Sumuisen auringonnousun maagisuus
Tänään mä tein laskelmavirheen ja nappasin parkatakin päälleni, kun aamun lämmöt oli vaan semmosta 6 astetta, mutta se oli virhe. Mä nimittäin paistuin tuon takin alla, vaikka avasin sen, niin olo ei viilentynyt. No eipä ihmekään, kun pienellä tutkailulla huomasin että tuossa parkatakissa näyttäisi olevan pieni tikattu vuori ja minä kun luulin sitä vuorittomaksi. Jos muuten päivän asu kiinnostaa, sen voi kurkistaa täältä instan kautta. Taidan siis jatkaa neuletakki/tekonahkatakki linjalla nyt vielä toistaiseksi, ellei sitten pidä samoilla jossain vesillä tai mettässä. Meillä kun mies suunnittelee sienimettälle menoa ja mua vähän hirvittää. Niiden hirvikärpästen takia. Aion kyllä mennä kokeilemaan, mutta en lupaa kenellekään etteikö muutama ärräpää karkaisi ilmoille.
Mulla on ihan kamala kissakuume ja yritänkin järkeillä itselleni ettei viidettä kissaa tule. Asiaa ei tietenkään auta yhtään facebookissa nähdyt ilmoitukset kodittomista kissoista ja kissanpennuista. Mulle tulee nimittäin heti suuri tunne, että haluaisin auttaa näitä kodittomia, antaa heille kodin jossa ei tartte nähdä nälkää tai tuntea kylmyyttä. Vähän kuin Pirpanan kanssa oon tehnyt. Sitten musta on alkanut tuntumaan, että Sulo tarttis omakokoista painikaveria. Pirpana ei oikein tykkää kun 8kg rysähtää päälle ja jos Sulo yrittää Sevin kanssa painia, joka on siis lähempänä samaa painoluokkaa, niin tämä monottaa Suloa täysillä päähän, ettei tartte yrittääkkää. Pojalla on nyt ollut kamalasti energiaa ja ollaankin käyty tekemässä pitkiä kävelylenkkejä hänen kanssa. Sulolle voisi toimia joku keskikokonen koira painikaveriksi, kun on huomattu ettei Sulo pelkää koiria.
Bujoileeko kukaan lukijoista? Bongasin instassa yhden kaverin feediltä kuvan tämmösestä ja lähdin tutkimaan. Ja tietenkin innostuin tästä. Mulla vaan on se ongelma, että innostun kaikesta vaikkei mulla loppupeleissä ole aikaa ylimääräiselle. Hyvänä muistutuksena on tuo aikuisten värityskirja, josta sain väritettyä yhden kuvan ja sitten se jäi kaappiin pölyttymään. Itse en ajatellut tehdä selaista perinteistä kalenteria, vaan enemmänkin sellaisen treeni- ja elämäntaparemontti pohjaisen. Sai sinne aina laitettua kun joku paino tai senttilukema on saavutettu. Ja jotain porkkanoita jne.
Lauantaina olimme Tampereella juhlimassa keskimmäisen kummilapsen 3-vuotissynttäreitä. Ja kyllä muuten sydäntä lämmitti kun ystäväni sanoi, että vanhin kummipojista oli jo kovin odotellutkin. Pitäisi kyllä käydä useammin. Lämmitti mieltä myös katsella kun lapset oli ihan innolla leikkimässä kummisedän kanssa. Kummiflikkakin tykkäsi pötkötellä sedän sylissä ihan kaikessa rauhassa. Ennen synttäreille menoa me kävästiin Rajalassa katsomassa paria putkea, mutta en niistä tykännyt joten sinne jäi. No, jäipähän ne rahat matkasäästöön, tai säästöön nyt ylipäätään.
