Blogista, kommentoinnista ja sen vaikeudesta + kaikesta muustakin
Heipä hei,
Ajattelin nyt tässä paneutua oikein kunnolla tähän blogin kommentointiin, sen vaikeuteen, ja varsinkin näihin mielipide-eroihin mitä meillä tuntuu olevan. Ja sitten räjähtää! Otetaan esimerkiksi vaikka pukeutumiseni ja mitä sillä yritän viestittää toisille ja miksi en kuuntele blogissa annettuja pukeutumisneuvoja. Enkä halua tällä syyllistää yhtään ketään, koska sanoisin että meissä kaikissa on syytä ja tavoissa korjattavaa. Etukäteen pahoittelut, sillä teksti tulee olemaan innolla ja nopeasti kirjoitettu joten tämä saattaa sisältää virheitä. Jos jotain jää kirjoittamatta, niin toivottavasti se tulee kommenttilaatikon puolella esiin.
Pukeutumisella viestittäminen ja lukijan valinta
Olin ensin tuohon pukeutumisella viestittämiseen etten mä mitään sen ihmeemmin viestittele, en ainakaan tiedostaen pukeudu. Sitten tajusinkin että toisaalta taas taidan viestittääkin ja mietein sitä hetken aikaa että mitähän mä sillä sitten viestitän – pukeudun itseäni varten, mistä itse pidän enkä pelkää jos joku ongelmakohta itsessäni näkyy, esimerkkinä vaikkapa nuo paljon puhuttavat polveni. Minä tiedän etteivät ne ole maailman kauniit, mutta en ole ajatellut mitä joku muu polvistani ajattelee, koska ne on mun polveni – tuolla kadulla jos joku näkee mun kauheat polvet, se on vain hetken juttu. Blogissa tietty ne piirtyy väkisinkin verkkokalvolle mutta toisaalta se on lukijan päätettävissä mitä hän lukee, Jos mun polvet ällöttää ja kammoksuttaa, niin kukaan ei niitä polvia pakota katsomaankaan. Ja sanon tämän mahdollisimman nätisti, koska näin se vain on. En itsekään lue blogeja jotka aiheuttavat mussa negatiivia tunteita tai joku siellä ällöttää.
No ne mielipiteet ja blogiin kommentointi
Mielipiteitä on niin paljon kuin meitäkin on ja me jokainen tykätään omista jutuista. Niissä ei ole väärää eikä oikeaa. Itsekin pidän mielipiteistä ja ylipäätä vuorovaikutuksesta mutta myönnän että olen melko varpasillani tämän blogin kommentoinnin suhteen koska saan niin paljon kuraa niskaani, etten aina osaa erottaa terävän kritiikin ja ilkimys-negatiivisen kommentin välillä. Paitsi että voi ja tämä on joillakin oikein se tarkoitus. Sitten on tietysti myös heitä, jotka eivät vain voi sanoa asiaansa nätisti, eivät voi edes yrittää, mutta silloin pitää myös hyväksyä se bloggaajan tiukka vastaus. Itselläni on vielä paljon opittavaa, mutta olen oppinut sen ettei vastausta kannata aloittaa No -tyylisesti koska se kuulostaa tylyltä vaikka ei olisi tarkoitus. Mitä tulee mielipiteisiin, niin saan usein syyt niskoilleni kun en kuuntele mielipiteitä ja vinkkejä vaikka johonkin asuun. Otetaan esimerkkinä nämä harmaat joggersit. Monien mielipide oli että kyseisen housut ovat liian pienet minulle ja oma mielipiteeni oli että housut tuntuvat päällä mukavilta, eikä kiristä mistään suunnasta. Sain laidasta laitaan palautetta, myös hyvin ikävää jossa asia käännettiin heti niin etten läskinä vain suostu myöntämään että housut olivat pienet. Ja siinä sitten sorruin itse vääntämään toisen kanssa, mutta mä sentään huomasin että voin tuossa kohtaa itse muuttaa vastaustyyliäni. Mä oon aina tykännyt keskustella, uskokaa tai älkää, mutta ihan eri mieltä olevan kanssa on ollut hyvinkin rattoisaa keskustella, kun se ei ole mennyt siihen että vain minun mielipiteeni on ainoa oikea eli kuunnellaan molemmat mitä toisilla on sanottavaa mutta ei yritetäkään kääntää toisen kantaa.
