T%25c3%25a4htitaivas1.jpeg
Blogi

Neljä takana – Kahdeksan edessä

Neljäs harjotteluviikko alkoi taas, enää siis jäljellä kahdeksan. Mä oon kyllä ylpeä itsestäni miten nopeasti olen oppinut suht omatoimiseksi, mutta samalla harmittelen miten mun ohjaajalla on varmaan aika tylsää. Ehkä mun pitää antaa hommat hetkeksi aikaa hänelle ja seurata sivusta. Kohta palataan muutaman päivän ajaksi koulun penkille tekemään näyttösuunnitelmaa, vai työsuunnitelmako se nyt oli. Joka tapauksessa niinä päivinä saakin aamusti nukkua muutaman tunnin pidempään ja olo on varmaan tasaisempi. Olen taas tehnyt kouluhommia eteenpäin. Oli tämä kouluttajamme siinä oikeassa että muutaman viikon kuluttua alkaa hommat selkiintymään, mun silmät on täysin auki. Nytkin on tuo kehitystehtävän hommat aikalailla tehty, kouluttajan pitää vain hyväksyä se että voin alkaa tekemään siitä sen PP-esityksen koulupäivää varten. 
Mä oon selvästi ottanut tämän maanantain sellaiseksi että käyn äitini luona. Meillä olikin mukava kolme tuntinen, siinä vaan höpöteltiin ja sitten katseltiin Kaunareita. Hieman siinä kyllä mennessäni mietein josko olisin käynyt Ratsulassa kurkkaamassa, mutta päätin että jätän sen ensi viikkoon. Kovin nuo vaatekaupat on alkaneet vetää puoleensa vaikka en mitään kaipaisikaan. Yleensä tuo on aika varma kesän merkki kun alkaa taas vaatteet kiinnostamaan. Talvisin olen vähän kuin laput silmillä. Mulla on kaapissa yksi valkoinen neulepusero jonka suhteen nyt mietin että mitä tekisin.    
Oon huomannut että mulle on aika tärkeää saada itselleni pienen pieni hetki illassa, vaikka vain kirjettä kirjottelisin sen ajan. Musta se helpottaa harjottelupäivän uupumista ja piristää jollakin tapaa. pientä aikaa illassa, ihan vain puolisenkin tuntia kirjeen kirjoittelua. Se helpottaa selvästi tuota harjottelupäivän jälkeistä aivouupumaa kun on tullut liikaa tietoa. Tänään oli onneksi lepposampi pöivä joten en ole sillä tavalla uupunut kuin yleensä, tai ehkä se on vihdoin helpottamassa. Oon tuolla harjottelupaikassa naureskellutkin miten oon selvästi tullut vanhaksi. Muistan sellaisen huumorikuvan jossa on lehmä ja siinä esitetään miten nuori ja vanha kokevat eri tavalla viikon päivät. Vanha on pirteänä alkuviikosta mutta väsähtää loppuviikkoa kohden, kuten taas nuorella se on päinvastoin. 

Tiiättekö muuten mikä mua ärsyttää todella paljon? Nyt tulee siis Pipsan suurin ärsytyksen aihe. Mä inhoon yli kaiken perunaa kuoriessani kun siitä irtoaa sitä tärkkelystä. Varsinkin jos on joku musta pusero päällä, niin sen rintamus on kuorimisen jälkeen aivan täynnä tärkkelyshippusta. Kivat sitten pestä sitä pois, vaikka sen kyllä saa lähtemään tosi hyvin irti. Tämä tämmöinen ärsyttää Pipsaa. 
Ai että miten helpottavaa olikaan tulla kotiin kun jääkaapissa oli ahvenkeittoa. Muuta kuin lautanen puntarin päälle ja katsomaan sopiva annos määrä ja eikun mikroon lämpiämään. Nyt on aikalailla viimeiset kalat käytetty eli kesää odotellessa että pääsee nostamaan lisää ahvenia. Mies saa sitten keskittyä nostamaan niitä isompia kaloja. 
Tässä on muuten mun viimeisimmän tähtikuvausreissun saldoa. Siitäkin on jo liian paljon aikaa. Haluaisin kovasti taas kuvailemaan mutta harkkapäivien jälkeen ei vain jaksa ja viikonloppuisinkin iskee lorvikatari. No ei vaiskaan, vaan usein viikonloppuisin on niin pilvistä ettei kannata lähteä tähtiä kuvaamaan. Mulla on vielä haaveissa yrittää kuvata linnunrata. Hommasin puhelimeeni oikein sovelluksen jolla pystyn katsomaan että missäs suunnassa se rata mahtaa olla. Jospa sitä jossain vaiheessa saisi napattua itselle tuota kuvausaikaa. 

