Rakkain harrastukseni – Kirjeenvaihto
Multa on pyydetty tätä postausta useasti ja nyt otin itseäni niskasta kiinni että kertoisin vähän tarkemmin tästä rakkaimmasta harrastuksestani eli kirjeenvaihdosta. No mä siis kirjoitan kirjeitä, oikein vanhanaikaisesti eli kynän ja paperin kanssa. Tätä mä tykkään tehdä – rakastan kynän tekemää ääntä paperille, raaps raaps. Tykkään ajatustenvaihdosta jota kirjoittaminen mulle on. Tykkään myös tällä tavoin tutustua uusiin persooniin. Mä oon ehkä vaativakin kirjottaja koska mulle on erityisen tärkeää että kemiat kohtaa sen kanssakirjottelijan kanssa, en voisi koskaan kirjoitella vain muutamaa riviä missä kiitän kirjeestä, vastaan kysymyksiin ja esitän omat kysymykset. Mun kirjeet perustuu aina siihen että tykkään vastata toisen kirjeeseen, miettiä hänen kanssaan asioita ja jos kysyttävää tulee mieleen niin kysyn.
Olen sen verran ahkera kirjottamaan että kirjeiden pituus vaihteleekin 5-15 sivun välillä, paperin molemmat puolet laskettuina. Yhden kirjeen kirjoittamiseen voi mennä muutama tunti, taikka muutama päiväkin. Se riippuu ihan miten ehdin. Joskus työttömänä ollessani saatoin kirjoittaa kolmekin kirjettä päivän aikana, mutta nykyään kun aika on vähän kortilla niin kirjoittelussa kestää mutta kirjeenvaihto on sellainen mistä en ikipäivänä voisi luopua.
Mä tykkään koristella kirjepaperien nurjaa eli valkoista puolta tarroin – joskus harmittaa kun tarrat ovat vähän lapsellisia mutta toisaalta ne piristävät. Parhaimmat tarrat tuli ostettua aikoinaan Tiimarista. Se harmittikin suuresti kun Tiimari lopetti mutta onneksi olen löytänyt muutamat nettikaupat joista näitä mieluisia tarroja löytyy. Kuvan tarrat olen löytänyt Puuilosta, 1€/kpl. Mulla on isot tarravarastot koska niitä on pitänyt hamsteroida sen verran etteivät heti lopu ja sitten kun ei aina tiennyt että mistä ne seuraavat tarrat löytää. Onneksi sitä ongelmaa ei nykyisin ole. Kuvassa ei siis näy kaikki tarrani, tämä ovat tämänhetkiset käytössä olevat tarrat joilla kirjeitä ja kirjekuoria piristelen.
Mulla oli joskus kyniä päälle 200kpl, niitä olen tässä muutaman vuoden aikana käyttänyt loppuun ja nyt mulla on enää n. 50kpl kyniä jäljellä. Joitakin olen ostanut toki lisää mutta suurinosa on noita vuosia sitten ostettuja. Jotkut säilyneet, jotkut kuivuneet. Säilytän noita kyniäni Pentikin meikkipussissa koska se on paljon kivempi ottaa kynät tuolta kuin laatikon pohjalta. Eivätkä kynät mene hukkaan kun niitä pitää yhdessä ja samassa paikassa. Mun lempparikynät on nuo Pentelin EnerGel 0,7mm kynät (sininen,oranssi ja musta tuossa kuvassa vasemmalla) – niillä tulee aivan loistavaa jälkeä eivätkä ole kovin kalliit, olisivatkohan 2,50€/kpl. Yksi kynä kertaa tosi ahkerassa käytössä n. kuukauden ajan.
Tässä mun tämänhetkiset kirjekuoret joista osaa en ole vielä piristänyt tarroilla – laitan tarrat yleensä vasta kun kirje on valmis ja kuori siinä sitten valmis laitettavaksi kuntoon. Mä laitan postimerkit heti kuoriin eikä mun tarvitse pelätä väärinkirjoitusta koska kirjoitan osoitteet erilliselle osoitetarralle, jos siis tulee kirjoitettua väärin niin kirjoitan vain uudelle osoitetarralle ja heitän pilalle menneen roskiin. Joskus kirjoitan osoitteen suoraan kuoren päälle, ainakin ne osoitteet joiden kanssa tiedän ettei tule kirjoitettua väärin. Kuviolliset kuoret on parhaimpia, harmillista vain etten ole tuollaisia nähnyt myytävän Suomessa – nämäkin olen ostanut kirjekaverilta Saksasta. Ovat kierrätettyä paperia, eli pisteet vielä siitäkin.
Jos joku haluaa etsiä itselleen kirjekaveria, suosittelen näitä sivustoja:
Kirjeenvaihto 1 (FB)
Kirjeenvaihto 2 (FB)
Mulle kirjepaperit ovat äärimmäisen tärkeitä. Haluan kirjoittaa kirjeeni kauniille kirjepaperille mutta silti se kirjeen sisältö on ulkonäköä tärkeämpää. Toisinaan itsekin kirjoitan valkoiselle ruutupaperille mutta yleensä koristelen sitä tarroin ja ties minkävärisin koukeroin. Tässä muutamat kirjepapereistani, mulla on kaapissa pyhitetty yksi hylly vain kirjepaperille ja tarroille.
Jos etsit kirjepapereita, voin suositella näitä sivustoja joista itsekin ostelen:
Postcard Garden (Suomalainen firma, nettikauppa)
Kirjepaperit (Saksassa toimiva, suomalaisen pitämä nettikauppa)
30 kommenttia
Anonyymi
Kiva postaus:) Mistä oot nuo Pentelin kynät ostanut?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että tykkäsit. Oon ne ostanut Tokmannilta. Harmittaa kun noita mustia ei enää saa sieltä, mutta värikkään setin kyllä oon löytänyt, missä siis sininen, pinkki ja oranssi kynät on.
Anonyymi
Ihanan vanhanaikaista! Itse pidän yhteyttä sähköpostitse. Onko kirjeenvaihtokaverisi vanhoja luokkakavereita tai opiskeluajan ystäviä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Eikö olekin? Mulle tuo kirjottelu on rentouttavaa. Kirjekaverini eivät ole vanhoja opiskelukavereita, vaan ihan henkilöitä, joihin olen tutustunut ja osan kanssa ystävystynyt paremminkin kirjeenvaihdon kautta. 🙂
Anonyymi
Eikös ole aika riskaabelia aloittaa kirjeenvaihto uppo-oudon tyypin kanssa? Eihän silloin uskalla kertoa mitään itsestään?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ehkä jollekin tunnetulle henkilölle voi olla riskaabelia, mutta en usko että muuten.
Anonyymi
Kiva postaus, vaikka taisi olla viime vuodelta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No, kuvat ovat vanhat mutta teksti on uudempi. 🙂
Anonyymi
Voi vitsit miten tämä postaus herätti muistoja. Olin itse ahkera kirjoittelija lapsena/teininä.
Aikanaan oli myynnissä hajustettuja (ja oli niissä kuvat myös) kirjepapereita ja -kuoria. Ne olivat suosikkejani 🙂 Liekö enää sellaisia olemassakaan.. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ah, mä muistan kans nuo hajustetut setit. Jotkut olivat kivoja, mut jotkut taas turhan voimakkaita etten itse pystynyt niitä käyttämään. En oo kyllä samanlaisiin törmännyt enää sen jälkeen kun nuo euron kaupat lopetti.
Anonyymi
Olipa kiva, kun kerroit sinulle tärkeästä harrastuksesta! Itsellä tuli ala- ja yläasteella kirjoiteltua ahkerasti kirjeitä, mutta sitten se vaan jäi. Nyt aikuisiällä olen kuitenkin monta kertaa miettinyt, että olisi kiva aloittaa uudestaan. Juuri se käsin kirjoittaminen on tosi kivaa ja nyt tietokoneaikana sitä tulee tehtyä aivan liian vähän. Taidankin hyödyntää nuo laittamasi linkit ja katsoa, jos se uusi kirjekaveri vielä löytyisi 🙂 Paljonko sinulla on kirjekavereita?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Aloita ihmeessä, jos siltä tuntuu. 🙂 Nuo facen kirjeenvaihtopaikat on ihan hyvät. 🙂 Suosittelen niistä alottamaan. 🙂 Mulla on noin 25 kirjekaveria.
Anonyymi
Vielä tästä kommentoinnista. Minusta tuntuu kummalliselta, ettei sinulla ole aikaa vastata kysymyksiin, mutta uusia juttuja kyllä lykkäät vaikka millä mitalla. Eikö olisi järkevämpi vastata ensin yhden jutun kommentteihin ja vasta sen jälkeen julkaista uutta juttua.
