Sometimes there are no words.
Mulla oli eilen itkupotkuraivari -päivä eli hyvä kun työni sain tehtyä. Siinä kaikki päivän tekemiset. Möllötin vain menemään koko illan. Onneks televisiosta sattui tulemaan kaikenlaista mielenkiintoista. Ja nukkumatin lassotin jo yhdeksän aikaa illalla. Eipähän tarvinnu kärsiä sen kauempaa. Känkkäränkkä hetkinä sitä vain toivoisi saavansa olla rauhassa ja ettei kenellekään tarvitsisi hymyillä. Tällaiset olotilat ovat loppujen lopuksi aika ärsyttäviä koska esimerkiksi työssäni tykkään olla iloisen pirteällä tuulella, tervehtiä ihmisiä ja muutenkin olla ihmisten ympärillä. Rakastan siis loppujen lopuksi sitä vilinää.
Onneksi tänään mulla on jo paljon pirteämpi olo eikä tuollaiset eilisen kaltaiset olotilat useinkaan uusi. Nytkin voin syyttää tätä tyhmää pimeyttä.
Onneksi on olemassa Youtube mistä pystyy etsimään kappaleita tai
vaikkapa jotain stand-up komiikkaa. Edelleenkin se Sami Hedbergin Kuntosali jaksaa naurattaa. Uppooko kyseinen sketsi lukijoihin? Sarah Brightmanin kappaleita
on tullut kuunnelut ja hups, liitytty niiden joukkoon laulamaan. Mä en
voi sille mitään kun yhtäkkiä alan hyräilemään tai jopa laulamaankin
kappaleen perässä. Siksipä mä harvoin liikenteessä kuuntelen mitään,
etten vaan ala epävireisesti hyrisemään tuolla jossain.
Muistaako kukaan Mr. President yhtyettä? Bongasin tuossa pari kappaletta ja eikös samantien pari muistoa vetänyt kanveesiin (lue: iski tainnoksiin) kun sen verran vauhdilla syöksyi tuolta aivolohkosta esille. I Give You My Heart soi tuolloin eräälle pojalle jonka kanssa en koskaan seurustellut mutta jotain peliä meillä oli – muistan erään tunnustelevan pusun vessan pimeydessä. Ah, tuota romantiikkaa!
Harmillista kun tulee nuo pakkaset, täytyy alkaa toppaamaan itteensä kun ulos lähtee. Maanantaista siis pääsee Duffeli päälle. Aion kyllä testata tuon ihanan Yours-takin myös pakkasella, kunhan saan soviteltua että mitä vaatetta laitan päälle ettei tuu liian täytetty olo. Ja kerron ihan taatusti soveltuuko se mielestäni Suomen talvioloihin vai ei. Kun asiasta on nyt on ollut jonkinlaista kädenvääntöä.
Mä sitten inhoan kun aamubussi on tupaten täynnä ja kun meillä Porilaisilla on semmonen omituinen tapa ettei toisten viereen VAAN VOI MENNÄ istumaan. Ei vaikka ois jalka paketissa. Itse opein Tampereella että siihen toisenkin viereen VOI ja SAA mennä istumaan. Ei se pure. (juu ei mut mä voi kyl haukkasta palasen, nam!) Sitten mä en ymmärrä muutamaa asiaa ja nyt ei tarvitse kenenkään siellä ruudun toisella puolella ottaa nokkiinsa, nämä ovat mun mielipiteitä/ihmettelyitä asiasta. En voi ymmärtää niitä jotka ostavat merkkitavaroita vaikka ei olisi varaa – siitä vaan niksnaks pistetään luottokortin (tai korttien) limittirajat huutamaan. Jos mä tahdon jotan merkkitavaraa ni säästän siihen saakka mutta luotolla en ala pelaamaan. IKINÄ! Toinen juttu mitä en ymmärrä on se, että hommataan koira mutta ei jakseta ulkoiluttaa sitä – käydään vaan pikipäiten jossain nurkan takana. (noh, oliks tarpeeks aitoo pipsaa? kääntäkääs tääki taas päälaelleen jossain palstoilla, i dare you!)
40 kommenttia
Tuula
Tervetuloa takaisin iloinen, positiivinen Pipsa.
Hienoja kuvia, taas. Kakkonen ja viimenen parhaat, uutta poseeraustyyliä, hienoja.
Hymyillen eteenpäin 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Jep, näin tehdään. 🙂
Anonyymi
Saako kysyä mistä tuo meikit luotolla -juttu tuli mieleen :)?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Heh, se on kylläkin merkkitavarat ei meikit.