Sunnuntaina käytiin kalassa, josta postauksen kuvatkin on. Otin tuolta reissulta myös videota, kiinnostasko se? Oli kyllä aikamonen kun muutaman tunnin yöunien jälkeen piti nousta ylös ja lähteä ajamaan kohti Meri-Poria. Otin ekaa kertaa kamerankin mukaan ja napsein sieltä täältä kuvia – ei kyllä mikään paras paikka kuvaamiseen kun veneessä ei ole tasaista olla. Mut oli se tosi jännää silti, kun kauhea määrä usvaa ja aurinko nousi sieltä. Tuli samalla testattua tuota Ellokselta ostamaani softshell-takkia ja hyvin se kyllä noissa olosuhteissa toimi, ei tullut kylmä. Tuossa kuvssa jossa multa näkyy vaan silmät, niin mentiin siinä tosi lujaa eikä tuuli mennyt läpitte. Tuli siis testattua takki just niissä olosuhteissa mihin oon sitä ajatellutkin. Vesikin jäi pisaroiksi takin kankaalle. Ahkkanin fleecetakki piti tosin vaihtaa tuohon pörrötakkiin kun miehen mielestä se oli liian hieno kalareissulle. Onneksi tuo pörrötakki on tommonen vähän kuluneempi, niin sitä voi huoletta käyttää vähän sottaavammissa tapahtumissa.
15 kommenttia
Anonyymi
Tähän aikaan vuodesta on vaikea miettiä pukeutumista. Tänään oli aamulla nollassa ja iltapäivällä +13.
Jos teillä on tilaa ja mahdollisuus tarjota kissalle koti. Niin go for it 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo ja siihen vielä päälle AURINKO. Aamusti pitää vain karaista mieli ja mennä vilpoisammin. 😀 On meillä periaatteessa tilaa, mutta ei meille nyt viidettä kissaa tule. Toki tekisi mieli antaa koti kodittomalle, mutta tuo meidän Siiri ei oikein suvaitse näitä jo aikuisempia kissoja. Pirpana oli siinä ja siinä.
Anonyymi
Halusin vain piipahtaa sanomaan, että saan blogistasi tällä hetkellä todella paljon energiaa ja iloa, kiitos! Tänäänkin töistä kotiin pyöräillessä toivoin vain, että täällä olisi uusi postaus illan (tai yön) piristykseksi, ja olihan täällä! 🙂 En lue enää mitään muuta blogia kuin tätä sinun, ja pidän kovasti myös videoistasi, vaikka niitä voisi välillä vähän rankemmalla kädellä editoida joistain kohdin (esim. pitkä kävely torin poikki ilman jutustelua). Kaikkea hyvää, pidä tämä! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia, se on kiva kuulla että saa energiaa ja iloa täältä. 🙂 Perjantaina tulee taas video! 🙂
Anonyymi
Mitkä rintaliivit sulla on instan salin pukkarikuvassa? Onko urheiluliivit vai tavalliset, vaikuttavat jämäköille?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ne on Enellin urheiluliivit. 🙂
Unknown
Mitähän mieltä olisit…tykkäisitköhän tehdä postauksen (ja olisiko muuten mahdollista) kissojen turvakodista? Siis siitä paikasta, mihin löytökissan voi viedä suojaan, saamaan hoitoa ja odottamaan uutta paikkaa? Tuli siksi mieleen, että on näitä kissoja joita löytyy kesän jäljiltä ja on niitä, ihan rakastettuja lemmikkejä, jotka jostain syystä vilahtavat suureen maailmaan seikkailemaan tilaisuuden tullen. Monelle näistä seikkailijoista käy hyvin ja ne löytävät kotiin, mutta osa koetaan tuhoeläimiksi, joista pitää päästä keinolla millä hyvänsä eroon. Esim. ne loukutetaan ja koetetaan ampua. Kun kissaa ammutaan esim. ilma-aseella tai pienikaliiperisella aseella, se yleensä rimpuilee niin paljon, että pääsee haavoittuneena karkuun, kituu ja menehtyy. Sellainen on eläinrääkkäystä ja pitäisi tiedottaa, että on parempi viedä osoitetiedottomat kissat suojaan, kuin yrittää itse ratkoa ongelmaa. Kirjoititkin hyvin kissojen hylkäämisestä. Kaikki kissat eivät ole hyljättyjä, vaan ne vapauden kaipuisina (vaikka ovat leikattuja) voivat lähteä seikkailemaan. Veljeni kissaa ammuttiin kotipihansa lähellä. Onneksi se selviytyi, raahautui kotiinsa takaisin. On kiltti ja luottavainen kissa. Ymmärrän, että pihalla norkoileva vieras kissa ärsyttää monia, varsinkin jos kissa sotkee lasten hiekkalaatikkoa. Mutta ei tarvitse ampua eikä kiduttaa, sellainen on kaukana inhimillisyydestä, joillaista kohtaamista eläimetkin ansaitsevat.
