Pori Jazz 2014
Menin töiden jälkeen äidille ja siinä samalla vähän pyörittiin katsomassa SuomiAreenan telttoja ja muutamaa jutusteluakin kuunneltiin. Muutama koiranäytöskin tuli katsottua. On ne vaan niin suloisia otuksia. Tosin kaikki ei mennyt oikein hyvin kun ajauduttiin sitten äidin kanssa riitelemään kun hän ymmärsi omat ärhentelyni ihan väärin eikä sitten suostunut kuuntelemaan, joten otin sitten hatkat. Jutellaan sitten parin viikon päästä kun hän on taas laantunut. Inhottaa vain olla taas se ”paha tytär” eikä tässäkään siis ole kyse mistään muusta kuin siitä että äiti antoi mulle liian paljon tekemistä kun aikaa oli liian vähän eikä edes suostunut kuuntelemaan. Mä olin siinä luulossa että mun piti vain leikata varpaankynnet ja raspata kantapäät.
Mä niin luulin että tänä vuonna mua ei Jazzeille saada raahattua mutta vielä mitä. Olin jo äidin luota tulossa pois, tarkoituksena mennä kotiin kun yhtäkkiä aloinkin torilla epäröimään. Pitäisikö sittenkin mennä tekemään se perinteinen Jazz-kierros? Ystäväni ovat kyllä kyselleet mua Jazzeille mutta ei ole ollut innostusta lähteä mutta nyt menin sinne yksikseni ja mukavaa oli. Harmikseni en löytänyt sitä rahkamunkkikojua – olisin niin mielelläni napannut kotiin tuliaisia.
Ajatuksenani oli etten mitään ihmeempää ostaisi, siis tavaraa. Mutta yhdessä kojussa (Studio Marianne Uusitalo) ihastuin niin valtavasti poronnahasta tehtyihin reppuihin että jos mulla olisi ollut rahaa 150e verran, olisin ostanut sen repun. Mutta nappasin kortin jossa on yhteystiedot, että voin joskus myöhemmin ostaa tuon repun. Silmäni siis kävivät tuohon pinkkiin mikä tuolla oikeassa yläkulmassa näkyy. Myös nuo kaulakorut oli ihania.
Törmäsin myös Johannaan (the blogilukija) joka Elvarin kojulla toimi myyjänä. Oli siinä kiva nähdä ja löpistä aikamme. Joskus toiste sitten paremmin. Mutta ei ne blogilukijat tuohon jääneet vaan tämän jälkeen vielä kolme muutakin naista bongasi mut ja tuli juttelemaan (hei hei vaan sinnekin) Oli kyllä kivaa kun ihmiset tunnistaa ja uskaltaa tulla juttelemaan. Vadelmaslushi mun oli ihan pakko ottaa mutta ahnehdin liikaa ottamalla tuon ison koon sillä kyllä se pieni olisi ollut ihan riittävä. Nautiskelin kuitenkin puolet tuosta ja samalla ihastelin maisemia. Kovin hiljasta vaan oli tuohon aikaan Jazz-kadulla ja muutenkin mun mielestä nuo kojut oli vähentyneet. Tiedä sitten onko se kovin hyvä asia. Mut oli sinne tullu jotain mielenkiintoista uuttakin – nimittäin tuollainen ihmeellinen hyppyjutska. Eli ilmeisesti kiivetään tuonne torniin ja hypätään patjalle. Ois ollut siistiä kokeilla vaikka luulempa etten olisi uskaltanut (ellen sitten ois ollu pienessä pöhnässä) Mut siinä se taas oli, Jazz-kadun kierros. Oon tainnut joka vuosi sen tehdä, ainakin kerran. Vaikka meinasin etten tänä vuonna menisi mut tuli mentyä eikä kaduta.
49 kommenttia
Anonyymi
Onko jazzit sulle yhtä kuin jazzkadun kävely päästä päähän ja ostosten tekeminen? Etkö käy missään konserteissa kuuntelemassa musiikkia?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No mulle ne on tuota, kyllä mä tuossa kadulla kuuntelin jotain ilmaiskonserttia mikä siinä alkoi, ni hetken aikaa. 🙂 Mut noissa maksullisissa taas harvemmin on sellaista joka kiinnostaa.
