Lumi on saapunut

Mulla oli eilen omituinen voimaton olo, eikä tästä syystä huvittanut tehdä yhtikäs mitään. Ruokakaan ei maistunut mutta pakotin itseni syömään, ettei pilaisi tätä hyvin lähtenyttä urakkaa. Päätin sitten, etten kirjoittaisi blogiin mitään, vaan murjottaisin murjotukseni pois. Naurattaa vieläkin tuo eilinen, kun mies kysyi, että mikä mulla on ja minä tokaisin sille, ettei mikään. Sitten jo naurettiinkin, että kyllä sitä jotain on kun tuolla tavalla vastaa. Musta siis tietää helposti millä tuulella olen. Iloisella tuulella ollessani lauleskelen/hyräilen, ja huonon tuulen musta huomaa viimeistään kysymällä että mikä mulla on ja silloin vastaukseksi tulee aina ”ei mikään”. Onneksi tuo on nyt mennyttä.

Nyt ollaan saatu nauttia lumesta sekä sen kolaamisesta. Me käytiin vihdoinkin Mäntyluodossa kävelemässä, mutta koska sekin oli tuollainen extempore (oltiin siellä suunnalla kaverin luona käymässä) niin kunnon kameraa ei ollut mukana. Onneksi kännykällä saa suht kivoja ulkokuvia. Ei kylläkään mitään aurinkoisia, joten siinäkin mielessä ei ollut niin väliä. Haluan nimittäin ottaa kuvia kun on lumista ja aurinkoista, eli näillä näkymin ehkä kuukauden kuluttua. Mut oli kyllä kivaa samoilla ympäriinsä ja keskittyä siihen reippailuun. Kiersimme Uniluodon ympäri ja jatkoimme matkaa Kallolle, jonka myöskin jotakuinkin kiersimme ympäri.

Käytiin tänään hakemassa kissoille lisää kuivaraksua (Power of Nature) sekä samalla kurkattiin mun blogiposti, jonne oli pari korttia ilmestynyt – kiitoksia lähettäneille. Kävin myös lataamassa bussikorttiini taas kuukaudella ajeluaikaa. Nyt kissat pyörii raksupussin ympärillä ja ihmettelee.

Samalla tulin huomanneeksi, että yksi mekko on käynyt vyötäröstä löysemmäksi. Kyseessä siis tämä mekko. Enkä ole tainnut sitä muutamaan viikkoon käyttääkään, joten ei ihmekään että tuntui vähän löysältä. No eipä se koskaan mikään supertiukka ollutkaan, mutta kyllä sen vaan tuntee kun vyötäröstä on lähtenyt -12cm. Kesällä on varmasti edessä muutamien mekkojen kaventaminen, tai ainakin kuminauhoittaminen tuolta kainaloista. Pian onkin aika tehdä postaus tästä elämäntaparemontin etenemisestä, kertoa miten kuukausi on mennyt.

Kävimme viikonloppuna ostamassa uuden salaattikulhon sekä ottimet, koska vanhat sanoi sopimuksensa irti – olivathan ne palvelleet 12 vuotta, tai oikeastaan puolet tuosta. Molemmat ostettiin Tokmannilta. Kulho innostutti pelkästään kokonsa ja värinsä puolesta (5l ja violetti!) ja ottimet taas siksi, että ovat terästä ja hei, Hackman Savonia. Näiden luulisi kestävän – ihan sama kauanko kulho kestää. Tosin onhan tuo kulhokin kestävämmän oloinen mitä aikaisempi, vaikka muovista onkin tehty. Eikä salaatit joudu ihan niin tappokäsittelyyn, joten luulisi tuollaisen paksumman muovin kestävän salaatinkäsittelyn.

Kävin myös viime viikolla vähän ostoksilla (tää on nyt niille, jotka ei Porinoita kattele) ja kaupoilta tarttui mukaan niin kyniä kirjoittelua varten, kissa-aiheinen kirja sekä läjäpäin teetä. Löytyi muuten 150g pussukoita, mikä on hyvä kun olen tällainen teen suurkuluttaja. Teestä ensimmäiseksi valikoitui tuo Liptonin Forest fruit ja se on niin ihanan makuista, että aion ostaa lisää kunhan tämän saan kulutettua loppuun. Kynistä taas tuo yksittäinen sininen lähti eilen käyttöön, mutta ongelmia tuovat keltaiset kynät – miten niitä voi käyttää, olisiko ideoita?

Kerrotaas vähän iltasuunnitelmia sekä huomisesta, eli tänään olisi tarkoitus tekaista hyvvää ruokaa – tässä tapauksessa perunamuussia, ittetehtyjä jauhelihapiffejä, salaattia sekä 200g porkkanaa. Nii eikä pidä unohtaa ilta-ja aamupalasmoothieita. Pakko tässä hehkuttaa, että nälkää ei ole edelleenkään tarvinnut nähdä, eikä näinollen myöskään seinille hyppiä. Iltapalan aikana tuntuu jopa siltä, että ei vaan jaksa. Sitten jos vielä ehtisi jossain vaiheessa käymään pesemässä hiukset, soittamaan kaverille sekä äidille, ja vielä mahdollisesti kirjoittaakin. No taitaa mennä taas puoleen yöhön tämäkin päivä. Huomenna olisi tosiaankin tarkoitus pitkästä aikaa mennä äidille, oon sitä nyt vähän karttanut tämän laihdutuksen takia, kun pelkään (vahingossa) paljastavani asian ja sitä että en saa häneltä asiaan tsemppausta, vaan että alkaa houkuttelemaan herkkuihin päin. Onhan huomisessa silti jotain kivaakin odotettavaa, odotan nimittäin KalevalaKoruKirppikseltä montaa,montaa pakettia. *vink vink* Mutta niistä enemmän Porinoissa.

Tytöille tuli taas uutta ruokaa, ja voi että miten ne sekos kun
tajusivat että siinä on heille ruokaa. Ilmeisesti pystyvät haistamaan
noiden purnukoiden läpi. Carny on näistä uusin tulokas, jota otettiin testiin. Siiri ei ole yleensä pateista ja tölkkiruuista ollut kiinnostunut, mutta on viime aikoina antanut viitteitä, että nekin kelpaisi – tosin vain tietyt maut. Tyttöjen suosikkiruokaa otettiinkin kolminkertaisesti, se on semmonen ruoka joka aiheuttaa miukunahuudon kun tajuvat, että sitä ovat saamassa.