tekee mieli syödä suruun ja hän yrittikin estää sitä mutta puhelimitse se on vähän vaikeaa hänen yrittää puhua järkeä kun mun järki oli silloin sammunut. Enkä usko että kaipaan mitään terapiaa, tämä vain pitää kokea kantapään kautta.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Ensinnäkin, takapakkeja tulee ja niihin pitää osata suhtautua järkevästi, kuten nyt teitkin.

    Normaalipainoisena en ehkä osaa edes ajatella miten joku voi kerryttää 10 kg kuukauden aikana, mutta toisaalta, onhan se vähän eri kertyykö se sinun kokoisellesi vai minun kokoiselleni. Pitää osata suhteuttaa. Ja toisaalta, jos ei ole koskaan ollut kovasyi ylipainoinen, sitä ei voikaan ymmärtää.

    Nyt vaan itseä taas niskasta kiinni ja tsemppiä matkaan. Lohtusyömisen voisi koittaa siirtää lohtuliikunnaksi. Vaikka ei yhtään huvittaisi urheilla, niin pitää muistaa urheilun jälkeinen fiilis, se on vaan niin hyvä 🙂 (asia jota yritän aina itsellenikin toitottaa).

    Parempaa tammikuuta ja kesää kohden! Tsemppiä vielä! 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Jep, niitä toki tulee mutta tuo viime viikkoinen olisi voinut jäädä tästä pois. 🙁 Totta turiset, jos ei ole itse kokenut, ei voi täysin ymmärtää. En itsekään tätä täysin ymmärrä että näin paljon. Odotin vain 5kg nousua. Kun ois tuon tajunnut tehdä viime maanantaina, että olisi mennyt salille purkamaan sitä pahaa oloa. No, kävelin mä 2h ajan metsässä ja metsätiellä muttei se ole sama kuin salitreenit.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Oho. Auts. Vaikeinta on varmasti päästä yli tuosta tunnesyömisestä (suruun yms.), se vaatii monella jopa terapiaa.

    Never give up!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Mäkin ajattelin että olisin siitä päässyt eroon, koska en ole moneen vuoteen enää tunnesyönyt. En sillä samalla tavalla kuin tyyliin ollessani 17-19v. Sillon mä en saanut sitä syömistä pysähtymään. Nyt sain. Mun pitäisi nyt saada tuo ateriarytmi tasaiseksi ja vettä juotua, että nesteet tippuisi pois. Tai tiedät kyllä. 😉

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Elämåntaparemontti on vaikea laji. Kahdessa viikossa voi siis tulla noin paljon lisää. Tsemppiä, älä vaan anna periksi!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No tuo on yksilöllistä kelle tulee kuinkakin paljon. Ja riippuu myös miten on syönyt ja juonut. Kaikki vaikuttaa.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Aika mielenkiintoista että vaikka on tullut noin paljon plussakiloja, ei mitat ole muuttuneet mihinkään. Mutta nyt tsemppiä vaan jatkoon, hyvä ettet ole antamassa periksi 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      On ne mitatkin muuttuneet, näkeehän sen tosta viimeisestä kuvasta. Mittoja en muuttanut koska unohdin ne ottaa.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Ihanan rehellinen postaus <3 kyllä sä onnistut kääntämään suunnan takaisin ylöspäin, juuri nyt on vaikeaa mutta nouset vielä jaloillesi 🙂 paljon voimia sekä tsemppiä remppaan <3 olen itsekin tunnesyöjä, se on pahin viholliseni :/ pääasia on, kuten sanoit, että vaikka tulisi takapakkia niin periksi ei anneta! 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitos. Kyllä mä tästä pääsen eteenpäin, mutta se voi viedä aikaa. Jotenkin toivon että tuo koulu tuo sitä rytmiä arkeen kun pitää ottaa aamupala, lounas, välipalat. Pitää myös tutkia miten tuota teetä saisi lipitettyä siellä tunnilla.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Kauhea määrä! Mutta noin suuri määrä noin lyhyellä ajalla ei todellakaan voi olla rasvaa. Outoa ettei vyötärön ympärysmitta kasvanut, sillä sitten kyseessä olisi varmasti ollut turvotus. Mutta nyt onkin hyvä seurata paljonko tuosta lähtee, kun taas pääset elämään jonkin aikaa normaalilla rytmillä ja sitten jatkossa on helpompi löytää syyt pieniinkin muutoksiin. Onneksi yksi kuukausi sinne tai tänne ei mihinkään vaikuta elämäntaparemontissa.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      On se mitta muuttunut kun kuvia katsoo, en vain voinut muuttaa sitä kun unohdin ottaa mitat. Joo, hauska katsoa et miten 10kg sulaa kuukaudessa pois JOS vain saan kaiken muun kuntoon.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Hei pipsa. Ikävää että on tullut plussaa, mutta kyllä se siitä *peukku* syömiset ruotuun, riittävästi vettä ja salille 🙂 siinä mun vinkkini sulle!

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Voih, harmi että tuli noin paljon plussaa. :/ Nyt vaan kova tsemppi päälle taas, älä anna periksi! En sano nyt tätä missään nimessä ilkeilynä enkä pahana, mutta olisiko aiheellista kuitenkin keskustella jonkun lihavuuden hoitoon erikoistuneen lääkärin tai endokrinologin kanssa, koska 10kg noin lyhyessä ajassa on todella paljon, varsinkin kun et ole mitenkään järjettömästi syönyt. Se voi viitata johonkin aineenvaihdunnan häiriöön, esim. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla, vaikka arvot olisi ns. Viitearvoissa, sitä voidaan hoitaa myös oireiden perusteella. Parempaa alkanutta vuotta myös tän painohomman suhteen!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, kyllä toi vähän harmittaa kun olin itse varautunut vain +5kg plussaan kun mähän pidin joulun nimenomaan silleen rennosti. No ei ois pitänyt! Eli jos ens vuotta ajattelee, niin pitää puolittaa tämä määrä mikä nyt oli. 🙂 No kilpirauhasen vajaatoiminta on viimeiset 5v. aikana tutkittu monen moneen kertaan, eri lääkäreiden johdosta eikä kukaan ole löytänyt niistä vikaa joten ei varmaankaan se ole kyseessä. Muista en sitten tiedä, mutta ihan perusverikokeiden mukaan ei ole missään ongelmaa. Ehkä joku löytyy jos oikein aletaan tekemään laajaa tutkimusta. Mut mulla tosiaan on ollut tuota, että elimistöni kerää herkästi nestettä. Tosin kun miettii mitä on tullut syötyä, niin en silti ihmettele nousua.

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Näissä on juurikin se, että kun nuo sisäerityksen ongelmat on monille lääkäreillekin vähän vierasta alaa, hoidetaan vaan viitearvojen mukaan ja jätetään se potilaan vointi ja terveydentila sivuun. Tutullani nousi todella helposti paino, vaikka söi hyvin kurinalaisesti ja juurikin turvotusta oli paljon, ihan sellainen pöhöttynyt oli. Hän meni yksityiselle endokrinologille, joka aloitti kilpirauhasen vajaatoimintaan oireitten perusteella thyroxin-lääkityksen, vaikka labrat oli viitearvojen sisällä. Pöhötys alkoi väistyä ja energiaakin tuli huimasti lisää, painonpudotus on monilla kilpirauhaspotilailla vaikeaa, mutta hitaasti hän on mennyt sitten eteenpäin ja on parin vuoden takaisesta muuttunut ihan huimasti.

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Tuosta 10 kilosta suurin osa on nestettä. Ja voihan se olla niinkin, että tämä pieni nousu piristää aineenvaihduntaa.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Mä oon muuten kuullut tuosta että kalorinousut piristäisivät aineenvaihduntaa mutta en silti toivoisi ihan tuollaista nousua. 🙂 Mut toivotaan et piristäisi, vielä en ole huomannut muutosta. 🙁

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Nyt vaan häntä pystyyn ja kohti tulevaisuutta. Katso vaikka rempan alkukuvia ja älä nyt lannistu!!

