Päiväni kuvina | 5.3.2019
Se oli kylmä tiistain aamu kun kello soitti 8:15 heräyksensä – ylös, ylös, ylöööös. Mulla oli vapaapäivä joten otin suhteellisen rennosti, vaikka kaikenlaista olikin tiedossa. Aivan ensimmäiseksi otin puuroa ja vitamiinijuoman. Tässäkin kävi hauskasti, että olin jo muutaman lusikallisen ehtinyt syömään kunnes muistin, että ai niin, mun piti kuvata päivääni. Mä tykkään kiireettömistä aamuista, kun saa syödä ja juoda kaikessa rauhassa, koska yleensä mun aamut on tooodella hektisiä. Samalla kun syön aamupalaa ja heräilen uuteen päivään, niin lätkäsen puhelimen lataukseen että on mahdollisimman isot prosentit kun liikenteeseen lähtee.
Päivän ekana hommana oli kuvauskeikka Pohjoisrannassa, tai ”puuvillassa” kuten tuota aluetta joskus aikoinaan kutsuttiin, mutta kun kauppakeskus valmistui, niin tuli hankaluuksia. Nyt jos menet sanomaan että olet Puuvillassa, niin porukka ajattelee, että olen siellä kauppakeskuksessa. Ennen kauppakeskusta tuo i-iiiso alue oli yhtäkuin Puuvilla. Tuolla paikalla on kyllä melkoinen historia. Mutta olin siis kuvausmallin kanssa Pohjoisrannan ja Pumpulikadun alueella kuvaamassa. Oli kaunis aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Itse ajattelin että ei se -9 asteen pakkanen nyt paha ole, mutta en ollut ottanut huomioon tuulta. Se nimittäin teki pakkasesta purevamman ja haittasi kuvausta hivenen. Onneksi tuolla oli rappukäytäviä missä saattoi mennä hetkeksi lämmittelemään, kunnes taas ulos pakkaseen kuvaamaan.
Oli kuitenkin äärettömän mukavaa kuvailla ja tultiin hyvin juttuun päivän kuvausmallin kanssa. Itse vain ajattelin että kuvaus kestää enintään puolisen tuntia, mutta lopulta meillä taisi mennä 1,5 tuntia kun käytiin välillä lämmittelemässäkin. Kun kuvaukset oli tehty, käppäiltiin kuvausmallin kanssa Puuvillan kauppakeskukseen, jossa vielä nappasin muutamat kuvat kun huomasin loistavan kohdan. Tuntui että kokoajan löytyi paikkoja missä napsia kuvia. No, siitä sitten erkanimme ja itse menin käymään muutamalla asialla, kunnes lopuksi kävin moikkaamassa Siljaa. Tiesittekös muuten, että Silja on jatkanut bloggausta? Hänen blogistaan löytyy muutamakin uusi postaus. Suunniteltiin Siljan kanssa kaikenlaista kivaa puuhaa tähän keväälle ja yritetäänkin nyt saada aikataulut sopimaan.
Olin laiska ja hyppäsin Citylinjan kyytiin. Oikeasti kyllä suunnittelin käveleväni keskustaan, koska eihän tuosta nyt mikään matka ole ja ajattelin et ois ollut kiva kuvaillakin pitkin matkaa, mutta muutamista syistä johtuen päätin ottaa sen nopeimman tien eli citybussin. Citybussi liikkuu siis vartin välein (vissiinkin?) Satasairaala-Matkakeskus-Kauppatori-Yliopistokeskus-Puuvilla akselilla ja maksaa 1€. Plussana tälle kaikelle on ystävälliset kuskit.
Päästyäni kauppatorille, kävin siinä liki olevalla ärrällä hakemassa tripin ja propudin, jonka jälkeen kiiruhdin päämäärääni eli Korusuunnittelu HennaK:n pajalle. Henna oli ihana ja tuonut mulle lounaaksi leipomansa sämpylän. Ja oli muuten hyvää sämpylää. Siinä samalla höpöteltiin kun Henna työskenteli korun kimpussa.
Ihanaa kun paistoi aurinko, mutta ei niin ihanaa kun tuuli nostatti katupölyä. Kiva kun tuo Porin keskusta on noin sulaa, ettei siellä tarvitse nastoja, mutta ei niitäkään voi kokonaan jättää pois, sillä kotona päin onkin sellaiset jäätiköt. Tätä maisemaa kun katsoo, niin tulee niin keväinen fiilis.
