Perhosmarssi vanhusten puolesta
Kävin tänään Postilla katsomassa oliko mitään blogipostia ja olihan siellä, mutta nyt ei keskitytä niihin vaan johonkin vallan muuhun. Näin nimittäin matkallani tuonne Postiin ison ihmisjoukon ja ajattelin että jos ovat siinä vielä kun Postilta tulen, niin menen tutkimaan.
Mulle annettiin kääritty paperilappu josta selvisi että vanhuuksiin liittyvää tässä performanssitaiteestahan oli kyse. Tarkemmin sanottuna esitys otti kantaa miten vanhuksia hoidetaan tänä päivänä. Useinhan saa kuulla tai lukea noista vanhuksien hoidoista ja ongelmista siinä. Miten voisikaan jokainen vanhus saada ansaitsemaansa hoitoa kun kokoajan nipistetään hoitohenkilökunnassa?
Paremman selvyyden sain silti kun huomasin Satakunnan Kansan nettisivuilla uutisen tästä. [tästä SK:n uutiseen] Pakko myöntää mutta vähän pelästyin että enkai vain löydy tuolta videolta hiihtämässä ohitse – yritin valppaana katsoa mihin päin kamera kuvaa…
Itse jäin tätä kiinnostuneena katselemaan sillä onhan mullakin tämä joskus elämässä edessä mutta koskettaa silti aikaisemmin omien vanhempien osalta. No me ollaan kyllä sovittu että niin kauan kun äiti pärjää kotona niin että me lapset autamme, tähän pyritään.
14 kommenttia
Kristiina
Entisenä keikkanursena mulla on kokemusta varmaankin kymmenistä vanhusten pitkäaikaishoitopaikoista (suurimmasta osasta vain parin työvuoron ajalta), ja voin vahvistaa ettei monissakaan ole hirveän kivaa se elely. Jos pystyt itseksesi peseytymään jne, niin olot voi olla ihan mukavatkin, mutta jos tarvitset paljon apuja niin väistämättä joudut odottamaan välillä pitkiäkin aikoja. Surukseni on todettava, ettei ongelma aina oo edes kiire, vaan valitettavan usein hoitajan motivaation ja kiinnostuksen puute. Kipulääkkeissä saatetaan pihdata, vaikka kyseessä olis aivan viimeisiä päiviään viettävä syöpäpotilas (Kenties lääkkeen antamista vähän pelätäänkin?). Tällaiset hoitajat on EHDOTTOMASTI VÄHEMMISTÖSSÄ (mun kokemuksien mukaan), mutta aina silloin tällöin on tullut vastaan, eikä tosiaan oo nätti näky. Harmi, kun nuoremmat hoitajat ja opiskelijat ottavat heistäkin sitten mallia.
Hienoa, että hoidatte äitiä kotona niin pitkään kuin mahdollista! Onneksi teitä on (muistaakseni) kolme lasta auttamassa. Sinne kotiinhan on saatavilla monenlaisia arjen helpottajia eli apuvälineitä, muistelen että äidilläs rollaattori jo olikin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se on kyllä harmillista ettei ole kivoja oloja. 🙁 Mut on se surullista kuulla että hoitajilla motivaation ja kiinnostuksen puutetta, luulisi että tuollainen olisi kutsumusammatti. 🙁 No onneksi ovat kuitenkin vähemmistössä mutta siltikin. Oon ite vaan kuullu miten noista paikoista vähennetään hoitohenkilökuntaa. Et yhden hoitajan vastuulla voi olla vaikka kuinka monta vanhusta.
Juu, äidillä on rollaattori mutta se johtuu siitä sen leikatusta jalasta. JOs olisi terve jalka niin ehkä saattaisi liikkua ilmankin.
