Yritys hyvä kymppi – Pirunpesä
Maanantaina kun oloni alkoi jo olemaan hyvä (”mä voin ihan hyvin jo”) saatiin extempore idea lähteä käymään Pirunpesällä. Olemme jo pitkän aikaa miettineet että siellä pitäisi päästä käymään
mutta aina se asia sitten oli vain unohtunut. Pirunpesään pääsee kun
ajaa Lyttyläntietä n. 8km ja kääntyy Forssvikintielle jossa sitten suoraa ajaessa tulee eteen Pirunpesän kyltti. Otin itselleni tuon pörrötakin päälle kun juuri kipeänä olin ollut
vaikka kuumahan tuon kanssa tuli. Täällä Porissa aurinko helli meitä 16
asteen lämpöaallolla.
”Pirunpesä on Porin Lyttylässä sijaitseva luola. Se on louhikkoluola, joka on syntynyt jääkauden kuljettaman siirtolohkareen hajottua useisiin pienempiin lohkareisiin. Siirtolohkareen korkeimmat osat ovat noin 10 metrin korkeudella maanpinnasta. Keväällä 2012 luolan pituudeksi selvisi n. 70 metriä. Pirunpesä on Suomen tunnetuista luolista kolmanneksi pisin Toskaljärven luolan ja Kolin Repokallion luolan jälkeen.” (lähde wikipedia)
Nautiskelin tästä metsäreissusta täysin rinnoin. Kesällä kun nuo metsät täyttyy kaiken maailman ärsyttävistä ötököistä niin nyt oli mukava nautiskella samalla kun tarpoi eteenpäin. Vaikka ekat kymmenen minuuttia yskinkin keuhkoni pihalle ja olin niin heikossa hapessa. Sen siitä saa kun on kaksi viikkoa kipeänä eikä juurikaan liiku.
Törmättiin myös i-iiisoon muurahaispesään jossa oli kova kuhina meneillään – muut pesät mitä näimme, olivat paljon hiljaisemmat. Lintujen mekastus oli kyllä upean kuuloista. Palokärjenkin näimme – tai mies näki. Mä näin vasta kuvasta kun mies näytti että tuossa.
Onko lukijoissa innokkaita eräretkeilijöitä?
Ja viimeiseen kuvaan tämäkin matka tyssäsi.
Kuvassa tuo ei itseasiassa näytä mitenkään pahalta ylitykseltä mutta paikan päällä se oli. Nuo lankut oli vielä liukkaat joten en lähtenyt ottamaan riskiä. En halunnut olla tyhmänrohkea. Juuri kun ollut kipeänä niin en todellakaan kaipaisi uutta sairastumista mikä taatusti olisi seurannut jos olisin tuonne ojaan molskahtanut. Tuonne voisi laitatuttaa hieman paremmat puut ja ehkä jonkun tukiköyden/puun. Että yritys toki hyvä mutta Pirunpesään emme päässeet. Ehkä vielä joskus….
36 kommenttia
Elena / Kauniimpi maailma
Minäkin tykkään liikkua luonnossa. Pitäisi itsekin tehdä joku retki ennen kuin tosiaan ötökät (täällä Lapissa erityisesti aina niin inhottavat HYTTYSET!) valtaavat joka paikan.. <_< Viime syksynä me viimeksi käytiin koko perheellä ihanalla metsäretkellä ja siitä jäi kyllä kivoja muistoja. <3
En ois itsekään kovin helpolla tuosta uskaltanut mennä yli, inhoan juuri tuollaisia paikkoja, ja keväällä nuo ojat voivat oikeasti ollakin aika syviä ja vettä täynnä. :S
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Luonto on kyl ihana paikka, mut itikat ei. 😉 Lapsena touhunnu enemmän tuolla metsämaisemissa. 🙂
Tuo oja on yllättävänkin leveä, tuo kuva ei kerro koko totuutta ja sitten tuolla toisella puolella kohoaa tuo polku tosi ylös eli ei ole edes tasainen. Et mikään hyppääminen ei ois tullut kyseeseenkään. Rauhallisesti ehkä jonkun tukikepin kans yli.
Mirka
Sairaan siisti paikka, suosittelen menemään Pirunpesälle asti! Kaverin kanssa käytiin viime kesänä hakemassa geokätkö sieltä ylimmän lohkareen tienoilta. 🙂 Vähän jänskätti. 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyl me sinne viel mennään, et en mä todellakaan jätä tätä tähän. Pitää olla kunnon sotasuunnitelma kun tonne menee. 🙂
Ritva, Syömishäiriöliiton toiminnanohjaaja
Sinut on haastettu!
Älä laihduta -päivä 6.5. lähestyy. Syömishäiriöliiton bloggaajat haastavat sinut kirjoittamaan ajatuksiasi päivästä ja sen ideasta sekä julkaisemaan painorauhan julistuksen ja/tai Älä laihduta -päivän logon blogissaan. Linkit näihin löytyvät blogistamme: http://www.syomishairioliitto.fi/salt-hanke/
Toivomme että jaat myös haastetta eteenpäin! Blogikampanjaa vietetään sunnuntaihin 11.5. asti.
Jotta voisimme seurata, kuinka laajalle Syömishäiriöliiton historian ensimmäinen blogikampanja leviää, ilmoitathan blogimme kommenttilaatikkoon, jos otat haasteen vastaan!
Anonyymi
Metsäretket ovat ihan parhaita! Oliko tuonne pitkäkin kävelymatka?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ne on kyl parhaimpia, ja just sillo ku ei oo viel noita ötököitä. 🙂 Ei ollu pitkä kävelymatka.
Anonyymi
Mä ylitin itse tuon niin, että otin pitkän kepin joka oli mun kävelykeppinä kun kävelin nuo. Molemmissa käsissä omansa 🙂 Kätköä etsimme, mutta metristä jäi kiinni ettei saatu napattua!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitti, pitää kokeilla ens kerralla tota sun tapaa. 🙂
Anonyymi
Me tehdään aika usein pitkiä kävelyretkiä metsässä ja metsäteillä. Sellainen parikymmentä kilsaa on pisin lenkki, joka ollaan kuljettu.
Auts, sun kylkilihas! Miten sait sen revähdytettyä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Upea saavutus tuo 20km lenkki. 🙂 Varmaan tuossa yskiessä sen sain reväytettyä. 🙁 Aloin vaa ihmettelee ku kylkeen sattuu mut eka ajattelin et se vaa nipistelee hetken mut nyt tätä on jo kaks päivää ollu ja menny huonommaks. 🙁
Anonyymi
Jos on kylkiluu murtunut yskimisestä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Sitäkin mahdollisuutta oon miettinyt mutta enemmän vaikuttaa nyt vain tuolta revähdykseltä.
Anonyymi
Hei! Missä blogissa oli se salaatinohje, mistä joskus hehkutit? Olisko ollut joku pastasalaatti..
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Täällähän se: http://korotkopisten.blogspot.fi/2014/02/broiler-pastasalaatti.html
Anonyymi
Öööh.. en tiedä vääristääkö toi kuva mutta tuo oja näyttää alle metrin leveältä? Miksei siitä voi hypätä? 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se vääristää. En usko että kukaan hyppää siitä yli kun paikanpäälle menee katsomaan. 🙂 Onhan nuo puutki tuossa vissiin jotain 3m pitkiä – ainakin miehen arvion mukaan. 🙂
Jänönyymi
Ei se hirveän leveältä näytä sittenkään, jos niitä vertaa noihin puihin. Miksei mies auttanut sinua yli? Mä en ainakaan ois malttanu takasin tuossa vaiheessa kääntyä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No ei ehkä edelleenkään näytä mutta kyllä se sitä on. Eipä tuo mieskään uskaltanut lähteä ylittämään. Mut kyl me uudelleen sinne viel mennään kun keksitään apuja. 🙂
Anonyymi
On toi niin leveä ettei siitä yli hyppäämällä pääse. Itse olen siis se sama ano joka kommentoi tuolla alussa ja oon käynyt tuolla paikan päällä.
Marja-Leena
Tämä vuodenaika on parasta luonnossa liikkumiseen, mutta sitten se loppuu, kunhan kaikki pörriäiset ilmestyvät paikalle.Itse kuljin metsässä viimeksi eilen.Se on parasta liikuntaa lihaksille.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä! Vuodenajalle ja parhaalle liikunnalle lihaksia ajatellen. 🙂 Just loistavaa ku on tohon kävelyyn sopivat kengätkin jalassa.
Anonyymi
Mä en oo ollu koskaa yhtää luontoihminen. Kamalaa touhua tuollaanen. 😀 Osittain niiden ampiaisten takia mut ei kyllä oikeen muutenkaa innosta. Mut kuvis näyttää ihan kivalta. 🙂
T. Virpi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin en mäkää tosta sillo tykännyt ku pakotettiin mukaan mut kun yksikseen sai liikuskella ja katsella ni tykkäsin. Ja kun mies kuitenkin kulki mun vauhdilla.
Anonyymi
Sanotko tuota reilun puolentoista kilometrin lenkkiä eräretkeilyksi? Sitten kun pärjäät tiettömän taipaleen takana, kuljet jalkaisin sadan kilometrin päähän lähimmästä tiestä, viikon tai kaksi, kaiken tarpeellisen rinkassa kantaen voit puhua eräretkeilystä..
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No eihän tuo sellaista kunnon eräretkeilyä olekaan mutta on se jonkinlaista eräilyä. 🙂 Eräkävelyä vaikkapa, oisko parempi termi?
Anonyymi
Haiskahtaa vähän tyhmien anonyymien piruilulta tuo ylempi kommentti. Sarjassamme "Ai mikä on metsä?". Mikä kenellekin on eräretkeilyä. Hus siitä piruilijat metsään kävelemään käsitteitä viilaamasta!
Anonyymi
Ei se kyllä mun mielestä ole mitään "erä" juttua, vaan ihan lähiretkeilyä, ei millään pahalla 🙂 Aitoon erämaahan pääseminen Suomessa on aika kovan työn takana, itseasiassa ei ole kovin monta paikkaa tässä maassa, missä pääsisit sadan kilometrin päähän lähimmästä tiestä, tieverkosto on aika tiheää..
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hmm…. tuo lähiretkeily kuulostaa hyvältä. 🙂
Anonyymi
Luonnossa liikkuminen on ihanaa, itse tykkään eniten talvesta ja keväästä. Juurikin siksi, ettei ole öttiäisiä, ja koiran takia keväällä käärmeet hieman pelottaa.
Täällä meidänkin huudeilla on ehkä vähän tuon pirunpesän kaltainen paikka, jossa on monta (osa isojakin) hiidenkirnua.
t. piip
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Totta, nuo on sopivat ajat luonnossa liikkumiseen. 🙂
Voihan se ollakin pirunpesä, kun kyllähän noita on muitakin Suomessa. 🙂
KataMaria
Aih, teilläkin päin on pirunpesä… Edellinen näköjään kommentoinutkin samasta asiasta! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, semmonen löytyy 🙂 Kun nyt viel pääsis sitä kattoo. 🙂
Eränyymi
Yskit ensimmäiset 10 min? Eihän tuo matka edes kestä kymmentä minuuttia…
Matkaa oli varmaan 0,5 km tuohon ojalle, ja olisit siihen tarvinnut jo termarin ja hengähdystauon?
Eihän nuo puut näytä edes liukkailta, kun moneen aikaan ei ole satanut, saatikka talvella olisi ollut lunta niiden päällä.
Anonyymi
Jaha, siellä on taas joku sisäilmamyrkytyksen saanut nyymi vauhdissa. "Tarvinnut jo termarin ja hengähdystauon", voi jeesus. Ei ihminen saa kahvia saati teetä juoda ihan muuten vaan kauniissa kevätsäässä ilman, että se pitäisi perustella jollakin huippu-urheilusuorituksella? Oikeasti, hanki elämä ja lopeta Pipsalle piruilu.
Anonyymi
Metsä on yksi mun lempipaikoista maailmassa 🙂 Kuljetaan paljon mieheni kanssa metsässä, mies kun on intohimoinen metsästäjä 😀 Itse kuljen paljon mukana metsästysreissuilla ja lisäksi käydään tosi usein ihan muuten vaan metsässä kuleksimassa. Metsä on todella rentouttava ja voimia antava. Voi unohtaa kaiken muun ja nauttia luonnosta. Metsässä saa upeita kokemuksia ja elämyksiä.
Meidän seurusteluajoilta parhaimpina hetkinä on jäänyt mieleen juurikin lämpimät kesäyöt kun ollaan metsissä kuljettu ja nähty kymmeniä eri eläimiä.
Ei muuta kuin eväät reppuun ja metsään 🙂