Anonyymi
Hyi, pitääkö teidän hoitaa äitinne varpaankynnet ja raspaamiset? Sitä varten on kyllä jalkahoitoja ammattilaisilta ja äitisi saattaisi saada niitä ihan kaupungin puolesta kun on jalkavammainen, siis hakemaan vaan kaikki mitä kuuluu. Yök. Meidän äiti on kamalan vanha verrattuna teidän äitiin ja se kulkee omatoimisesti maailmalla, niin hammaslääkärit, kylät kuin kampaajatkin. Jos se ei pystyisi itse jalkojaan hoitamaan niin saisi kyllä talssia nekin hoidattamaan. Sen jalat taipuu vielä lootus-asentoon ihan hyvin joten pystyy kyllä vielä. Mitenkäs omat jalkasi? Joskus panin merkille että miehesi hieroo niitä mutta kai se jää siihen (inhoilee hiki ohimossaan).
No, jalat ovat aina olleet herkkä kohtani, jostain syystä en pidä toisen jalkoihin kajoamisesta. Sellainen kyllä jäi kaivelemaan että kun faija kuoli, niin muistan sen akryyliset sukat turvonneissa jaloissa ja toivon vieläkin että olisin älynnyt hieroa niihin jalkoihin öljyä ja laittaa sille puuvillasukat…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No ei meidän vaan minun. Ja kyllähän äiti saisi kaupungin puolesta niitä jalkahoitoja mutta kun on vissiin niin pihi. Tai sit ajattelee että nyt pitää lasten hoitaa häntä kun hän hoisi meitä. Mene ja tiedä. No sun äidilläsi ei varmaankaan ole jalka kalvettu ja titaaniproteesi sisässä. Pystyihän munkin äiti tkeemään vaikka mitä ennen tuota ja sillon oli jo "vanha". 🙂 Tosin lootusasentoon ne ei oo varmaan mun äidillä koskaan menneet. 🙂
Mitäs mun jaloistani? Jaa että pystynkö itse hoitamaan niitä? No kyllä pystyn. Jos mies nyt niitä hieroo niin se on ihan eri asia.
AEKH
Mä hoidin itte isovanhempieni jalkoja kun he elivät vielä eikä se ollut kauheaa, varsinkin kun mummullani oli vakava ihosairaus eikä se minua siltinkään inhottanut mitenkään. He olivat vanhoja ja näppäränä likkana hoidin heidän jalat ja sain vähän taskurahaakin siitä 🙂
Itse ihmettelen, että miks toiset kammoaa toisten jalkoja..
Tiina A
Mä oon aina Porissa väärään aikaan 🙁 ja tänä vuonna siellähän on vaikka mitä ja ketä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Heh, uudestaan vaan. 🙂
Anonyymi
Moi,
en ole pahemmin tänne blogiisi kommentoinut saati käynyt lukemassa kommentteja kun josku pahoitin mieleni puolestasi niitä lukiessa. Toivottavasti tämä aihe ei ole siis jotenkin hirmu arka tai jo läpi kaluttu. Minua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt tapa millä puhut syömisistäsi, tuntuu jotenkin siltä, että joka käänteessä korostat syöväsi hirmu vähän – ette nytkään jaksanut tuollaisesta jääjuomasta (?) juoda kuin puolet (eri asia tietty jos on äklö makeaa tai jotain muuta, että tulee vaan stoppi). Tarkoitan tällä siis sitä, että kyllähän nyt aikuinen ihminen pystyy varmasti tuollaisen juomaan ihan kokonaan- ja voihan sitä ihan huvikseenkin juoda- vaikkei olisi nälkä tai janokaan jos juoma on tosi hyvää.
Oletko kiinnittänyt itse huomiota tapaasi puhua ruoasta? Minua kiinnostaisi muutenkin kuulla suhteestasi ruokaan. Olen itsekin pullukka ja saatan vaivaantua tosi paljon jos esimerkiksi ryhmässä aletaan puhua ruokatottumuksista ja tavallaan en uskalla ottaa osaa keskusteluun vain koska olen lihava…
Olet melko ylipainoinen ja siksi olisi hauskaa kuulla mietteitäsi tästä asiasta eli tavallana onko ruoka sinulle ystävä vai vihollinen (näin kornisti sanottuna), liittyykö sinulla jotain tabuja ruokaan, onko sinulla syömishäiriöisiä ajatuksia yms. (tämä oli jo tosi henkilökohtainen)?
