OOTD: Pink & Turquoise
pomppasin totuttuun tapaan kuin vieteri sängystä ylös, kulautin
aamupalansmoothien kurkusta alas ja nappasinpa vielä ennen oven
kolauttamista kiinni vitamiinijuoman. Töissä sitten ilolla aloitin työnteon – mä tykkään siivoamisesta. Tykkään sitä tehdä ihan kotonakin.
Töiden
jälkeen otin bussissa pienet torkut, kun matkasin keskustaan äitiä
moikkaamaan. Kuten te jo tiedättekin, nämä tapaamiset on hieman
jännittäviä, kun en ole äidilleni kertonut tästä laihduttamisesta.
Mukavaahan se olisi kertoa, koska ei tällainen piilottelukaan ole kivaa,
ja olisi se lisätukikin tervetullutta mutta koska itse kokemuksesta
tiedän, niin sitä en tulisi saamaan, joten parempi on olla hiljaa.
Onneksi saan riittävästi tukea ystäviltä, Ringalta ja ennenkaikkea
mieheltäni. Nämä riittävät.
Onhan meillä äidin kanssa hauskaakin, ja tänään oli taas
sellainen kerta. Käytiin taas divarissa vaihtamassa vanhempia, luettuja
kirjoja pokkareita uusimpiin. Uusimpiin, joista puolet
nappasin mukaani. Kaipaan tuollaista ”jätä aivot narikkaan” lukemista.
Ostin myös lisää teetä, vaikka ei pitänyt. Kotiin tultuani odottelin
innolla postin saapumista, sillä sieltä tuli muutamat sormukset jotka
olin ostanut. Ovat ne vaan ihanat. Niitä olen nyt sormissani ihastellut.
Tuli myös ystävän kanssa keskusteltua ja sain samalla kutsun
kummipoikani 2-vuotissynttäreille. Sain myös hyvän vinkin, mitä pojulle
kannattaa ostaa lahjaksi – sitä tässä pitäisi seuraavaksi lähteä
metsästämään.
kokeilemaan kahta rakastamaani väriä yksiin ja hei, ne toimi! Tuohon
vielä mukaan mun Vanamo -sarjan korut, eli sormus, ranne- ja kaulakorut.
Ja se on siinä! Mä tykkään tästä värien yhdistelmästä – turkoosi ja
pinkki sopivat oikein hyvin yhteen. Nimenomaan tällä tavalla tuo
väriyhdistelmä toimii. Väreillä on myös hauska tapa piristää, ainakin
näin talven keskellä. Ehkäpä värikkäiden vaatteiden kanssa saamme
mielemme uskomaan, että nyt on kesä – vaikka nokan ulos pistäminen
haihduttaakin ne luulot. Pirteät vaatteet = Pirteämpi mieli.
Itselläni
oli jegginssit jalassa, koska ulkona oli pakkasta, eivätkä näytä
ollenkaan pahoilta kun miettii, että ovat tosiaankin jegginssit.
Pienellä muutoksella asusta saa juhlaankin sopivan, vaihtaa vain
jegginssit legginsseihin, tai sukkiksiin. Asu on tänään kerännyt paljon kehuja, töissä ja eräässä virastossa asioidessani.
Harvemmin mun tulee mietittyä sen tarkemmin mitään asukokonaisuuksia, vaan laitan sellaiset päälle mitkä omaa silmääni miellyttää. Pääasia, että vaatteet on ehjät ja puhtaat. Ikinä en ole mennyt varsinaisen muodin mukana – ellei nyt sitten ihan vahingossa, tai että olen yllättäen tykännyt jostain muodissa olleesta. En ole myöskään tarpeeksi kiinnostunut vaatteiden oikeaoppisesta käyttämisestä vaan pistän kuvioidun mekon ja legginssit, jos siltä tuntuu.
Neulostakki – Yours
Mekko – Yours
Jegginssit – Yours
Korut – Kalevala Koru (Vanamo-sarja)
49 kommenttia
Anonyymi
Oletpa hoikistunut tuosta rinnan alta!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, vaikka en itse sitä näekään. 🙂
Noora - Teoriaa ja kädentaitoja
joo ihan selvästi rintojen alta näkyy hoikistuminen! Hyvähyvä!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No kiitti, vaikka en mä näe mitään. 🙂
Anonyymi
Nätit värit! 🙂 Ja tsemppiä sun projektiin! Varmaan sama pätee, kun esitelmänpidossa: (henkisesti normaali) yleisö haluaa myös, että onnistut, ei vaan se paras kaveri! Mä en ole koskaan ollut laihiksella, joten en sikäli voi sanoa samastuvani mahdolliseen vuoristorataan MUTTA. Oon opiskelija, ja se mun kohdalla se tarkottaa, että istun jatkuvasti koneella. Vuonna 2012 sitten aloin skarpata, jottei paikat ihan jumiutuis. Aloin tehdä YouTuben kotijumppavideoiden mukaisia harjoituksia, eikä ole tullut sen jälkeen yli viikon taukoja liikuntaan (sairasteluja lukuun ottamatta). Ja täähän on ihmeellistä siks, koska en aiemmin ollut liikunnallinen – inhosin koulussa joukkuelajeja enkä osannut hiihtää tai tanssia. Vapaalla kävin lähinnä kävelyillä. Kolmen vuoden aikana on ollu paljon paljon päiviä, jolloin ei todellakaan ole huvittanut treenata, mutta oon vain pakottanut itseni liikkeelle, vaikka sitten hampaat irvessä: stereot vaan pauhaamaan ja tekemään vaikka vain 100 x-hyppyä ja kyykkyä sarjoissa. Koska tiedän, että mitä pidemmän tauon pidän, sitä vaikeampi mun on palata rutiiniin. Tänäänkin oli semmonen mälsä päivä, mutta niin vaan tein 45 min liikesarjan, (joskus 20 min riittää). o/ Pointtini on se, että tää on ollut mun ihan oma projektinii. Kilpailen vain ja ainoastaan itseäni vastaan! Se motivoi. Vaikka endorfiini ei virtais, niin onhan se makeeta, kun huomaa jaksavansa punnertaa. Tai tehdä kaks sarjaa enemmän kuin alun perin ajatteli. ;D
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. Ja hienosti säkin oot tehnyt, kun tuota liikuntaa alkanut harrastaa. 🙂
Alisa S.
tsemppiä elämäntaparemppaan, ja ihanan pirteä asu! 🙂 pitääpä kaivaa itselläkin huomiseksi kirkkaankeltainen paita päälle 😉
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. Kaiva ihmeessä, ja kerro sitten piristikö se päivääsi. 🙂
Anonyymi
Tuo eka kuva on yksi parhaimmista! Äiti-tytärsuhde on varmaankin yksi vaikeimmista ihmissuhteista ellei vaikein. Mutta ei siitä/niistä vaan halua erotakaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se on paras kuva. 🙂 Äiti-tytärsuhteet on vaikeimpia ihmissuhteita, varsinkin jos on kaks voimakastahtosta ihmistä vastakkain. 🙂
Hanna Katriina
Tosi kiva mekko, sopii sinulle erittäin hyvin!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitti, itekki tykkään. 🙂
Anonyymi
Hirveästi tsemppiä Pipsa! Painonpudottaminen on kovaa työtä ja onneksi sinulla on mies ja ystävät tukemassa sekä ammattilainen.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. On se kovaa työtä, mutta senkin kestää kun on kivaa tukea. 🙂
Anonyymi
Asu on nätti ja olet selkeästi hoikistunut (jee!!), mutta miksi aina noita ihmeellisiä duckface mutristeluja? 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. 🙂
Anonyymi
Tosi pirtee yhdistelmä. 🙂 Mäkään en synkistele pukeutumises mihinkää vuodenaikaan.
Tsemppiä elämäntaparemonttiin! Luinki siitä vasta nyt ku on täs ollu vähä kiireitä viime aikoina. 🙂
T. Virpi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Yhdistelmä on tosiaankin pirteä ja hyvä kuulla, ettet synkistele. 🙂 No mä oon aatellutkin, kun ei oo sua näkyynyt. 🙂 Toivottavasti kiireet on taka-alalla?
Anonyymi
Joo toivottavasti pikkuhiljaa. 🙂
T. Virpi
Anonyymi
On varmaan vähän kurjaa, kun ei voi äidille kertoa laihdutuksesta, mutta eikö tavallaan ole myös kutkuttavan herkullinen tilanne, että annat hänen huomata laihtuneesi? Odota vaan, milloin hän sanoo sen ekan kerran 🙂 Voithan aina vastata hölmistyneen viattomasti että ai niinkö, oon vai?! 😉
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On se vähän kurjaa, kun pitää ne käymiset saada ajoitettua silleen ettei siellä tarttis syödä. Se kun kertois heti että laihdutan. Onhan se tietty noinkin, että kutkuttavan herkullinen tilanne että äiti huomaisi laihtuneeni ja sitten saisin sanoa just noin. 🙂 Mut saa mennä kiloja tosi paljon, että se huomaa jotain.