Olimme viikonloppuna kummityttömme nimiäisissä ja saatiin pitää pikkuista sylissä. Mä jännitän aina noin pienen pitämistä sylissä koska ovat vielä niin hauraita. Tämäkin pikkuprinsessa on vasta 1kk ikäinen. En tosin kieltäydykään jos pikkuvauva nostetaan syliini. Ystäväni onneksi tietää tämän kaiken joten hänen lapsien kanssa on ollut mukava päästä harjottelemaan. Olin arvellut nimenkin melko oikein, ainoastaan yksi kirjain oli oma arviossani väärin, mutta kyllä prinsessa sai oikein kauniin nimen. Oli siinä itkussa pitelemistä kun häntä sylissäni pidin. Kun teimme lähtöä niin vanhempi kummipoika olisi halunnut tulla mukaani, eikä olisi millään halunnut päästää mua lähtemään. Muuttui takiaiseksi jalkaani kiinni. No täytyy tässä kevään aikana mennä käymään, että saadaan taas leikkiä. 
Valitsin päälleni lopulta sen kolmosvaihtoehdon vaikka mustien sukkiksien kanssa meninkin, eikä niistä kyllä haittakaan ollut koska muutkin vieraat näyttivät olevan mustissa sukkiksissa joten sulauduin hyvin porukkaan. Ja tuo oli muutenkin ihan nappi koska ei ollut liian juhlava mutta ei silti liian arkinenkaan. Ihonväristen sukkahousujen kanssa olisi kyllä ollut parempi mutta ensi kerralla sitten. Aamusti myös pähkäilin että minkä laukun ottaisin johon kamerani mahtuisi, mutta sitten lamppu syttyi pääni päälle että enhän minä mitään laukkua tarvitse vaan nappaan crossbodysta pitkän hihan ja kuljetan kameraa sen avulla.  

Ennen nimiäisiä kävimme tosiaan muualla Tampereella asioilla josta sitten kurvattiin auto Koskikeskukselle parkkiin ja käytiin Thai&Laos nimisessä ravintolassa syömässä, kiitoksia lukijoiden vinkkauksen. Siellä oli buffet jotka saatoimme maistella kaikista ruuista pienet määrät, erityisen kiinnostuneita olimme sushin maistelusta. Totesinkin instassa että sushi oli ihan jees, ei mitenkään pahaa mutta ei sitä kyllä lemppariksikaan voi kutsua. Maut olivat kyllä todella miellyttäviä joten olin positiivisella tavalla yllättynyt. Sitten meillä oli hetki aikaa, hyvin tiukka sellainen, joten kipaisin pikaisesti parit kahvipussit Koskilinnan Kahvikaupasta – toisen vein harjottelupaikalleni. Siitä kurvattiin vielä Lorellan kautta josta tarkoituksena olisi ollut ostaa ne ihonväriset sukkahousut, mutta eipäs siellä ollut tätä mun kokoa jäljellä joten aivan turha reissu. Pitää siis tilata netin kautta että olisi ne ihonvärisetkin tuolla kaapissa varalla. 

