Torey Hayden – Tiikerin lapsi
Tämä kirja on ollut mulla lukusessa peräti kuukauden ajan. Ja vaikka kirja on ollut erittäin mielenkiintoinen lukea, on silti tuo aika hämmentänyt minua. Mutta eihän se ihme ole, kun kerran työmatkalla saa lukaista ja kirjassa on sivuja päälle 400.
Harmittelen, ettei Torey Haydenilla ole kovin montaa kirjaa enää joita en olisi lukenut. Toivoa saa että lisääkin olisi jossain vaiheessa tulossa. En tiedä miksi, mutta jotenkin tällaiset ”ongelmanuorista” kertovat kirjat kiehtovat kovasti.
”Kuusivuotias Sheila ei puhunut. Hän ei itkenyt koskaan. Hänen silmänsä olivat täynnä polttavaa vihaa. Elämä on jakanut Sheilalle kurjat kortit. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi, jota aikuisetkin pelkäävät. Odottaessaan paikkaa suljettuun laitokseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Hayden opettaa. Siitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänelläkin on paikkansa. Vähä vähältä opettajan ja oppilaan välille rakentuu vahva yhteys. Menestyksen hetkiä seuraavat usein vakavat takaiskut, mutta kaikesta selvitään. Ja vaikka yhteys välillä ulkoisesti katkeaakin, se kestää henkisesti, ja kantaa varttuvaa Sheilaa aikuisuuteen asti.”
9 kommenttia
Eeva!
oi tää on niin hyvä!! mikshän mua kans kiinnostaa nää ongelmalapset/nuoret, mikähän siinä on?:)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No ehkä kirjoittaja vaan osaa tempaista mukaansa. 🙂 Ja kaippa sitä tykkää katsoa millaisten matkan nää lapset on käyneet ennenku pääsee ns. normaaliin elämään kiinni.
HARRI
Torey Hayden on niin nolo. Muka-terapeutti joka luulee pystyvänsä parantamaan ihmisiä. Todella lol. Yhtä paskaa kirjallisuutta kuin jotkut juoppohullut. Ootko lukenu niitä??
Löydyit blogilistan kuumista blogeista, ja toden totta oot kuuma! Seurantaan!!!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Harri,
Olen lukenut Juoppohulluja ja pidin siitäkin tyylistä. Mutta makuasioita eikä niistä parane kiistellä. Eikö totta? 🙂
Tuskin olen kuumaa kamaa, mutta jos kirjoitus muuten uppoaa sinuun ni tervetuloa lukemaan. 🙂
MariaS
Siis tääkö on nyt sun käsitys uudesta alusta ja siitä, kun et halua ei-toivottuja kommentteja tai sellaisia, jotka ei ole sun kanssa samaa mieltä?! Ennustan kyllä, että tää blogi ei kovin kauaa pystyssä ole. Toivottavasti olen väärässä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
MariaS,
No en viitsi alkaa tekemään sen ihmeempää selvennystä uudesta alusta, koska luulen ettet sinä ymmärtäisi sitä. Olen kuitenkin tätä jo kauan pohtinut, joten ei-toivotut kommentit/ei samaa mieltä -jutut eivät siihen juurikaan ole vaikuttaneet. Koska kyllä niitä tännekin aivan varmaan tulee. 🙂 Kukin saa kertoa ihan mitä haluaa tänne ja toivon ettei joku ota nokkiinsa siitä, jos minä nyt satun olemaan jostain asiasta eri mieltä. Itse en kyllä suutu tuollaisesta, sillä minä kyllä ymmärrän että mielipiteitä on monia. Se on eri asia jos aletaan jankuttamaan. Jos mä sanon EI, ni se kans tarkottaa sitä – se ei muutu vaikka toinen kuinka haluaisi. Ja jos jonkun mielestä joku vaate on ihan hirvee mun päällä, niin mitä sitten? Minähän sitä kannan eikä se toinen! 🙂
Ja luulenkin, että moni on käsittänyt väärin nuo asiat että minä olen ottanut nokkiini kun joku ei ole jostain asiasta samaa mieltä kanssani. Tai mä en oo samaa mieltä sen toisen kanssa. Ne on VAAN mielipiteitä ja niitä löytyy miljoonia! Mun mielestäni niitä ei kannata ottaa vakavasti. Vaikka on minullakin oikeus omassa blogissani jonkinlainen roti pitää, ja jos siitä ei sattumoisin joku tykkää, niin okei. Se taas kertoo, että joku muu ottaa nokkiinsa siitä että mä tahdon pitää jonkinlaisen asiallisuuden kommenteissa. Pitäähän moni muukin bloggaaja. Itse tykkään pitää kommentoinnin vapaana mutta jos sinne eksyy joku suoranainen vittuilu, ni se lähtee ku leppäkeihäs ja siihen ei pitäs kyllä olla kenelläkään mitään nokankoputtamista. Jos saan vaikka viestin jossa sanotaan että "Hyi vittu sä oot ruma norsu jne" niin, vaikka tämäkin esimerkki on mielipide niin on se aika kans rajalla että lähteekö poistoon vai ei. Että voisi ne ihmiset siellä ruudun toisella puolella HIEMAN miettiä. Ja joo, tästä mä oon jankuttanut aina mut ei vaan mee joidenkin nuppiin. Se on AINUT asia mistä mää nurisen ja koska mun blogi, ni määhän nurisen vaikka joku ei siitä tykkäis. Mut ymmärrän, et nää on niitä ikuisia mielipidekysymyksiä. Joku ei ymmärrä, miksi nurisen moisesta, joku ei ymmärrä sitä ja tätä. Siis AARGH! Tässähän menis iäisyys jos alkais noita enemmänkin pohtimaan.
Mitäs MariaS ja muut, me vaan kuule mentäs sulassasovussa eteenpäin? Opetellaan hyväksymään ne eriävät mielipiteet.
Miksi muuten aattelet(ennustat)ettei blogi ole kauaa pystyässä? Olenhan blogannut jo kohta kolmisen vuotta.
Mallu
Mun olis tarkoitus lukea tää kirja. Ihan huvikseen ja nyt ihan ammatillisessa mielessäkin. 🙂 Hayden on hyvä kirjoittaja kyllä.
Mimosa
Tuo on kyllä hyvä kirja 🙂 Hyvä kun näin tämän, sillä muistin että kyseinen kirja taitaa olla vieläkin ystävälläni lainassa, täytyypä kysellä sen perään 🙂
Maaria
Tästä alkanee wanhojen postausten ihkuttaminen… Torey Hayden on ihana!! Pitäisi lukea kaikki oman hyllyn Haydenit uudestaan.
Täytyy toki ymmärtää, että kirjoissa on fiktiota iso osa, kuten mukaansatempaava dialogi. Tuskinpa Torey kirjoitti tai äänitti kaiken, mitä oppilaat sanoivat, kirjoittaakseen aikanaan parhaat kuukaudet kirjoiksi.
Minkä verran sitten on totta ja missä kohtaa on käytetty värikyniä, sitä eivät lukijat voi tietää. Jos Toreyn tapa saada valikoivasta mutismista kärsivät lapset puhumaan toimisi noin helposti, ehkä siitä olisi tehty jokin tunnettu Hayden-metodi? Toisaalta kirjat on kirjoitettu 25 vuoden aikana, voisihan olla mahdollistakin että yksi ihminen onnistuu tuollaisissa taikatempuissa useammankin kerran per vuosikymmen, epäonnistumisista yleisö ei tietenkään tiedä.
Kissatarroin, Daana