Anonyymi
Loukuttamisessa ei ole mitään pahaa. Kissa otetaan vain loukun avulla kiinni ja toimitetaan löytöeläinkotiin. Lakikin edellyttää että kissa ei saisi kulkea pihapiiriään edempänä, mutta kuka kissa se ymmärtää missä se oletettu pihapiirin raja menee? Koirillakin on kiinnipito aika, niin miksi kissojen omistajat olettaavat että kissoilla on erityinen lupa kulkea vapaana? Tai jostain syystä omistajat olettaavat näin. Kissa on peto, ja se aivan yhtälailla osaa mm. pesintärauhaa häiritä. Erään tutun kissa kantoi lammelta sorsanpojat yksi kerrallaan kotiinsa esiteltäväksi. Jotkut kissat puolestaan villiintyvät, eivätkä enää ihmisen huomaan haluakaan, joten nämäkin otetaan loukuilla kiinni.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia Maria ideasta, pitää katsoa miten sitä pystyisi tekemään. 🙂 Kissojen vapaanapidosta on montaa mielipidettä ja keväällä/kesällä on tosiaan jossain välissä se kiinnipitoaikakin. Itse en päästäisi kissojani ulos vapaaksi koska ei voi koskaan tietää mitä niille tapahtuu. Mieluummin teen ison häkin ja päästän sinne ulkoilemaan tai ulkoilutan valjaissa. Kissojen ampumista en hyväksy, en mitenkään. Että vaikka ei tykkää kissojen liikkuvan kodin läheisyydessä, niin ampuminen ei ole se ratkaisu.
Anonyymi
Ahkkan ei Ahkkanin. Ihanan punainen tuo softshelltakki!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, se on kyllä ihana. 🙂
Anonyymi
Tuli mieleen löytökissoista Sarper Dumanin kanava Youtubessa. Hän pelastaa kissoja kaduilta ja soittaa pianoa heidän kanssaan. Laitan tähän linkin yhteen hänen hellyttävimmistä videoista:
https://www.youtube.com/watch?v=sGuM7-KRtHM&feature=youtu.be
Jos silmäkulmat eivät kostuneet vielä,niin tämän linkin jälkeen viimeistään (sokea kissa kuuntelee Sarper Dumanin soittoa):
https://www.reddit.com/r/aww/comments/713wud/blind_cat_gives_his_favourite_pianist_a_hug_every/
Kiitos Pipsa, kun olet antanut Pirpanalle uuden kodin, hän on ikuisesti kiitollinen sinulle siitä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos linkeistä. Hellyyttävät videot. Uskon Pirpanan olevan kiitollinen, hänen käytöksensä osoittaa niin. Ja nyt kun on ollut vilpoista ulkosalla, niin Pirpanaa ei ole enää häkissä näkynyt, vaan alkanut etsimään lämpimiä paikkoja. Lempipaikka onkin miehen tietokoneen päälle, kun siinä on tuuletin joka tuo lämmintä. <3
Anonyymi
Onko teidän kummilapset saman perheen lapsia kaikki? 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On.