Anonyymi
Minua häiritsee sama asia. Netin avulla kuka tahansa lukija osaa kokosi perusteella karkeasti laskea, paljonko sinun on väkisinkin syötävä päivässä, jotta paino pysyy samassa, joten sanoisit vain suoraan, että syöt aika paljon. Ei siinä ole mitään pahaa, mutta alkaa ärsyttää, kun koko ajan korostat, miten vähän syötkään. Ei sinun tarvitse selitellä syömisiäsi. Ja aikuisen ihmisen mahalaukku vetää noin neljä litraa, joten pystyisit kyllä juomaan isommankin juoman.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No tää ruoka-asia on aina vähän semmonen et aiheuttaa ärsytystä enkä siitä syystä kauhean usein niistä tykkää kertoa. Esim. jonkun ruokapäiväkirjan laitto tänne varmaan tuplais kävijämäärät mutta toisi myös paljon negatiivista keskustelua kun tuota ei vain osata pukea asiallisesti sanoiksi. Mun mielestä jotkut antaa liikaa valtaa ärsytykselle toisen ruoka-asioista. Mitä väliä mun ruokailusta? Ei se teitä lihota. 😉
Kyllä mä tiedän että puhun syöväni vähän mutta niin mä syönkin. Mutta kyllä mä välillä syön reippaamminkin. Monilla on se kuvitelma että koska olen lihava niin vetelen täällä monia tuhansia kaloreita. Nii ja sitten otetaan myös sekin että koska en laihdu niin en voi syödä vähän. No mähän olen sanonut laihtuneeni mutta mulla se ei vaan kokoajan rykäise sitä alaspäin koska en mene millään suurilla miinuskaloreilla. Mäkin herkuttelen, sitä en ole kieltänyt missään. Ja kyllä mä syönkin mutta myös maistelen. Kaikista olen kyllä blogiin kirjoittanut mutta jostain syystä tuo vähän syöminen on jäänyt joillekin kuin piikkinä lihaan.
Kyllähän mä tuon jääjuomankin olisin pystynyt juomaan jos mulla ois ollut enemmän aikaa käytettävissä. Ei ollut. Sitä kun ei voinut juoda kovin nopeasti kurkusta alas. Kokeilin ja alkoi kurkkua sattumaan ja yskittämään. Että siinä mielessä tuo oli liian iso mukillinen, pienempi ois ollut parempi. Ottaen huomaan kuinka paljon oli aikaa käytettävissä.
Ruoka ei ole minulle ystävä tai vihollinen, se on vain polttoainetta. Joskus on kyllä kiva nautiskellakin tuota polttoainetta. 🙂 Mä oon ollut tunnesyöjä mutta oon päässyt siitä yli. Toki vaikeissa tilanteissa saattaa tulla päähän ajatus että menen ja vedän kaupan puhtaaks mut koska osaan nuo tilanteet huomioida niin näin ei juurikaan ole päässyt käymään. Ja jos noilla häiriöillä tarkoitat jotain syömistä ja sitten oksentamista, niin sellaiset eivät ole koskaan käyneet mielessä.
Anonyymi
Moi,
kiitoksia Pipsa vastauksesta olen siis tuo ensimmäisen kommentin laittanut nimetön. En tarkoittanut syömishäiriöisellä niinkään mitään oksentamista tai edes oikeastaan ahmimistakaan. Tarkoitin lähinnä sellaisia ajatusta, että suhde ruokaan olisi jotenkin vääristynyt. Ruoan ajattelu hallitsisi elämää tai ruoka aiheuttaisi ahdistusta. Enkä tarkoita tällä sitä, että sinusta saisi sellaista kuvaa, mietin vain onko elämässäsi olllut tällaisia ajanjaksoja esimerkiksi silloin kuin painoit enemmän?Kerroitkin joskus olleesi tunnesyöjä,
Olen itsekin paininut ylipainon kanssa, ja minulla on ollut syömishäiriö taustaa, olenkin silloin usein pohdiskellut ajatusta siitä, että jos vakavaan ali/ylipainoon ei löydy elimellistä syytä voi takana olla jokin syömishäiriö. Kuulostaa melko rajulta väitteeltä mutta tavallaan ajattelen, että monet reilusti ylipainoiset ihmiset ovat syömishäiriöisiä (siiis että heidä suhteensa ruokaan ja kehonkontrolliin on jotenkin vääristynyt) samalla tavalla kuin jotkut alipainoisetkin ovat syömishäiriöisiä…
Halusin vaan siis hieman enempi avata tässä tuota ajatustani. Vastauksessasi kerroitkin jo omista syömisistäsi, mutta hain ehkä enemmän takaa sitä, että olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ajattelet tällaisista asioista yleisellä tasolla, ei niinkään oman henkilökohtaisen elämäsi tai ruokapäiväkirjan kautta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No varmaan aika usein on takana jonkinlaista syömishäiriötä ali/ylipainon kanssa. Mutta on myös niitä joille se ruoka on vain maistunut.