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Toivottavasti kevättä ja aurinkoa kohti meneminen vähän helpottaisivat oloasi – ehkä sitten jaksaa taas paremmin miettiä syömisiä ja juomisia. Olet kuitenkin todella hienosti edennyt tunnesyömisten yms kanssa tässä rempassasi ja ihan varmasti pääset raiteillesi ja kevyempään oloon. Tsemppiä siis ja sitkeyttä toivottelen sinulle!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitos. Toivon ihan samaa. Sain jo muutaman kivan neuvon faceen ja s-postiini miten saada juominen taas kuntoon. Ruokarytmin uskon korjaantuvan kunhan saisin yhdenkin kunnollisen viikon taakseni. Ja uskon että koulu auttaa tuossa rytmissä.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Urhea Pipsa. Nyt on pohjalla käväisty ja suunta on vain ylöspäin (tai siis alas jos kiloja ajattelee..). Kuukaudessa ei voi mitenkään tulla 10kg sitä itseään, joten nyt vain pää pystyyn ja yhtä oppimiskokemusta rikkaampana eteenpäin.

    -AI

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Heh, eihän tuo 10kg voi olla sitä itseään mutta on se silti hurja. Mä yritän nyt räpiköidä täältä ojanpohjalta pois. 🙂 Onneks mulla on teidän lukijat. <3 Pitäisiköhän mun alkaa laittamaan faceen tai johonkin whatsappiryhmään (jos siis sellaisen tekaisisin) jos alkaa tekemään mieli kaikkea herkkua kun tulee surkuhetki? Ja te saisitte sitten takoa mut pois siitä hetkestä.

    • Elina

      Elina

      Henkilökohtaisesti suosittelen mieluummin lukemaan Patrik Borgin juttuja.:)

      Olen myös sitä mieltä, että elämässä tulee eteen monenlaisia vaiheita, eikä niille mahda mitään. Jos joskus mättää herkkuja suruunsa niin jossain vaiheessa se suru kuitenkin hellittää. Ja sitten voi taas alkaa syödä normaalimmin.

      Itselleni viime vuosi tuotti stressin vuoksi ylimääräistä. En ole käynyt puntarilla, mutta vyön reikien tarpeesta tämän pystyy näkemään hyvin selkeästi.;) Oikeasti isoin juttu, mitä voin asialle tehdä, on yrittää rajoittaa stressin määrää. Kauheasti en siihen pysty vaikuttamaan niin kauan kuin koulu kestää, vaan eiköhän jatkossa löydy paremmin välineitä.:) Sen nyt ainakin olen tehnyt, että hommasin melatoniinitabletteja, joiden avulla olen rukannut unirytmiäni. Pyrin myös laskemaan omaa vaatimustasoani ja hyväksymään, etten jaksa tehdä kaikkea.

      Hiljattain latasin myös Intellicare-nimisen appsin Googlen sovelluskaupasta. Se on ilmainen psykologien tekemä sovellus, jonka eri osiot (ne pitää kaikki ladata erikseen) auttavat muuttamaan vääristyneitä ajatusmalleja, vähentävät ahdistusta, jne. Siellä on myös sovellus, jonka pitäisi auttaa toteuttamaan omia tavoitteita. Tosin Intellicare on englanniksi.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, en mä kyllä vertaistukea laskisi terapiaksi vaikka on se varmasti vähän sellaistakin. 🙂

      Mulla on muuten Patrik Borgin kirjoja, pitäisi vissiin ottaa lukuun. 🙂 Ihanaa kuulla miten sä aattelet itsestäsi armollisesti. Sitä pitäisi monien tehdä, olla armollisempi. Niinku just sanoitkin, että pitää vain hyväksyä ettei jaksa kaikkea. Kiitos tuosta vinkistä, pitää tutustua tähän sovellukseen.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Kiitos tästä rehellisestä postauksesta, mun sympatiat saat.
    Nyt nokka pystyyn, ei tupakkalakkokaan (oma kokemus) yhdellä kerralla onnistunut, vaan sitä piti leipoa monta
    kertaa.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitos. Tuo on kyllä totta, että muutamia kertoja pitää epäonnistua että vihdoinkin onnistuu. Mullahan on takana monta laihdutuskertaa jotka on mennyt aina mönkään. Tämä on parhain kaikista kerroista, kenties siksi ettn ole tätä ajatellut laihdutuksena, vaan tähtäimenä terveempään elämään johon ei ole kiire sillä -10kg/2kk ajattelulla. Eli kiireellä. Nyt pitää vaan saada tasattua kaikki.

  • Anja

    Anja

    Jep, kyllä sieltä ojasta ylös päästään, asenne on oikea. Jos yhtään lohduttaa, niin et ole yksin vaan ainakin täällä myös joulu "teki tehtävänsä" eli syötyä tuli ihan liikaa kaikkea hyvää… vaa'alla en ole edes käynyt joulun jälkeen vielä. Sinulla on nyt haastava aika mutta sisukkaana naisena pääset kyllä näiden haasteiden yli, tsemppiä!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Tsemppiä sinullekin taivalluksellesi! Kyllä me pystytään. 🙂 Haastavaa se on mulla kun on paljon kaikkea ikävää sattunut, mut mä yritän.

  • Kissankello

    Kissankello

    Hei! Luulen, että paino humpsahtaa aika lailla alas, kun pääset taas rytmiin. Minulla on vaikeinta katkaista joulusyömisbuumi…ja olihan se jo ennen joulua pikkujouluja ja muuta tortunsyöntiä koko joulukuu…ei tämä lopu, ennen kuin viimeiset suklaat on kaapista syöy…parempi olisi ollut heittää ne roskiin jo ajat sitten 😊 Hyvää alkuvuotta, kevättä kohti!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Mä tiedän tuon tunteen, mutta olisiko niitä suklaita voinut antaa eteenpäin? Tuolla ajatuksella mekin leivottiin niin paljon, että meille tulee vieraita ja saadaan heille sitten syöttää, mut eipä ne menneet. 😀 Eli itelle jäi syötäväksi. Joulusuklaita me annettiin kyllä eteenpäin kun tajuttiin että se määrä on liikaa. Tsemppiä siulle myös!

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Onko Ringa sulle kuinka paljon tukena ja mitä hän sanoo tämmösistä painonnousuista? Olen lukenut näitä sun remppapostauksia ja miettiny, että pitäiskö sun vaan lähtee pois sieltä mukavuusalueelta. Tiukempaa kuria kenties? Muutenki sun ruokavalio näyttää todella yksipuoliselta. Onko sulla oikeasti motivaatiota laihtua?

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      On hän ollut tukena, varmaan enemmänkin mutta oon itse ollut nyt sulkeutuvaisempi. Hän sanoo sitä, ettei tuo painonnousu ole sitä itseään eli suurinosa on nestettä ja nesteet lähtee nopeasti kun vain juo riittävästi. Mitä tarkoitat mukavuusalueellani tässä tapauksessa? Millaista tarkoitat tiukemmalla kurilla? Kaloreita ei voi vähentää, jos sitä ajattelet. No rehellisesti sanottuna, mun motivaatio on nyt hukassa kun oon itsekin hieman hukassa joten…

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Mun mielestä ei missään tapauksessa kannata yrittää mitään "tiukempaa kuria" koska sillä taas helposti repsahtaa ja palaa vanhoihin tapoihinsa. Suosittelisin kyllä sulle että edes harkitsisit psykoterapiaa tai vaikka ravitsemusterapeutilla käymistä. Vaikka sinusta tuntuisi, että olet päässyt tunnesyömisestä eroon, niin sehän on vain sitä että olet oppinut kontrolloimaan impulssejasi paremmin mutta niitä tunnesyömisen taustalla olevia syitä ei ole käsitelty. Itsekin olen saanut bulimiaani apua terapiasta, ja minulla tuo oksentamiseen johtanut ahmiminen oli nimenomaan tunteisiin ahmimista. Terapiassa käyminen ei myöskään tarkoita, että olisi jotenkin "hullu" eikä tarvitse pelätä että se jotenkin leimaisi sinua ihmisenä.