Ihana kevätaurinko piristi matkaa kotiin.
Kissat oli näin innostuneita kun saavuin kotiin. Oli uniaika menossa, joten en kovin suurta innostusta saanut osakseni. Piipulla on oma petinsä minne hän tykkää kirjaimellisesti kaivautua. Siiri taas tykkää pötkötellä tuossa laiskanlinnasohvan päällä ja katsella ulos. Sulolla taas on erikoinen uniasento, hän tykkää pitää niskaansa tolleen kenossa ja oon miettinytkin että eikö hänen niskansa kipeydy.
Iski kauhea väsymys, joten hain Noccoa ja aloin kirjottelemaan. Meni ohitse! Tilasin itselleni muuten uutta Viaplay aikaa, että sain jatkettua Greyn anatomian katsomista. Samalla kirosin mun älyttömän ihanan jumpperin hihoja (joo, en oo saanut lyhennettyä tai tehtyä niille mitään järkiratkaisua) jotka ei toimi sitten yhtään, jos yrität kotihommia tehdä. Ne on aina tiellä, hihat siis. Ja vaikka kivertäsin ne kuinka ylös, niin ne tippuu alas ja aaarrggh! Päivän ensimmäiset kirosanat tuli siinä kun koetin tehdä itselleni välipalaa ja hihat oli kokoajan tiellä – lopulta paita lensi komeassa kaaressa pöydälle. Piipu kävi samantien tekemässä siihen pedin ja totesin vain, että pidä hyvänäsi. Kuka haluaa antaa maailman ärsyttävimmälle puserolle kodin?
Ystäväni tyttö täyttää vuosia, joten hommasin hänelle lahjakortin ja ostin söpön kortin. Ihanaa päästä keijukaiset ilahduttamaan. Näpertelin tämän lahjan parissa hetken aikaa ja ylipäänsä tykkään näpertää käsillä kaikenlaista. Mähän aikoinaan askartelinkin, mutta se sitten jäi, kun tuntui ettei aikaa oikein tuntunut olevan. Toki se oli myös sellaista extempore tyyppistä, mutta aina se on ollut kivaa. Aikoinaan tein kaikille omat joulukortit, synttärikortit, ystävänpäiväkortit, mutta sitten ne väheni ja väheni, kunnes tein enää joulukortteja ja lopulta nekin jäi. Nykyisin toki teen muutaman joulukortin itse, mutta en enää sitä 60kpl kuten ennen.
Moni varmaan mietii hetken että mitä tässä kuvassa tapahtuu ja tekisikin mieli pistää skaba pystyyn, mutta ei sentään. Mä siis laulan tässä Mira Luodin Harakiri kappaletta, tarkalleen ottaen kohtaa ”Ottaisit minut syliin, Jättäisit räyhät väliin, Vietettäis ilta ylimaallinen, Sit rupeen havahtumaan, Unesta arkikuvaan, Tää on kuin emotionaalinen ”. Mä tykkään laulaa, vaikka mulla on maailman huonoin lauluääni, mutta mä tykkään silti laulaa. Laulaminen puhdistaa fiilistä ja laulan usein sellaisia kappaleita, jotka jollain tasolla vaikuttaa siihen hetkeen. Ps. kuvassa näkyy myös maailman ärsyttävin pusero, josta teen kohta lattiamopin.
Sevistä ei yleensä saa hyviä kuvia, koska hän ei tykkää olla kuvattava, joten mun tarttee olla kekseliäs. Nytkin heilutan yhtä kissanmintulta haisevaa lelua, jota Sevi tuossa siis tuijottaa sen hetken aikaa, että saan otettua hänestä kuvan. Mulla oli tässä muutenkin meneillään kissojen leikkihetki, joten siksi heilun lelun kanssa.
Sitten leikkihetkeen pääsi Pirpana ja Sulo. Nämä kaks tykkää laserhiiren pisteestä yli kaiken, tai Piipu vielä enemmän kuin Sulo. Tällä saa hyvin otettua sitä ylimääräistä energiaa pois. Sulolta sen saa toki sillä että käydään ulkona valjaitten kanssa, kuten myös tuona päivänä käytiin.