Anonyymi
Et vastannut kysymykseen :)) onko jossain tuttavapiirissäsi kenties kyseisiä henkilöitä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei todellakaan ole. Ajatus lähti siitä mitä nyt satuin kuulemaan.
Anonyymi
"Heh, se on kylläkin merkkitavarat ei meikit. "
No hui, kirjoitin väärin, mutta ymmärsit varmaan mitä tarkoitan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu ymmärsin. 🙂
Anonyymi
Toi koira juttu on niin totta , ja yhdyn samaan , mutta tuo luottokortti juttu : omapahan on elämänsä 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu tottakai mut suruttaa miten helpolla sitä vaan ostellaan luotolla. Mut kai se sitte on pakko. Ja sit itketään ku raha-asiat on saatu sekasin.
Anonyymi
lassottaa 😀 mistä moinen sana?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Jostain 🙂
Anonyymi
Ei vain aivan ihanaa kun tulee pakkaset, mulla on niin ihana uusi pinkki toppatakki <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu siis pikkupakkanen ok ja pieni lumikerroskin. Vähän talventuntua.
Anonyymi
Niin, puutun noihin sanamuotoihisi sen verran, että kyllähän luotolla voi ostaa, ja kannattaakin, kunhan ei elä yli varojensa:) Eri asiat.
Esim. Visalla maksaessa saa keskimäärin puolitoista kuukautta korotonta maksuaikaa, jos rahat ovat sen ajan tilillä mistä tulee pienikin korko, se jo kannattaa.
Mutta toki luotolla ostaessa kannattaa pitää se järki päässä (niinkuin aina muutenkin…), eikä elää ylivarojensa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, siis enhän mää sitä tuominnut että luottokorttia käyttää mutta että kun ei ole muutenkaan varaa niin pistetään Visa-kortti vinkumaan ja ostetaan monen tonnin laukkuja. Ja sit ruikutetaan kun ei ookkaa varaa maksaa. Että järki tosiaan päässä. 🙂
Saary
Tuo sun huulipunasi piristää ilmettä kummasti. Plussat sille! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se kyllä piristää, harmi kunnei ihan joka päivä tuu käytettyä.
Anonyymi
Ehkä blogin sisällöstä ja henkilökohtaisesta kirjoittelusta kannattaisi keskustella nimenomaan täällä blogin puolella, viittaan tuohon Facebookissa esittämääsi. Kaikki ei ole Facebookissa, ja täältähän blogin lukijat löytyy:)
Olen kyllä samaa mieltä joidenkin muiden kanssa, että tekstisi toistavat itseään, eikä niissä sanota oikein yhtään mitään. Tykkään blogistasi, mutta kieltämättä alkaa vähän kyllästyttää. Ihan diipadaapaa, "kuuntelin musiikkia ja lauloin mukana", vaatepohdiskeluja.
Ikinä et oikein OIKEASTI kerro mitä teit tai mitä ajattelet, jotenkin tosi pinnallista.
Vaikka kyllähän minä tämän tietenkin ymmärrän, kun niin usein saat lokaa niskaasi. Mutta valitettavaa, että se vaikuttaa blogin tasoon.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Te ootte hätähousuja, oon tästä kirjottamassa blogiin tekstiä mutta se ei vain tapahdu niin nopeasti kuin johonkin Facebookiin. 🙂 Eli saatte kyllä kertoa mielipiteenne vielä tähän asiaan. 🙂
Harmillista että vaikuttaa mutta teidänkin pitää ymmärtää että kaikesta ei vaan voi kirjottaa. Ainakaan enää. Mutta tästä paremmin tuossa syvällisessä postauksessa jossa pohdin enempi. 🙂
Anonyymi
Aivan ihana mekko. Mistä olet ostanut?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos. Yoursilta ostettu.
Nuutti
http://www.vauva.fi/keskustelu/3912702/ketju/suosittu_porilaisbloggaaja_meilla_toissa
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hahahha! Päivän paras. Normaalisti en näitä julkaise mutta nyt oli pakko. Juu, mää istun jossain toimistossa. Juu, ihan kotitoimistossa istuskelen. Kissat seurana. Tuijottavat mun lounasta. Ovatpa jotkut taas kekseliäitä. 🙂
Anonyymi
onko päivän työt tehty???? ja ihana viikonloppu alkaa.
nim. Saunaa odotellessa 😉
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, on tehty. Meillä käytiin saunassa jo eilen. 🙂 Mun tarttis alkaa kuvaamaan asukuvia. Vielä kun on vähän valosaa.
