Köyliönjärvellä potkukelkkailemassa
Bongasin lehdestä jutun Köyliönjärven potkukelkkailusta ja ehdotin miehelle siellä käymistä, kun oli niin kaunis aurinkoinen päivä. Pienen tutkailun jälkeen päätettiinkin lähteä, joten pakattiin reppu täyteen ja laitettiin navigaattoriin osoitteeksi Pyhän Henrikintie 1042. Tuo osoite vei latorivistön luokse, jonne jätettiin auto ja lähdettiin käppäilemään rantaa kohden. Siinä hetki katseltiin ympärillemme ja mie kuuntelin kanssakelkkailijoiden iloista puheensorinaa ennenkuin lähdimme kiertämään jäärataa ympäri.
Miekin innostuin menemään kuin ”Jaffat tulloo” mummo konsanaan, mut myönnetään etten ole tuossa kelkkailussa mikään virtuoosi, vaan melkoisen kankea. Eteenpäin mentiin silti, vaikka vauhti olikin hissusempi, mutta onni on rakas puoliso joka pysyy vierellä tsemppaamassa. Mentiin siis tuolla yhdellä ja samalla kelkalla, välillä vaan vaihdellen ja olinpa muutamaan otteeseen tuossa istumassakin. Se vasta hauskaa olikin! Oon jostain syystä kadottanut mun ”kalastajanmyssyni”, mutta onneksi pään päälle kilahti valolamppu palamaan ja keksin laittaa huivin ”silleen vanhanaikaisesti” suojaamaan päätä, korvia ja kaulaa. Pakko hehkuttaa uudelleen, että tämä Ahkkan parkatakki on kyllä ehdottomasti paras kun pakkasta on enemmän ja siihen vielä kylmä pohjoinen tuuli. Ei tuu kylmä ei.
Tuolla oli todella paljon porukkaa liikenteessä – potkukelkalla, luiskellen, kävellen tai hiihtäen. Vähän tuli itsellekin fiilis, että luisteleminen olisi ollut kivaa, mutta en enää omista sellaisia, enkä tiedä mahtaisiko noiden nilkkojen takia luistimet jalkaan sopiakaan. Pakkanen paukkui siinä -11℃ eikä se ei tuntunut haittaavan ketään, mutta eihän se ihmekään ollut kun taivas oli pilveetön ja aurinko paistoi lämmittävästi. Keskellä järveä kun mentiin, niin siinä tuntui puhaltavan melkosen pureva tuuli.
Lopuksi hengähdettiin hetkinen, nautittiin kuumat kaakaot ja höpöteltiin fiiliksistä. Me tykättiin tästä kelkkailusta ja mietittiin miksei lähempänä ole tehty tällaista. Onko siinä se, ettei muualla ole yhtä tasaista jäänpintaa? Itse nappailin aikalailla kuvia, kun kokoajan näkyi jotain kiinnostavaa ja kaunista mikä piti tietenkin ikuistaa. Meiltä on tuonne Köyliönjärvelle sellaiset 50km matkaa, joten piti ottaa tästä reissusta ns. ilo irti.
Jos kiinnostaa mennä Köyliöön, Köyliönjärvelle potkukelkkailemaan, niin lähtöpisteitä ovat Pyhän Henrikintie 1042 tai Pispantien päässä oleva rannat. Molemmilta puolilta löytyy noita potkukelkkoja ja niitä saa vapaasti käyttää. Ja tuolta jäältä löytyy monen pituisia reittejä, joista lyhin taisi olla 2,5km ja se tuli kun meni suoraan toiselta lähtöpisteeltä toiseen.