Sitten oli vuorossa aamupäivällä ottamieni kuvien editointi. Mä en yleensä tee kovin rankkaa editointia, ellen halua oikein hifistellä ja testailla, mutta nekin yleensä maisemakuvien kanssa. Muotokuvauksessa oon maltillisempi. Tähänkään en ole sen ihmeempää editointia tehnyt, kuin vaalentanut hieman kasvon varjoja, terävöitin ja tein lämpimmän sävyn kuvaan. Yllä siis käsittelemätön kuva ja alla käsitelty. Laitan lisää kuvia valokuvaussivulleni joka löytyy instasta @valokuvauspiiav nimen takaa.
Suihkupäivä ja tuossa tämän kertaiset aineet joilla pesin pääni. Tuota kysytään aina sillon tällön ja se vaihtelee, koska mulla on todella paljon erilaisia pesuaineita. Tosin vain muutama hoitoaine joista tykkään ja toinen on tuo kuvassa oleva. Mä tykkään kun hiukset kuivuu nopeasti – nuorempana kun mulla oli tosi paksu hiuspehko, niin kuivumisessa kesti äärettömän kauan ja hiukset saattoi olla kosteat vielä seuraavan päivän aamuna. Ja mä inhosin niitä paksuja hiuksia kun kuivumisessa kesti kauan ja kesäisin niiden kanssa oli kamalan kuuma olla – siis päänahka paistui! Toki voisin ottaa jonku prosentin verran sitä paksuutta takaisin, mutta paremmin viihdyn ohuempien hiuksien kanssa.
Soittelin myös äidille, sellaisen kunnon maratoonipuhelun. Tätä on tullut tehtyä aika usein nyt, kun äiti sai pahan flunssan enkä ole päässyt häntä katsomaan. Eihän tuo soittaminen ole sama asia kuin käyminen. Äiti voi muuten ihan hyvin ja nyt odotellaan jännityksellä tulevaa Tyksissä käyntiä.
Tämä on jokapäiväinen näky kun takkaan laitetaan tuli. Minä ja kisut nauttimassa lämmöstä – erityisesti minä ja Piipu tykätään tästä. Lämmitellessäni nautiskelin mukillisen magnesiumia ja lueskelin upouutta Tosielämää lehteä. Kunnon arkikuva, jonka rakas mieheni nappasi meistä.
Olin unohtanut julkaista yhden asukuvan, joten laitoin sen vasta illalla myöhään kun muistin koko asian. Mulla ollut viime aikoina paljon kaikenlaista ja aina iltasella tulee semmosia fiiliksiä, et oonkohan unohtanut jotain ja useinmiten olen. Mun pitäisi tehdä yksi asiakirja valmiiksi tämän viikon loppuun mennessä ja jotenkin jänskättää miten käy. Oon jo toki tehnyt sitä mutta näiden unohteluiden takia se jännittää.
Kuten tuossa kirjeessäkin lukee, niin mun piti tuohon aikaan olla periaatteessa sängyssä mutta halusin ottaa itselleni pienen hetken raapustellakseni kirjettä. Ainoa hetki jolloin ehdin täysin rauhoittumaan. Kirjoittaminen on terapeuttista, suosittelen! Mullahan on myös se One Line A Day muistikirja, minne kirjoitan aina pienesti sen päivän kulusta eli kirjottamista tulee harrastettua joka päivä. Kirjoittelin vähän yli puolen yön eli n. puolisen tuntia, jonka jälkeen raahauduin sänkyyn ja nukahdin samantien. Semmonen päivä se tällä kertaa.
21 kommenttia
Anonyymi
Ihana pilvetön taivas! Mukavia kuvia! 🙂
Voi vitsi noita hihoja?! Mulla on myös näitä, onkohan se vain jonkun materiaalin ominaisuus? Niin kuin jo kerroinkin, ompelen usein hihoihin kuminauhat, koska tykkään pitää niitä ylhäällä, mutta venyy se hiha silti sillaseksi lörtsöksi, ei kiva!
Laulaminen on kivaa! Kuulokkeet päässä tietty, ettei kuule omaa ääntään! Toivon vain etteivät naapurit joudu kuuntelemaan!? 😀
<3 <3 Kissat <3 <3
Terveisiä äidillesi!
-Leila
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että tykkäsit.
Joo, nuo hihat on kamalat. Siis oli alusta alkaen, ettei nuo juurikaan oo venyneet vaan ne oli tommoset, mut ei sitä siinä ekalla kokeilulla huomannut, mutta kun alkoi tekemään, ni huomas ette olleet kovin ihanteelliset. Siis toimii jos et tee mitään ruokaa tai yritä tiskata. Mut pitää nyt miettiä mitä teen, kun on muuten tosi kiva paita, lämmin.
Laulaminen on kivaa, mä suosittelen. Onneks mun ei tartte miettii naapurien korvia 😀
Anonyymi
Ihana tunnelma tuossa kuvassa, jossa istut lattialla ❤️
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, siinä on kyl tunnelmaa. 🙂 Kisujen kans nautitaan lämmöstä. 🙂
Anonyymi
Hei, ihana päivä ollut sinulla.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On kyl ja oli ihana tehdä pitkästä aikaa tällainen päivä kuvina. Kenties teen toistekin. 🙂
Anonyymi
Kiva postaus 🙂 lisää tälläistä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että pidit. Eiköhän tule lisääkin 🙂
Anonyymi
Voisiko ratkaisu olla hihastimet.
Nehän on tarkoitettu miehille paidan hihojen "lyhentämiseen", mutta miksei niitä voi nainenkin käyttää neuleen kanssa. Minä käytän. Niitä löytyy monestakin nettikaupasta. Ja värejä piisaa.
Anonyymi
Kiitos vinkistä! Löysin jo kaupan josta niitä voi tilata!
https://www.olkain.fi/hihastimet-c-17.html
-Leila
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Piti oikein katsoa, niin joo, vaikuttaisi kyl kivalta ratkaisulta.
Anonyymi
Ihana takkakuva, ja tuo kaiuttimen päällä retkottava kissa..! 😀 Millaisia ovat hektiset normaaliaamusi?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tuo kuva oli kyl kiva. Kaiuttimen päällä rötköttelee Siiri. 🙂 Hektiset normaaliaamut on semmosia että tyyliin puolessa tunnissa pihalle. 😀 Tai ainakin mä miellän sen hektiseksi.
Anonyymi
Mitkä ovat normiaamun toimet, kun puoli tuntia on hektistä?
Itselläni menee arkiaamuisin juurikin se puoli tuntia heräämisestä auton rattiin. Koen, että aamuni on todella leppoisa! Herään, aamupesu (suihkussa en käy aamuisin, kun pitkä ja paksu tukka vaatii todella pitkän kuivumisajan), meikkaus, pukeutuminen, aamiaisleipä mukaan (juon yleensä töissä kahvit), lapsille tarvittavat tavarat/lippulappuset ja pihalle 😃 Ihanan rauhallista anakin kun vertaa siihen, että piti routaa muutama muksu aamulla päiväkotiin 🙈 Tosin, silloin heräsin tuntia aikaisemmin, niin ei tullut hoppua.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No aika samanlaiset kuin sulla miinus meikkaus ja lasten jutut. Ja aamupalan syön aina kotona. Kiva ettei sulla oo sit niin hektistä, ku musta se tuntuu siltä. Tunti tuntuisi paremmalta ajalta, mut ei tuu kyseeseen et heräisin aiemmin 😀
Anonyymi
Kiva postaus kyllä!
Noi sun sämpylä"lounaat" kyllä ihmetyttää. Söisit kunnon ruokaa, varsinkin kun noin pitkään keikut kaupungillakin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No tämä lounas oli hyvä vaihtoehto sille, ettei olisi syönyt mitään. Ja oli kiva kun Henna oli tuonut leipomansa sämyplän mulle. <3
Anonyymi
Apua lisää tälläsiä postauksia! Jotenki tosi ihana tunnelma noissa kuvissa ja tätä oli muutenki kiva lukee, ihana postaus ja ihana sinä
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva kuulla et on tykätty, eiköhän näitä voisi useamminkin tehdä, kun kännykkä on usein mukana ja sillä saa ihan hyviä kuvia tällaista varten 🙂
Anonyymi
Suosittelen juomaan pelkkää vettä, tekee hyvää elimistölle. Sokeri ja lisäaineet haittaavat elämäntapamuutosta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, vesi on hyväksi elimistölle. 🙂