Uusi viikko ja uudet kujeet
Uus viikko ja uudet kujeet, eiks je? Toimikoot kuvituksena viime viikkoiset Instagram kuvat. Jouluunkaan ei ole pitkä aika, tuli se taas tajuttua tänään kun meinasin liukastua
etuterassillamme. Viimestään nämä liukkaat kelit saa mut muistamaan
missä vuodenajassa me mennäänkään. Mä oon aina liitonut esimerkiksi
pyörän kanssa siihen saakka kunnes oon löytänyt itteni halaamasta
maanpintaa. Odotatko joulua? Aiotko laittaa jouluntunnelmaa kotiisi?
Viikko oli ihana aloittaa ilahduttamalla ”Bussikaveria”. Miten ilahdutin, niin siitä kerron myöhemmin. On se hyvä että mä tuplatarkistan asiat, sillä selvisikin etten mä olekaan tällä viikolla ”puolilomalla” Joten on se hyvä etten tehnyt mitään suuria suunnitelmia tälle viikolle. Mä tykkään yleensä tehdä suunnitelmia – vain nähdäkseni niiden menevän mönkään joten parasta olisi kunnei suunnitteli ollenkaan vaan antaisi virran viedä.
Nyt on sitten äänestäminen ohitse tuossa Inspiration Blog Awardseissa. Enää on luvassa jännittävä gaala ensi lauantaina jossa voittajat palkitaan. Jännityksellä odottelen mahdollisia tietoja miten kävi heidän joita itse äänestin sekä tietenkin että miten oman blogini kävi. Ainakin sähköpostiini oli tullut viesti että blogini oli TOP20 joukossa joka on jo huima saavutus sekin. Voittoon en itse usko mutta mukavaa silti jännitellä tällaista. Mahdetaankohan tuolla edes kertoa muiden blogien tilanteet, ei varmaankaan.
Meidän viikonloppu meni tällä kertaa neljän seinän sisällä kun tuolla yhdellä (osoittaa rakasta avopuolisoaan) oli isoakin kipuvaivaa joten ei siinä voinut mitään yhteistä puuhaa kovinkaan paljoa tehdä. Oonkohan mä koskaan kertonut tänne miten paljon mä odotan viikonlopulta aina sitä että saan valvoa? No jos en ole, niin nytpähän tiedätte. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tuli valvottua aamumyöhäiselle saakka. Mitäs muutakaan kuin kirjeitä kirjoitellen – oon huomannut että se on parasta aikaa tuolle touhulle.
Mulla oli kiva viikonloppu kun sain yhtäkkiä lauantaina inspiraation että mähän leivon. Mutta mitä mä leivon. Eikun mietintämyssy päähän ja pohtimaan. Sämpylöihin mä sitten kallistuin koska taikaan riittäviä aineksia oli just eikä melkeen sopivasti. Hyvin ovat sämpyläiset tehneet kauppansa! Mies jo tossa teki pientä toivetta, että kun seuraavan kerran innostun leipomaan niin pitäisi kuulemma leipoa puolukkamuffinsseja. Ellen minä sitten innosta miestä että tehdäänkin yhdessä joku kakku!
Oon viikonlopun aikana ollu myös aika herkällä tuulella kun tuo mamman muru on ängennyt vähän väliä syliin (kuten tuossa alimmassa kuvassa) ja nukahtanut siinä niin syvään uneen että alkanut kuorsata. Herkkis kun olen niin kaikki tuollaiset ylisöpöydet saa aikaseen vetistelyä. Siiri nukkuis tolleen mun sylissä varmaan kokoajan mutta kun ei se oikein oo mahdollista.
31 kommenttia
Universalis
Voi ihanaista Siirulia! <3 Mä niin jaan sun tuntemukset, kun mun kolli-muru tuli kans tietokoneella istuessa syliini, eikä tosiaankaan usein sitä tee. Ja ekaa kertaa oli siinä varmaan tunnin! Oikeen pesi ittensä ja nukku syvästi. Ei muuten mitään, mut hää oli silleen jännästi tossa ylhäällä leuan alla, et jouduin tietty piteleen käsillä ja kädet puutu aikas mukavasti. Mut mitäpä sitä ei tekis rakkaansa eteen… <3 <3
Mä en välitä joulusta oikeen, fiilis meni kun lapsena ekaa kertaa meille tulikin muovikuusi oikean sijaan. Siitä lähtien ei ole oikein napannut. Paras joulu oli ehdottomasti häämatkamme Teneriffalla! <3 Jouluvaloista puhuin miehelle viikonloppuna, mut jäi kuitenkin vielä laittamatta. Tai kaamosvalot. Voip olla, et tulee nyt viikolla laitettua.
