Viikonloppu kissojen parissa
Meilläpäs onkin aikamoisen touhukas viikonloppu takana kun tuli oltua kissojen esittelynäyttelyssä. Siitä on juttua paremmin alempana eli jos ei kissajutut kiinnosta niin kannattaa jättää lukematta.
Lauantaina me innostuttiin tekemään reipas pyörälenkki täällä Länsi-Porissa. Syynä tähän oli nin kaunis ja lämmin aurinkoinen pyöräkeli. Ennen kuin lähdettiin polkemaan niin mies teki pikaisen pyörähuollon eli öljysi ja pisti ilmaa – mun takakumi olikin jo aikas lättänä että ihmekkös kun tuntuikin viime viikolla ettei kunnolla rullannut. UPS!
Tuli otettua pienestä purostakin kuva ja ihasteltua sitä hetken aikaa,
kun niin kivasti ääntä piti. Mä niin nautein tuosta ilmasta kun tosiaan aurinko paistoi ja linnut lauloi. Kun kotiin päästiin niin mä sammahdin
tunnin ajaksi torkuille ja kun heräsin niin Zilla oli tullut mun
viekkuun nukkumaan. Oooiii…
Tuo mun pyöräni on monien vuosien vanha, en oikeasti edes tiedä kuinka vanha sillä tein siitä vaihtokaupat isäni kanssa – isäni sai silloisen uuden pyöräni ja minä tämän vanhemman koska tämä kesti paremmin painoa. Viimeksi kun isä kävi niin se oikein tarkisti että montako pinnaa on katki – NOLLA! Kovin se meinas että ottaa itselleen tuon pyörän. Ei tasan tarkkaan käy kun on niin hyvä menopeli. Sitä mä oon kyl miettiny et voisi ”uudistaa” tuon pyörän maalaamalla sen eriväriseksi sillä en ole koskaan oikein kunnolla tykännyt tuosta väristä mutta taitaa nämäkin jäädä mappi ööhön eli projekteja jotka ei koskaan valmistu.
Paljon oli erirotuisia kissoja ja voi että miten tuo eräs American Curli varasti sydämeni (löytyy tuosta alakuvasta häkkiä puskemasta ja joka oli niin nopsa ettei siitä oikein saanut terävää ja tarkkaa kuvaa) mut tämän häkin kohdalla tuli aina pysähdettyä. Myöskin Siirin kasvattajan uutta kissaneitiä tuli ihasteltua joka löytyy tuosta siniseen verhoillun häkin nurkkauksesta. Kaunis Viivi <3
Löytyipä paikalta tällainen mahtava Maine coon uroskin, Samu nimeltään. Samulla oli yhtä pitkät viikset kun meidän Zilla neidilläkin. Jotenkin hassua kun toinen kuitenkin pa-aaaljon pienempi.
Siinä oli kyllä niin näyttelykonkari kuin olla ja voi. Otti siis niin rennosti koko päivän.
Meillä oli kyllä
todella mukavaa tuolla vaikka illalla jalat alkoi jo väsähtämään.
Tulipahan syötyä masaliisaakin pitkästä aikaa kun joku oli sitä leiponut
myyntiin.
Meidän Siiri kyllä yllätti totaalisesti tuolla näyttelyssä olemalla niin yrmyilmeellä. Ollaankin naureskeltu tuolle ilmeelle koska Siiri ei oikeasti ole noin yrmeä. Mulla alkoi sit yhtäkkiä pyörimään päässä se ”En tykkää” -mainos ja saatoin kuvitella Siirin siihen tilalle.
Kaksi kertaa pidettiin tuollaiset esittelyt yleisölle jossa käytiin kaikki paikalla olleet kissarodut ja ominaisuudet läpi. Jos mä olisin tiennyt tällaisista silloin kun kissoja alettiin miettimään niin olisimme ilman muuta menneet – mun mielestä tällaiset on siitä hyvät että kuulee kissojen roduista ja pääsee paikan päällä näkemään vähän sitä rotua mitä on ajatellut, jos nyt kyseessä ei ole kovin harvinainen kissarotu. Siinä taas kissanäyttelyt on parhaimmat päästä katsomaan kissoja.