Mitä siis varsinaisesti haluiaisit yleisellä tasolla kuulla?
Unknown
Porin jazzeilla olen ollut kaksi kertaa nuorena. Nimenomaan kävin konserteissa. Nuo krääsäkojut vain ärsytti.Nykyään jazzeilla ei paljoa taida jazz soida. Pet Shop Boysseja ym. epäkiinostavaa humppapoppia.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ne krääsäkojut oli pahempia sillo aikoinaa, nyt ne on täynnä tuota käsityöjutskaa. Ne on mielenkiintoisia. Joo, samaa kans mietein et eipä taida jazz kauheasti soida. Tai siis on siinä kadulla jotain ilmaisjuttuja ni siinä kyl jatsi soi. 🙂
Anonyymi
En otsikoisi postausta Pori Jazz 2014, jos idea on se, että kävelit jazzkadulla, joit slushin ja etsit rahkamunkkikojua.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Jaa miksei? Pori Jazzia se jazz-katukin on. 🙂
Anonyymi
Porista tiedän Karhu-oluen (vain se kelpaa minulle), Dingon, Jazzit ja nyttemmin erään Pipsan:)
En ole Jazzeilla koskaan käynyt, koska en näistä festareista niin perusta, mutta kyllä olisi hienoa nähdä ja kuulla Bob Dylania!
Anonyymi
Karhu -olut valmistetaan nykyään Keravalla..
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu ei oo Karhua enää Porissa. 🙁
Anonyymi
No se on oikeastaan ihan sama missä sitä Karhua pannaan, mutta mulle se on Porin Karhu.
Kun en ole Porissa käynyt niin mulla ei ole mitään käsitystä koko kaupungista. Jossain kerran väitettiin, että Porissa puhutaan Suomen ruminta murretta, mutta enpä tiedä siitäkään. Turun murteesta on joku käsitys ja oletan, että samantyylinen länsimurre on kyseessä. Onko semmottis, tämmöttis ja tommottis Porin murretta mahdollisesti?
Anonyymi
No ei tosiaan ole samanlaista kuin Turun murre, joka on ihan kauheaa! Emmekä lisää ässiä joka paikkaan. 🙂 Minusta Porin murre on kuitenkin aika lähellä kirjakieltä, ei ainakaan mitään kovin merkittäviä erikoisuuksia ole.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Musta tuo "semmottis, tämmöttis, tommottis" ois Turun murretta. En oo kyl tääl Poris kuullu käytettävän. Enkä nyt osaa sanoa mimmosta tuo Porin murre tyystin on vaikka täällä asunkin. Siis ei sitä itse huomaa. Sen tiedän että kirjoitan ja sanon aina aamusti vaikka oikeasti se on aamulla. Niin tuo aamusti on siis murretta. Mut onhan tuo kunnon Porin murre aika jännän kuulosta enkä kyl ymmärrä siitä sanaakaa. 🙂
Anonyymi
Meinasinkin kysyä siltä Pipsa vinkkejä jazzeille. Aika pieneltä näyttää kojualue. Tänään siellä soittais taitava tulkitsija Manuel Dunkel. En vain pääse kuuntelemaan…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kirkon puoleinen kojualue on pieni mutta museon päädyssä on sitten enemmän. Ei kuitenkaan niin paljoa kuin aikaisempina vuosina.
Anonyymi
Siis miksi sun pitää hoitaa sun äitis jalat?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No koska veli ei voi ja isosiskon taitoihin äiti ei luota. Ja on vissii liian pihi maksaakseen oikein ammattilaiselle siitä teosta.
Tirli
Mietinkin just tuossa pari päivää sitten, että onkohan siellä Porissa taas noita kojuja jazzien aikaan ja onhan siellä. Muistan postauksesi viime vuodelta ja silloin iskin silmäni noihin Candy fruit ihanuuksiin 😛 Jos siis ne oli suklaakuorrutetut banaanit ja mansikat yms 🙂
Toivottavasti saatte äitisi kanssa sovittua pian, riitely on aina ikävää.
Mä en uskaltais hypätä tuohon patjalle, varmaan hajois koko patja jos meikäläinen siihen hyppäis 😀
Ostin tänään kesän ensimmäiset mansikat ja herneet, ai että onkin muuten hyviä. Ensin meinasin ostaa vain herneitä, mut sit siinä kun maksoin niin nenään leijaili niin ihana mansikan tuoksu että oli ihan pakko ostaa litra mansikoitakin 😀 Yllättävän makeita oli mansikat, just sellasia ihania jo melkein ylimakeita 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä noita kojuja on aina Jazzien aikaa. Se on se yks juttu mikä tekee siitä Jazzit. 🙂 Mä kans kattelin noita candy fruit juttuja mutten oo viel saanu aikaseks ostaa. Ehkä ens vuonna. 🙂
Voi olla ettei nyt ihan heti saada aikaseks. Pisin aika ku ollaan oltu mykkäkoululla ni 3kk ja senkn mies sitten katkasi.