27 kommenttia

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Sushi on oikeastaan sellainen makuyhdistelmä, että se tarvitsee useamman testauskerran jotta makuun pääsee ns. kiinni.

    Sushi on herkkuani nykyään,mutta aloin oikeasti tykkäämään siitä ehkä vasta kolmannen tai neljännen syöntikerran jälkeen.

    Eli suosittelen vaan rohkeasti syömään sitä uudelleen 🙂 Vähän soijaa ja wasabia mukaan, niin maku pääsee vielä paremmin esiin.

    • Anonyymi

      Anonyymi

      No mä en ole ihan varma, onko tarpeellista suosia eksottisia ruokia ja ruoka-aineita, joita pitää roudata valtamerien yli, kun voisimme kehittää omaakin lähiruokakulttuuriamme ja arvostaa sitä enemmän. Mä vaan, kun tuntuu, että sushista ja monista muista kaukaisten maiden ruuista on tullut ikäänkuin joku must-juttu.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Eiköhän sitä uudelleen maistella, ei ainakaan eka kerta pelottanut karkuun. 😀 Wasabia tosin en tiedä uskallanko laittaa kun se kuulemma on todella tulista, enkä itse oikein pidä liian tulisesta. Se kyllä pelottaa mut karkuun. 😀

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Hei, eihän niitä susheja kaukomailta tuoda. Ihan tehdään Suomessa hyvistä raaka-aineista.

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Niinpä, kotimaisesta riisistä, wasabista, seesainsiemenistä, soijasta ja mitä näihin nyt on tapana laittaa. Lohi saattaapi olla suomessa kasvatettua.

    • Anonyymi

      Anonyymi

      Totta. Ei kannata syödä riisiä eikä mitään muutakaan ulkomailta tuotua. On vielä liian eksoottista….

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Olipa kiva kuulla Tampere-reissun kuulumisia. Oikein jo odotin uutisia. Ja nättinä olit juhlissa!😊 Kyllä mielenkiinnolla luen blogiasi.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiva että tykkäsit. Mietin kyllä että kerronko kun jonkn verran oli jo instassa ja facessa juttua, mutta päätin sittne laittaa kun ei kaikki noita paikkoja seuraa. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Tee valkoisesta puserosta villatakki, se onnistuu halkaisemalla ja kanttaamalla. Ykkösasusi kaipaa neuletta.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Ihan kiva idea, mutta en tiedä onnistuukohan ihan tuon tyyppisessä. Pitää selvittää. Moni noista asuista kaipaa neuletakkia, mutta ovat liikaa takin kanssa.

  • Elina

    Elina

    Ihonvärisiä saa myös Prismasta.:) Ainakin meillä päin on kokoja 52/54 asti, en muista oliko ne isoimmat vai siitäkin vielä enempi. Veikkaisin, että ovat edullisemmat kuin Lorellasta, koska nuo Prisman on niitä tavallisia perussukkiksia. Laadultaan ihan ok.

    Lindexillä on myös joistain sukkiksista 52/54 ja lähetin hiljattain palautetta, että voisivat ottaa myös pinkkeihin isompia kokoja valikoimaan. Pinkeissä isoin oli 48/50.

    Gudrun Sjödeniltä saa 2 kpl sukkiksia ostaessa hintaan 12 € / kpl ja värejä löytyy.:D Koot sukkiksissa ja leggingseissä 52/54 asti. Tosin siinä vaihtoehtona on vain nettitilaus tai visiitti Helsingin putiikkiin. Nyt kun olen etenkin yksiä oliivinvihreitä käyttänyt melko ahkerasti niin voin sanoa, että olen tosi tyytyväinen laatuun. Eivät ole vielä puhki mistään kohtaa, vaikka olen niitä pitänyt eniten viime syksystä asti (silloin kun olen sukkiksia ylipäänsä käyttänyt).

