Pori Jazz 2015
Me oltiin aurinkoisen Siljan kanssa viime keskiviikkona Porin Jazzkadulla kiertelemässä. Mulle tuo jazzkadulla käynti on melkeinpä traditio. Se on käveltävä päästä päähän mutta tällä kertaa oli kivampaa kun oli Siljasta seuraa. Niinkin kivaa että meni aikataulut sekasin – piti olla vain hetken aikaa mutta se hetki venyi kun oli niin hauskaa.
Jazzkadulla oli mukavasti porukkaa kun sinne menimme ja katselimme hetken ympärillemme ennenkuin lähdettiin tutkimaan kojujen tarjontaa. Oli pakko ottaa kuva sydämenmuotoisista aurinkolaseista kun heijastuimme siitä. Tänä vuonna siellä oli 26 metriä korkea maailmanpyörä, vähän sitä
menoa tuli katsottua ihastellen ja olisihan siellä voinut käydäkin ellei
jono olisi ollut niin pitkä. Elvarin kojullakin tuli kurkistettua vaan eipä näkynyt tuttua myyjää – mulla on Elvareilta ostettu kirsikkakoru.
Ensin meille esiteltiin jotain kynsienhoitosettiä, jollainen mulla jo
itseasiassa jo olikin mutta eri merkin, joten en tietenkään ostanut sitä
settiä. Kun pääsimme tuosta pois ja ehdimme kävelemään pari metriä
eteenpäin tuli seuraavasta kojusta myyjä juttelemaan ja halusi esitellä
meille keraamista suoristusrautaa. Saatiin molemmat esittelyt tuosta ja
kyllähän se vaikutti ihan näpsäkältä. Oli vain melkoisen kallis kun olen
muutenkin melkoisen laiska hiustenlaittaja. Pakko silti antaa pointsit
näille ulkomaalaisille myyjille, ne osaa kyllä myydä – jos kerroit ettei
tuote oikein innosta, niin aloittavat sen päiväsen kehumisen sekä
koskettamisen, että suomalaisena halusin melkein siltä paikalta kirmata
pois. Onneksi tiesin tästä myyntikikasta, kun jossain olin näistä
kuullut. Silja sai kyllä nätit kiharat hiukset ja mie sain verestää englannin taitojani kun sai pitkästä aikaa puhua. Oli se kyllä sellaista epävarmaa sönkötystä mutta hyvin tuntui kuitenkin ymmärtävän, itse ymmärsin myyjän puhetta aivan loistavasti.
Tunti meillä meni tuossa suoritusrautaa esitelleen myyjän kojussa kunnes pääsimme etenemään. Marianne Uusitalon kojusta bongasin jälleen sen ihanan repun jota ihastelin jo viime vuoden jazzeilla. Reppu sai vieläkin jäädä sinne kun en ole nyt juurikaan reppuani tarvinnut kun on ollut nuo laukut käytössä. Muutenkin kiinnosti nuo käsin tehdyt asusteet. Hauska että näitä makulakuja mainostetaan edelleenkin metrilakuina koska eivät sellaisia ole. Tuli valmiiksi katsottua mitä makuja ostaisin ja montako. Jazzeilta on aina pakko ostaa lakua, muulloin ei niitä (siis ”metrilakuja”) syödä.
Pakolliset maisemakuvatkin piti ottaa – Pori on kaunis kesäisin.
Yhteiskuvan kanssa oli hiukan hauskaa! Silja sai idean että otetaan meistä yhteiskuva kun kerroin että kamerassani on ajastettu laukaisutoiminto ja siitä mä aloin laittaa kameraa sopivaan kohtaan. Kotonakin kuvia otan aina tuolla toiminnolla ja jalustan kanssa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä, mutta nyt mun touhut kameran kanssa oli ilmeisesti niin epätoivoisen huvittavia kun vierestä katsellut mies tarjoutui ottamaan sen yhteiskuvan. Kiva! En tiedä muista mutta mä vaan tuun iloiselle päälle kun joku tarjoutuu auttamaan. Jotenkin se avun pyytäminen on hankalaa tuollaiselta ventovieraalta joten ihan mahtavaa kun tämä mies tarjosi apuaan ja nappasi kuvan.
