14 kommenttia

  • Leena

    Leena

    Heips,
    Kivat kuulumiset. Itse en hirveesti seuraa sarjoja Netflixistä. Se mihin olen nyt hurahtanut on äänikirjat. Aluksi tuntui oudolta, kun joku toinen luki kirjaa, mutta pian siihen tottui.
    Kaikki mitä olen valinnut kuunneltavaksi, olen kuunnellut loppuun. Vaikka olis ollu vika valinta.
    Tuo terapiassa käynti on ihan ok juttu. Saat ajatuksia pois mielestä.
    Mutta eipä tässä tän kummempaa. Hyvää viikonloppua sinne.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, oon kans huomannut et äänikirjat on nostaneet suosiotaan. Pitäisi varmaan itsekin antaa niille mahdollisuus. 🙂 Terapia on aina hyvä juttu, selkeyttää ajatuksia yms.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    En ihmettele lainkaan, että äitisi inhoaa sua. Kyllä minäkin tuntisin myötähäpeää jos olisit tyttäreni.
    Sairaalloisen lihava, laiska, valehteleva, tyhjänpäiväistä blogia pitävä suursyömäri, joka kuluttaa aikaansa istumalla tietokoneen äärellä ja suoltaa suustaan täyttä paskaa somen täydeltä.
    Katso pipsa peiliin. Ja lopeta äitisi syyttely! Vanha ihminen ei tuollaista rääpimistä ole ansainnut. Ja sitä paitsi, tiedät itsekin ettei hän voi ns puolustautua Suomessa, koska ei somea käytä. Voisikin, niin kuultaisiin rehellinen selvitys, toinen puoli "totuudesta"!!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Tässä rakkaat lukijat surullinen esimerkki siitä, miten ihmisten oma pahoinvointi voi ilmetä aggressiivisena somekäyttäytymisenä. Kaikkea sitä bloggaajana saakin nähdä ja kuulla. Toivottavasti kommentoijalla on pian asiat paremmin ja tarve tällaisille ulostuloille loppuu.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      En oo lukenut, mut leffat kyllä katsonut. Pitäisi varmaan. Niin kävi Twilightin kanssakin, että olin katsonut muutamat elokuvat kunnes luin kirjasarjan. Kirjasarjat on siitä kivempia, että ne kertoo kokonaan kaiken.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Tsemppiä! Ikävä olla riidoissa kenenkään kanssa, mutta aina itse ei voi vaikuttaa näihin asioihin. Välillä on parempi sulkea elämästään sellaiset ihmiset pois, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Terapia on hyvä juttu, ja kiva että tuot sen esille, koska edelleen sitä saatetaan pitää negatiivisena. Hyvä mennä jo "etukäteen" ettei ongelmista tule liian isoja.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    En ole ollut oman isäni kanssa tekemisissä moneen vuoteen. Tiedän miltä susta tuntuu. Se on ihan kamalaa, mutta tietyssä pisteessä on vaan oma (mielen)terveys laitettava tärkeyslistalla ensimmäiseksi. Ei omilta vanhemmiltakaan tarvitse mitä tahansa sietää ja mä ainakin olen antanut kymmeniä uusia mahdollisuuksia, antanut anteeksi, katsonut läpi sormien, laskenut kymmeneen jne. Yhtäkkiä vaan jostain tuli täysin selkeä tunne, että Jaahas! Tämä on nyt tässä. Mun sietokyky loppui nyt.
    Alussa olin varma, että myös isä miettii asioita ja ehkä pyytäisi anteeksi. Sisarukseltani olen kuitenkin kuullut, että isästä on typerää märehtiä vanhoja sanomisia, loukkaamisia ja tekoja, eikä hän ymmärrä yhtään miksi "vihoittelen hänelle". Eli ilmeisesti turha odotella anteeksipyyntöä. Jatkan siis omaa elämääni nyt, kun olen päässyt asiasta vähän yli. Toivon kovasti tsemppiä sulle!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *