Tärpästikkeli
Kuinkas ollakkaan, moinen sana tuli tänään eteen.
Määhän oon ollu semmonen, pienenä ja luulempa että oon edelleenkin (miksikäs mää ny siittä muutun?)
Isäni mua aina ”haukkui” tuollaiseksi pikkutärpästikkeliksi. 🙂
Ja selvennykseksi, tuolla voi tarkottaa niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielessä. Ja omassani se on tuo jälkimmäinen. Ja täällä Porissa se taitaa aika usein tarkottaa tuota positiivisessa mielessä olevaa.
Tärpästikkeli on siis (positiivisessa mielessä)
iloinen, puhelias, rempseä, reipas, räiskyvä persoona. Oikea hyrrä, monta projektia koko ajan menossa. Saa aikaiseksi, pistää tuulemaan ja nauttii kaikenlaisesta näpertelystä.
Ja tässä siis minä tärpästikkelipikkuisena:
kovin suulas ja joka paikkaan ehtivä pikku-räpätäti
Ja minä allekirjotan nuo molemmat! ^_^
Onkos kellään tullu esiin tärpästikkeli ihmistä? Ja miten siellä teidän suunnalla, onko se negatiivinen vaiko positiivinen lausuma ihmisestä? Itse käytän molempia, mut pääsääntösesti positiivisessa mielessä.
Tärpästikkeli on siis (negatiivisessa mielessä)
komenteleva, tärkeä, ehdoton, ärsyttävä, kipakka.
5 kommenttia
Anonyymi
En ole koskaan koko sanaa kuullutkaan.
Anonyymi
Enkä minä. Kamala sana enkä itse käyttäisi sitä missään ilmaisussa.
Anonyymi
Kärpäskikkeli!
Hakara
Kammottava sana.
Ootko huomioinut bannerisi kirjoitusasuvirheet?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Anonyymi,
Tulihan se sieltä. Osattu odottaa. 🙂
Hakara,
Ei oikeastaan, mutta vähän erikoinen kyllä. 🙂 Itse tykkään.
Jaa, mitkä virheet? Oh do tell… 🙂 No olkoot, eihän se nyt maailmaa kaada vaikka virheitä olisikin. 🙂 Siis nyt ainakaan MINUN maailmaani. 🙂