En minä ainakaan jaksa mennä taaksepäin lukemaan jotain viikon vanhaa juttua, josta ei enää muista mitään, pitäisi lukea koko viestiketju uudestaan ja siihen en kyllä ryhdy.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, nyt ei valitettavasti ole ollut aikaa kommenteille kuten aiemmin, kun päivät on menneet siinä että ensin menen kukonlaulun aikaan hommiin ja sieltä suoraan kuvauksiin ja kun niistä illalla olen päässyt pois, oon vaan halunnut olla. Mut eiköhän hei nää kommentoinnit taas tästä kun ei tartte olla kotoota poissa 15h. 🙂
Anonyymi
Miten pystyt etukäteen tietämään milloin teet kirjoitusvirheen ja milloin et?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tarkoitat varmaan noissa osoitteiden kirjoittamisessa. Enhän siis kaikista tiedäkään, mutta oon huomannut että tiettyjen osotteiden kans ei juurikaan tule kirjoitettua väärin. 🙂 Ne ovat näitä joiden kans kirjottelen useammin, joten osoitteen muistaa jo ulkomuistista. Ja kun sitä osoitetta on kirjottanut tyyliin 10 vuotta, niin se jää pakostikin päähän. 🙂 Mut tottahan toki virheitä sattuu, mut joissakin pystyy arvioimaan et millon voi tulla virheitä ja millon ei. 🙂
Anonyymi
Mistä ylipäätään voi löytää itselle sopivan SAMANHENKISEN kirjekaverin, jos ei ennestään ole ystävää joka sähköpostittelun sijaan olisi valmis kirjeitä kirjottelemaan? Mielestäni kirjekaverin tulisi nimenomaan olla samalla aaltopituudella, sillä en haluaisi tuhlata ruutia kehenkään pahviin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tällaisia löytyy kyllä, joiden kanssa vaan on samalla aaltopituudella. 🙂 itselläni lähes kaikki kirjekaverit ovat jollakin tasolla samalla aaltopituudella, mutta se ei ole itselläni se kriteeri ollut. Erilaisetkin intressit voivat olla kiinnostavia. 🙂 Mut onhan se toki tärkeää, et jollakin tavalla natsaa.
Anonyymi
Kauniit kirjepaperit ja kuoret kyllä ymmärrän ja niihin panostamisen. Mutta tarrat? Eikös ne ole pikkutyttöjen juttuja? Onko olemassa jotain aikuiseen makuun olevia tarroja? Ei kait nyt heloukittytarroja voi laittaa aikuiselle ihmiselle osoitettuun kirjeeseen?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tarroja käytän "koristamaan" kirjepaperin valkoista puolta. On noita aikuisillekin sopivia tarroja, niitäkin multa löytyy, mutta en ole ollut kovin valikoiva tarrojen suhteen. Pääasia on kuitenkin kirjeen sisältö, ei se kirjepaperi tai tarrat. 🙂 Ne on vain kiva piristys. 🙂
Anniina/Jääkaappihomo
Muistatteko ne 90-luvun kirjepaperipakkaukset, joissa oli mukana pyöreitä tarroja? Kirjepaperi taiteltiin lopuksi ja liimattiin tarroilla reunoista yhteen, jolloin siitä tuli "kirjekuori."
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä taidan muistaa. 🙂 Hämärästi tosin.
Elina
Olen hiljattain päätynyt sattumalta katsomaan jotain kirjekaveri-opetusvideoita netistä. Hassulta kyllä tuntuu lukea diginatiivien kysymyksiä *postittamisesta* ja muista vanhanaikaisista jutuista, mitkä itselleni tuntuu ihan selviltä, koska olin jonkin verran kirjeenvaihdossa 80-luvun lopulta 90-luvun puoliväliin. Jonkin verran tarkoittaa, että olen aina ollut huono pitämään yllä rutiineja, joten kirjoitteluun on säännönmukaisesti tullut pitkiä taukoja, tai unohtunut kokonaan.
Jännää muuten, että silloin oli ihan normaalia lähettää *omat osoitetietonsa* vaikka Hevoshulluun tai johonkin muuhun lehteen, missä julkaistiin kirjeenvaihtoilmoituksia. Kun nykyisin pidetään selvänä, että osoitetta ei laiteta julkisesti saataville, aikoinaan niitä laitettiin ilmoituksiin. Ja miten muuten sitä olisikaan kehenkään ventovieraaseen (!) saanut yhteyttä?
Niin on maailma muuttunut.;) Ja tietty sähköpostin myötä katosi tarve julkistaa muita tietoja.