Leivoin kans piirakan ja tein lasagnea lauantaina. Kyllä viikonloppuna saa ja pitää herkutella! Äsken söinkin sit vaan peruna-purjososekeittoa, hyvää tosin sekin. 🙂
Kivoja kuvia, vaikka olin mä ne käynyt Instassakin kattomassa. Ei pysty vaan kommentoimaan/tykkäämään, kun ei ole tunnusta. Vois tietty rekisteröityä, mut en usko et juurikaan tulis käytettyä… Tai eihän sitä tiiä, pitäs kokeilla!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se on ihanaa ku kissa tulee itte siihen että PAIJAA MUA! Mä veikkaan et sit kun Siiri tuosta vielä vanhenee, ni saattaa muuttua täysin sylikissaksi. Nuorempana ei tahdo ehtiä kun on aina menossa johonkin suuntaa. 🙂
Mimmoset joulu/kaamosvalot teillä on? Pitäs kans laittaa, mut mä vähän veikkaan et jää laittamatta. LAISKA! 😉
Oijoi, oisit lähettänyt virtuaalipalasen Lasagnesta. 🙂 Viikonloput on täällä kans semmosia et tulee herkuteltua tosin itse pyrin pitämään kohtuuden aina mukana.
Joo, tule ihmeessä Instagramiin ja alat itekki ottamaan kuvia! 🙂 Ajattelin et kiva laittaa ne tänne kunnei tiedä kuinka moni lukijoista käy ne tuolta katsomassa. Kun ei ainakaan FB-sivujen kuvia kaikki näe, niin laitan niitäkin tänne.
Universalis
Vanhemmiten munkin muksut on sylissä ruvenneet viihtymään. Tänään nukahdin sohvalle toinen tytöistä sylissä… Vaikka hää on pieni niin kuitenkin tosi lämmin ja kehruu mukavasti nukuttaa. 🙂 Tietysti vaikutti myös se, kun on kipee…
Kynttelikköjä, sit tollaset roikkuvat tähtivalot, iso tähti ja ulkona ihan tavalliset pienet valot ulko-oven terassin yläreunassa. Ei mitään ihmeellisiä, mut ne valot siinä kivointa onkin. Ei oo niin pimeää. Tänään sain jo laitettua ne terassin valot päälle, paikallaan ovat koko vuoden ku ei irti jaksa ottaa. Laiska kans! 😉
Anonyymi
Osaisitko neuvoa, että mistä voisi löytää ihan perus valkoisen paitapuseron isossa koossa? Tai ei nyt ihan välttämättä tarvitsisi olla valkoinenkaan, mutta onko isoja paitapuseroita missään?
Anonyymi
Lorellan myymälästä löytyy varmasti. Suurin heidän myymälänsä on Kampissa Presidentin vieressä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Pikaisella vilauksella näyttäisi ainakin Ellokselta olevan saatavissa.
Anonyymi
Kiitos vinkeistä! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kantsii käydä kaikki pluskoon liikkeet läpi.
Anonyymi
Joulu on paras aika vuodesta ja alan valmistumaan siihen jo lokakuussa!! Jouluvalot on laitettu ja lahjoja alettu hankkimaan…kinkkujakin olen ja kuolannut kaupassa 😀 JOULU <3:|
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä oon kuullu tuosta kans et joululahjoja kantsii alkaa ostelee heti tammikuun alennusmyynneistä. 🙂 JOulu on ihana, mutta itse en osaa nauttia siitä samalla tavalla kuin lapsena.
Anonyymi
Hei, sattumalta osuin sivuillesi tänään. Kumman koukuttavia! Vaikka elämässäsi ei näytä tapahtuvan mitään "erikoista", et lentele viikonloppuna Barcelonaan ja seuraavana vlk:na Berliiniin, ym. vaan elät ihan tavallista tavan ihmisen elämää, niin jotenkin osaat kyllä niin eloisasti kertoa että sitä on kiva lukea.
P:S: Ovatko sukujuuresi muuten karjalaiset, esim. ukki tai mummi evakkona tullut sinne Poriin? vrt. vilkkaus ja jossain postauksessa sanoit "hää" ja "sie"?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, mä en tosiaankaan ole että tänä viikonloppuna Milanoon ja ens kuussa vaikka hmm.. Hong Kongiin! Hyvä kun ens kuussa Tampereelle. 😉 Mä tykkään tavallisesta arjesta. Tykkään kyllä myös irtiotoista mutta vaikka ne ois Tampereelle ni mie ammennan niistä iloa yhtälailla kuin joku joka kävisi Milanossa. 🙂
Isän puolen suku tulee Vienan Karjalasta joten ovat ne vissiinkin sitten karjalaisia. Ei se ukki/mummi ollu jotka evakkoon tulivat vaan oisko ollu mun isosetä. No täällä on asiasta pikkuisen mitä nyt tiedän: http://varikaspipsa.blogspot.fi/2012/10/vienan-karjala.html
Anonyymi
Älä viitsi olla tuollainen! Olen tavannut sinut ja puhut ihan tavallista porin murretta (mää, ei mä eikä mie). En tajua, miksi aina annat ihmisten ymmärtää, että puhuisit itäsuomalaisittain!:0 Ei se minusta ole mitenkään sen hienompaa kuin länsimurteet
Ole oma itsesi!:)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No oisit nyt rohkeasti vaa nimen kanssa kommentoinut. Mutta siis joo, enhän mää ole missään vaiheessa väittänytkään että puhun jotain savon murretta. Tai puhun mää sillo ku käyn tuolla suunnilla ni alkaa puhuu vähän samaa tapaa. Mutta siis joo, puhun porin murretta, tiettenkin kun Porissa olen elänyt koko ikäni. Että ihan oma itteni mä oon vaikka mieitttelen, määkittelen tai ties mitä. 🙂
Anonyymi
Hyviä kuvia! Jotenkin tulee mieleen vanhat valokuvat, kun ovat aika ruskeasävyisiä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, mää niihin laitoin jotain vaihtoehtoja kun siellä sellaisia oli ennenkuin hyväksyi kuvan Instaan. Pakko leikkiä. 😉
Anonyymi
Minä olen myös uumoillut sinulla olevan karjalaiset sukujuuret. Onpa jännä kuulla, mitä vastaat 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No Vienan Karjalastahan tuo isänpuolen suku tulee. Ja täällä on asiasta vähän enemmän: http://varikaspipsa.blogspot.fi/2012/10/vienan-karjala.html
Anonyymi
No tosiaan arvasin sitten oikein. Minulla on myös karjalaiset sukujuuret ja kun videoitasi katsoo ja näkee hersyvän, avoimen tyylisi, tulee kyllä mieleen, ettet voi olla kokonaan länsi-suomalainen perimältäsi. Kyl myö karjalaiset toisemme tunnistettaan! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hehehhe, vai en voi olla kokonaan länsi-suomalainen perimältäni. 🙂 Oletko muuten tutkinut karjalaisia sukujuuriasi?
Anonyymi
Joulu on ihanaa aikaa. Olen jouluhullu:) Rakastan joulun laittoa kotiin, lahjojen hankkimista ja tunnelmointia. Totta, että sen lapsuuden joulun saavuttaminen on vaikeaa. Ehkä sitten joskus, jos omia lapsia siunaantuu. Lapsen jännitys ja ilo tekee joulun. Kuitenkin voi itse tehdä aika paljon joulutunnelman luomiseen, esimerkiksi laittamalla kotia jouluiseksi ja kuuntelemalla joululauluja ja vaikkapa selailemalla ihania joululehtiä. Laitamme joulun koiin joka vuosi, vaikka emme kotona joulua olekaan olleet. Meinaatko Pipsa laittaa joulua kotiin? Ja jos laitat, niin mitä olet suunnitellut?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Lapset ne joulun tosiaan tekee. Ei me meinata laittaa joulua kotiin, ainoa taitaa varmaankin olla että jouluruuat toki tehdään mutta muuten ei laiteta mitään jouluista. Ei sitä innosta vain kahdelle laittamaan. Eri asia jos tulisi vieraita tai noin, mutta se on yleensä niin että me menemme sinne vierailulle.
Anonyymi
Heippa!
Sulla on ihana blogi ja kivoja videoita youtubessa!! 🙂 Tulee itsellekin niin pirteä mieli kun sinun "höpinöitä" katsoo 🙂
Sait minusta uuden lukijan! Vaikutat niin sydämelliseltä ja ihanalta ihmiseltä, älä koskaan muutu!
Terveisin Nanna Vantaalta 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No heippa!
Kiva kun tykkäät blogista ja videoista. Ja tervetuloa lukemaan. 🙂
Anonyymi
Joulutunnelmaa, totta kai – mutta ei vielä! Vasta joulukuun alussa aikaisintaan. Leivon purkkikaupalla pipareita, väsään kortteja, koristelen kotia, ostan hyasintteja, hankin paljon kaikkia herkkuja. Joulu on ♥.
Anonyymi
Meillä ollut jo lokakuun lopusta kaikki paitsi kuusi esillä <3
Anonyymi
Ihanko oikeasti? Mihin asti ne kaikki on esillä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä tykkään kyllä joulusta, mutta kuten jo ylempänäkin sanoin niin en oikein näe vaivaa laittaa sitä vain meille kahdelle. Jos olisi lapsia tai että meillä vietettäs isolla konkkaronkalla se joulu, niin sitten eri asia. 🙂
Anonyymi
Otan pois varmaan 30.12 jo. t: ano 9.22
Anonyymi
Meillä oli eka yhteinen joulu ennen lapsia ja tein kaikki valmistelut ihan vaan meille kahdelle. Silloin oltiin kihloissa. Seuraavana jouluna oltiin edelleen kaksin, jo naimisissa. Sitä seuraavana jouluna meillä oli pariviikkoinen joulutonttu omasta takaa ja silloin jäi kyllä valmistelut minimiin…
Anonyymi
Voihan sitä joulua tehdä sillain pienesti, js suositelen tekemäänkin, kyllä elämässä on arkea ihan riittämiin.
Jouluvalot tuo valoa pimeyteen, kynttiläryhmä jonnekin, kranssi oveen. Ruoista jotain kummankin herkkua, täytyyhän sitä syödä kuitenkin, jotain vähän juhlavampaa.
Siitä se joulu tulee!