Kristiina
Varmaan siinä alalle hakeutuessa voi ajatellakin että on sopiva ammatti, mutta sitten työelämässä todellisuus iskee päin naamaa ja on "myöhäistä" vaihtaa. Ei kukaan varmaan vielä opiskeluaikana oo ihan kypsä hoitamiseen, tai jos on niin varmaan ymmärtää keskeyttää opinnot. Onhan se usein rankkaa hommaa, mutta en vaan voi ymmärtää mitä hoitaja siitä saa, että puhuu epäkunnioittavasti esim. dementikolle. Ei aina tarvi olla aurinkoinen, mutta asiallinen ja kunnioittava kuitenkin.
Mutta suurempi ongelma varmasti just se että on tajuton kiire. Kun yhden hoitajan vastuulla on liikaa potilaita, on se aika selvää ettei heille hirveän hyvää arkea pysty tarjoamaan vaikka haluaisi. Mutta päättävää tahoa se ei kai sitten tarpeeksi kiinnosta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siis nimenomaan tuo kiire on ongelma ja se ettei palkata lisää työvoimaa. Ei yksi hoitaja yksinkertaisesti ehdi tekemään.
Kristiina
Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on myös paikkoja, joihin palkattaisiin mutta ei ole saatu (ei varmaan vakipaikkojen kohdalla mutta sijaisuuksissa). Jotkut paikat myös kärsivät valtavista määristä yllättäviä sairaslomia, ja silloin taas yhdelle kaatuu enemmän työtä kun sijaista ei edes ehdi hankkia. Tämä kyllä varmaan monessa muussakin työssä, ainakin asiakaspalvelussa silloin kun siinä olin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Eikös tuo sosiaaliala ollut sellainen että työtä riittää? Jossain vertailussa muistelisin vain lukeneeni. No toivotaan että noita vanhuksien oloja parannettaisi.
Anonyymi
Kyllä hoitoalan on pakko olla kutsumusammatti, tai itse en ainakaan ymmärrä kuinka joku jaksais tätä tehdä vuosikausia tykkäämättä työstään. Palkka on aika pieni, vuorot kaukana inhimillisistä, kuormittavaa fyysisesti ja henkisesti. Silti en valita, mä en vaan voi kuvitella herääväni ma-pe 8-16-työhön, ei ei ei ei! Ja mä en voi kuvitella varsinkaan että olisin sellasessa työssä, missä istutaan tietokoneella koko päivä.
Valitettavasti oon itsekin törmännyt näihin työhönsä (tai elämäänsä) kyllästyneisiin hoitajiin. En tiedä helpottaako se potilaalle tai työkaverille vittuilu jotenki oloa, mut näitä löytyy jokaisesta työpaikasta… Onneks tälläset hoitsut vaihtaa aina duunipaikkaa tasasin väliajoin :p
Sinikka
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä oon tehnyt tuota työtä, että istutaan tietokoneella koko päivä ja voin sanoa että se hajottaa. Siivouskin on parempaa tuossa mielessä, että siinä hyötyliikkuu ja ei tuu tylsä. 🙂
Harmillista että on tuollaisia hoitajia, mutta tuollaisia työhönsä kyllästyneitä löytyy joka alalta. Pitäsköhän porukat kouluttautua muutamaan ammattiin et vois välillä vaihdella?
Anonyymi
Mietin ensin, että mikä ihmeen perhosmarssi, mutta performanssistahan tässä olikin kysymys!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No tekstistäkin tuon performanssin saa selville ja tuon perhosmarssi on Satakunnan kansan sivulta otettu. 🙂
Anonyymi
PERHOSMARSSI :D.
(Pian Pipsa kommentoi, et se kirjotti tahallaan otsikon väärin…:))
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
En kirjoittanut mitenkään väärin, tuolla tavoin sen Satakunnan Kansan sivuilla lukee. Mene siis pian sinne toimittajalle sanomaan että on väärin kirjoitettu. 🙂
Anonyymi
Perhosmarssi on sen ryhmän nimi, joka esitti tuon performanssin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, olen asiasta tietoinen. 🙂