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Ainakin kuvien perusteella tunnut syövän aina samoja ruokia ja sulla on aika tiukkoja mielipiteitä et "en syö kuin sitä ja sitä en varmana sitä". Ehkä kroppasi ja aineenvaihduntasi tarvitsisi vaihtelua. Enkä tarkoita kaloreiden tiputtamista, vaan esimerkiksi tiukkaa ja säännöllistä ohjeiden noudattamista ja ilman herkkuja, että noudattaisit ohjeita 100%. Tiedän kyllä, että kitukuurilla ei paino tipu. Ainakin aikasemmin sanoit herkuttelevasi tietyn verran joka viikko. Onko se pakollista?

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      En ole mitään tiukempaa kuria ottamassa, mutta mietin vain että mitähän sillä tiukemmalla kurilla meinattiin – kalorien pienentämistä vaiko muuta. 🙂 En mä terapiaa mitenkään pelkää, en vain tällä hetkellä koe tarvitsevani sitä. Mut pistetään asia korvan taakse.

      Joo, samoja ruokia on mutta on niissäkin jotain muutoksia. Mut totta puhut, pienenlainen muutos voisi olla hyvästä ja uskon että kroppakin sen kertoo kun on kyllästynyt. 🙂 Itse olen kokenut että jonkun sellaisen syöminen mistä ei itse tykkää yhtään, esimerkkinä vaikkapa kesäkeitto, niin musta kenenkään ei kannata syödä sellaisia mistä ei pidä, vaan sellaisia mistä pitää. Mutta toki pienet vaihtelut on hyviä, ja uusien kokeilu. No itse oon kokenut että herkkupäivä on mulle hyvä koska aiemmin kun olen kieltänyt itseltäni sen pienenkin herkun, on ajanut mut repsahtamaan. Mutta kun antaa itselleen luvan siihen herkkuhetkeen, niin pitää ainakin itseni suoralla tiellä. 🙂 Ilman repsahteluita.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Tsemppiä eteenpäin!! Täällä samanlaisista ongelmista kärsivä. Laihduttaa oon yrittänyt esim "pussikeitoilla" valmennuksessa. Kiloja tippui paljon, mutta enpä oppinut syömään oikealla tavalla. Niinpä olen taas lähtöruudussa. Sinun projektiasi seuranneena olen pikkuhiljaa kypsynyt ajatukseen, että ehkä sitä kuitenkin voisi laihtua kunnon ruualla, säännöllisillä ruokailuajoilla jne. Hitaammalla tahdilla ehkä minäkin onnistun ja opin uudet ruokailutavat. Häntä pystyyn sullekin, Pipsa!!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Pussikeittodieetit on ihan hyviä jos haluaa laihduttaa muutaman kilon nopeasti, mutta pitemmällä aikavälillä ne ei musta toimi. Ehkä joillakin toimii, mutta itselläni ainakin nuo liian alhaiset kalorit eivät vaan toimi. Niiden kanssa tuli aina herkkuhimoituksia. Nykyisellä ruokavaliolla sellaista ei ole tullut, kun on muistanut syödä riittävästi ja pitää kiinni siitä 3-4h ateriavälistä. 🙂 Suosittelen kokeilemaan tätä mun tapaani. Olin itsekin skeptinen aluksi kun piti nostaa syötävät kalorit 1800kcal, että miten sillä voi laihtua kun 1300kcal kaloreillakin se oli vaikeaa.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Vaikea uskoa että tuo +10 kg olisi ehtaa rasvaa :). Useampi kilo siitä varmasti lorisee vessanpöntöstä alas, kun saat taas tartuttua kiinni arkeen ja ruokavalioosi.

    Joulun aika on ollut minullekin hankala. Varsinkin kun se alkoi jo marraskuussa :). Tuntuu, että silloin jo alkoi olla kaikissa työpalavereissa tarjolla piparkakkuja ja joulutorttuja ja suklaata kyytipojaksi. Ja kotona sama meno. Minä sain ryhdistäydyttyä heti uuden vuoden päivänä ja parin kuukauden plussasaldo oli +5 kg. Siitä puolet lähti viikossa (nesteitä), mutta tuota loppua saa sitten pudotella.

    Tärkeintä kai on havahtua siihen, että nyt on menty metsään. Ja sen sinä olet nyt tehnyt ja arvostan kovasti sitä, että sinulla on selkärankaa julkaista tämäkin remppapostaus. Sillä tätähän se painonpudottajan tai elämäntapamuutoksen tekijän arki on: välillä tulee vaikeita aikoja.

    -hss

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No en mäkään usko siihen mut ei oo ainakaan viel lorissut vessanpönttöön vaikka oon jo kolme päivää juonut kunnolla vihreää teetä. Ja ruokavaliokin on suht kondiksessa.

      Joo, tuo on hankalaa kun joulun alla aletaan tarjoilemaan kaikkia herkkuja. Mä en itse kiellä itseltäni mitään, otan palasen jos tarjotaan. Mut siinä pitää olla niin tarkkana kun yhtäkkiä sitä tulee ottaneeksi sen yhden palan 7 kertaa viikon aikana! Hyvä että sä sait otettua niskaotteen ja sait jo tiputettua. Mä en oo nyt käynyt vaa'alla joten tiedä mutta käyn taas maanantaina. Toivotaan et ois tippunut. Joo, sepä se että hyvä kun jo havahtuu siihen että nyt on menty metsään. Mäkin havahduin asiaan heti uuden vuoden jälkeen jolloin nousuplussa oli matalampi mutta sitten tuli Sillan tapaus ja kaikki meni päin puuta ja tuli vaan lisää plussaa. Edes äitini syöpään sairastuminen ei aiheuttanut tällaista vaikka silloinkin olin surullinen. Pelokas. Mut sitä pitäs oppia kohtaamaan ne vaikeat ajat. Toki jos joulua ei ois ollut, niin eipä se yhden päivän mässäily +10kg olisi tuonutkaan.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Pimeä vuodenaika saattaa myös osaltaan edesauttaa painonnousua. Ainakin itse olen huomannut, että talvella aineenvaihduntakin hidastuu. Tsemppiä!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Olet varmasti oikeassa, kun pimeä vuodenaika tuo lisää masennusta. Aiempana vuonna tämä ei ole ollut näin vaikeaa.