Sitten olen myös olemassa se valitettavasti lukijaryhmä jolle mikään ei ole hyvin. Valitettavasti. On jopa sellaista tapahtunut missä olen kokeillut tähän ryhmään kuuluvan lukijan ehdotusta, kun se oma mieltymykseni ei ollut hyvä. Ja mitä tapahtui – tämä samainen lukija torppasi myös oman ehdotuksensa ”aivan kamalaksi”. Siksi olenkin ottanut blogiin tulevat mielipiteet ja neuvotkin hyvin varauksella, koska voihan se olla ettei niitä ole annettu auttamismielessä vaan että saa taas sanoa ettei jokin ole hyvin.
Miksi sä et ota neuvoja vastaan?
T’ämä on vähän kakspiippuinen asia. Mä kyllä otan neuvoja vastaan, kuuntelen niitä mutta se toteutus tuleekin sitten omalla ajallaan. Tiedän että moni neuvon antaja toivoo että alkaisin samantien tekemään kuten on neuvottu mutta omalla kohdallani se ei vain toimi niin. Kaikkihan varmasti tietää että olen farkkuvastainen, niitä vaan ei saada mun päälleni. Sitten joku lukija ehdotti (kauan, kauan aikaa sitten) että olenko kokeillut farkkulegginssejä ja minähän olin heti että joo ei kiitos. Vinkkaus kuitenkin jäi mieleeni ja joskus myöhemmin tilasin tällaiset joita nykyään ihan käytänkin. Nyt pitää muistuttaa ettei kukaan ihan oikeastikaan loukkaantuisi jos en jotain neuvoa ala tekemään jne. Mä vain itse olen tällainen että kokeilen neuvoja sitä mikään kun se itselleni sopii. Jotkut neuvot jäävät mieleen, jotkut eivät.
Ongelman ratkaisuko?
Ongelmanahan on siis tämä, kun emme näe toistemme äänenpainoja, kasvojen ilmeitä tai muitakaan eleitä. Asioita voidaan vahingossakin ymmärtää väärin joten itse ehdotankin jokaista meitä kiinnittämään enemmän huomiota siis kirjoitettuun tekstiin ja sen ”äänensävyyn”. Mitäpäs jos kaikki nyt luvattaisi näin, ihan lukunautinnon takia, että kerromme mielipiteemme emmekä suutu jos joku toinen on kanssasi eri mieltä? Olisi mukavaa keskustella enemmänkin kanssanne tuolla kommenttien puolella mutta se tuntuu olevan jotenkin mahdotonta kun olemme kaikki niskavillat pystyssä, niin minä kuin jotkut teistä lukijoistakin. Voitasko me tulla toimeen?
PEACE !
119 kommenttia
Anonyymi
Kiitos sisällöttömästä mielipidekirjoituksesta. Voisitko nyt vastata siihen ensimmäiseen itse kirjoittamaasi kohtaan: pukeutumisella viestittäminen?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ole hyvä. Viestitän sillä sitä, että pukeudun itseäni varten, enkä häpeä (rehevää) vartaloani. 🙂 Mitään muuta ei tule mieleen.
Anonyymi
Kuvittelen, että viestität pukeutumisellasi sitä seikkaa, että myös XL-nainen voi pukeutua värikkäästi ja kiloja häpeilemättä. Käydä julkisella uimarannalla/uimahallissa uimassa vaikkapa bikineissä välittämättä nyt esim. isosta vatsasta, rinnoista tai ylipäätään reilummasta koostaan.