Jenni
Pirteät värit, hyvältä näyttää ^^
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos. 🙂 Ihanan tyttömäiset värit. Ja mää vielä joskus jännitin että sopiiko turkoosi mulle. Sopii,sopii! 🙂
Anonyymi
Äidit <3 Tärkeä ihminen, mutta oi niin hankalaa on tietyissä asioissa.. Kuten tämä paino. Saattaa ruokapöydässä sanoa, että älä nyt ainakaan lisää enää ota, mutta sitten on kuitenkin jälkiruokaa ja jos siitä kieltäytyy niin mökötetään. Laihtuminen huomioidaan positiivisesti, mutta seuraava lause saattaa olla "onhan tossa tietty vielä jäljelläkin" (ylipainoa alle 10kg) =( Ei myöskään ymmärrä, miksi haluan ulkopuolista apua projektiini kun pitäisi olla vaan "itsekuria" (sitähän tässä harjoitellaan kun joku muu auttaa kertomalla miten..).
Annan nykyään mennä korvasta toiseen moiset aivopierut – onnistuu melkein joka kerta ilman riitaa.
-AI
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näin se on. 🙁 Tärkeä, mutta joskus hankala. Voi kun määkin voisin antaa mennä korvasta toiseen, mut ei. Ku jos oon vaan hiljaa, enkä reagoi, niin sitten alkaa vittuilee siitä. Isä mulle antoi tuon neuvon, että lähtee menemään kun alkaa vituttaa, mut sekin tuo ongelmia kun sitten vittuillaan siitä, etten ole ollut tarpeeksi kauan. Äitinihän tuossa kovin vihjailee, että haluaisi meidän ostavan tarpeeksi ison talon, että hänellekin olisi siellä sitten huone. Mä luulin ensin että se vitsaisi tuossa mutta ei, sehän suuttui kun sanoin ettei sellaista ajatella. Mä varmaan sekoaisin jos pitäs asuu saman katon alla.
Anonyymi
Juu ei onnistu korvasta toiseen ihan aina. Jos on huono päivä niin sitten vähäinen syöminen kuitataan sanomalla, että "eikö äidin ruuat enää kelpaa?".. Huokaus..
Meillä haaveillaan myös lasten luo muuttamisesta, onneksi ihan oikeasti vain vitsinä. =) Mieluiten lähtee kuulemma saappaat jalassa omasta kodistaan sitten sille viimeiselle matkalle joskus. Minun puolestani saa asua yksikseen niin kauan kuin tuntee kykenevänsä ja hyvin näkyy menevän ainakin toistaiseksi.
-AI
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, ei valitettavasti aina onnistu. 🙁
Onneks teillä sentään vitsinä, mä en oo niinkään varma oman äitini murjautuksesta. Kyllä se välillä sanoo, et vitsi vitsi mut silti jää tunne, et onkohan kuitenkaan niin. Kyl munkin mielestä äiti saisi asua niin kauan itsekseen kun pärjää, ja sitten sinne palvelutaloon. 🙂 Koska yhteisasumisesta ei tuu mitään. Ehkä, jos äiti olisi toisenlainen.
Anonyymi
Olet selkeästi laihtunut vatsan seudulta jo nyt. Tsemppiä elämäntaparemonttiin 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. 🙂
Rousk
Onpas ihanan pirtsakat värit, tosi hyvin sopivat yhteen ja näyttävät kivalta sinun päälläsi 🙂 Koko olemuksestasi huomaa näissä(kin) kuvissa että tämä elämäntaparemontti tekee selvästi hyvää!
Mukavaa helmikuuta (ja kevään odotusta) teille sinne 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Värit on todella ihanat. Ja piristävät oikeasti. Oli kiva kun kuuntelin lukijan neuvoa, ettei aina sitä mustaa neulostakkia. 🙂
Anonyymi
Tsemppiä Pipsa elämänmuutokseen! Tykkään sun asenteesta, osaat nauttia elämän pienistä iloista. Oon ihan varma, että tuut onnistumaan tavoitteissasi, tuolla asenteella ilon kautta eikä hammasta purren. 🙂
Tuo äitisi kohtuuttomuus ihmetyttää, ei ole helppoa olla dominoivan äidin lapsi. Mutta pidä pintasi ja vedä omat rajasi! Dominoiva ihmissuhde ei voi toimia muilla tavoin.