[klik] Täältä löytyy lisää Infoa [klik]
20 kommenttia
Anja
Reipasta menoa, liikuntaa parhaimmillaan kun samalla in hauskaa ja kauniit maisemat ympärillä ♡ Tosi kuva idea että on potkureita käytettävissä, täälläpäin en ainakaan ole kuullut tuollaisesta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No todellakin! Tuo oli uusi tieto minullekin ja todella kiva että saa mennä vapaasti potkuttelemaan. Täällä voisi itsekin ottaa potkukelkan, mutta ei sillä kovin kauaksi pääsisi. 🙂
Anonyymi
Hauskalta retkipäivältä kuulostaa! Sadan kilometrin matka ihan vaan potkukelkkailemaan tuntuu kyllä pitkältä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se oli hauska päivä. 🙂 100km yhteensä on toki pitkä matka, mutta oli se sen arvoista. 🙂
Anonyymi
Itse olen monesti hiihtänyt ja luistellut Reposaaren Junnilan (leirikeskus) pienellä lammella jonne tehdään latuja ja luistinrata. Voiskin ottaa ens kerralla potkukelkan mukaan!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ai siellä on ollut tuollaista. Enpä ole aiemmin kiinnittänyt huomiota, vaikka aika usein tulee siitä ohi mentyä, kun merta käynyt ihastelemassa. Myös talviaikaan. 😀 Pitääpä käydä joku kerta kurkkaamassa ja siinä olisi kyllä ideaa myös potkukelkalle, tosin eipä se isommassa käytössä sopisi kun on pieni, mutta reposaarelaisille varmasti kiva ilahdus 🙂
Anonyymi
Kuinka nopeasti huomasit vaikutuksen kun aloit syömään hevosbiotiiniä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Muutamassa viikossa sen huomasi, siis kynsien ja partakarvojen kohdalla. 😀 Hiuksissa vähän myöhemmin. 🙂
Anonyymi
Okei, selvä. Kun aloitin eilen itse tuotteen käyttöä, niin mietin vain että kuinka nopeasti huomaa vaikutuksen 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Odota nyt ainakin kaksi viikkoa ja katso sitten. Ensimmäisenä sen huomaa mun mielestä kynsien nopeammasta kasvusta. 🙂
Anonyymi
Kiitti vinkistä! Lasten mummula on siellä lähellä, pitääkin ottaa tavoitteeksi vielä tänä talvena käydä!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Käykää ihmeessä, suosittelen!
Anonyymi
Hauskan näköistä! Vanhemmillani on kaksi kelkkaa, niitä tulee välillä käytettyä pihamaalla jos on liukasta. Harmittaa, kun tiet hiekoitetaan (mikä on toki hyvä juttu, ei siinä) aina niin äkkiä, ettei niillä voi kelkalla mennä. Eikä ole järvenjäätäkään, missä rällätä menemään 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, ei voi oikein siellä käyttää jos hiekoitetaan jne. Täällä voisi jonkin matkaa kyllä käyttää, että ehkä pitää harkita sen kelkan hommaamista. 😀 Mennä tukkaputkella ja huutaa että JAHVAT TULLOO 😀 😀 Maallahan tuo on just kiva. 🙂
Anonyymi
Sitä ollaan käyty sitten historiallisella paikalla Köyliönjärven jäällä. Täällä Lalli surmasi perimätiedon mukaan piispa Henrikin, mistä johtuen Köyliön monet paikat on ikuistettu Suomen historiankirjoitukseen. Ihan mielenkiintoinen paikka noin sunnuntaiurheilijallekin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, niin ollaan oltu. 🙂
Anonyymi
Menittekö siis sata kilometriä muutamassa tunnissa kelkoilla😀?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo! 😀 😀
Anonyymi
Vai oliko automatka 100km yhteensä? Jos yhdellä kelkalla kuljitte 100km niin eikös jalat ja koko vartalo ole tönkköna? Hurja suoritus!!!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Silleenhän tuolla tekstissä oli, että meiltä on kotoa tonne järvellä 50km eli yhteensä 100km. 🙂 Että ihan autolla tuonne mentiin ja tultiin pois. Potkukelkalla mentiin vain siellä järvellä. 😀