Anonyymi
Minullakin heräsi pari ajatusta koskien blogien postausaiheita/-sisältöjä. Ymmärrän, että henkilökohtaiset asiat haluat pitää itselläsi ja niin kuuluukin tehdä. Kuitenkaan et hirveästi anna mitään "vaaratontakaan" itsestäsi niiden tuttujen aiheiden lisäksi (Yours-tilaus, kissat, äidilläsi käynti, yms). Blogin sisältö alkaa käydä puisevaksi. On kummallista ettet kerro ystäviesi vierailusta/tapaamisista mitään samoin sisarustesi/miehen perheen. Sattuuhan nyt vaikka mitä arjessa yleensäkin; ruokaa laitetaan, siivotaan, tavataan sukulaisia, epäonnistutaan arjen askareissa, onnistutaan, petytään, iloitaan, suretaan, etc… Jotenkin kuvaat elämääsi nykyään niin pintaliitoisesti, että se on vienyt valitettavasti suosikkiblogistani viehätysvoimaa. Osaltaan en osaa pukea sitä sanoiksi, mutta jotain hyvin oleellista on muuttunut, Jotenkin tuntuu välillä, että yrität todistella asioita ja silloin arjen aitous häviää. Ymmärrän kyllä pointtisi, että on vaikea jakaa elämää, kun joku löytyy aina dissaamaan sitä. Kaikesta huolimatta sinulle aurinkoista viikonloppua pilvisestä säästä huolimatta:)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei siinä ole muuten mitään kummallista etten ystävistäni ja sukulaisistani puhu. En halua niitä blogiin joten silloin niistä ei myöskään ole mainintoja. Kyllä täällä siltikin vieraillaan vaikkei kaikesta ole dokumentaatiota blogiin. 🙂 🙂
Pintaliitoisuus on vähän pakollinen asia kun blogista tulee tunnettu. Enkä halua tänne kaikesta tosiaankaan kertoa. Ja muutenkin on vaikeampi kertoa omista mietteistä kun ne sitten ammutaan alas – vaikka ovatkin mun mietteitäni. Niin että kyllähän se syö intoa kertomisesta kun aina saa kuulla sen olevan "paskaa". Kertoisitko itse, jos saisit aina kuulla kuraa OMISTA aatteistasi, tunteistasi jne. Että niin valitettavaa kun se onkin, mutta kyllä tässä asiassa voi syyttää myös muita kuin vain minua, kun blogi on käynyt kuivaksi.
Anonyymi
Hyvin sanottu ano 13.03! Olen anonyymi, hmm, olikohan se 11.48.
On toki henkilökohtaiset asiat, mutta miksei voi puhua ystävistään? Ilman kuvia ja nimiä?
Tyyliin Kävin M:n kanssa siellä ja täällä, tms. Ja on todella henkilökohtaisia asioita, jotka luonnollisesti pitää blogin ulkopuolella, mutta sitten on myös tosiaan sellaista vaaratonta henkilökohtaista.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Miksi en voi puhua ystävistä, ilman kuvia ja nimiä? Koska olen näin päättänyt. Suurimmalta osin. Teidän täytyy nyt vain hyväksyä se asia. Ja vaikkei jotain asiaa TAASKAAN näy blogissa, ei se tarkoita etteikö näin olisi. Niinku nyt tästä etten puhu kavereista, niin mulla ei ole kavereita. No juu, ei mulla mitään monen kymmenen kaverin laumaa täällä Porissa olekaan. Mutta huomaa ettette ole yhtään huomioinut että on muutama kaveri joista olen välillä maininnutkin blogissa.
Anonyymi
Siis sitähän juuri tarkoitan, että mikset voi puhua ystävistä ilman nimiä ja kuvia?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kuten sanoin, olen joistakin voinut puhua mutta en todellakaan kaikista.