Paikallaolleet kissarotut: Exotic, Persialainen, American Curl, Manx, Ragdoll, Brittiläinen, Maine coon, Norjalainen Metsäkissa, Burma, Cornish Rex, Sfinx, Itämainen lyhytkarvainen, Siperiankissa ja Kotikissa.
Tilaisuuden päätteeksi jaettiin vielä palkintoja eli pokaali+ruusuke+muutama lelu. Mä olin ihan varma että me ei saada mitään koska Siiri oli niin yrmeä ja Zillakin vähän pelokas mutta ei niin pahasti vaan sai välillä sellaisia tomeruuspiikkejä. Molempia kissoja kuitenkin pidettiin välillä sylissä eli häkin ulkopuolella. Eivätkä ne halunneet sylistä pois mutta nätisti silti olivat kun ihmiset silittelivät ja juttelivat kanssamme.
Mutta en olisi uskonut että meidän Zilla saisi pokaalin. Zilla oli siis tuon tuomarinaisen suosikki joka on kaikkien rotujen tuomari (?) eli vähän niinkuin Tuomarin paras. Zilla ja sen mahtiviikset voitti. Niitä porukka kovasti ihasteli ja kehui. Myös turkin väritys ja silkkisyys oli monen mieleen. Siiri sai viisi hassua ääntä kun taas Zilla sai 15 ääntä eli aikalailla samoissa pisteissä kuin muutkin pokaalin saaneet.
Samalla tuli osteltua Tassucatista kaikenlaista kivaa pikkutavaraa…. ja vähän isompaakin. Tassucatilla oli tosiaan oma kulmauksensa tuolla näyttelyssä ja me ostettiin siis noita leluhiiriä tytöille jotka ei paikan päällä hittoakaan niistä välittäneet mutta kun tultiin kotiin….
Isoin ostos kuitenkin oli iso musta peti tytöille. Kun ne on niin isoja ettei mitkään pienet markettipedit ole oikein niiden pieleen – meidän likat kun ei tykkää nukkua pahemmin kerällä vaan pitkin pituuttaa röhnöttää. Ja musta on just sopiva – pääseepähän kissa naamioitumaan täydellisesti kunnes avaa silmänsä.
31 kommenttia
Anonyymi
Kiitoksia sinulle kun fruitiesta vinkkasit porinoissa, niillä onkin tullut herkuteltua jo pari kertaa 🙂 flunssaisena sitä käyttää kaikki keinot ja syö hedelmiä paljon siinä toivossa että vitamiinit helpottais oloa mutta taitaa olla enemmän psyykkistä :D. Katsoitko muuten suomen suurinta pudottajaa, joka alkoi eilen Avalla?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllähän ne vitamiinit auttaa mutta ne ei varmaan sillä hetkellä kun on flunssa, niin suuresti auta. Et pitäs aina ottaa. 🙂 En katsonut tuota ohjelmaa.
Anonyymi
Eikö sinulla ole ulkoilupukua?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei ole kunnen sellaista oo kokenut tarvitsevani.
Anonyymi
Eli tunika ja pörrötakki on mielestäsi retkeilyasuna ihan ok? Et voi olla tosissasi!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyl mä oon ihan tosissani, hyvin toimii. 🙂
Anonyymi
Kyllähän sitä voi tietysti ulkoilla ja retkeillä vaikka mekoissa ja villatakeissa, mutta suosittelen kyllä kunnon ulkoilupukua ja oikeita lenkkareita!
Anonyymi
Välineurheilua sanon minä, kyllä sitä voi liikkua vaikka juhlamekossa jos niikseen haluaa. pääasia että liikkuu.
Anonyymi
Ja kun pyöräilee juhlamekossa, on liikuntakin yhtä juhlaa!
Anonyymi
Tietysti on tärkeintä, että liikkuu. Jos ei välitä siitä, että näyttää koomiselta, niin ok.
Anonyymi
Itse tykkään pukeutua tilanteen mukaisiin vaatteisiin, se on käytännöllistä ja mukavaa. Toki jokaisella on oikeus pukeutua miten haluaa, ihmetystä se voi silti aiheuttaa, kun retkeilee juhlamekko päällä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No johan nyt yks tunika ja pörrötakki kovasti aiheuttavat närää. Eiköhän se ole nyt ihan sama mitkä vaatteet mulla on päällä – pääasia varmaan ettei nyt nakuna tuolla hiihtele. Ja pääasia on se liikkuminen ja siitä nauttiminen. 🙂
Anonyymi
Ei suinkaan närää vaan kummastelua! Onko
sinulla koskaan ollut ulkoilupukua tai lenkkareita?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No vähän hassu juttu kummastella jotain asiaa päivätolkulla, mutta mikäs siinä – en mä oikeastaan edes valita. 🙂 On mulla ollut ulkoilupuku ja on ne lenkkaritkin – jostain syystä muistin ne vasta kun sä niistä sanoit. 🙂 En tajua miks oon unohtanu niiden läsnäolon. 🙂 Oiskohan liian syvällä kaapissa 😉 Oiskai ne olleet paremmat tuolla reissulla. No ens kerralla sit. 🙂
Anonyymi
Onnea onnea Zilla! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Zilla ja mahtiviikset kiittää. 🙂
Anonyymi
Ihana "En tykkää, en tykkää, en tykkää" -katti 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siiri on kyl ihastuttava tuossa mököilmeessään.
Anonyymi
Etkä se itse osaa laittaa pyörään ilmaa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No kyllä mä nyt sen osaan tehdä mutta enkai mää nyt pahaksi laita jos mies laittaa samalla kun omaansakin laittaa. 🙂 Ainoa mitä en osaa tehdä ja voin sen reippaasti myöntää, niin vaihtaa pyöränkumia.
Anonyymi
Etkö käytä pyöräillessä kypärää?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ikävä myöntää, mutta en. 🙁
Anonyymi
Kannattaa käyttää. Vaikka itse ajaisi kuinka hyvin ja turvallisesti, ikinä ei voi taata, että muut liikenteessä liikkujat niin tekisivät. Nykyään saa kypäriä, jotka ovat mukavia päähän, ja näyttävätkin hyvältä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Totta.
Anonyymi
Onnea vielä tääläki Zillalle palkinnosta ja toki myös Siirille niistä viidestä äänestä. 😀 Meillä ei taida olla yhtäkää näyttelykelpoista, yks on vihainen, yks lihava ja yks tosi pienikokoinen.. Noi kaks muuta saattais päästä ainaki sisälle. 😀 Mut mulle nuo kaikki on täydellisiä juuri tuollaisina. <3
T. Virpi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. Tämähän en siis ollut mikään virallinen näyttely mutta kyllä tuo pokaali silti mieltä lämmitti. 🙂 Ja esittelynäyttelyyn pääsee kotikissatkin. Ja onhan tuolla virallisissakin se kotikissaluokka mutten tiedä mitä vaatimuksia siihen on. Siiri sai yhden äänen sen takia kun on niin tuiman näköinen. Kuulin kun tämä kerrottiin perusteluksi. 🙂
Anonyymi
Vooi luoja kun täällä pitää taas ihmisten keksiä tikusta asiaa 😀 jokanen käyttäköön retkeillessä sellasia vaatteita kun haluaa, vaikka bikineitä ja ratsastussaappaita jos siltä tuntuu, minä voin myös rehellisesti myöntää että en osaa laittaa pyörän kumeihin ilmaa ja en käytä kypärää. Jokanen tehköön valintansa 😀 Anot on todella huvittavia 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ovat ne aina välillä huvittavia 🙂
Anonyymi
En käytä itsekään kypärää vaikka välillä koiraakin siinä ohessa juoksutan, pitäisi kyllä mutta jäänyt vain hankkimatta. Eikä se kypäräkään mitään auta jo tarpeeksi kovaa autolla tullaan päin, serkkuni kuoli koulumatkalla kun jäi auton alle pyöräillessä, kypärä oli tuhantena palasena.
Anonyymi
Ihania kisuleita sinulla Pipsa! 🙂
Täällä toinen, joka ulkoilee mieluiten mekko päällä 😀 En ole vielä löytänyt ulkoiluvaatteita, joita kehtaisin päälleni vetää, ne ovat yleensä niin tyylittömiä ja lenkkikengät rumia.
Anonyymi
Tyylittömiä ja rumia? Laadukkaat ulkoiluvaatteet ovat ihan hyvän näköisiä.