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kaikkia noita löytyy marketeistakin mutta mulle ne ei vaan mene. Jää haaruksista aina roikkuu. Nämä hyvät mitkä olen löytänyt ovat 3D-sukkikset, tai sellaiset. Joustavat kaikkeen suuntaan. Kun en voi ottaa kovin paljon isompaa kokoa pelkän haaruksen takia kun ovat sitten yleensä liian pitkät. On tämmönen vähän ongelmakroppa. Mut katsoin että netistä saa noita mun käyttämiä kolmessa eri värissä – musta, harmaa, ja ihonväriset.

    • Elina

      Elina

      Ok, siinä tapauksessa hyvä kun sulle on löytynyt sopivat.:) Jos olet tuosta joskus kirjoittanut niin anteeksi, on mennyt ohi silmien.;)

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Ei mitään, siitä on aikaa kun olen noista kirjottanut. Sen jälkeen oon testannut vaikka kuinka monet pluskokoset sukkikset, isoimmasta koosta. Niin ainoat jotka toimii niin on nämä: http://www.lorella.fi/sukkahousut/sukkahousut-50-den-vogue-p-50621.html

      En tiedä mitä se sitten meinaa, kun ei haarakiila istu kunnolla. Luultavasti liian pieniä. Suurimmassa koossa ne yleensä on sitten istuneet mutta ovat taas olleet liian pitkiä. Nää mun mustatkin on turhan pitkät ja niistä meneekin nykyisin pienempi koko.

      Mut kiva kun kirjottelit, niin kenties oli jollekin muulle vinkkiä. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Sinun kannattaisi opetella joku helppo nuttura, koska haluat pitää hiuksia välillä kiinni. Huomasin pienen ponnarisi, joka ei ollut kovin juhlava, joten voisit joskus vaikkapa googlailla kivoja nutturamalleja. Vähän lisähiuksiakin voi aina laittaa, niitä voit ostaa glitteristä tai kampaamoista (joissakin kampaamoissa tehdään oikeista hiuksista upeita lisäponnareita ihan tilaustyönä).

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Osaan mä sellaisen ponnarilla tehtävän nutturan tehdä, mutta en muunlaista. Olisi varmasti hyvä opetella. Tuonnekin olisin laittanut sille kivalle nutturalle jonka osaan mutta ei hiusten pituus vielä riittänyt.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Oliko tuossa nimiäisasussa irrotettava se bolero? Instan kuvassa mekko kun näyttää erilaiselta, siis siinä selfiessä ennen nimiäisiä.
    Miten ihmeessä pärjäät ilman laukkua? En minä vaan pärjäisi.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Ei ollut, se yläosa kuuluu mekkoon. Riippuu paljon tilanteesta, en mä aina ilman laukkua pärjää mutta tuolla tärkein oli kamera joten sen sain tuolla crossbodyhihnalla hauskasti otettua mukaan. 🙂

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Siis mitenkä sä kuorit perunat? Lautasen päällä kun kuorii, niin ei siitä kyllä tärkkelystä minnekkään lentele.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Ah, siinä se ero varmaan onkin että mä kuorin perunat ennen keittämistä. Ja ihan vaan peruna toisessa kädessä ja kuorija toisessa, silti siitä lentää höttöö rinnuksille. 😀

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Jos kaipaat sukkahousuille vaihtelua niin brittikaupasta: thebigtightscompany.co.uk saa sellaisia sukkahousuja, jotka ovat reidestä ja takamuksesta leveitä, mutta eivät kuitenkaan ole valuvan pitkiä. Ja toimitus Suomeen onnistuu hyvin! Ja näkyvät tekevän eri maiden bloggaajien kanssa yhteistyötä, pyydä kokeiluun ja testaa :). Monet isokokoiset kamppailevat näiden sukkahousuasioiden kanssa ja vaikka marketeista saa isoja kokoja, ovat ne vaan malliltaan aivan vääriä monesti.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *