K%c3%a4vik%c3%b6+pahasti.jpeg
Blogi

Kävikö pahasti?

Oottekos te jo kuulleet Kävikö Pahasti -kampanjasta? No jos ette, niin nyt viimeistään kuulette. ^_^

Itse kuulin asiasta eilen ja päätinpä lähteä mukaan koska mielestäni ei ole ollenkaan hassumpi idea muistutella teille kanssaihmisille että välitetään toisistamme. Jos näemme että toinen kaatui, niin rohkeasti vain kysymään, että kävikö pahasti eikä vain kävellä kiireen vilkkaan poispäin. Jos joku on tielläsi, niin sanotaan kohteliaasti anteeksi, pääsisinkö tästä eikä mitään tuhahtelua kuten eräs tuttuni tekee.

Ei oo mitenkään nolostuttavaa auttaa toista. Voin taata, siitä tulee hyvälle mielelle.

Tässä omia, ihan arkisin tapoja välittää – edes pikkuisen.

* Tervehdin bussikuskia astuessani bussiin ja lähtiessäni muistan kiittää.
* Muistan tervehtiä kaupankassaa ja naapuria.
* Jos näen äidin vaunujen kanssa, tai jonkun monen kauppakassin kautta – autan avaamalla oven.

Olen myöskin yrittänyt piristää kanssaihmisten päivää hymyilemällä. Usein olen saanut hymyn takaisin. Välillä hieman hämmentyneen ilmeen – Suomessa (ja ainakin Porissa) tuo on melkoisen harvinainen juttu, että hymyillään tuikituntemattomille.

Itse autoin erään kerran bussissa vanhempaa naista joka ei ollut tietoinen että bussimatkan hinta oli noussut eikä kuski tietenkään päästänyt vanhalla hinnalla, niin menin ja tarjosin puuttuvaa summaa. Myönnän, tulin hyvälle mielelle ja hyvään mieleen jää koukkuun.

Nyt mä haastankin jokaisen siellä ruudun toisella puolella tekemään jotain hyvää toiselle. Avaa ovi, hymyile tai tervehdi. Jos näet jonkun maassa, pysähdy ja kysy: ”Kävikö pahasti?”.

(Kuva lainattu kampanjan FB-sivuilta)

4 kommenttia

  • J.B

    J.B

    Aina, kun kaadun(ja sitä sattuu paljon!) ensimmäinen asia, mitä teen, on se, että katson, että näkikö kukaan? 😀 Että muuten ihan hyviä vinkkejä, mutta jos näette minut mahallani kuralammikossa, niin käyttäytykää, kuin ette olisi huomanneetkaan! 😀

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Mulla on muuten sama juttu. Se on jotenkin nolostuttavaa mutta toisaalta jos oikein pahasti kävisi niin kyllä mä toivoisin että joku reagoisi. Kysyisi että tarviinko apua.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *