Huh, mikä tuuli!

Huh, mikä tuuli!

Meillä on täällä rannikolla melkoinen puhuri joka alkoi viime yönä ja jota ihmeteltiin kissojen kera. Taisivat reppanat hieman pelätä kun viettivät koko yönsä sängyssä, koska talo natisi ja ulkona tuuli vinkui. Itsekin heräilin moneen kertaan noihin ulvahduksiin ja natinoihin, ovathan ne ihan uusia ääniä. Nuo myrskyn äänet tulivat uniinkin asti kun näin unta miten talon kattotiilet ja koko talon tiilivuoraus lähtivät tuulen matkaan.

Tuuli oli vielä päivälläkin raju, vaikkakin jo yön puhureihin nähden rauhoittunut, mutta siltikin voimakas kun meinasi nostaa tämän emännän lentoon, vaikka mä ensin ajattelin että mun varapainot pitää varmasti maassa kiinni.

Nyt kun vihdoinkin olemme täällä uudessa kodissa ja sain mitattua keittiön tangon tuota kappaverhoa varten, niin kävin vihdoin ja viimein ostamassa tuolta Casa Ratsulasta sen Marimekon Lumimarja kankaan. Ompelevat sen siellä kapaksi ja saan ens viikolla noutaa. Saadaan sitten viimeistellä tämä koti. Muiden huoneiden verhot meillä onkin jo valmiina mutta odotetaan että saadaan laitettua kaikki yhdellä kertaa.

IsoKarhussa olevassa kukkaliikkeessä (Hannelen Kukka) oli kaikki kranssit 10€. Jäin niitä hetkeksi aikaa ihastelemaan ja pohtimaan, olisiko pitänyt ottaa tuo keltaisilla kukilla oleva sekä tuleva talvikranssi. Mutta päätin toistaiseksi jättää ostamatta mutta jonkinlainen ovikranssi olisi kiva. Kun asuimme kerrostalossa oli mulla ovessa aina joku koriste, kunnes sekin ilo pilattiin multa. Ovikoristeeni kokivat ilkivaltaisen kohtalon ja tiedän kyllä, kuka sen teki. Sillon vannon että laitan ovikoristeen vasta kun voin olla varma, että se saa olla rauhassa.

Kävin tänään katsomassa blogipostit ja siellä odotti jotain todella ihanaa – nimittäin ihanaisen lukijan lähettämiä kännykän kuoria sekä kortti. Vielä en ole ehtinyt noita testaamaan mutta illemmalla sitten. Mun pitäisikin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa ihanat lukijoiden lähettämät kortit ilahduttamaan mua tähän työpisteeni ääreen. Tällaiset ihanat kortit ja yllärit muutenkin piristää kummasti päivää. Kiitoksia vielä kerran tälle ihanalle lukijalle joka noin monta ihanaa kuorta mulle lähetti.

Olin jo lähdössä bussia odottamaan kun kävelin kukkakaupan ohi ja jäin tuijottamaan näitä keltaisia tulilatvoja ja sillä samalla sekunnilla tein ostopäätöksen. Tulilatva on nätisti keittiön pöydällä ja yllättäen jopa kissat ovat antaneet sen olla. Muistin vasta kotona, ettei mulla ole mitään kunnollista ruukkua tälle, joten sellainen menee nyt ostoslistalle. Onneksi tuo kulho toimii hyvin sijaisena. Hieman tässä vielä mietin, että veisinkö sen ulos kun siellä olisi sopiva kohtakin sille. No ilahduttakoon hetken aikaa tuossa pöydällä, niin mä saan pari päivää pohtia asiaa.

Löysin tuossa jokin aika sitten vesikannun. Vihdoin ja viimein! Olen tuollaista etsinytkin. Plussaa tuo se, että tämä kaadin on Arabian KoKo. Toki muunkinlainen olisi kelvannut jos vastaan olisi tullut mutta tämä on vielä parempi. Ja tästäkin saan kiittää lukijaa, jolta tämän ostin ja hän toi sen Poriin jossa viimeisteltiin kaupat. Ja tuo oranssi väri – se sopii täydellisesti uuteen keittiöömme.

Tämä kuva on vanhalta asunnolta otettu ja halusin sen nyt teidänkin kanssa jakaa, koska se vaan on ihana. Olin tulossa kotiin kun huomasin että Sevi tuijottaa mua ikkunasta ja vasta kun sisälle pääsin, tajusin että siellä oli kaksikin silmäparia. Ja nyt kun koneella katsoo, niin kuvassakin näkyy selvä toinenkin silmäpari. Sevin ja Sillan yleensäkin huomaa helpommin kun heillä on tuo valkoinen rintamus, Siirin huomaaminen on hitusen vaikeampaa.