  • Hanna

    Hanna

    Auts :/ Mutta pakko nostaa hattua siitä, että kerrot rehellisesti myös näistä takapakeista! Nyt vaan tsemppiä jatkoon ja kohti uutta nousua (vai laskua tässä tapauksessa?) 🙂

  • Suffeli

    Suffeli

    Voivoi, näitä sattuu. Nyt vaan otat itseäsi niskasta kiinni. Sen ruokailun pitäisi kuitenkin olla näin pitkän ajan jälkeen rentoa omalla ruokavaliolla niin ettei tarvitse "löysäillä" juhlapyhinä. Ruokavaliossa on myös vikaa jos sen vaikutukset menevät nurin pienillä repsahduksilla. Varmasti sinulla on olut hyvä alku mutta nyt tässä vaiheessa varmaan kannattaisi hieman muuttaa koko systeemiä jotta homma pysyy hanskassa:)Samat jutut ei toimi kolkytkiloa kevyempänä. Tsempit sulle, olet niin hyvin hoitanut elämäntaparemonttia tähän retkahdukseen asti että toivon että homma alkaa taas rullaamaan:)

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No mulle ei sais sattua, mut otettu niskasta kiinni ja yritetään sulattaa pois. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Olinkin aistivinani jonkinlaista motivaation laskua elämäntaparemontissasi joulun alla ja viimeisessä asupostauksessa näkyi painonnousu. Mutta onko se ihmekkään, niin pitkään olet jo jaksanut pudottaa painoa, hitaasti mutta varmasti. Itse olisin repsahtanut jo ajat sitten, enhän ole päässyt edes alkuun. Lisäksi elämässäsi on ollut surua ja stressiä, joita käsittelit sinulle tutulla tavalla, syömällä. Toivon sinulle tsemppiä jatkaa esimerkillistä remppaasi. Olisiko apua jos keksisit jonkun palkinnon, vaikka kesälomamatkan, joka motivoisi rutistamaan kiloja pois kesäksi. Tai olisiko paikallaan muuttaa ruokavaliota ja löytää uusia innostavia ruokia ja makuja vaikka asiantuntijan avulla.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Juu, kyllähän se on näkynyt kun itsekin olen huomannut. 🙂 En mä nyt tee itselleni mitään palkintoja, luovat vaan turhia paineita.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Voi Pipsa, 10 kg 🙁 Ja sen kyllä huomaa selvästi 🙁

    Mutta nyt piupaut takapakille, luja ote omasta niskasta ja paluu takaisin ruotuun! Tsemppiä jatkoon!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Niimpä! Ja todellakin on huomannut, mä huomaan viel paremmin olossani kun on niin turvonnut olo. Jaloissa ja kasvoissa sen huomaan itse. Mut nyt on otettu niskapersote ja yritetään palata takas!

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Ihanan rehellinen postaus.Ja tuo että sanot,että ens kuussa en pidä karkkipäiviäkään niin ei kannata ottaa liian tiukkaa linjaa..itsellä kuurit kaatuu siihen kun päätän että ei mitään herkkuja..sit sorrun syömään vaikka hampparin ja pää sanoo..noniin pieleen meni ja sit anvan mennä ja syön mitä sattuu.Oon todennu että kun antaa itelle "vähän" löysää niin tulee paremmat tulokset..kukaan ei liho jos syö suklaapatukan tai vaikka pullan kerran viikkoon jos muuten syö hyvin.Tsemppiä!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, mulla on kans ollut tuo ettei syö herkkuja, niin suurin repsahduksien syy mut kyl mä nyt yritän hetken olla ilman kun tossa niitä tuli otettua pitkän ajan edestä. Mut toisaalta on sanottu että jos sellainen mieliteko tulee ni pitäs vaan tehdä se kuin antaa sen kyteä pääkopassa monta päivää ja sit repsahtaa ihan kunnolla eli ei otakaan enää sitä yhtä mitä teki mieli vaan enemmän.

  • Tanja

    Tanja

    No worries. Kaksi vuotta painoa pudottaneena voin kertoa että joulukuu on pahin. Ne pirun joulusuklaat on mun heikkous. Aina niihin sortuu, vaikka kuinka yrittää niistä kieltäytyä.

    Kuukaudessa on tullut 10 kiloa minullekin. Joulukiloja, joita sulatellaan pois keväällä bonusten kera. Eli Toukokuussa 15 kiloa vähemmän, eikös vain 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No mulla ei ollut ne suklaat heikkous, vaan itseleipomat piparit, tiikerikakut ja alkoholi. 😀 Joo, toukokuussa -15kg pois. 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Niin, se oli joulukuussa -42kg (kokonaistulos) ja tässä kuussa tuli +10kg lisää joten kokonaistulos pieneni -32kg. Se ei tarkoita siis että -32kg kuussa. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Itse olen huomannut painon putoavan parhaiten vaihtelemalla päivittäistä energiansaantia. Vaikkapa pari päivää 1800 kcal, pari 1500, yksi alle 1000 ja taas muutama 1800. En tarkoita, että sinun sitä pitäisi kokeilla, mutta joillakin se toimii. Toki se painon tippuminen edellyttää, että jollain aikavälillä kulutus on ollut suurempaa kuin saadut kalorit.

    Voisin vaikka lyödä vetoa, että helmikuun loppuun mennessä ylimääräiset nesteet on sinulta kadonneet ja suurin osa tiikerikakusta ja konvehdeista.

    Itsellä jouluherkut keräsivät myös neljä kiloa ylimääräistä, mutta 2 ensimmäistä kiloa katosi heti kun arki alkoi ja suklaa loppui – oli siis nestettä. Parina jouluviikkona en sitäpaitsi käynyt vaa'assa ollenkaan.

    Joka aamuinen punnitus nakuna näyttää suunnan paremmin kuin kerran kuukaudessa punnitus. Ajattelepa, että oikeasti olisit laihtunut kuukaudessa vaikkapa 2 kiloa. Edellisenä päivänä ennen punnitusta juot vichyä ja muuta hilihapollista juomaa reippaasti ja syöt tavallista suolaisempaa ruokaa. Vaaka näyttää nollatulosta tai jopa plussaa. Ja heti alkaa harmittaa vaikka tulos on tilapäisesti väärä. Itse koen aika mahtavana tunteena sen, kun ekana paino junnaa samassa lukemassa +-200g päiviä ja yhtäkkiä jonain aamuna pudotusta onkin jopa kilo. Jess! Tää toimii!!!

    No, jokaisella omat painonhallintatapansa, kerroin nyt omani. Vuodessa on lähtenyt 21 kg ja kyllä oli onnen aamu se, kun vaaka näytti painon vain kahdella numerolla.

    Kevättä päin Pipsa ja kaikki muutkin tsempparit. Paistaa se aurinko vielä risukasaankin ; )

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Mä oon kuullut tuosta samasta, koska loppujenlopuksi se on se mitä viikon aikana jää miinuskaloreille, laihduttaa. Tuota voisi yrittää soveltaa silloin kun jää jotain syömättä, niin syö seuraavana päivänä vähän enemmän. No sitä sopii toivoa että on sulaneet pois tuohon mennessä, koska ainakaan vielä ei ole kolmen päivän teen kittaaminen auttanut. Eli oon alkanut pelkäämään, et jos tuo ei olekaan nestettä mutta en ole kyllä koskaan kuullut että rasvaa voisi tulla +10kg kuukaudessa. Ja kun mietin noita juomisia ja syömisiä, kalorimäärällisesti niin ei sen ois pitänyt tuoda kuin max 5kg plussaa.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Harmillinen takapakki. :/
    Mutta älä huoli, sun asenteella ton tilanteen saa taatusti haltuun! 😊 Oot selvästi pohtinut mitä on tullut tehtyä ja tiedät myös, miten tilanteen saa korjattua: nyt vaan annat mennä taas! 👍🏻
    Sen verran kysyisin, että muutetaanko ruokavaliota aina välillä (siis kaloreita jne.) vai menetkö sillä samalla ruokavaliolla, joka oli alussakin? Jos rupeaa käymään vaikka enemmän salilla, niin tarviiko sitä silloin muuttaa? Tyhmänä kyselen, koska en tiedä. 😅

    Taas kerran kovasti tsemppiä, käännä tämä takaisku voitoksi repimällä siitä motivaatiota! 😊

    – Lilli

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No on kyllä vaikka olinhan mä siis sinut siihen +5kg painoon. Itsehän mä päätin pitää jouluna rennompaa otetta syömisiin eli hyväksyin painonnousun. Mut en ihan tota +10kg. Enkä Sillan kuolemaa.

