Keskiviikko, tuo vakavien mietteiden päivä
Oon huomannut yhden ikävän puolen tuossa työmäärän lisääntymisessä. En ehdi ihan samalla tavalla bloggaamaan kuin aiemmin ja varsinkin sellaisina päivinä kun käyn äitini luona, niin en ehdi edes ajattelemaan koko bloggausta. Mutta asiat pitää vain asettaa tärkeysjärjestykseen eikä bloggaus suinkaan ole siellä kärkisijoilla.
Voi että miten mä olin eilen väsynyt, että ihan bussiin nukahdin mutta onneks en nuku siellä niin sikeästi että voisin mennä pysäkin ohitse. Huvittavinta tässä on se että olin itse maanantai-iltana päättänyt että tiistaina herään todella hyvissä ajoin että ehdin tekemään kaikki suunnitellut jutut. Ainoa vain että se tosiaan puraisi kannikkaasta palasen kun iski sitten illalla niin kamalalla väsyllä että olin kiukkuinen kuin ampiainen. Eikä sitten mikään onnistunut.
Tänään kun sitten sainkin nukkua tunnin verran pidempään, niin enkös mää vaan nähnytkin unta töistä. Sellaista unta miten kello kävi 16.00 enkä ollut ehtinyt puoliakaan töistäni tekemään. Ja muistan sen tunteen vieläkin miten hermostuin ja ahdistuin kun tämän tajusin. Ja tuli muuten kiire! Mä siis muistan helposti uneni kun herään, mutta kyllä ne jonkin ajan kuluttua haalistuu tuolta nupista (koputtaa kalloaan) Jotenkin siis vain huvittaa nähdä tällaisia unia ja just sillon kun on pitkästä aikaa vapaapäivä.
Kuten moni teistä tietääkin niin ensi viikolla on JOULU! Ja koska aion itse pitää blogista pientä vapaata (enköhän mää kuitenkin kommentteihin välillä ehdi vastailemaan jos sellaisia nyt tulee) niin en aio kuitenkaan koko viikoksi blogia unohtaa eli tänne tulee vaate-esittelyt noista Yoursin uusimmista vaatteista. Joka päivä tulee siis yksi esittelyvideo, joten te jotka ette tykkää katsoa videoita niin kannattaa skipata koko ensi viikko.
Mut voiha pojjaat ku meillä oli hauskat videoinnit kun sai hätyytellä kissoja kokoajan pois kun yrittivät hölmöt kiivetä tuon kamerajalustan päälle ja vaikka mitä. Piti sitten sulkea ne kylpyhuoneeseen mikä osottautui aika huonoksi vaihtoehdoksi koska siellä ne keksi leikkiä pyykkikorin ja kiulun kanssa. No ei muuta kuin molemmat kissat eri huoneisiin ja lelut perään, niin johan rauhottui. On tuo riehuminen vain hyvä asia kun Siirillä on pitkään ollut masun kanssa ongelmaa ja syykin selvisi mutta nyt pitää antaa sille vauvojen Rela tippoja että saa varmasti niitä kunnon maitohappobakteereja sinne masua rauhottumaan. Noiden tippojen antamisesta ei mene kuin tunti niin Siiri on kuin virtapiikin saaneena eikä myöskään noiden syöttäminen ole ongelma, kun jopa nuorempi yrittää saada ”namia”.
Samalla kun noita videoita tein, niin siivoskelin taas vaatekaappejani. En tajua miten mä saan ne aina näyttämään siltä et joku pyörremyrsky ois käyny vähän pyörähtämässä. En vaan tajua vaikka syyllisen itse tässä kirjotteleekin.
Oon myös kovin miettinyt tätä bloggaamista. Lähinnä sitä millaista se oli vuosia sitten, kun kukaan ei vielä tiennyt kuka olen. Nykyään ei ole semmosta päivää etteikö joku kadulla tunnistaisi. Asia ei silti aina ahdista, mutta huonoimpina päivinä sitä tykkäisi vain vetää isot arskalasit päähän ja hupparin tiukasti kiinni. Aikoinaanhan uskalsin kirjoittaa aikalailla mistä vain, mutta nykyään sitä miettii mitä kirjoittaa. Olen myös miettinyt sitä että jos asuisin jossain isommassa kaupungissa, olisiko blogissa enemmän kaikenlaista yhteistöitä ja kaikenlaisissa kissanristiäisissä pomppimista. No ehkei sentään.
Myönnettäköön että aina välillä tuskastun kun ensin innolla huomaan että jee kommentti ja kun sen lukee läpi, niin on se kokonaan valitusta. Milloin on väärän värinen tai -kokoinen vaate päällä, milloin kissat on kamalan värisiä (ööö… mitä väliä sillä ensinnäkin on jollekin toiselle minkä värisiä meidän kissat on) ja niin pois päin mutta toisaalta taas tämä kamala valittaminen saa mut vaan kahta enemmän iloitsemaan. Ja tottakai myös toivon että valittajatkin löytävät sinne elämään joskus sen verran iloa ettei tarvitse kiukutella toisille. Tokikin onhan minullakin känkkäränkkiä mutta en mä silti koskaan pura niitä keneenkään vaan mulla on siihenkin terveelliset purkamistavat. Sillon siivotaan ja lauletaan! Tiesittekö muuten että laulaminen itseasiassa vähentää stressiä? Kokeilaapa!
