Älä Laihduta -päivä 6.5.2014
Syömishäiriöliitto haastoi minut mukaan tällaiseen ”Älä laihduta” haasteeseen. Ja minähän lähdin koska tämä aihe koskettaa niin monia. Liiankin monia. Itse haluan tuoda tässä nyt esiin sitä, että kaikkien ei todellakaan tarvitse laihduttaa. Ja nekin joille se laihduttaminen tekisi ihan hyvää (kuten allekirjoittaneellekin) tulisi kuitenkin ymmärtää että on arvokas ja että heilläki on yhtälailla oikeus nauttia elämästä. Minun mielestäni tuosta laihduttamisesta ei kuulu tehdä elämäntapaa. Se ei saa olla pakkomielle, että on ”pakko laihduttaa” että sopisi johonkin muottiin. Siihen täytyisi osata asennoitua rennommin. Siksi mä aattelinkin että 6.5. päivänä KUKAAN ei laihduta vaikka laihdutuskuurilla olisikin. Ja tuossa alla olevassa ”Painorauhan julistuksessa” on kyllä sanottu kaikki, mitä itsekin ajattelen. Täyttä asiaa!
Liian usein kuulen tai luen miten moni miettii laihduttamista. Siis moni sellainen joka ei minun mielestäni laihduttamista edes tarvitse. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen että moni ajattelee olevansa terveempi kun laihduttaa mutta sellaiseen pääsee jo liikkumalla ja syömällä terveellisemmin – se ei siis aina tarkoita että laihdutus = terveellisyyttä. Jo ekaluokkalaiset jotka vasta aloittelevat ymmärtämään tätä maailmanmenoa, miettivät laihduttamista ja minun mielestäni tuon ikäisten ei kuulu murehtia onko sopivanpainoinen vaan elää sitä lapsekasta elämää. Liian usein myös kuulen miten joku hoikka nuori tyttö sanoo kaverilleen olevansa läski ja hänen pitäisi laihduttaa – sillon mun tekis mieli huutaa että EI PIDÄ! Tai jos joku yhtenä päivänä nautiskelee kauniin hellepäivän kunniaksi jätskin mutta heti sen syönnin jälkeen tuleekin kauhea morkkis ja pitää alkaa laskemaan kuinka pitkä lenkki pitää illalla tehdä että pääsee niistä kaloreista – tässäkin tapauksessa mun tekis mieli retuuttaa toista ja huutaa että nyt CHILLAA! Jos yhtenä päivänä nauttii jätskin, ei siitä tarvitse pillastua.
Itse haastan KAIKKI mukaan tähän haasteeseen!
Lukaiskaapahan Syömishäiriöliiton blogiteksti tästä haasteesta (blogiteksti)
37 kommenttia
Anonyymi
Minä olen jotenkin ajatellut, että syömishäiriö on enemmän psyykkinen sairaus kuin laihdutusta. Jotenkin en osaa yhdistää niitä kahta asiaa keskenään. Toki laihdutus voi mennä liian pitkälle, mutta silloin taitaa olla vikaa jo muuallakin elämässä kuin siinä painossa. Itse aikoinaan kehitin siivoamisesta pakkomielteen kun elämässä ei ollut kaikki kohdallaan.
Jos nyt ei puhuta niistä oikeasti syömishäiriöisistä niin minusta kenenkään ei tarvitsisi laihduttaa vaan ennemminkin tehdä se elämäntaparemontti mistä on jo vuosikausia jauhettu. Minun ei ole sen jälkeen tarvinnut miettiä syömisen ja painon yhteyttä kun aloin syödä säännöllisesti ruoka-aikoina, syödä kasviksia lähes joka aterialla ja kiinnittää huomiota annoskokoon. Voin herkutella vaikka joka päivä, koska kun syö säännöllisesti ei tule mitään hirveää nälkää kuten joskus ennen ja malttaa hyvin syödä vaikka kaksi suklaapalaa ja jättää loppulevyn myöhemmäksi. Minulle vaikutusta on ollut myös liikunnalla, hyvällä unella ja itselle mieluisten asioiden tekemisellä, sillä koko paketilla olen saanut paniikkihäiriön kuriin. Kun syö pääsääntöisesti suht terveellistä ruokaa mistä saa kaikki ravintoaineet niin ei tule enää muutenkaan huonovointisia kausia eikä herkuttelusta tule mitään morkkista. Ihmetellen olen katsonut ystävääni joka jokaisen herkkuhetken jälkeen alkaa aina laihduttamaan ja syö taas salaattia ainakin sen yhden kerran. Sitten taas mätetään niitä herkkuja kaksin käsin. Tuntuu, että syyllisyys herkuttelusta ja syömisestä yleensäkin saa vain syömään enemmän.
Säännöllisiä ruoka-aikoja uskallan suositella kaikille 🙂 Ei tule tarvetta mättää koko kattilallista, kun tietää että taas kolmen tunnin päästä on ruoka-aika. Syöminen on ihanaa ja samoin ruoanlaitto, on mukavaa ja piristävää kokeilla uusia ruoka-aineita ja reseptejä.
Laihduttaa ei kannata ainakaan sen takia, että elämä muuttuisi onnellisemmaksi. Voihan se muuttua toki helpommaksi kun arjessa on mukavampi liikkua ilman ylimääräistä kannettavaa ja peilistäkin katsoo ehkä sporttisempi henkilö, mutta kaikkia ongelmia elämässä se ei ratkaise. Minusta olisi hyvä ratkaista ensin ne mielen ongelmat, toisaalta taas liikkuminen ja terveellinen ruoka kohottavat myös mielialaa, joten kokonaisvaltainen pakettihan tämä elämä on.
Ruoasta pitäisi olla kiitollinen ja iloita siitä, että sitä nykyaikana on jopa niin paljon että niitä ylimääräisiä kilojakin voi kertyä. Toista se on ollut esimerkiksi omien vanhempieni lapsuudessa. Ruokaa riittää ja se ei ole loppumassa, joten voi ajatella myös niin, ettei sitä tarvitse ahnehtia kuin viimeistä päivää, koska myös huomenna saa syödä.
Elämä on niin lyhyt, että herkuista ei kannata kokonaan kieltäytyä sillä ne tuovat ainakin minulle mukavia pieniä ilon hetkiä arkeen, mutta toisaalta ei kannata mennä toiseen ääripäähän ja lyhentää elinikäänsä syömällä itsensä samaan kuntoon kuin esim. Dieetit vaihtoon -ohjelmassa nähdyt superlihavat. Elämässä on toki myös muutakin kuin syöminen ja ruoka ja niin pitää ollakin, mutta ruokaa tarvitsemme joka päivä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia ihanan pitkästä kommentista, jeij sille! 🙂
Kirjoitit kyllä niin asiaa, että ei se laihdutus vaan elämäntaparemontti. Ja säännölliset ruoka-ajat tosiaankin toimii, oon itse huomannut sen. Ja sitten kun ei mitään itseltään kiellä, niin yllättäen sitä kauheata himoa ei vain tule. Ainakin mulla se että kiellän itseltäni vaikkapa sipsin syönnin, niin kyllä mä sitä aika kauan kestä mut hypin kyl seinille kokoaikana himotukseni kanssa ja sit menen ja repsahdan, reippaasti.
Ruokaa tarvitsemme mutta ruoka ei saa alkaa hallita meitä. 🙂
Anonyymi
Entäs jos sairastaa ahmimishäiriötä (bed)? Pitääkö silloin 6.5 ahmia kitusiinsa kaikki mitä mieli tekee.. syömishäiriö sekin.
Jotenkin tämä ainainen laihduttamisen pahana pitäminen huvittaa maassa, jossa ylipaino on taatusti pahempi ongelma kuin alipaino.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No ei tuo Älä laihduta päivä kuitenkaan sitä tarkoita että silloin voi vapaasti ahmia navan piukkaan.