      Kyllä tuota ruokavaliota on muutettu siitä mitä se alussa on ollut, kalorimääräkin on hitusen laskenut. Ei ainakaan mun salimäärällä tarvitse muuttaa. Sitä en tiedä kuinka paljon pitäisi treenata että pitäisi muuttaa.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Ihan huikee asenne💪tuo sun rehellisyys! Avain voittoon on siinä että uskaltaa ja kehtaa sanoa ääneen "virheet" ja kohtaa ne. Sä tulet onnistumaan! Tunnesyöminen on hanurista mutta hei, montako vuotta oletkaan mennyt sillä? Joten ei voi olettaa etgä edes 2 vuodessa ois juurtunut uudet tavat. Pikkuhiljaa. Eteenpäin. Sekin vaikka nenälleen kaatuis.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitoksia. No 2v. tätä elämäntaparemonttia on menty, luulisi jotain juurtuneen.

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Mielestäni se taas kertoo ettei ole juurtunut, jos silti kiloja tulee +10. Olit pitänyt 2v tauon – elämäntavoista ei pidetä taukoja! Vaikket laskisi kaloreita, jos elämäntapamuutos olisi jo iskeytynyt sinne takaraivoon niin olisit osannut pysyä kohtuudessa. Nyt näyttää siltä että heti kun kaloreiden laskeminen loppuu niin palaat vanhoihin elämäntapoihisi.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No sanoinkin, että luulisi mutta nähtävästi ei ole vielä juurtunut joten ei muutakuin eteenpäin vaan, jospa toiset 2v. tekis sen juurtumisen. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Kiitosta annan rehellisestä postauksesta. Joulu ja nyt tuo Sillan menehtyminen, ei se oo ihmekkään että painoa tuli. Ei kukaan ihminen mikään robotti ole, joka aina jaksaa jauhaa sitä samaa ja samaa rataa. Itekkin oisin sortunut ja hei, mitä sitten. Oma elämä. Jaksamista kovasti Pipsa!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitos, tässä sitä yritetään eteenpäin. Se on totta, ihminen ei ole robotti vaan hänellä on tunteet ja aina ei osaa varautua kaikkeen.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Ei se tärkeintä mitä syö joulun ja uudenvuoden välissä vaan mitä syö uudenvuoden ja joulun välissä. 😉 Jouluna mun mielestä saa ja kuuluukin vähän herkutella.

    Uuteen nousuun vaan! Tollaset stressitekijät (kuten Sillan tapaus) ja esim. vaikka yhtäkkinen unen määrän muuttuminen vaikuttaa helposti.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Voi ei! 🙁 Oon jo pitkään seurannut sun blogia enkä oo ikinä uskaltanut kommentoida, mutta nyt on pakko.

    Minä oon ainakin alusta saakka uskonut tähän sun projektiin ja hiljaa hyvä tulee -mentaliteettiin, lähinnä on vaan tässä blogissa aina ollut olo että voi kuluispa kuukausi nyt nopeasti ja oispa nyt pian vuosi kulunut jne. että näkis sen muutoksen joka sinussa varmasti sinä aikana tapahtuu! Kun ei vaan jaksais oottaa sitä ajankulumista tiiätkö 😀

    Uskon että myös tästä eteenpäin sinun tarmolla suunta on vain alaspäin (painossa siis, hehe), ja saat kyllä itsesi tsempattua "ruotuun", kertoohan siitä jo rehellinen postauskin!

    Itselläni pudotettavia kiloja olisi vain muutama, on se "kumma" kun eivät lähde kun viikoittian vetää pussillisen pop cornia ja muita herkkuja…

    Mitä jos uuden vuoden kunniaksi aloittaisit vaikka jonkun uuden mieluisan harrastuksen (vaikka ystävän kanssa), toisiko se uutta piristystä remppaan? Joko jonkun "virallisemman" ohjatun lajin, tai sitten esim. geokätköily on kivaa puuhaa jota voi tehdä silloin kun itselle sopii.

    Tsemppiä ja aurinkoista kevättä!

    -tyttönen turusta

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiva kun uskalsit nyt kommentoida. 🙂

      Joo, tiedän tunteen mutta sitä pitää silti vaan kärsivällisesti jaksaa odottaa ja katsoa sitten. 🙂 Kyllä mä uskon että tästä päästään eteenpäin, kolme päivää jo suht kunnolla menty. 🙂 Rehellisesti sanottuna en tiedä onko mulla juuri nyt intoa mihinkään uuteen vaikka varmasti olisi ihan kivakin.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Olet ihan helvetin rohkea, kun uskalsit tehdä näin rehellisen postauksen! Ihailen asennettasi, todella. Paljon tsemppiä sulle jatkoon!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitos, vaikka ei tämä mitään rohkeutta juurikaan vaatinut. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Olen pahoillani kaikesta ikävästä, mitä sinulle viime aikoina on tapahtunut. Näissä kommenteissa on jo paljon hyviä neuvoja sinulle annettukin, mutta haluan itsekin kantaa korteni kekoon.

    Olet kertonut, että sinulta on tutkittu mm. kilpirauhasarvoja ja muita veriarvoja, mutta onko ikinä otettu puheeksi esim. lihavuusleikkausta? Onko sokeriarvot katsottu säännöllisesti?

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitos. Neuvoja on tosiaan tullut paljon, vaikka en mä niitä pyytänytkään ja toivon ettei mulle suututa jos en ole niitä (tällä kertaa) toteuttamassa. 🙂 Ei mulle ole koskaan otettu puheeksi lihavuusleikkausta, vaan olen itse pariin kertaan kysynyt ja sitten todennut, ettei ole mun juttuni se. Sokeriarvot katsottu viimeksi keväällä, ei silloin ainakaan mitään ja olivat laskeneet 2v. takaisiin verrattuna eli ennenkuin aloitin rempan.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Ikävää, mutta pitkällä tähtäimellä on kuitenkin tärkeintä, ettet lannistu vastoinkäymisistä, vaan jatkat vain aina eteenpäin.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Tämä on niin totta. Pitää vaan jaksaa nousta ylös sieltä ojasta. 🙂 Ojasta allikkoon ja sieltä pois. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Tuossa on varmasti paljon nesteitäkin, joten paino alkaa taas tippua, kun teet ryhtiliikkeen. Kun kyseessä on elämäntaparemontti niin takapakkejakin saa tulla ja niistä voi ottaa opiksi ja hyväksyä ne, vaikka ei tietenkään tunnu kivalta nähdä noin iso nousu. Se, että sait tunnesyömisen kuriin, on iso juttu sekin ja siitä kannattaa oikeasti olla tyytyväinen! 🙂

    En ole tarkkaan lukenut ruokavaliostasi, mutta näin pääosin kasvissyöjänä se kuulostaa vähän turhankin lihapainotteiselta ja aika yksipuoliselta. Tykkäätkö erilaisista kasvissosekeitoista tai uunijuureksista-/kasviksista? Mausteilla, juustoilla, kermalla, öljyllä ym saa lisämakua ja kaloreita, mutta samalla saisi myös monipuolisuutta, vitamiineja, hivenaineita jne. Jokainen syö tietenkin oman maun mukaan, mutta ajattelin kuitenkin ehdottaa. 🙂

    Tsemppiä remontin kanssa äläkä lannistu! Ja olet rohkea, kun julkisesti myönnät myös epäonnistumiset, siihen ei kaikki pysty! Esim. monet negakommentoijat voisi miettiä olisiko heistä samaan! 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No liike on tehty mutta vielä ei ole isompaa muutosta huomattavissa, mutta jospa se siitä kun sitkeesti vaan jatkaa noudattamista. 🙂 Totta, saattaisin vetää vielä tänäkin päivänä sipsiä ja suklaata naamaan jos en olisi pystynyt saamaan tunnesyömistä kuriin. Muutosta siis vuosien takaiseen on tullut. Sillon sen lopettaminen oli hankalinta.