Toisaalta etkö pukeudu myös muita varten halutessasi kannustaa toisia XL-naisia pukeutumaan omien mieltymystensä mukaan (vaikkapa minihameeseen)? Eikö sinulla ole ollut tämä aspekti myös mukana vai olenko väärässä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No totta, nyt kun sen sanoit. 🙂 Eikä vain lihaviin vaan kaikille. 🙂
Anonyymi
Etkö Pipsa koe viestiväsi pukeutumisellasi lainkaan asioita kuten sitä, että olet kiinnostunut vaatteista ja muodista jollain tavalla?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
En ihan sillä tavalla koe, koska en ole muodista sillä tavalla kiinnostunut että seuraisi muodin kulkua. Toki vaatteista olen kiinnostunut. Enemmän ajattelisin tällaisessa tapauksessa että on kiinnostunut vaatteista/muodista, esim. jotain kunnon muotibloggaajaa. Itse en ole muotibloggaaja, enemmänkin oman tyylini bloggaaja.
Anonyymi
Luonnollisesti 19.46 ja Pipsan 20.01 kommentit pukeutumisella viestittämisestä koskevat vapaa-ajan pukeutumista. Työpukeutuminen puolestaan on vaativampaa, koska työntekijä on työpaikkansa käyntikortti, jolloin huoliteltu ulkonäkö ja pukeutuminen ovat tärkeitä.
Myös työpaikoissa, joissa on käytössä työasu, on huoliteltu olemus erittäin tärkeä, koska se viestittää hyvin paljon henkilöstä. Ihmisen, joka pystyy huolehtimaan itsestään, oletetaan pystyvän huolehtimaan myös työtehtäviensä hoitamisesta.
Tosin työpaikat erovat hyvin paljon toisistaan. Asu ja olemus, joka sopii mainostoimistoon ei välttämättä sovellu pankkitoimihenkilölle tai sairaalaan.
Nykyään myös työhaastatteluun oikea pukeutumminen on plussaa. Kyseessä on viime kädessä kokonaisuus, olemus, eleet, asu, hiukset jne. Monet eivät valitettavasti kiinnitä tähän seikkaan riittävästi huomiota.
Pukeutuminen on vahva viesti, jolla voi sanattomasti kertoa paljon!
Anonyymi
Pipsa kiltti, olen myös sitä mieltä että kirjoitit melko mielipiteettömän mielipidekirjoituksen. Minusta tuntuu ettet täysin sisäistä tätä vaatteilla viestittämistä. Nopein tapa selittää sitä on bändipaidat. Festareilla saman bändin paitaan pukeutuneet tietävät tästä pukeutumisen "koodista" että tuossa on samanhenkinen tyyppi. Paidan valintaan on ollut joku syy, on haluttu sanoa jotain. Toinen helppo tapa selittää pukeutumisella viestittämistä on työasut ja uniformut. Esim. poliisin näkeminen herättää ihmisissä tiettyjä ajatuksia ja poliisin tuntee yleensä sinisestä haalarista. Papin tuntee mustasta paidasta ja valkoisesta pantakauluksesta. Kaupassa erotat myyjän asiakkaasta pukeutumisen perusteella. Pukeutumisella viestitetään myös aatteita, luontoihmiset pukeutuu yleensä maanläheisiin väreihin ja gootit mustaan. Nopeasti nyt tulee yksi bändi mieleen, kuvissa 2 henkilöä viestittää selvästi rockhenkisyydestä ja yksi on selvästi punkkari. Huomioi myös kengät (ja hiukset). http://kaislatuuli.blogspot.fi/2015/09/varietee83-fotosessiot.html
Ok Pipsa, sinä haluat viestittää ihmisille että isokokoinen voi pukeutua värikkäästi ja kiloja häpeilemättä. Nyt päästiinkin sitten taas tämän ikuisuuskysymyksen lähteille, mutta toivon sinun pohtivan tätä asiaa vielä siitä näkökulmasta että voisiko viestisi mennä paremmin perille mikäli kaikki osaset ulkoasussasi viestisivät siitä, että tyyli on harkittu? (kampaus, kulmat, edes pienenpieni ehostus…?)
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Varmasti pointti menisi paremmin perille jos ehostaisin mutta tässä taas mennään siihen, että mua ei kiinnosta se ehostaminen sillä tavalla. Ja jotenkin sen pakottaminen ei tunnu hyvältä.
Unknown
Pidin kirjoituksestasi, pidän asenteestasi -on huippua, kun hyväksyt itsesi etkä häpeile. Siksi tämä blogi on minulle tärkeä. Ja minusta sinä olet tyylisi asiantuntija, sinä vinkkaat -jos haluat.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, mukava kuulla että pidät. 🙂
Anonyymi
Niin pitää pukeutua, mikä itselle tuntuu hyvältä. Kaikki ei tykkää kaikista, eikä pidäkään. Mutta tärkeintä on pukeutua sellaisiin vaatteisiin, jotka tuntuu omilta. Mummoni sanoi joskus eläissään, että ensisijaisesti vaatteiden pitää olla puhtaat ja ehjät, sitten vasta tulee kaikki muu. Jos tekee mieli tänään laittaa helmat hulmuamaan, niin siitä vaan. Jos huomenna housut, niin sillä mennään. Olet hyvä sellaisena kuin olet. Pääasia, että itse viihdyt vaatteissasi. PS: Kiitos blogistasi, löysin sen vasta hiljattain, T: toinen porilainen nainen
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näin se on ja itsekin ymmärrän ja toivon että muutkin ymmärtää, ettei kaikki tykkää kaikesta. Mä tykkään joggereistani, joku toinen ei mutta ei siitä silti pitäisi isoa riitaakaan tulla. Mummosi on muuten sanonut hyvin. 🙂 Ja tervetuloa seuraamaan blogia jos päätät jäädä. 🙂
Anonyymi
Ärsyttää kun et voi olla rehellinen ja sanoa vaikka tuosta farkkujutusta ettei ne mahdu päälle tai tuo parkatakkikin,ensin intit ettei oo su juttus,mutta kun paino vähän putos ja suurin koko takista mahtuikin päälle,heti ostit semmoisen.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tuo taas on ikävää olettaa heti valehtelijaksi. Oletko edes ajatellut että puhuisin totta? Etten käydä farkkuja koska en niistä pidä. Olen aikoinaan kokeillut Zizzin isoimpia farkkuja ja ne ovat menneet päälleni, mutta kun ei tykkää niin ei tykkää. Lisäksi Ellokselta ja Yoursilta löytyy farkkuja isoissa kokoskaaloissa (olivatkohan kokoon 64 asti).
Parkatakista todellakin intin koska mulla oli takista olettamuksia, että ovat rapisevia kansitakin tyylisiä mitä myydään vain urheiluliikkeissä. Siksi yllätyinkin positiivisesti kun löysin HM:ltä sen khakin värisen parkatakin. Kyllä minäkin vanha jääräpää mieleni muutan kun pääsen kokeilemaan että on niitä muitakin. 🙂
Anonyymi
Oletko Pipsa itse ajatellut, että jos et itse olisi kommenteissasi ihan niin ehdoton tyyliin "ei, ei, ei, ei oo mun juttu" "kun ei tykkää niin ei tykkää", koska nimenomaan näin tiukkojen kannanottojen jälkeen ne nopeat mielenmuutokset hämmentää lukijoita.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Olen ajatellut, mutta olen myös ajatellut että kyllähän te lukijatkin sen tiedätte koska olen mielestäni ainakin kertonut että saatan aluksi olla ei ei ei. Toki farkkuihin olen aina ei ei ei, mutta vaikka se parkatakki on hyvä esimerkki. 🙂 Miten sitten ehdotat että että tekisin? En kuitenkaan halua sanoa että kyllä, tottakai jos tiedän etten varmasti jostain pidä. Olen toki nykyisin yrittän sanoa että jos jotain voin ajatella, niin sanon ehkä. 🙂
Anonyymi
Mun mielestä voisit vastata "ei kiitos", "ehkä" tai jos innostut, niin sitten pidemmin. 😊 Ja jos se henkilö rupee inttämään tai kyselemään lisää, niin jätä vaan vastaamatta jatkokysymyksiin tai koko jatkoviestit julkasematta, se ois ihan oikein noille. 😄 Eihän niille oo (yleensä) koskaan sun vastaukset kelvannut joten miksi edes vaivautua perustelemaan tai vastaamaan sen enempiä. 😊
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos tarkennuksesta, kuulostaa hyvältä. 🙂 Pakko silti sanoa, että olen joskus noinkin sanonut ja saanut siitä kiukut niskaan mutta yritetään itse sitten olla viilipyttynä sellaisessa tilanteessa.