Eniten mua kiinnosti nämä ViaMinnetin tekemät nahkakorut – pitkään mietein tuon pinkin nahkasen rannekorun kanssa mutta en sitten ostanut. Pohdin edelleen pitäisikö tuo tilata. Onneksi ViaMinnetilta löytyy nettikauppakin, josta voin tilata jos näin päätän. Myös nuo söpöt nahkakukkasormukset kiinnostivat sekä aivan ihastuttavat laukkukorut – haluun sen pinkin!
Ihan paras tämä Cafe Solon juomaständi. Hauskan persoonallinen! Bongasinpa tuolta listalta hauskan erikoisuudenkin – Cronitsin! Koskaan aikaisemmin tuollaiseen törmännyt. Olen kyllä utelias luonteeltani mutta onneksi ei tullut ostettua tuota cronitsia, sillä kun googlettelin asiasta lisää niin selvisi että tuo on ihan tajuton kaloripommi! Cronitsi on siis donitsin ja croissantin risteytys. Pohdinta tässä että mahtaakohan maailmalla olla enemmänkin tällaisia risteytyksiä?
Mikäs tässä kuvassa on pielessä? No se että vaihdettiin laukkuja – mulla on Siljan LV Speedy 35 ja Siljalla on mun LV Thames GM. Hyvin näyttäisi toimivan näinkin päin. Oli ihan pakko kokeilla! Harmillista etten osaa kantaa laukkuja tuolla tavalla käsivarressa – se on joko kädessä tai olalla, tai crossbodyn tyylisesti.
Seuraavaksi luvassa herkkukojut. Oijoi miten herkullisilta ne näyttivätkään. Hieman teki mieli ottaa tuosta jätskikojusta tuollainen vaniljamustikkapehmis mutta hillitsin mieleni, kun oli tarkoitus ottaa jätskit vasta loppuvaiheessa.
Aijai miten herkullisen näköisiä herkkuja! Näitä kuolailtiin Siljan kanssa ja päädyttiin ottamaan puoliksi pieni persikkaslush ja mansikkasuklaavarras. Pieni valinnanvaikeus tuossa kyllä oli kun ei oikein tiennyt mitä oltaisi otettu. Pohdimmekin mansikkamukin ja mansikkavartaan kesken että kumman ottaisimme – vartaaseen sitten päädyimme. Oletteko te maistaneet slusheja tai suklaalla kuorrutettuja marjoja/hedelmiä?
Etsittiin vähän rauhallisempi kohta että saatiin rauhassa herkutella. Tosin vierellä häärännyt järjestysmies pisti hieman jänskäämään, että ajetaanko meidät pois kun tuossa ei olisi oikeastaan saanut olla (huomaa kieltonauhat) mutta näytimme kai hieman pelästyneiltä kun samainen järjestysmies sitten sanoi, että saadaan olla siinä. Onneksi sillä tuo oli ihan loistava kohta kun nähtiin Kirjuriin ja joelle muutenkin. Piti myös huvitella noiden herkkujen kanssa ennenkuin syötiin. Oli muuten äärettömän hyviä – suklaamansikat kuin myös persikkaslushkin!
Alkoi kello olemaan jo melko paljon ja katu oltiin nähty, joten päätettiin kääntyä ja lähteä pois mutta jätskikojun kautta. Olisin ottanut vanhanajanvaniljan mutta siellä ei enää ollut sellaista. Pöh! Mihin on mun suosikkimakuni kadonnut? Kesän eka ja luultavasti viimeinen kioskijätskini.
Valittiin samat jätskit – MangoMeloni! Saatiin sitten idea että ois hauskaa saada yhteinen kippistelykuva meistä samisjätskien kanssa eikä siinä ollut mitään millä olisi voinut ottaa ajastetun kuvan mutta sitten bongasin etuportilla olevat järjestysmiehet ja pohdin että voisikohan heitä häiritä sen verran että ottaisivat kuvan. Siinä hetken pohdittuamme otin askeleen eteenpäin ja kysyin ehtisikö tämä järjestysmies ottamaan meistä kuvan – ehtihän hän ja saimme samisjätskikuvan! Jeij!