No mitäs kun kaikki laihduttaa, nekin joiden ei tarvitsisi laihduttaa? Mitäs ne ekaluokkalaiset likat joiden ei todellakaan kulu ajatella tällaisia? Mä haluan tuoda tätä esiin että kaikkien ei kuulu laihduttaa ja nekin jotka laihduttaa, niin ei antas sen hallita elämäänsä – että elämä muotoontuu sen laihduttamisen ympärille.
Anonyymi
Minä varmaan kuulun ehkä noihin "laihduttaa vaikka ei tarvitsisi laihduttaa". Olen aina ollut hoikka ja pieni ja haluan sellaisena myös pysyä jatkossakin. En nyt sano, että laihdutan mutta katson vähän mitä suustani alas pistän ja tarkkailen silloin tällöin painoa, että tiedän missä mennään. Toki myös herkuttelen. Tämä tekee minut onnelliseksi ja olisin äärimmäisen onneton jos lihoaisin tästä.
Entäs ne ekaluokkalaiset likat, jotka ovat ylipainoisia?
Jokaisella on oikeus olla millainen haluaa ja tärkeintähän on että on itse itseensä tyytyväinen! Laihana tai lihavana.
Ano 17.17
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No se on kiva kuulla että olet onnellinen noin. Ja sitähän se nimenomaan onkin, että jokaisella on oikeus olla millainen haluaa kunhan on itseensä tyytyväinen. 🙂
Anonyymi
Ekaluokkalaisen ei pitäisi ajatella laihdutusta. Se on vanhempien tehtävä jos lapsi on ylipainoinen. Ja laihduttaminen lapselle pitäisi tehdä niin ettei hän itse joudu sitä miettimään, varmasti onnistuu kun lapsi ei kuinkaan itse päätä mitä syö ja kuinka paljon. Liikuntaakin lapselle voi lisätä ilman että sanoo sen olevan laihdutusliikuntaa.
Anonyymi
Eilisen anon (17.17) pakko vielä lisätä, kun sanoit ettei laihduttaminen saisi hallita elämää, niin jos haluaa normaalipainoinen ja terve olla, niin kyllä se painonhallinta ja terveet elämäntavat on tavallaan otettava elämäntavaksi. Jokainen aikuinen ihminen tietää kyllä paljon kärsii herkkuja syödä suhteessa liikuntaan, että paino pysyy aisoissa (tai vaihtoehtoisesti laskisi). Mitkään pikadieetit ei toimi, vaan elämäntapamuutos..
Anonyymi 10.29 kanssa olen samaa mieltä lasten ylipainosta.
Anonyymi
Suhtaudun aika ristiriitaisesti tuohon teemapäivään. Asia on toki hyvä, mutta luulen, että aika moni ottaa sen tekosyyksi ja on omiin kiloihinsa (liiankin) tyytyväinen.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No miksei jos oikeasti mitään laihdutettavaa ei esimerkiksi ole? Itse haluan tuoda tässä esiin just sitä, että aina ei oo pakko laihduttaa. Mulla on laihdutettavaa mutta en mä silti ota siitä stressiä enkä taatusti laihduta siksi että olisin sitten jotenkni hyväksyttävämpi yhteiskunnan silmien edessä tai että tulisin onnellisemmaks. Oon laihtunut joskus reippaastikin, eikä siinä kuule tapahtunut mitään.
Anonyymi
Kuinka paljot laihduit silloin joskus? Mitä tapahtui, ettet pysynyt siinä painossa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
-33kg. Jaa'a, kun tietäs ittekki tohon vastauksen.
Anonyymi
Hieno saavutus tuollaisen kilomäärän pudottaminen! Menikö siinä paljon aikaa? Oliko se juuri sitä vaihetta, kun yritit liikkua 10000 kalorin edestä viikossa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos. No tuossa ei mennyt kovin kauaa aikaa. Oootas kun pitää oikein laskea… Hmmm… n. puoli vuotta. Ja ei ollut tuota 10.000 kalorin pakkomielleaikaa. Se oli sitä ennen. Ja mä menin kauan tuolla 10.000 kalorilla/viikko ja usko tai älä mutta paino ei sit laskenu kunnolla koko sinä aikana. Ihan muutaman hassun kilon. Ja sillo viel tuijotin kaloreita et mitä laitoin suuhun. Muistaakseni söin joku 1500kcal. Ja joka päivä kulutin tuon liikkumalla, pyöräilemällä. Sitä ei kauaa jaksanut.
J.B
Uskallan nyt melkoisella varmuudella sanoa, että tuo pelko on turha… En usko, että kukaan lihava on tyytyväinen kiloihinsa, mutta toivottavasti mahdollisimman moni olisi itseensä tyytyväinen kiloista huolimatta.
Kai tuon päivän idea on siinä, ettei se laihduttaminen oikein johda tuloksiin, pysyvä laihtuminen vaatii jotain enemmän kuin laihdutuskuureja.
Toisaalta on todella naiivia puhua siitä, että voisi kelvata sellaisena kuin on, totuus kun on se, että ihmiset suhtautuu todella paljon paremmin, mitä enemmän kiloja lähtee. Totta kai on hyvä olla tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on, mutta maailma on mukavampi paikka, kun ihan tuntemattomatkin kohtelee ystävällisesti ja niin ei ole lihavan kohdalla. :/
Onko sinulla Pipsa muuten sykemittari? Minua se kannustaa liikkumaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Löytyy mittari mutta en käytä sitä koska sen kanssa liikkuminen menee aika yhdeksi suoritukseksi ja koko liikunnan ihanuus menee hukkaan.
Anonyymi
Suosittelen hankkimaan askelmittarin. Se ei ole niin ahdistava kuin sykemittari ja on mukava nähdä, paljonko kertyy askeleita töissä ja vapaa-aikana. Sanotaan, että päivässä pitäisi saada 10000 askelta kasaan – joskus siinä onnistuu, joskus jää paljon alle. Yllättävän paljon siihenkin saa kävellä… (Meikäläisen askelpituudella 8 km.)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Löytyy tommonenkin mut se ei kyl vaa laske ihan kaikkia askelia. Mut sama tuossakin, kuten myös sykemittarissa. Siis kaikissa missä pitää tuijotella jotain lukuja, voi mennä pakkomielteiseksi. Mieluummin liikun just niinku liikun, enkä tuijottele mitään lukuja. Nautin vain.
Anonyymi
Tuleeko porinat tänään?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tulee.
Anonyymi
Kiitos nopeasta vastauksesta. En turhaa odota.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No nyt löytys 🙂
Anonyymi
Tänks! Katoinkin jo, ehdin just ennen Salkkareita :-).
Anonyymi
Kiva että sä osallistuit tähän. 🙂 Mun mielestä tuo teemapäivä on tosi hieno juttu. Eihän se tietenkää tarkoita ettei ylipaino olisi terveysriski jne, mutta tosiaan ihmisellä on oikeus hyväksyä ittensä minkä kokoisena tahansa. Ja kun rakastaa itteään sellaisena ku on, niin varmasti huolehtii terveydestäänki paremmin.
T. Virpi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ihan totta 🙂
Sallamari
Ihanaa PipSa, että säkin osallistut tähän haasteeseen.
Haasteen ylimenähän ei ole itse laihdutus – vaan kaikki ne tustailmiöt ja painoon liitettävät ajatukset.
Tuo median ruokkima ydinajattelumalli, jonka myötävaikutuksesta kuin vaivihkaa laihuudesta on tullut ihailtu itseisarvo – suurimmat pudottajat ja eniten laihtuvat ovat suuren yleisön silmissä sankareita. Siinä sivussa ihan tavallisen tallaajan silmissäkin laihuuteen on alettu liittää määreitä kuten tehokkuus ja menestys. Lihavuuteen puolestaan liitetään laiskuus ja aikaansaamattomuus, jopa tyhmyys. Samanaikaisesti tämän laihuuden ihannoinnin kanssa, ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet – henkinen pahoinvointi näkyy elopainossa. Yhä useammat elävät tilanteessa, jossa eivät saa olla tyytyväisiä omaan kehoonsa, koska niin monen suun kautta tiedotetaanmiten tulisi olla olla toisenlaisia – kuulusi edes yrittää laihduttaa.
