Keskiviikko
En ollutkaan hetkeen aikaan ladannut kännykältä noita kuvia koneelle kun heti löytyi kivoja. Tämänkin kuvan otosta on jo hetki aikaa kun katsoo että meri on noin hileessä. Yks mun lempikohtia joita tykkään kuvata. Löysin tuolta vielä kivan kohdan että sinne sitten kesällä nauttimaan auringosta jonkun hyvän kirjan kanssa. Vaikka kuvassa on pilvistä niin aurinko täällä kuitenkin on koko päivän paistanut. Joko muuten siellä alkaa olemaan kevättä rinnassa?
On tämäkin – mies ilmoittaa kovalla kiireellä että pitäs pestä hänen työhousut huomiseksi. Onneks on tuo kuivuri niin ei hätää kuivumisen kanssa. Mä inhoan kun jotain pitää tehdä kovalla kiireellä kun sillon menee kaikki aina pieleen.
Mä oon vihdoin alkanut ajattelemaan että tarttis vissiin muuttaa
Helsinkiin. Mulle tulee tuon tuosta sähköpostiin upeita mahdollisuuksia
ja tilaisuuksia, mutta kun asun täällä Porissa eikä töistä voi olla
silleen vain olla pois, niin menee paljon kivoja juttuja sivu suun.
Kävin pitkästä aikaa äidin luona (äiti ollut kipeänä enkä mä oo ollu halukas tulemaan kipeäksi) ja päätin kauniin päiväks kunniaksi ”korkata” kevään ensimmäisen jätskinkin. Valitsin tällä kertaa Eskimojätskin – olisin kyllä mieluummin halunnut mansikkaversion mutta kun ei ollut niin piti vaniljaversioon sitten tyytyä.
Siinä sitten kun lähdin kotiin ja olo oli melkoisen heikohko koska nälkä murahteli masussa – eikä pelkällä jätskillä ja banaanilla pitkälle pärjää. Onneks muistin että Cafe Steineristä saa maistuvia smoothieita joten eikun sinne!
Bussimatkan aikana jo siemailin Mango-Passion smoothietani ja olo helpottui nopeasti. Hintaa tuolla pienellä Coca-Cola mukillisella oli 3,90EUR joten ei ollenkaan pahanhintaista. Tuosta sitten innostuin kunnolla ja huomenna kun käyn kaupassa, niin aion ostella hedelmiä ja tekaista itse noita smoothieita.
Miehellä oli eilen vähän ongelmia sipsipussin kanssa. Meni siis katselemaan televisiota ja halusi siinä sitten herkutella juustonaksujen kanssa. Ei raukkaparka vaan ymmärtänyt että kissat
seuraa perässä. Varsinkin kun on kyse juustonaksuista. Noista tullut
kauheita kerjääjiä vaikkei olla opetettu moiseen tapaan. Yritä siinä nyt pitää pokka kun molemmat kissat änkee suuhun.
Oli ihanaa istuskella taas takkatulen ääressä ja vaan tuijottaa liekkejä. Antaa ajatuksen lähteä lentoon. Itse haaveilin tällä kertaa millaista se olisi asua isossa (siis järkevänkokoisessa mutta meille kuitenkin isossa) omakotitalossa. Saisi oman työhuoneen – jos talo kahdessa kerroksessa, niin ihan varmasti mut löytää sieltä ylhäältä.
30 kommenttia
Anonyymi
Toisen kautta ajateltuna: eikö olisi ollut mukavaa sairaalle äidillesi, että olisit piristänyt häntä kyläilemällä tai vaikka edes ruokaa ja flunssalääkkeitä viemällä. Itse työskentelen lasten kanssa, joiden noukat vuotaa vähän väliä ja kaikenmoista eritettä tulee päälleni yms, ja tattadaa: ihan hyvin mulle menee! Ehkä just siks, kun työskentelen "pöpömagneettien" kanssa, niin tuntuu erityisen oudolta, jos joku pelkää bakteereja noin paljon. Itse ainakin ilahtuisin, jos yksin asuvana ihmisenä saisin edes hetken seuraa ja hoivaa (JA RUOKAA!) ollessani kipeänä. Tällänen tilitys, mielenkiinnolla jään odottamaan vastakommenttiasi.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin se on erilaista kun sä oot tottunut työskentelemään nuhanenien kanssa ja saanut varmaan omanlaisen immuneetin sille. En mä siis pöpöjä pelkää, en vaan tietentahtoen niitä lähde hakemaankaan. Jos tiedän että joku on kipeä, niin en sinne silloin änkeä. 🙂 Ainakin noin voin omalta osaltani tehdä etten levittele pöpöjä ympäriinsä ja aiheuta jollekin toiselle sairaspoissaoloja. Äiti sai maratoonipuheluita tänä aikana kun oli kipeänä joten helpotti siihen yksinäisyyteen pikkuisen. Mitä tulee tuohon ruokaan, niin äiti ei mun ruokia syö kun teen niistä niin suolattomia. Äiti kun on tottunut syömään tosi suolaista ruokaa.