      No Sulamon mukaan mun kasvisten määrä on n. 500-700g päivässä että ainakin sen mukaan saan riittävästi kasvista. 🙂 Mut kyllä mä noista kasviskeitoista varmaan tykkäisin jos joku niitä mulle tekisi. 🙂

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Miksi et tee itse? Helppoja, voi varioida vaikka kuinka. Kokeile nyt jotain uutta, kuin sitä ainaista jauhelihaa!

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Kyllä säkin pipsa osaat kasvissosekeiton tehdä kun mäkin surkeena kokkina osaan!

      Keität kattilassa kasviksia (esim. Parsakaali, kukkakaali, porkkana, lanttu, palsternakka jne) ja kun ne on pehmeitä niin kaadat suurimmat vedet pois ja jätät vettä vähän kasvien sekaan. Sitten suristat sauvasekottimella soseeksi, heität mukaan suolaa, pippuria, chiliä, persiljaa ja vaikka nokareen tuorejuustoa ja soseutat loppuun. Namnam! Pannulla voi paahtaa vaikka pieniä ruisleipämuruja keiton sekaan kaveriksi.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, kyllä varmaankin mutta olen asiaan nyt mielipiteeni sanonut ja toivon että te ymmärrette sen.

  • Unknown

    Unknown

    Tsemppiä Pipsa. Mä niin ymmärrän sua. Olen ollut ihan samanlainen jojoilija kuin sinäkin. Ja juuri noin nopeasti paino saattoi nousta jouluna ja kesälomallakin. Ja kun nousu alkoi, se lannisti ja annoin periksi, ja lihoin entisiä mittoja isommaksi. Teit mahtavat teon, kun kerroit tästä avoimesti. Luulen, että se on ainoa tapa oikeasti varmistaa se, että on ikäänkuin "pakko" nousta sieltä ojasta. Minä jojoilin itsetuntoni niin pilalle painonhallintaan liittyen, etten enää nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lihavuusleikkauksen, mahalaukun kavennus mulle tehtiin reilut kaksi vuotta sitten, jojoilut on jääneet sen myötä taakse. Minulle se oli oikea ratkaisu.
    Toivon sulle valtavasti tsemppiä ja uskoa itseesi! <3

    http://pysyvastipienemmaksi.blogspot.fi/

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Näin mullakin on aikoinaan käynyt. Sit vaan anto periks ja alko mättää. Nyt en aio antaa niin tapahtua! Mä oon tehnyt sen verran ison urakan et sitä ei saa nyt heittää läskiksi! Kiva kuulla että sulle oli apua leikkauksesta. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Kun koirani kuoli, niin mun piti ensimmäiset viikot pakottaa itseni syömään. Sain vaan jotain smoothieita alas. Paino tippuikin heti kolme kiloa. Mutta ymmärrän siis sua, sulla vaan meni toisinpäin. Mulla suru aiheuttaa ruokahaluttomuutta.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No meitä on moneksi. Toiselle syöminen helpottaa, toiselle ettei syö. Kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Rehellinen postaus! Tiedän ton kun järjestys menee sekasin ja motivaatio on iha hukassa. Mulla oli pari vuotta sitte pari juttu, pitemmän päälle oli tultua käytyä salilla yms ja paino tullut upeasti alaspäin. Sitten oma karvakuono jouduttiin lopettamaan ja se oli aikalai siinä. Sali jäi ja plussaa tuli. Ruoka rytmiin palautuminen onnistu nopeasti, kiitos puolisoni joka auttoi pitämällä siitä huolta. Mutta nuppi ei ollut siinä mukana niinkuin ennen. Kesti tosi kauan ennen kuin oma motivaatio palasi samalle tasolle. Mutta koko ajan yritin muistaa että mulla ei oo määräaikaa tälle rempalle vaan omaan tahtiin mennään.
    Joten kyllä sullekin se motivaatio palaa, anna itselles vaan aikaa 🙂
    Tsemppiä pipsa tuleville kuukausille, mä uskon että pääset takasin raiteille etkä tuu feilaamaan tätä!

    -J

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Ihana kuulla että sua auttoi puoliso. Mun pitäisi varmaan pyytää samaa omal puolisoltani. Tuntuu että vesi ja ruokapuoli on suht ok, ainakin tämän kolmen päivän perusteella. Mut jotenkin on silti eksynyt olo, johtuen varmaan Sillasta ja kaikesta tästä. Mut lohduttavaa kuulla että se motivaatio palaa vielä.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Arvoisa Pipsa. Olet kulkenut pitkän matkan eteenpäin. Nyt tuli otettua pari askelta taakse, ei sen kummempaa ja vakavampaa. Olet nuori ja elämäntapoja on aikaa hioa loppuelämä. Nyt vaan pitää miettiä, että jatkatko askelia taas eteen vai taaksepäin. Uskon, että hyvinkin maltillisilla korjausliikkeillä vaa'an lukemat alkavat taas kääntyä miinukselle. Tsemppiä ja ihanaa kevään odotusta.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitos. Tässä on otettu askel eteenpäin, korjausliike tehty ja nyt toivotaan että jaksan jatkaa sitä.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Jos sun ystävälle olisi käynyt näin, mitä sanoisit hänelle? Sano se sama itsellesi. On hurjan tärkeää olla lempeä itselleen, sallia kaikki tunteet. Itseruoskinta johtaa helposti tunnesyömiseen.

    Sitkeäkin tunnesyöjä paranee. Tarpeeksi unta, säännöllinen ruokarytmi ja,sudenkuoppien analysointi, mutta lempeydellä. Kyllä se siitä, aurinkoa kohti!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Anteeksi, mutta jotenkin tää kai herkisti mut koska itku tuli kun luin kommenttisi. <3 Olet kyllä oikeassa. Pitäisi olla lempeämpi.

  • Svanhild

    Svanhild

    Sä osaat tän homman kyllä, joten nyt et sorru mihinkään "tiukempiin kuureihin tai kureihin", koska ne vie sut entistä syvemmälle suohon.

    Et myöskään ruoski itseäsi "sortumisesta" vaan otat sen niin kuin sanoit, opin kannalta.

    Ruokarytmi kuntoon, osaat kyllä.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Ehei, en mä mihinkään kuureihin tai kureihin ala. Samaa vanhaa neuvoa aion noudattaa. Tiukemmat 1300kcal kuurit oon jo monet kerrat kokenut ja ne on aina menneet perseelleen, enää en tee sitä virhettä. Kiitos, mä osaan!

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Muistan vanhan jutun painonvartijoissa, niissä onnistumiskertomuksissa, jossa eräs pudottaja sanoi, että repsahduksen jälkeen kannattaa vaan pyyhkiä suu lautasliinalla, nostaa pää pystyyn ja katsoa eteen- eikä taaksepäin ja jatkaa pudottamista. Loppujen lopuksi se pv:n onnistuja pudotti ihan huiman määrän kiloja, mutta välillä tosiaan tuli myös vaikeita aikoja, jopa hyvinkin vaikeita, mutta niistä taas noustiin jatkamaan projektia.

    Kuten itse sanoit, on ihan hyvä huomata, mitä tapahtuu, jos ei pidä kiinni uusista elämäntavoista ja ihan hyvä oppia se kantapään kautta, just kuten sanoit.

    Älä liikaa odota motivaation tulemista, vaan jatka vaikka ihan kylmän mekaanisesti sitä hyvää systeemiäsi. Aina ei tarvitse olla hyvä fiilis päällä, huonollakin fiiliksellä laihtuu… eli yritä olla ottamatta projektissa tunnetilaa niin huomioon… tai ainakin tiedostaa, ettei se huono fiilis ainakaan syömisellä parane. Yritä oppia tuntemaan kompastuskivesi. Joskus oma mielemme huijaa meitä vaikka mihin, mutta sitä voi yrittää kasvattaa. Tsemppiä ihan hurjan paljon <3

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Tosi hyvä huomio toi et huonollakin fiiliksellä laihtuu eikä motivaatiota kannata aina jäädä odottamaan. Itellä kans nyt heikompi vaihe menossa ja kylmän rauhallisesti pitää jatkaa vaikka ei jaksaisi aina..

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitos kommentistasi. Kylmän mekaanisesti voi olla hitusen ongelma koska en ole kylmä, taikka mekaaninen. Mä en pysty sulkemaan tunteitani. Mut kokoajan yritän ja tällä hetkellä 3 hyvää päivää takana.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No tarkalleen ottaen se on tullut 19.12.-16.1.2017 välisenä aikana. Välissä toki ryhtiliikkeitä mut… tiedät kyllä miten siinä kävi.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Anonyymille: jotta ihminen kerää yhden kilon rasvaa viikossa, hän tarvitsee siihen 7000 kcal:n verran ylimääräistä syömistä viikon aikana, eli kun syö joka päivä 1000 kcal yli tarpeensa, lihoo kuukauden aikan 4 kg. Jos syö päivittäin 2000 kcal:n verran ylimääräistä, lihoo kuukaudessa 8 kg.

    Nämä nyt tulevat helpostikin täyteen, jos syö joulukuussa päivittäin suklaata (aika hurjat kalorimäärät) http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-2000005012546.html – helposti saa jo päivittäin 1000 kaloria täyteen, vaikka ei koko rasiaa vetäisikään. Toiset 1000 kcal kertyvät sitten niin ikään melko helposti siihen päälle tavallisestakin ruoasta.

    Luulen, että Pipsan tapauksessa painoa nostaa kuitenkin joulusyöpöttelyjen tuoma suola, joka kerryttää nestettä aika reilusti ja varsinaista lihomista on tapahtunut ehkä 4-5 kiloa. Paino kyllä myös tippuu nopeasti, kun arki koittaa. 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No tuota on vaikea arvioida mutta piparit, tiikerikakut ja alkoholi + yhden päivän helvetinmoinen repsahdus + normiruuat päälle. Siinä ne mitkä aiheutti +10kg.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Hei Pipsa!
    Ikävää tuo painonnousu, mutta hienosti olet pudottanut sitä ennen sitä.
    Olen pitkään seurannut blogiasi ja elämäntaparemonttisi aikana olen kiinnittänyt huomiota yhteen seikkaan: syöt usein samoja ruokia, joita perustelet nirsoudella(?). Olen työskennellyt paljon syömishäiriöisten parissa ja heillä esiintyy tätä samaa, eli syödään tuttuja ruokia, joiden energiamäärät osataan suurinpiiretin ulkoa ja niitä voi syödä ns. hyvällä omalla tunnolla. Niitä kutsutaan ns. "turvaruaksi".
    Jos miettii, että elämäntaparemontin idea on se, että muutetaan syömis- ja liikuntatavat juuri sellaisiksi, että niitä voi ilman suurimpia vaikeuksia noudattaa koko loppuikänsä, niin sinuna miettisin, että jaksatko ihan oikeasti syödä koko loppuikäsi sitä jauhelihaa, perunaa ja porkkanaa lähes päivittäin?
    Sanon tämän ihan kaikella hyvällä, mutta kuten moni on sinulle monesti ehdottanut, olisi ehkä hyvä, että menisit juttelemaan asiasta esim. psykologin tai psykoterapeutin kanssa. Tänä päivänä monet käyvät erilaisissa elämäntilanteissa hakemassa apua näiltä tahoilta, eikä se kyllä mielestäni leimaa ihmistä mitenkään (jos sitä pelkäät?). Uskon, että vaikket sitä myönnäkkää, on sinulla aika paljon selvittämättömiä mörköjä menneisyydestä, joista johtuvaa ahdistusta hallitset syömisellä. Psykoterapiassa esimerkiksi saa todella hyviä ahdistuksen hallintakeinoja ja työkaluja niihin.

    Tsemppiä sinulle paljon jatkoon!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No voi sitä nirsoudeksikin kutsua mutta myös siksi, etten pakota itseäni syömään mitään sellaista mistä en tykkää. Se ruokkisi negatiivista ajattelua. Turvaruoka on hyvä sana. No mä oon jaksanut syödä jauhelihaa ja perunaa jo monta kymmentä vuotta, että se varmaan onnistuu ja porkkanan tilalle voi vaihtaa muuta kuten olen tehnytkin – en mä siis aina porkkanaa syö. Tällä hetkellä se on banaani. 🙂

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Pakko kommentoida tohon tykkäämiseen. Mulla oli ja on edelleen ruokia joista en tykkää. Esimerkiksi säilötyt punajuuret ja kuivatut luumut (ja luumuhillo ylipäätänsä). Joka vuosi maistoin aina kerran noita, ihan vaan todetakseni että ei, ei vieläkään mun juttu. Kunnes sitten yhdellä tällaisella maistelukerralla totesin, että hei, eihän tää nyt niin pahaa ookkaan, itseasiassa ihan jees. Ja nyt nekin ovat sellaisia asioita jotka kuuluvat ruokavalioon silloin tällöin.
      Eli kannattaa aina joskus vähän maistaa jotain uutta tai sellaista mistä ei aikaisemmin ole pitänyt, olikohan se niin, että noin 12 maistelukertaa vaatii, että makuaisti tottuu johonkin makuun.
      Noihin vihanneksiin, niin hyvähän se on jos edes jotain syö paljon. Ja ennen vanhaanha ainoita rehuja mitä suomessakin monet söi talviaikaan oli nimenomaan juurekset ja niistä tehdyt raasteet (kun ei muu säilynyt tai edes ollut saatavailla) sekä etikkaan säilötyt vihannekset (punajuuri ja kurkku). Voithan sä kuitenkin kokeilla sellastakin, että joka kuukausi kokeilet jotain uuttaki vihannesta, silleen pikkuhiljaa? Silleen sitä vaihteluakin tulisi välillä.
      Tsemppiä sulle paljon pipsa tähän remppaan!!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, mulla kävi samalla tavalla parsakaalin kans. En joskus nuorempana tykännyt mut ei se nyt ollutkaan pahaa. Mut on silti sellaisia mitä en tykkää syödä enkä silloin syö. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Juuri niinkun moni onkin tuossa ylempänä sanonut niin ei muuta kuin eteenpäin, takapakkeja tulee läpi elämän mutta niistä on vaan päästävä yli eikä jäädä tuleen makamaan. Mites se pt, eikös hän voisi tsempata? Ala nyt vaan kirjata niitä ruokia ylös ja juot sitä vettä, kyllä se siitä taas iloksi muuttuu. Mieti miten ihana, fantastinen kesä tulossa, voit ostaa uusia kauniita vaatteita ja tulet rakastamaan sitä itsevarmuutta minkä koet kun painoa tippuu. Elä vaan anna nyt periksi vaan carry on bejbe!!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Ringa on ollut mahtava tsemppaaja, kuten myös ystävät, läheiset ja mieheni. Kyllä tämä kaikki tästä, nyt jo 3 päivää hyvin. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Kurja juttu, mutta ehkäpä tämä takapakki motivoi sua taas elämäntaparemontissa reippaammin eteenpäin! Sun elämäntaparemppaa on kiinnostavaa seurata 🙂 Tsemppiä kevääseen!

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Otitteko Ringan kanssa huomioon työsi loppumisen?

    Vaikka sitä taisi ollakin vain muutama tunti viikossa, niin fyysisen työn päättyminen vaikuttaa selkeästi kalorien kulutukseen, eli ruokamäärän on pienennyttävä/tilalle mielellään vähän vielä päättynyttä enemmän liikuntaa jotta painon lasku jatkuisi.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Takaisku on vain takaisku, ei mitään lopullista – kaikenlaista voi sattua matkalla mutta määränpää odottaa ja on ihan yhtä saavutettavissa kuin ennenkin. Olen havainnut itsessäni nykyään taipumusta lohtuherkutteluun. Asian tiedostaminen on tärkeintä, nyt osaan tietoisesti vältellä sitä tai syödä suklaan sijaan vaikka kasviksia. Toinen asia, mitä teen kun haluan purkaa ajatuksiani, on kävelyt. Mieluiten metsässä/luonnossa, mutta kaikki käy. Suosittelen sinullekin. Kirjoitit ettei metsässä kävely korvaa salilla käyntiä, mikä on totta. Mutta on sekin jotain. Kaikenlainen aktiivisuus on hyvästä, ja etenkin metsässä oleskelulla on todettu olevan monenlaisia terveydellisiä hyötyjä mielenterveydellisistä verenpaineeseen jne. Minullakin joulu ns. jäi päälle ja aktiivisuus romahti. Nyt olen taas viikon käynyt joka päivä vähintään 30min kävelyllä. Vaikka laiskottaisikin lähdön hetkellä niin tosiaankaan ei koskaan jälkeen päin harmita, päin vastoin. Toisin kuin jos olisi jäänyt sohvalle löhöämään. Kovasti tsemppia Pipsa!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Totta puhut, tämä ei ole lopullista – se on vain pieni takaisku. Hyvin oot saanut tehtyä, että tiedostat lohtusyömisen. Mäkin tiedostan omani, mutta silloin maanantaina mä en vaan välittänyt. Olin vaan et vitun väliä millään ja annoin mennä. Seuraavanakin päivänä meinasin mennä kauppaan mut meninkin metsään kävelemään, se kyllä auttoi.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Tsemiä!!!! Nyt vaan unohdat sen joulun (toivottavasti sait kuitenkin nauttia joulusta eikä se herkuttelu jää nyt ensisijaisesti mieleen) ja rohkeasti ja reippasti kohti uutta vuotta!! 🙂

  • Satu

    Satu

    Nyt vaan palaat niihin uusiin ja parempiin elämäntapoihin. Paino tulee kyllä alas ihan varmasti. Lempeyttä ja armoa itseä kohtaan. <3

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Palattu on. 3 hyvää päivää kohta takana. Hiljaa hyvää tulee. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Mulle tuli vajaa 4kg ja aekin harmittaa. Olen suunnilleen ruodussa taas…susanna, kaipaan blogiasi edelleen.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Laskin tuossa viime vuoden remppapostauksistasi, että pudotit painoa viime vuonna n. 11 kg. Nyt lisäystä 10 kg eli vuodessa tapahtunut muutos on – 1 kg. Onko se onnistuneen elämäntapamuutoksen tulos? Toki aina parempi kuin lihominen, mutta itse kyllä miettisin pidemmän tovin onko kyse enää mistään muutoksesta, jos mikään (?) ei muutu. Tsemppiä!

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Mitäpä jos laskisit uudestaan 🙂 Tai sitten on koulussa jäänyt matikan opinnot aika huonolle 😀

    • Anonyymi

      Anonyymi

      No minäpä laskin: -29 (01/2016) -13 (12/2016)+ 10 (nyt) = 32 kg joista 2016 -3. Onhan se toki eri asia kuin 1 kg, mutta -3kg vuodessa ei varsinaisesti ole mikään saavutus. Itse kyllä menisin lääkäriin, jos nestettä kertyisi kahdessa viikossa 10 kg.

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Viime vuonna oli myös useempi plussakuukausi – olikohan 3 tjsp. Ja tammikuulta ei ollut mitään tulosta kerrottu.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Miltä tammikuulta ei ole tulosta kerrottu? 2016 tammikuu?
      No joo, ei muuten ole samalla tavalla kerrottu kuin tässä, mutta kyllä se tulos on siellä ilmoitettuna kun vain osaa katsoa. 🙂 Kurkkaappa ensin joulukuu 2015 remppapostauksen kokonaistulosta ja sitten tammikuu 2016. Mä voin auttaa.

      Joulukuussa 2015: -28,5kg
      Tammikuussa 2016: -29,3kg
      Eli tulos oli -0,8kg. Ei paljoa mutta kyllä se tulos siellä oli. 🙂 Pitää vain katsoa edellistäkin kuukautta. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Olen aivan varma että tuo 10kg ei ole lihomista, vaan nesteturvotusta. Lähtee varmasti yhtä nopeasti kun on tullutkin. Älä missään nimessä nyt luovuta! Tsemppiä jatkoon 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Olet ihailtavan rehellinen ja rohkea kun uskallat kertoa repsahduksestasi. Minäkin olen repsahtanut enkä ole edes vaakalla uskaltanut käydä mutta pakko taas tsempata 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Tsemppiä itsellesikin. Tiedän miltä susta tuntuu, mut päivä kerrallaan. Älä vain anna periksi!

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Olet sie kyllä aikapaljon saanut syödä, kun 1kg tulee 7000kcal. Laihduttaminen on puhdasta matematiikkaa. Itse olen laihduttanut -35kg. Vielä 10kg jäljellä. Kun olin isompi niin perus kulutukseni oli tietenkin isompi, jotain 2900kcal luokkaa. Söin normiruokaa säännöllisesti noin 2000kcal ja liikuin joka toinen päivä 1h. Jäin viikossa hyvin miinuksille. 4 päivässä oli -7000kcal eli aina -1kg/4päivää. Tahtini on ollut aika nopeaa. Iho ei oo jäänyt roikkumaan ku olen samalla liikkunut ja kiinteyttänyt. Miettisin sinullekin vähän nopeampaa tahtia. 2 vuotta on pitkä aika, kun saman voisi saavuttaa lyhyemmälläki ajalla ja ihan normiruualla myös + liikunnalla.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    On fyysisesti täysin mahdotonta lihoa kuukaudessa 10kg. Rasvaa ei vain voi tulla sellaista tahtia. Kannattaa lukea vähän ihmiskehosta, ei netistä vaan oikeista kirjoista. Luku on mahdollinen jos osa siitä on turvotusta, mutta se on jo tähän mennessä laskenut väkisinkin, eli jos vieläkin komeilee +10 kiloa plakkarissa (eikä esim. +4kg joka sekin koettelee fysiikan rajoja reippaasti ja siinä on täytynyt syödä koko joulukuu kaksin käsin) niin joko huijaat itseäsi tai meitä ja repsahdus tapahtui jo paljon aiemmin.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Ylempänä jo kerroinkin jollekin miltä ajalta tuo +10kg on tullut. Mitään huijaamista ei ole tapahtunut vaan asiat olen kertonut siten kuin ne on ollut. Repsahdusta ei ole tapahtunut kuin sen yhden kerran, Sillan kuoleman jälkeen. Joulun syömiset kun oli ihan suunniteltu juttu.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Haluan vain sanoa, että olet mielettömän rohkea, kun kerrot näistä asioista julkisesti. Äläkänanna periksi! Itse laihduin normaalipainoiseksi ja sitten jotain tapahtui. Annoin periksi ja lihoin 25 kiloa. Kaduttaa niin hirveästi joka päivä.

    Äläkä välitä noista inttäjistä. Ei ole tervettä eikä normaalia. Että aikuiset (?) ihmiset jankkaavat netissä heille vieraan ihmiset painosta päivästä toiseen.

    Tsemppiä!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *