Älä hylkää kissaa kesän jälkeen
Nyt alkaa olemaan taas se aika, kun osa kesäkissoista hylätään oman onnensa nojaan. Tämä asia on ollut omaa sydäntä lähellä jo kauan ja aina pistää suruttamaan, kun näistä epäonnisista saa lukea FB-ryhmissä. Myös muut kissat, jotka tulevat kaltoinkohdelluksi, ovat mielessäni. Jos ottaa lemmikkieläimen, tässä tapauksessa kissan, niin siitä tulee huolehtia eikä potia pimeään metsään kun ei enää kiinnostakaan. Tuolla maailmalla on paljon kissataloja, minne kissan voi viedä jos siitä ei itse kykene syystä tai toisesta huolehtimaan. Mieluummin siis sinne, kuin pimeään metsään jossa selviytymisen mahdollisuus on pieni.
Mulla oli tuttu, joka otti itselleen kissan, koska se oli niin söpö ja ihana jne. Meni muutama kuukausi ja tuttuni kyllästyi tähän ihanan söpöön kissaan ja kävi kylmästi viemässä jonnekin metsään. Siis heitti suoraan sanottuna auton kyydistä metsään ja ajoi pois. Se oli ensimmäinen kerta kun suutuin kyseiselle tutulle ja totesin, että jos vielä kerrankin näen hänellä kissan, niin ilmoitan eläinsuojeluun.
Mä tuen omalta osaltani näitä kissataloja lahjoittamalla heille rahaa, ruokaa, lääkkeitä. Tiedustelen aina etukäteen, minkälainen tarve sen hetkisellä tuettavalla talolla on ja lahjoitn sen mukaan. Haluaisin lahjoittaa omaa aikaanikin, mutta koska olen ajokortiton on se hieman haastavampi tapaus. Ja jos meillä ei olisi jo näin paljon kissoja, joiden joukossa on hyvin reviiritietoinen Siiri, olisin tarjonnut kotiamme ensikodiksi. Ensikodissa koditon kissa odottaa pysyvää kotia ja on samalla ihmiskontaktissa.
Mulle tämä sai isomman merkityksen tämän vuoden alussa, kun sain antaa Piipulle kunnon kodin.
Kodin, jossa on leikkikavereita joiden kanssa painia ja leikkiä hippaa.
Kodin, josta ei pistetä pihalle kun ilmat viilenee tai ei ole enää pentumaisen söpö.
Kodin, jossa on aina leluja leikittäväksi ja kiipeilypuita kiivettäväksi.
Kodin, josta löytyy ruokaa ja puhdas veski.
Kodin, josta löytyy lämpöä ja turvaa.
Mä itse epäilen Piipun olevan kesäkissa, koska löytyi viime vuoden ensimmäisten isompien pakkasten aikaan, kun oli etsinyt suojaa jonkun naisen takapihalta ja sitä kautta päätynyt EHY:n hoiviin, josta minä tämän tättärääneidin ilmoituksen ihan sattumalta huomasin. Ja tätä päätelmää tukee myös Piipun nuori ikä – hänhän on syntynyt joskus 2016.
Näissä kuvissa Piipu on ollut toista kertaa valjaissa ulkona – Ja se oli todella jännittävää! Piipulla kesti kauan mennä kissojen ulkohäkkiinkin, vasta kun oli tarpeeksi lämmintä. Ja mä vähän luulen, että sille on jäänyt mieleen se kun joutui pakkasessa olemaan ulkona. Sen takia Piipu on varmaankin alkanut etsimään lämpimiä pesäpaikkoja – mieluisin paikka tuntuu olevan tällä hetkellä tuolla sängyssä, peiton alla (ei kokonaan).
Mä oon ollut niin iloinen Piipusta ja vaikka hänkin osaa olla välillä ärsyttävä, niin ei ole kertaakaan tullut mieleen että kävisin tämän töttöröön heittämässä pimeään metsään. Se ei vain ole vaihtoehto. Mä olen päättänyt huolehtia tästä pienestä Pirpanasta, ettei hänen tarvitse enää ikinä tuntea pakkasta tassuanturoissaan tai nälän murinaa masun pohjassa. Piipun ottaessa mä tosissani tarkoitin, että hänestä huolehdin loppuun asti ja jos asiat menee niin huonosti, etten Piipusta pystyisi huolehtimaan, niin hankkisin hänelle toisen, paremman kodin.
28 kommenttia
Anonyymi
Olet valinnut hyvän kohteen hyväntekeväisyydelle! Suomessahan löytökoirille löytyy hyvin uusia koteja, mutta kissoille se on vaikeampaa. Paljon kissoja joudutaan lopettamaan, kun löytöeläintaloilla ei vaan ole resursseja pitää niitä kaikkia. Itselläni on tällä hetkellä taloudellisesti niin tiukkaa, ettei ole ylimääräistä muille annettavaksi, mutta jos/kun tilanne kohenee, niin minäkin haluan ehdottomasti auttaa eläimiä! Toivoisin myös, että ihmiset kissaa ottaessaan harkitsisivat vakavasti löytökissan ottamista. Ihan yhtä hyviä ne ovat kuin sellaisetkin kissat, joiden taustat tunnetaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Pitkään mä sitä mietinkin, että mikä olisi hyvä kohde ja sitten se vaan iski. 🙂 Harmillisen paljon joudutaan tosiaan kissoja lopettamaan. Itse yritän täällä päässä auttaa parhaani mukaan. Ja sitä sopii toivoa, että porukat miettisivät asioita vakavasti ennenkuin kissan ottaa. Että onko aikaa huolehtia, onko rahaa jne.
Anonyymi
Tämä on niin surullista aina näin syksyn kynnyksellä. 🙁
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se on 🙁
Anonyymi
Todella tärkeästä asiasta hyvä kirjoitus. Ihana Piipu <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos. Piipu on kyllä ihana tättärää. 🙂 Tuolla se nytkin auringonvalossa vetää unta. 🙂
Anonyymi
Minäkin olen toiminut sijaiskotina kodittomalle kissalle löytöeläinkodista. Kiinnyin kissaan kuitenkin niin paljon, että ostin sen lopulta itselleni. Sijaiskotitoiminta on todella antoisaa, ja oli ihanaa nähdä kuinka arka kissa rohkaistui päivä päivältä ja tottui ns. normaaliin elämään oikeassa kodissa "laitosasumisen" sijasta. Suosittelen myös aina lemmikkiä harkitseville tutuilleni vierailua löytöeläinkodeissa, ja harkitsemaan lemmikkiä sieltä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Olen kuullut että siinä voi tapahtua noin. 🙂 Itse tykkäisin olla ensikotina/sijaiskotina, mutta Siirin takia ei voi ajatellakaan. Hän on niin dominoiva. Kiva että sä ja moni muukin on pystynyt tuohon toimintaan. 🙂
Anonyymi
Kissoista on myös paljon vahinkopentueita. Luulen että osa kesäkissoista, ehkä jopa Pirpanakin voi olla sellaisesta. Siksi olenkin ehdottomasti sitä mieltä että kotikissat ja -koirat tulisi leikata. Inhottaa katsoa kun naapurissa on taas vahinkopentue koiralla tulossa ja sitten eläimiä lahjoitetaan ympäri kaupunkia.
Hyvä kirjoitus Pipsa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, tämä on kans totta. Se leikkauttaminenkin on todella tärkeää, että saataisi määriä hieman rajoitettua. Jos mä päästäisin kissani liikkumaan vapaasti, niin katsoisin ekana sen että on leikattu. Tosin mää en päästä kissoja vapaaksi, vaan valjaissa/tarhassa saavat mennä. 🙂
Anonyymi
Tärkeästä aiheesta kirjoitit, hyvä Pipsa! 🙂 Minullakin on kaksi kissaa löytöeläintalolta ja ovat aivan ihania tapauksia. En itse hankkisi kissaa muualta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että oot antanut kodin löytökissoille. 🙂 Mimmosia karvakorvia omasi ovat? Tyttö, poika? Väri?
Anonyymi
Hyvä kirjoitus ja niin tärkeää asiaa! Minulla on kaksi kissaa löytöeläinkodista. Hyvin hurmaavia molemmat. Noin kaksi vuotta rakkautta tarvittiin molemmilla että luonteiden kaikki ihanat luonteenpiirteet tulivat täysin esille. Kaikki on ollut vaivan arvoista. Ihania syyspäiviä sinulle ja kissoillesi!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ihanaa kuulla että vaikka se aikaa vei, niin alkoivat sitten luottamaan ja oikeat luonteenpiirteet tulivat esille. 🙂 Sillon se palkkio vaivasta annettiin. 🙂
Anonyymi
Hyvä ja tärkeä kirjoitus sinulta Pipsa. Voi Piipua, kuvista näkee miten on nyt onnellinen hyvästä käänteestä elämässään. Ihanaa, että se pääsi teille!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. 🙂 Piipulla on nyt tosi hyvät oltavat, huomaa noista ottamistani kuvista miten tyytyväinen hän on. Kova kehräämään ja puskemaan. Välillä huomaa, että toinen on löytökissa kun alkaa ahmimaan ruokaa ja etsii lämpimiä unipaikkoja – toki kissat nyt muutenkin ettii. Sillon kun Piipu meille tuli, niin hän tykkäsi lötkötellä ihan takan edessä. Siinä kuumimmassa kohdassa.
Sanna
Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus. Itsellä kaksi sisäkissaa enkä voi kuin suuresti ihmetellä miten joku voi hyljätä oman parhaan kaverinsa.Pipsalle ja kisuille mukavaa syksyä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos. Samaa ihmettelen myös itse, että miten joku voi hylätä. Nää on mitä ihanampia. Sulokin kulkenut tänään yksinaskelin mun perässä. Jotain se yrittää kertoa, mutten ole oikein tajunnu että mitä. 😀
Anonyymi
Nyt tämän blogin kirjoituksissa alkaa olemaan jotain järkeä. Ensin eutanasia-kannanottoa ja nyt tämä. Jatka samaan tapaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. Kirjotellaan asioista kun eteen sattuu. 🙂
Maisa
Ei tullut mieleen hakea sitä kissaa sieltä metsästä?
Anonyymi
Joo, vaikka onkin hieno kirjoitus, niin näen tuossa tuttavatapauksessa niiiin punaista!!
Minä olisin ensin etsinyt käsiini sen kissan, ja sitten lyönyt tuttavaa tai kaveria tai ystävää tai poikaystävää halolla päähän ja kantanut sen vaikka reppuselässä heräämään yöaikaan keskelle sankkaa metsää ilman puhelimia tai edes kelloa ja jättänyt sen sinne räpiköimään ja etsimään keskenänsä tiensä kotiin. En olisi harkinnut hetkeäkään.
Anonyymi
Sanoiko Pipsa, milloin sai kuulla asiasta? Entä jos tämä tuttu kertoi sen vasta paljon myöhemmin? Ja kertoikohan tuttu, että mihinkä metsään kissan nakkasi? Että eipä nyt aleta heti kiehumaan tietämättä yksityiskohtia, ja varsinkaan aleta Pipsaa syyllistämään toisen virheistä.
Anonyymi
Aika kaukaa haettua, että Pipsa lähtisi jonkun tuttavan mökin(?) lähimetsään etsimään hylättyä kissaa, etenkin kun ongelma on valitettavasti paljon mittavampi kuin yksittäisen kissan kohtalo ja tuskin sitä kissaa olisi enää siinä vaiheessa löytynyt.
Ei tuossa oikein muu auta, kuin saarnata aiheesta, mutta silti on ihmisiä, joille se on "vain kissa". Toivottavasti nuoret sukupolvet ovat viisampia ja osaavat pitää kissoja arvossaan.
Ei olisi ollenkaan huono juttu, jos lemmikeille tulisi pakolliseksi jonkinlainen (mikrosiruun perustuva) henkilötunnus, ja että siitä olisi mahdollista tehdä sen perusteella katoamisilmoitus ja se pitäisi itse ilmoittaa kuolleeksi, jos sitä ei lopeteta eläinlääkärissä.
Omilla teoillaan on myös hyvä vaikuttaa, kuten Pipsa on hienosti tehnyt. Vaikka ottaisi sen ilmaisen navettapennun, niin siinäkin kohtaa voi katkaista emon jatkuvat tiineydet viemällä sen emon sterkattavaksi tai sitten sopia omistajan kanssa, että maksaa leikkauksen kuittia/eläinlääkärin todistusta vastaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tapahtumastahan on siis jo 14 vuotta aikaa eli ei ole tuore juttu. Kuulin asiasta jälkikäteen, 2-3vko sen jälkeen kun kissa oltiin viety sinne metsään, enkä edes tiedä tarkalleen mihin kohtaan, jonnekin Ruosniemeen ja siellä on paljon metsää. Tuossa kohtaa en voinut enää tehdä mitään, paitsi toivoa että kissa löysi jonkun talon pihaan joka toimitti Isojoenrannalle tai alkoi huolehtimaan kissasta. Väkivaltaan en sorru, mutta annoin ukaasin. Tosin kyseisen tutun kanssa en ole ollut tekemisissä tapahtuman jälkeen joten en voi tietää. Tyyppi ei ollut mikään hyvä tuttu. Enkä minä ole vastuussa toisen AIKUISEN tekemisistä.
Anonyymi
Aika lepsusti tosiaan tehty, jos kissa jäi sinne metsään. Jokainen on vastuussa, olkoonkin sitten vaikka tuttavan lemmikki. Soitto eläintensuojeluvalvojalle!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No mä sain asiasta tietää 2-3vko jälkikäteen. Eli en voinut enää mitenkään vaikuttaa kissan kohtaloon. Jos olisin tiennyt etukäteen mitä tuo tuttu meinasi, olisin ottanut kissan itselleni ja toimittanut Isojoenrannalle. Ps. Minä en ole vastuussa toisen tekemisistä, mutta olisin voinut ohjeistaa häntä toimimaan toisin.
Anonyymi
Meillä on kanssa löytöeläinkodista haettu kissa. Sen oli aiemmat omistajat ilmeisesti pois muuttaessaan jättäneet talonsa viereiseen metsikköön. En voi käsittää, mitä päässä oikein liikkuu jos kykenee tekemään viattomalle eläimelle noin.
Hyvä postaus ja todella tärkeä aihe!