Anonyymi
Heh, suolaahan ei voi lisätä oman maun mukaan jälkikäteen 😉 Kävikö joku muu sitten kaupassa äitilles vai pitikö hänen tehdä ostokst itse kipeänä (ja levittää niitä kammottavia pöpöjä muille)?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No niimpä, mutta ei kuulemma ole sama asia – lisätä siis suolaa jälkikäteen. 🙂 Ja äidille käytiin kaupassa kyllä. 🙂
Anonyymi
No ihmiset on erilaisia. Itte olisin vaikka vähä p*skemmastaki ruuasta kiitollinen kipeänä, kuhan ei tartti ite alkaa kokkailla. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niinhän ne ovat. 🙂 Mun äitille ei oikein maistunut mikään kun oli pahimmillaan mut sitten kun a-kuuri alkoi vaikuttaa ni alkoi ruokakin maitata.
Anonyymi
Tänään on MouMoun promotoima "kommentoi kaikkia blogeja, joissa käyt" -päivä, joten päätin kommentoida. Luen blogiasi päivittäin ja se tuo minulle hyvää mieltä. Pidän siitä, miten kerrot arkisista asioista positiiviseen sävyyn ja innostut pienistäkin asioista. Olisit varmaan ihana ystävänä. Toivoisin, että joku sponsoroisi sinulle ulkomaanmatkan ja saisimme lukea sinun matkakertomuksiasi. Ne olisivat varmasti värikkäämpiä ja hauskempia, kuin useimmat blogienmatkakertomukset. Ehkä otan yhteyttä johonkin matkanjärjestäjään ja kysyn, jos haluaisivat näin mainostaa palvelujaan. Sopisiko se sinulle? Kaikkea hyvää sinulle elämääsi!
Maria s
Anonyymi
Oon samaa mieltä Maria S kanssa. Näet niin paljon positiivisia asioita omassa arkipäiväsissä jutuissa ja innostut niin älyttömästi pienistä iloista. Niin ois mahtava lukee sun kokemuksista jostain ei-arkipäiväsestä, eli nimenomaan just joku ulkomaanreissu. "Pipsan shoppailuviikonloppu lontoossa" -tyyliin =)
Anonyymi
Toivottavasti et pahastu, mutta otin lukijan ominaisuudessa muutamaan matkanjärjestäjään yhteyttä ja vinkkasin asiasta. En tiedä, ottavatko kuuleviin korviinsakaan, mutta aina sopii yrittää. Pahoittelut, jos tämä tuntui selkäsi takana toimimiselta, mutta tein asian omalla nimelläni niin, että kävi selväksi, että et tiedä tästä vinkkauksesta itse mitään.
Tätä kommenttia ei ole pakko julkaista, jos et halua.
Maria S
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä kans lähdin tohon Moumoun promoomaan juttuun mukaan. 🙂 Viel pitäs kattoo noi muut jotka ei jostain syystä millään listauksilla ole. Kauheesti kommentoitavaa! 🙂 Mut on se sen arvosta kun voi ilahduttaa toista 🙂
No kyllä sä saat mun puolesta Maria johonkin matkanjärjestäjään yhteyttä ottaa, en mä kiellä mutta enpä usko että kukaan mitään matkaa sponssaisi. Mut kiva silti kuulla että ajattelet noin. 🙂
Voisitko Maria laittaa mulle sähköpostia`?
Anonyymi
Ai että ulkomaanmatka pitäisi sponsoroida! Pipsahan ei ole innostunut ollenkaan matkailemaan ja varaa kyllä olisi eli rahasta ei matkat ole kiinni.
Anonyymi
Minäkin vähän ihmettelen, miksi joku haluaa taas tyrkätä Pipsaa ulkomaille. Vast'ikään Pipsa monisanaisesti kertoi lukijoille, ettei häntä kiinnosta ulkomaanmatkailu. Hänellä kyllä olisi varaa, mutta ei kun ei. Sitäpaitsi häntä ei huvita lähteä yksin ja isäntä ei voi pitää vapaata, jotta voisi tulla mukaan.
Jos minulla olisi suhteita, joilla voisin saada jonkin matkatoimiston sponsoroimaan matkoja, yrittäisin suunnata sponsoroinnin ihmisille, joilla ei ole varaa matkustaa. Jollekin niukkavaraiselle ihmiselle matka tuottaisi paljon enemmän iloa.