Ulkomaisten Youtube-videoiden perusteella kirjeenvaihto näytti nykyään aikamoiselta askarteluprojektilta, ja kirjeeseen laitetaan mukaan ties mitä pientä sälää. Ihan kiva kyllä.:) Tämäkin vain pääsi yllättämään, kun tällaisena vanhuksena olin tottunut, että kirjeet oli se tapa ylipäänsä kommunikoida kenenkään kanssa, ketä ei tavannut naamatusten tai puhuttu puhelimessa.
Sinulla, Pipsa, näyttää vielä sellaiselta jutulta tuo, minkä minäkin tunnistan.:) Toki kaikki tekee omalla tavallaan, hyvä niin.:) Eli vaikka sitten niitä askarteluprojekteja. Ja tarrat on kivoja, mielestäni ei tarvitse koskaan heittäytyä liian vakavaksi. Meilläkin on nyt vanha My Little Ponyni vitriinikaapissa, kun se sattui löytymään vanhempieni luota.x)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Onko kirjekaveri-opetusvideoita? *suu ammollaan*
Joo, aikoinaan oli ihan Ok lähettää omat osoitetietonsa, mut kyl sillonkin muistan joidenkin käyttäneen Poste Restantea. 🙂 Mut nykyään ei voi laittaa, enkä itsekään voi suositella. Vaan sehän pitää tehdä nykyisin niin, että keskustellaan ensin mahdollisen kirjekaverin kanssa ja sitten vaihdetaan osotteita.
Kiva että oma harrastukseni näyttää vielä samalta vanhalta. 😀 En ole kuullut että kirjeenvaihto olisi kovinkin askartelumaista. Tosin noita pieniä ylläreitä tulee laitettua joskus kirjeiden mukaan,mutta se ei ole mikään sääntö että näin on pakko tehdä. 🙂
Elina
Voi olla, että ne askartelujutut ja muut on enemmän amerikkalaista hommaa? En tiedä, mutta Youtuben ehdottelemat videot oli englanninkielisiä. Rupesi ehdottelemaan sen jälkeen, kun olin katsonut jotain videoita itsetehdyistä muistikirjoista. Se nimittäin on asia, joka on ruvennut entistä enemmän kiinnostamaan.:) Olen sekä tuunannut valmiita vihkoja että tehnyt vissiin viitisen eri tyyppistä muistikirjaa omin käsin. Taas yksi aihe, mistä pitäisi kirjoittaa blogiin.;)
Muistan kanssa nähneeni jotain Poste Restante -osoitteita, mutta niitä oli tosi vähän.:)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hei voitko linkata mulle muutaman videon? Olisi kiva katsella. Itekki tykkäis askarrella, mutta tuntuu ettei siihen ole aikaa. Ite tein joskus siis kortteja, kun oli aikaa, mut nyt ne välineet pölyttyy kaapissa. 🙁
Elina
Nämä kolme olen ideoiden / inspiraation vuoksi ottanut talteen:
https://www.youtube.com/watch?v=dLx7kO1dvQg&index=135&list=PL6EF78D8B2AD12AEB
https://www.youtube.com/watch?v=oOU_vSEsEJw&t=1890s&index=136&list=PL6EF78D8B2AD12AEB
https://www.youtube.com/watch?v=XRQOkaXfbPM&t=168s&index=137&list=PL6EF78D8B2AD12AEB
Mullekin on tullut opintojen vuoksi pitkä tauko askarteluihin.:) Kirjanmerkkejä tein jonkin verran luokkakavereille joululahjaksi, tosin sekin viime jouluna jäi muiden juttujen jalkoihin.
Kortteja olen kanssa väsäillyt!:D Tosin viimeisimmät joulukortit on keskeneräinen setti muistaakseni syksyltä 2014.x) Ajattelin, josko blogihaasteista olisi taas innostajaksi, esim. tämä: http://kkhaaste.blogspot.fi/
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia linkeistä, pitää tutustua niihin. 🙂 Nuo blogihaasteet kuulostaa kyllä kivoilta. Jos vaan olisi aikaa. 🙂
Anonyymi
Kirjeenvaihto on parasta. <3 Itekin laittelen ''lapsellisiakin'' tarroja papereihin ja tykkään kuviollisista papereista myöskin. 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kirjeenvaihto on kyllä parasta. Ois tietty kivaa jos vois kirjotella englanniksi, mut viel en oo siihen lähtenyt. 🙂