28 kommenttia
Jenni
Minkälainen sun tukasta tuli, otitteko kuvia?
with love, Jenni
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Eipä ole kuvia kun ei mun hiuksia laitettu kokonaan – myyjä vain näytti miten saisin tuuheutta hiuksiini. Eli ilmeisesti laittamalla kiharia ja sitten kampaamalla ne suoremmiksi.
Jenni
Aaah, okei ^_^
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siljan blogista löytyy yks toinen kuva, siinä näkyy ehkä paremmin.
Anonyymi
Onko tilhi sun lempilintu? 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
En nyt tiedä onko lempilintuni mutta onhan se nätti. 🙂
Ayesha
Niiiin ihana tuo mekko! 🙂 Olet uskaltautunut jättämään pitkät legginssit, näyttää tosi kivalle, kesäiselle. Kommentoin tosi harvoin blogeja mutta olet yksi mun lempibloggaaja, niin positiivinen ja kirjoitustyylisi on sellainen että tulee aina jotenkin niin hyvälle mielelle kun lukee postauksiasi 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Totta kai olen uskaltanut jättää legginssit pois, mitä nyt tuollaisia shortseja pitää pitää. 🙂 Vilautusvaaran ja hankautumisvaaran takia. Oi ihanaa kuulla että on jonkun lempibloggaaja, kiitoksia siitä. 🙂
Anonyymi
Olipa kiva kesäpäivä teillä kaveruksilla 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se oli kyl ihan mahtava päivä. 🙂
Noora - Teoriaa ja kädentaitoja
Tuli kanssa käytyä jazzeilla perjantaina veneellä. Laskettiin vene Ulvilasta puol ysin aikaan illalla ja nostettiin vasta puol kaks yöllä, aika vaan rientää. Veneellä pääsi kätevästi rantautuun jazzkadun reunaan ja käveltiin sitten katu läpi. Todella vähän oli tänä vuonna käsityöläisiä esillä. "Festarikrääsä" kun ei millään tasolla kiinnosta ja sitä riitti samoin kuin ruokakojuja. Ruokakojuissa näytti olevan uutuuksiakin, kaikenlaista burgeria ja rullaa perinteisten kebabin ja muikkujen lisäksi. Ei tullut kuitenkaan mitään ruokaa maistettua, kun nauttittiin picnic veneellä kavereiden kanssa. Oli tarkoituksena kyllä nauttia yhdet juomat jazzkadulla poiketessa, mutta joka terassille oli niin kauhea jono, että päädyttiin juomaan muutamat veneessä, kun kylmälaukussa oli juomia ja kirjurin musatkin kuului kivasti joella ajallessa. Mies joutui kipparina tyytymään trippimehuun 😀 Vesimelenoslushia maistoin jazzkadulla viime kesänä ja se oli ihan kaameen makusta, niin esanssista ja teollisen makusa että hyi! Ei ollu oikee vesimelonia nähnykkään. Kyllä jazzit on ihan jees, joella. Parina vuonna nyt suoritettu sillai 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä oon kuullut että noita käsityöläisiä ei oo kovin paljoa siksi että nuo jazzien aikaiset kojuvuokrat on ihan kohtuuttomia. Festarikrääsä ei kans jaksa kiinnostaa paitsi ehkä hetkellisesti. 🙂 Totta puhut siellä oli paljon kaikenlaisia uusia ruokakojuja joista mulla jäi mieleen semmoinen kuin Heimo joka teki burgereita jotka näytti tosi herkullisilta. Tuo slush on kyl kans semmonen, jotkut mauista on tosi feikkejä mutta toiset taas yllättää. Mä oon ite kokeillut vadelmaa ja persikkaa jotka mun mielestä maistui ihan hyviltä. Silja kyllä kertoi joskus kokeilleensa persikan makua joka silloin oli kamalanmakuista mutta nyt oli parempaa. En tiedä oliko samasta kojusta ostettu vai miten. 🙂 Mut kiva teidän jazzit joella. Mä oon joskus jazzien aikaan mennyt charlottalla, vai oliko se juhannuksena.
Noora - Teoriaa ja kädentaitoja
pitääki sitten kokeilla vadelmaa, jos jossain tulee vastaan. Antaan toinen mahdollisuus 🙂 Joo ne kojuvuokrat on jotain ihan jäätäviä mitä kuulin. Siinä saa aika monta lippalakkia myydä
Anonyymi
hei. tää kommentti ei oo millään pahalla sua kohtaan:) oon vaan miettinyt ku ite oon reilusti ylipainoinen ja omassa mielessä oon järkeillyt et en varmaan tuu ikinä normaalipainoiseksi vaikka yritänkin laihduttaa. mulla on vaikea masennus ja ahmimishäiriö bed niin ne hankaloittaa laihdutusta. niin oottko itse ajatellut meinasikko laihtua normaalipainoiseksi?
sulla on muuten paras blogi mitä oon tähän mennessä lukenut ja upea tuo sun laihdutus juttu ku oot saanut noin paljon jo pudotettu. kumpa saisin itseki pudotettua ku nyt junnaa pahasti paikoillaan. vuodessa kuitenkin lähtenyt -15kg. pitäis varmaan tuostakin pudotuksesta olla onnellinen mut en jostakin syystä osaa olla. hyvää kesän jatkoa toivottaa Maria:)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tuollaiset kieltämättä hankaloittaa laihdutusta mutta älä silti anna periksi. En mä ole miettinyt asioita tuolta kannalta että haluanko laihtua normaalipainoiseksi. Katsotaan nyt tässä vuoden aikana miten käy ja miten sitten jatketaan. Hyvin sullakin on paino lähtenyt, muista vaan juoda reippaasti!
Anonyymi
Pidätkö laulamisesta? Soitatko itse jotain instrumenttia?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Pidänhän minä, mutta en soita mitään instrumenttia. 🙂
Anonyymi
Paljon aurinkoisia kuvia. Aika paljon näkyy olevan noita kojuja ja myyntipaikkoja. Muistan vuosia sitten käyneeni jazzeilla muutamassa Kirjurinluodon konsertissa ja silloin ei ollut tuollaista markkinatouhua ollenkaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Voi kyllähän näitä kojuja ja markkinoita on ollut monia kymmeniä vuosia jo. Aikoinaan oli jopa enemmän tuota krääsää ja ruokapuolta, nyt niitä on vähän tasoitettu ja mukaan on tullut noita käsityökojuja. Tosin en tiedä oletko käynyt vain kirjurin puolella joten siitä en tiedä onko siellä ollut aikaisemmin kojuja, nykyisin pitäisi sielläkin olla mutta ilmeisesti vain pienempi määrä. Mutta tuossa rannassa on aina ollut.
Anonyymi
Onhan niitä kaupittelijoita aina ollut, mutta joskus kymmenen vuotta sitten huomattavasti vähemmän. Ilmeisesti jazzeilijoiksi lasketaan nykyään kaikki rihkamasta kiinnostuneet…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No mitäpä se on keneltäkään pois ? Siis tuo jazzailijoiksi laskeminen.
Anonyymi
Ei olekaan, mutta huvittaa…
Anonyymi
Noita cronitseja myy mm. Arnolds. En ole uskaltautunut maistamaan, aikamoisia kaloripommeja tosiaan ja kun ei donitsit/munkit muutenkaan omaan makuun ole. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu huomasinkin että myy mutta en mene maistamaan koska nin kaloripommi! Yleensä kyllä tykkää maistella uusia asioita mutta noin kalorisessa taitaa olla parempi ettei haukkaa. 🙂
Anonyymi
Hyvää lomaa! Ilmeisesti nyt on se blogitauko menossa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia vaikka ei se loma vielä ole. Blogiloma on 1.-9.8. välisenä aikana.
Anonyymi
Entäs musiikki?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No mä en Kirjurinluodon konserteissa käynyt joten en osaa musiikkipuolesta sanoa mitään.