Älkääkä nyt taas ruvetko painostamaan Pipsaa maailmanmatkailuun. Antakaa hänen elää omaa värikästä elämäänsä niissä ympyröissä, jotka itse määrittää värikkääksi.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ja mikäs ongelma se on jos sponsoroitu matka tulisi? Ei ne matkan rahat ole kenenkään lukijan lompakosta pois. 🙂 Mutta tokihan siis itsekin antaisin mieluusti matkan jollekin vähäosaisemmalle mutta jos ajattelee markkinointinäkökulmasta niin siinä taas se matkatoimisto ei hyödy muuten kuin hyvällä mielellä. 🙂
Anonyymi
Eli jos matkatoimisto sponssaisi sinut, se hyötyisi siitä enemmän? Ai miten? Onko sinulla suurempi markkinointiarvo?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No on siinä mielessä jos ajatellaan niin ettei tällä vähäosaisella olisi blogia ja minulla taas olisi. Näinollen matkasta tulisi kuvia ja kerrontaa eli matkatoimisto hyötyisi siten. Luulin teidän jo ymmärtäneen tämän markkinointiajatuksen tässä?
Anonyymi
Vähäosaisellako ei sitten voi olla blogia?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No voi kai olla, harvemmin niitä vaan on vastaan tullut niin oon aatellut ettei sellaisia ole.
Anonyymi
Pipsa, miten määrittelet vähäosaisen?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tuo kysymys kannattaa osoittaa sille kuka sen ensimmäisenä sanoi. Selvittäkööt hän. Jos se ei auta, niin googleta vähäosainen. 🙂
Anonyymi
Itse uskon että vähäosaisemman/varattomamman henkilön sponssattu matka olisi jopa parempi mainos kuin bloggaajan. Varaton voisi tehdä jutun esim. facebookiin ja kun sitä ihmiset levittäisivät jakamalla niin mainos leviäisi tehokkaasti.
Anonyymi
Eiköhän tässä tapauksessa voitaisi olettaa, että vähäosainen on sellainen henkilö, jolla ei ole varaa matkustaa, vaikka haluja olisikin. Ehkä olisi selvempää sanoa vaikkapa pienituloinen, niin olisi kaikille selvää, miksi matkailu omilla euroilla ei onnistu.
Mutta sellainenhan tämä nykymaailma on: julkkiksille, ns. julkkiksille ja tiukasti julkkikseksi pyrkiville sponsoroidaan kaikenlaista, koska ajatellaan sen lisäävän myyntiä.
Anonyymi
No huh! Kaikki pitäisi jonkun kustantaa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No jos asiaa ajatellaan tältä kannalta niin ainahan joku kustantaa jotain. 🙂
Anonyymi
Häh! Eihän Pipsa ole pyytänyt mitään matkaa, vaan minä sitä ehdotin. Pipsahan on vaatimaton, eikä pyydä mitään. Minä lukijana haluaisin lukea matkasta, joten aloin laittaa tikkuja ristiin.
Jos jollekkin on vielä tänä päivänä epäselvää, niin blogeilla on mieletön markkina-arvo. Suosituimmat bloggaajat tienaavat sponsseillaan tuhansia euroja kuukaudessa (ei varmasti Pipsa kuitenkaan) ja mitä saavat mainostajat? -No tuhansia lukijoita mainoksilleen henkilön blogissa, johon lukijat luottavat ja johon voivat kenties samaistua. Matkanjärjestäjä hyötyisi mielestäni tästä enemmän, kuin yhden Lontoonmatkan verran.
Maria S
Anonyymi
Komppaan tätä, ei Pipsa ole täällä mitään ilmaisia matkoja pyytänyt mutta asia kaadetaan silti hänen niskaansa 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Anonyymi28.3.2014 7.39
Ei Pipsan niskaan mitään kaadeta, kunhan vaan ihmettelen suuria luuloja omasta markkinointiarvosta.
*Siirsin oikeaan kohtaan* -P
Anonyymi
Hullulta tuntuu, että ihminen joka ei halua matkustaa, olisi sellaiseen valmis heti, kun joku toinen sen kustantaa.
Anonyymi
Samaa mieltä! Ja jos ei ole minkäänlaista mielenkiintoa (tai hyvin vähän) saatikka intohimoa matkailuun, niin miksi ihmeessä joku firma sponsoroisi sellaisen?
Anonyymi
Minäpä nyt hiukan avaudun tästä matka-asiasta. Siis olen itse työssäkäyvä, kohtalaisen hyvin toimeentuleva nainen. En matkustele, en pidä siitä niin paljoa että maksaisin siitä. Mutta jos joku maksaisi matkani, niin tottakai lähtisin reissuun ja vielä ihan iloisin mielin. Oliskos Pipsalla kenties sama ajatus? Olisiko se mitenkään mahdollista? On montakin asiaa, joita en itse ostaisi, koska ne eivät ole niin mielenkiintoisia, mutta toki ottaisin jos ilmaiseksi saisin. Eikös tässä ole ihan sama asia. Tai esim. Pipsa ei tahdo heille liian suurta taloa ostaa, mutta luultavasti ottaisi vastaan jos ilmaiseksi saisi… Siinäpä sitä pohdittavaa 🙂
-Lilli-
Anonyymi
Eli nyt kannattaisi jonkun vinkata talotehtaille…