Anonyymi
En halua provota aihetta mitenkään enempää (olen anonyymi 13.03) mutta: Sanoin mielipiteeni mielestäni asiallisesti, en provosoiden. Tarkoitin läheisten/ystävien mainintaa blogissa lähinnä tasolla "Saatiin vieraiksi tänään läheisiä"/"Sain viettää tänään aikaa itselleni tärkeän ihmisen kanssa", ei siis mitään titteleitä/nimiä/suhteiden laatua. En syytä sinua, Pipsa, siitä, vaan ymmärrän mikä tähän on johtanut. Blogisi ei tietenkään ole paikka, jossa jaetaan kaikki oman elämän asiat. EIkä valitettavasti kaikkien motiivi lukea tätä blogia ole saada iloa päivään, vaan ETSIÄ jotain josta voi loukata toista:( Ihailen tapaasi, jolla kuitenkin ihastelet arkea. Sillä siellähän ne tähtihetket ovat:) Vaatii joskus taitoa ja kokemuksia elämästä, että löytää ne pienimmätkin tähtöset:) Päivän tähtihetkihän voi olla esimerkiksi puhtaan pyykin tuoksu, josta nauttii ripustaessaan pyykkiä kuivumaan, eikö vaan?:) Kysyit ymmärränkö sitä, että ei huvita kertoa asioitaan, kun kaikesta vittuillaan. Ymmärrän kyllä. Pidä kuitenkin, Pipsa, lippu korkealla. Ne, jotka ovat todellisia fanejasi, puolustavat loppuun saakka. Minä olen sinun puolella, en vastaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siis olenhan minä tuolla tavoin maininnutkin. Ei edes ole pitkä aika kun just kirjottelin että meillä kävi vieraita. Mutta yleensä sen enempää en ole lähtenyt asiaa kertomaan että mitäs kaikkea sitä tehtiinkään.
Mutta näin se on, miten sanoit. Osuit niin asian ytimeen. Kaikkien motiivi blogin lukemiselle ei ole positiivinen ja se kyllä harmittaa koska haluan että blogi tuo hyvää mieltä. Ja jotenkin oudoksuttaa että jonkin verran porukka inhoaa mua ja blogiani kunnen kuitenkaan hehkuttele mistään joka kuukausi olevista matkoista, uusista kalliista merkkitavaroista tai mistä sitä nyt voisikaan kadehtia. Mulla ei oo mitään tällaista, minkä takia yleensä voisi kiukutella. Mutta nimenomaan tuo että kun jokaisesta kirjoittamastani jotkut etsivät vain sitä loukattavaa, niin se pistää miettimään että mitä sitä kirjoittaakaan. Että toki varovaisemmaksi on tullut vaikka toki edelleen olen minä. Pystyn joskus jopa arvaamaan mikä saattaa järisyttää joidenkin verenpaineita. Sitten on myös heitä jotka tahallaan haluavat ymmärtää asiat väärin. Mutta onneksi kuitenkin heitä on vähemmistö ja enemmistö on ihania lukijoita.
Ja mitä tulee blogin sisältöön, niin kyllähän mää vinkeistä otan vaarin. Ja postausideoita saa kyllä heittää. Eikä piä suuttua jos ne ensikädeltä tyrmään. Ne voi vielä joskus kuitenkin tulla. 🙂
Anonyymi
Istuisitko itse bussissa huomattavasti ylipainoisen ihmisen viereen? Busseissa on muutenkin pienet penkit, saatikka sitten istua ison ihmisen vieressä joka on epämukavaa. Itse ainakin seison mielummin kun istun jossakin toisessa ihmisessä aivan kiinni. Meillä jokaisella ihmisellä on ns. reviiri, toisella se on isompi, toisella pienempi.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No siitä sitten seisoo jos ei tykkää mennä lihavan ihmisen viereen istumaan. Se on sen ongelma. Jos olisin normimitoissa, voisin istua ylipainoisen vieressä. Busseissa tuon oman reviirin voi heittää hut hittoon. Siellä sä joudut väkisinkin istumaan jonkun lähellä.
Anonyymi
No jos katsot kuinka paljon itse viet tilaa viereisestä penkistä, niin mahtuuko siihen hyvin toinen istumaan? Eikö se ole jokaisen oma asia istuuko vai seisooko siellä bussissa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä mun vieressäni on ihmiset istuneet. Että en mä nyt niin kauheasti sitä tilaa vie. Onhan se jokaisen oma asia seisooko vai istuuko. Mutta jotenkin huvittaa ainakin täällä Porissa että kun ois tilaa istuakin niin ei tulla istumaan, seistään mieluummin. Ja se on enemmänkin sääntö kuin mikään muu. Porilaiset ei uskalla istua toistensa viereen. Ainakaan helpolla. 🙂
Anonyymi
kuinka usein sä juot batterya?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No riippuu vähän…. viikon aikana ehkä 3 isoa tölkkiä.