Kaikkea hyvää! Terveisin pitempiaikainen lukijasi T.T.H
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia sanoistasi. 🙂 No tavoite on melkein saavutettu, siis ainakin ensimmäinen. 🙂 Olen vetänyt, näin vanhemmiten, rajani. Mut välillä se kiltti tytär sieltä nousee kummittelemaan 🙁
Anonyymi
Ihanan pirtsakka on kyllä tuo väriyhdistelmä, tykkään erityisesti tuosta turkoosista. Toivottavasti saat äitikin puolellesi tässä laihdutushommassa, se ei nimittäin ole aina mitään helppoa hommaa! Ja kyllä me lukijatkin täällä tsempataan 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No tämä laihdutus on ollut suhteellinen helppoa, ainakin eka kuukausi joten miten se vois kauheesti pahentua. Yleensähän alku on pahin. 🙂 Mut joo, tykkään kans turkoosista. Joskus sitä jänskätin, että sopiiko mut hyvinhän tuo näyttää sopivan. 🙂
Anonyymi
Vaatteet on super upeat! Värit mätsää just hyvin. Alempi kuva on vain mielestäni hieman pelottava, en tiedä miksi 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Heh, se on varmaan toi tomera ilmeeni. 🙂
Iiris
kauniit värit ja asukokonaisuus! En osaa laihtumisesta sanoa, kun en ole montaa kertaa täällä käynyt, mutta hyvältä näyttää:)
Tuo äitihomma on niin rasittava. Itse laitoin välit kokonaan poikki. En tule ikinä unohtamaan kun 8-vuotiaana äitini (ekan kerran? sitä en muista) kommentoi, että "tulispa sustakin hyvä malli jos laihduttaisit". Sen jälkeen on seuraavat 30 vuotta elämästä ollut painon kanssa taistelua, syömishäiriöstä poisopettelua ja vasta omien lasten (ja pitkän terapian) myötä itsetunto ja itsekunnioitus on palautunut jonkunlaiselle tasolle. Äidit osaa olla kyllä melkoisia susia tyttärilleen (ja pojilleenkin, mun pikkuveljellä samanlaisia kokemuksia). Että parempi vaan olla kertomatta ja mitä se oikeastaan hänelle edes kuuluu, sinun elämäsi ja elämäntaparemonttisi ja hyvinvointisi!
Mukavaa kevättä
Iiris/http://aitikuosiin.blogspot.fi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. 🙂
Anonyymi
Milloinkahan oppisimme että emme voi syyttää äitejämme tai ketään muutakaan elämästämme? Kaikilla on erilainen tie ja omat valintamme miten suhtautua elämään ja lähimmäisiimme. Itse olemme vastuussa elämästämme! Turhaa on muita syyllistää!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No emme me ehkä äitejämme syytä elämästämme, mutta kun ei se järkipuhekaan aina auta. 🙁
Anonyymi
Itse olemme vastuussa aikuiselämästämme, mutta turha sitä on kiistää, etteikö lapsuudenkokemuksilla olisi merkitystä. Me muokkaudumme itseksemme lapsena ja totta kai vuorovaikutuksella muihin ihmisiin on siinä osansa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Jep, itsehän me olemme vastuussa elämästämme (ainakin siitä aikuiselämästä) mut mä kyllä toivoisin kivempaa äiti-tytär suhdetta.
Anonyymi
Hyvalta nayttaa! Ja tosi kivat varit! Nain harmahtavana talvipaivana tuollaiset pirteat varit todellakin piristavat paivaa ja on kiva nahda muidenkin paalla varikasta! Yritan itse tsempata vaikka talvitakin (talla hetkella punainen) varin kanssa! 🙂
– KKat
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Sitä ne todellakin tekevät. Hei, ihanaa – sulla on punainen talvitakki. Mä oon kans miettiny, et haluaisin jonkun värikkään takin mut ei oo löytynyt malliltaan sopivaa.
Anonyymi
Ihanat värit! Ja tosi nätti tukka!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos. 🙂
Roosa-Maria
Ihana mekko! Täytyypä katsella jos itsekin löytäisi samantyylisen 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä kurkistin, niin tällä hetkellä ei taida tuonkaltaista löytyä. 🙁 Mut älä välitä, noita tulee ainakin Yoursille sillon tällön ja nyt kun kesäkin lähenee, niin ehkä sillon sitten paremmin vois löytyä. 🙂