Ydin Älä Laihduta -päivässä salliaitselleen edes yhtenä päivänä vuodessa täydellisesti lupa olla hyvä juuri sellaisena kun on – ilman tarvetta tehdä mitään muutosta mihinkään suuntaan.
because Im worth it.
*käsientaputukset kaikille tämän kampanjan puolesta liputtaville*
http://www.mangosforflamingos.com
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin, eihän se itse laihdutus tosiaankaan ole vaan ne kaikki ilmiöt ja ajatukset mitä painoon liitetään. Totta! Ja musta on tosiaan mielenkiintoista että lihavuus on sama kuin laiskuus ja aikaansaamattomuus, jopa tyhmyyttäkin kun on kuitenkin niitäkin joihin nuo eivät päde.
Because we all are worth it!
Unknown
Olen täysillä mukana…Hyvä juttu !
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hyvä! 🙂
Magnis
Kyllä sinunkin kannattaa se laihtuminen ottaa pitkän aikavälin tavoitteeksi, lääkäriltä vaikka ohjeet jos ei muuten onnistu. Muuten on terveytesi vakavasti vaarassa, nyt ehkä olet vielä terve mutta miten 20 vuoden päästä.
Älä huijaa itseäsi.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Lopetin itseni huijaamisen aika päiviä sitten. 🙂
Henna
toi julistus osui ja upposi.. lähen mukaan haasteeseen :)!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva juttu! 🙂
Anonyymi
"Löytyy mittari mutta en käytä sitä koska sen kanssa liikkuminen menee aika yhdeksi suoritukseksi ja koko liikunnan ihanuus menee hukkaan." Sinulla tuntuu olevan vähän väärä asenne liikuntaan. Eihän se saisi pakkopullaa olla, mutta monille on ja silti sitä on pakko harrastaa pysyäkseen kunnossa. Luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mulla nimenomaan on OIKEA ASENNE. Mä nimittäin NAUTIN liikunnasta. Jos liikunta on pakkopullaa, sen lopettaa ennemmin tai myöhemmin. Nähty on. Ja myös itsekin koettu. Tottakai jokainen ihminen tarvitsee liikuntaa pysyäkseen kunnossa, mutta jutun pointti on se että sen ei tarvitse olla pakkopullaa ja kovaa suorittamista. Kun liikunnasta nauttii, sitä tekee mielellään ja usein.
minnni
Ihan käsittämättömiä kommentteja, tuntuu että monet ovat ymmärtäneet koko päivän ajatuksen väärin! "Kyllähän painoa täytyy tarkkailla, tämä on tekosyy ahmia, lihavuus on epäterveellistä"… EI EI EI. Itse näen päivän syvimmän merkityksen olevan muistutus siitä, että voimme hyväksyä itsemme tässä ja nyt, sen kokoisena kuin olemme. Siinä, ettei ulkoa tulevat paineet ja ihanteet ole syy satuttaa itseämme. Tottakai hyvät elämäntavat ovat hieno asia ja tukevat terveyttä sekä hyvinvointia. Vaakaan tuijottaminen ja oman vartalon vertailu muihin taas ei. Itselläni tällainen vaa'an, mittanauhan ja kalorien kanssa pelaaminen ja "tervehenkinen" laihdutus johti syömishäiriöön ja vuosien anoreksiaan. Painoa tippui aivan liikaa ja mielenterveys ja työkyky menivät siinä samassa. Nykyään voin onnekseni sanoa olevani jälleen normaalipainoinen ja ainakin lähes irti syömishäiriöisestä ajattelusta. Itseni hyväksymisessä on toki vielä paljon tehtävää. Arvostan ihan todella asennettasi Pipsa, toivon sinulle aurinkoisia kevätpäiviä! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos ja aurinkoista kesää sinulle myös!