Summa sumarum, kaikesta huolimatta rakastan kirjoittaa blogia. RAKASTAN! Rakastan huomiota jota blogi saa. Rakastan sen värikkäitä lukijoita. Rakastan tiettyyn pisteeseen saakka niitä väittelyitäkin. Rakastan näitä mukavia yhteistyökuvioitakin. Rakastan että blogi tuo iloa niin monelle. RAKASTAN teitä kaikkia vaikka osa osaakin olla joskus vähän känkkäränkkiä mutta oh wells, kuka nyt ei joskus olisi – opetelkaa vaan purkamaan ne känkkikset vaikka laulamiseen.
22 kommenttia
Anonyymi
tuollaiset unet on ärsyttäviä. itse kans näen töistä unta kun oon lomalla.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo! On todella ärsyttävää vaikka muuten työni mukavia ovatkin mutta vois vapaapäivinä skipata moiset. 🙂
Anonyymi
Ihana pipsa kiitos kun kirjoitat tätä blogia ja tuon iloa ainakin minun elämääni. älä välitä ilkeilijöistä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ole hyvä vain. Mukavaa kuulla, että edes jonkun elämään tuon iloa tällä blogilla. Ja ei, en välitä mutta kyllähän niille nyt joskus pitää suutahtaa. En minäkää nyt tunteeton ole.
Tiinuli
<3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
<3
Anonyymi
Pakko todeta tuohon kissakommenttiin, että aivan kaikesta voi näemmä urputtaa ja löytää valittamisen aihetta. Älä Pipsa välitä vaan porskuta reippaasti eteenpäin! Mukavaa joulua sinulle <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, en mie välitä vaa porskutan eteenpäin mut välillä toki suutahtelen noille. Siis ihan vain siksi, että kun mä en pakota ketään lukemaan tätä että ihan itteensä saavat syyttää jotka tätä lukee vaikka niin himskatisti ärsyttää. 🙂 Mukavaa joulua sinulle myös!
Anonyymi
Ihanaa, odottelenkin jo niitä vaate-esittelyvideoita;) On outoa, että ihmisten pitää tarkoituksella loukata toista arvostelemalla henkilökohtaisia asioita. Kuinkakohan moni kommunikoi kasvotusten niin rumasti kenenkään kanssa;/ Luulenpa, ettei monikaan. Ilman kasvoja, nimettömänä on niin helppo huudella kaikenlaista roskaa. Joulun kunniaksi hoksauttaisin ihmisiä, että vaikka ruma kommentti ei saa ihmistä alistumaan tai vetäytymään, se voi satuttaa henkisesti paljonkin. Välitetään ympärillämme olevista ihmisistä osoittamalla aikuismaista, kohteliasta käytöstä. Tunnelmallista joulua, Piia, sinun perheellesi! Olet esikuvani;)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Heh, no kohta niitä tulee. 🙂 Viikonloppuna on tarkoitus ruksailla ne tänne kuntoon. 🙂 Tuskimpa kukaan uskaltaisi kasvotusten sanoa noin ja oonkin tässä sanonu et jos uskaltaa naaman kans tulla facebookin kautta sanomaan sanottavansa, niin arvostan. Olkootkin ikävää kommentointia. Mut toivotaan nyt joulurauhaa blogeihinkin. Mukavaa joulua sinulle myös!
Anonyymi
Mikä sitä kissaa siis vaivasi sen mahan kanssa? Jäin uteliaisuuttani miettimään. Meillä 6 kissaa, vilskettä ja vilinää riittää 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Herkkä vatsa.
Anonyymi
Olen sitä mieltä, että ihmisen käytös kertoo hänen omasta olostaan. Tuskin nämä narisijat/haukkujat kovin onnellisia ovat omassa elämässään. Et ole bloggaajana ainoa, joka saa osakseen ihan kohtuutonta arvostelua. Mutta jätä se omaan arvoonsa, ja niin taidat jättääkin!
Postitiivinen suhtautuminen itseensä ja toisiin ihmisiin – elämään ylipäätään – on valtavan upea juttu! Hyvää joulua sinulle ja perheellesi! (Ja vääränväriset kissatkin teillä…)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hyvää joulua sinulle! 🙂 (ps. kyllähän se asia noin on)
Anonyymi
Hyvää joulua Pipsa ja kiitos blogista! Minusta on niin mukava lukea tätä, koska tämä on hyvällä tavalla vaatimaton ja elämäniloinen blogi 🙂 Ei aina elämässä tarvi tapahtua jotakin valtavan suurta jotta voisi olla onnellinen. Se on hyvä taito osata olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Pienistä asioista rakentuu suuri onni, eikös se niin mene?
Maarit
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ole hyvä vain. Mukavaa kuulla että jotkut tykkäävät vielä lukeakin tätä blogia. 🙂 Ja noinhan se menee, pienistä asioista rakentuu suuri onni. Hyvää joulua sinne suunnille! 🙂
blandad.
Kissasi ovat ihania ja ihanan värisiä! Mukavaa Joulun odotusta sinne!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, niinhän ne ovatkin. 🙂 Mukavaa joulun odotusta sinne myös!
Anonyymi
Kohta se on jo täällä, JOULU !!! Oletko ostellut paljon paketteja? Tulee joulu paketti postaus jossain vaiheessa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Me ei tänä vuonna osteltu mitään paketteja. Eli ei oo tulossa pakettipostausta. 🙂
Elvenpath
Työn tekeminen haittaa hyviä harrastuksia. Minullakin harveni bloggaus ylioppilaskirjoitusten aikaan ja taas uuden koulun alettua. Kiva blogi tämä, tulen piipahtamaan uudelleenkin. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No kyllä se välillä, ainakin talvella kun pakkaa tuo valon määrä olemaan niin vähäinen.