Nää, se mitää hajois. Kyl ne sillee on tehty, kaiketi? Mut ei varmaa tulis mitää mun kans, menis taju puoles välis. On nimittäin pari kertaa käyny tollee ku hypänny alas.
Mansikat on kyl hyviä, tykkään. Herneitä en oo kans ostellut, ehkä pitäs.
Tirli
Niin se piti vielä sanoa, että ihana pöllö essu (?) tuolla Johannalla tuossa yhdessä kuvassa 🙂
Johanna
http://kauppa.elvari.fi/category/30/elvari-tunika
🙂
Tirli
Anteeksi, se olikin tunika eikä essu 🙂 Ihana kuitenkin. Pitääpä tutustua noihin sivuihin tarkemmin, kaikkea ihanaa siellä näytti olevan 🙂
Anonyymi
Voi kun olisi tuota vaatetta mustana, niin ostaisin. Hömelö-pöllöä en kehtaa pistää päälle.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tuo tunika on kyl kiva, itsekin sitä sormillani kokeilin. Laadukkaan oloista kangasta.
Anonyymi
Taidat, Pipsa, olla sellainen kiltti tyttö, joka auttaa äitiä, vaikka tämä kohtelisi miten. Itse olin nimittäin samanlainen isäni suhteen. Aina ei millään olisi ollut aikaa, mutta kun omalle vanhemmalleen on niin vaikea sanoa ei…
Tsemppiä ja mukavaa kesän jatkoa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No joo, kyllähän se näin on mutta ei enää silleen kuin muksuna.
Anonyymi
Johanna; miksi tunika on on noin kallis 😮 ??? Jää nyt kyllä tilaamatta 🙁 melkoinen metri hinta kankaalla….
Anonyymi
Käsityössä maksaa muukin kuin kangas. Neiti on hyvä ja hankkii itse kankaan ja alkaa ommella itselleen oman tunikan, jos tuo hinta oli jotenkin kallis. Piti käydä oikeen kurkkaamassa kuin monta sataa maksaa, mutta tuohan nyt on käsityönä tehdystä vaatteesta oikein sopuhinta 🙂
Marjukka
Tuo malli on kyllä ihan äärimmäisen yksinkertainen. Sinänsä kyllä arvostan käsityötä, mutta…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mie sanoisin että laatu maksaa. Tuo oli todella hyväntuntuista kun kokeilin. Puuvilla/Pellavaa. En laskisi 100e vielä kovin pahaksi hinnaksi.
Anonyymi
Nuo normaalikokoiset tunikat onkin ihan siedettävän hintaisia, mutta isommat ei.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei varmaan tämän päivän mittapuussa missä kaikki pitäs saada ilmatteeks tai jos pitää maksaa niin mahdollismman vähän. Ettei se ole ihme että kaikki firmat lähtee tekee tavaransa Kiinaan kun siellä teettäminen on halpaa. Ja näinollen vaate on halpaa ja joissakin vaatteissa sen halpuuden näkee.
Anonyymi
Missähän Yoursin vaatteet mahdetaan tehdä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Sri Lanka ja UK on ainakin joissakin vaatteissa lukenut. 🙂
Anonyymi
Anteeksi, mutta en voi käsittää miksi joku aikuinen nainen haluaisi pukeutua tuollaiseen? Kuosi on kuin lastenvaatteessa ja malli teltta. No, makunsa kullakin.
Anonyymi
Pipsa, mitä mieltä sinä olet tuosta tunikasta? Pitäisitkö, hankkisitko?
Anonyymi
En minäkään päälleni laittaisi, mutta mielestäni sopisi hyvin esim. ala-asteen opettajalle tai
päiväkodin tädeille.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tunika on kiva ja noin, mutta ehkei ihan omaan tarkoitukseeni sopiva. Mut esim. johonkin alalle missä ollaan lapsien kans, niin kiva. Ite tykkään kyl tuosta Hömelöpöllöstä. 🙂
Anonyymi
Onko Johannalla viellä blogia, oli yks suosikeista mutta olen hukannut sen…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei taida olla.