Anonyymi
Mä haluaisin saada näiltä kettuilevilta anonyymeiltä joskus vastauksen näihin:
– miksi luette blogia, koska ette siitä tai Pipsasta pidä?
– jos teille tulee tuntemattomat ihmiset sanomaan, että luovu noista vaatteistasi/pukeudu näin/laita hiuksesi näin tms. niin teettekö käskyn mukaan?
Pipsa, sun blogi on IHANA, se on erilainen, ei sitä samaa tusinakamaa, jota on netti pullollaan! Tykkään niin paljon sun aitoudesta ja siitä, että olet juuri sellainen kuin olet! Jokaisella meillä on oikeus näyttää siltä miltä ITSE haluamme, kenelläkään ei ole oikeutta puuttua toisen ulkonäköön tai sitä arvostella! Jos sä muuttaisit itseäsi kommenttejen takia, se kertoisi vaan huonosta itsetunnosta etkä olisi enää oma itsesi.
Sun iloisuus ja positiivisuus saa aina hyvälle tuulelle! Jatka samalla tyylillä!!! <3
Hyvää naistenpäivää!! 😊
Anonyymi
– jos me/minä en tykkää Pipsan pukeutumisesta tai minua harmittaa, kun Pipsa pukeutuu liian pieniin/epäsopiviin vaatteisiin, vaikka oikeankokoisissa olisi ihan kivan näköinen, niin ei se tarkoita sitä etteikö blogista tai Pipsasta pitäisi.
– on ihan eri asia kommentoida kadulla ventovieraan asua kuin julkisesti nimenomaan vaatteita esittelevän henkilön asua
Anonyymi
Eikä se ole mitään kettuilua, jos toteaa jonkun asun olevan epäsopiva tai liian pieni. Toki onhan täällä niitä puhtaasti kettuileviakin kommentteja.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos kommentistasi ja kiva kuulla että olet pitänyt. Hyvää naistenpäivää myös sinulle (ja muillekin naisille) <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se on vähän miten sen asian ilmaisee että joku asia on epäsopiva. Uskoisin silti tietäväni milloin jokin vaate on liian pieni. Mutta tämäkin on sitä, että miten tällaisiin kommentteihin vastaa, vastaako mitään? Koska uskokaa tai älkää, saan vittuilua siitäkin jos jätän vastaamatta.
Anonyymi
Niin, tarkoitinkin nyt heitä, jotka vaan kettuilee joka kerta ihan vaan huvikseen kaikesta. Eli en pelkästään mielipide-juttuja, vaan myös muuta ilkeilyä, esim. joka pikku juttuun tarttumista ja siitä pään aukomista jne.
Se ei ole mitenkään eri asia laukoa niitä mielipiteitä muillekkin tuntemattomille: jos Pipsa ei ole mielipiteitä pyytänyt, kuten ei se kaduntallaajakaan, niin onko niitä pakko antaa? Siis oikeasti pakko, vai voisiko olla hiljaa toisten ulkonäköön liittyvistä asioista, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa? Ja onhan näitä kadulla huomauttelijoitakin olemassa, kaipa hekin kokee sen ihan oikeutetuksi…
Jos Pipsa esittelee vaatteen, josta HÄN pitää, joka HÄNTÄ miellyttää, joka HÄNEN mielestään tuntuu sopivan kokoiselta, niin miten hänen pitäisi reagoida kommentteihin, joissa sanotaan, että liian pieni jne.?
Pipsa saa ihan oikeasti törkeitä kommentteja, silkkaa v*ttuilua osakseen, joten voisitteko "mielipide-anot" edes joskus miettiä, että hänellä on jo tarpeeksi kestämistä ilman niitä teidän omasta mielestänne ihan asiallisia huomautteluja, vai onko ne vaan pakko päästä sanomaan välittämättä yhtään, #koskamävoin?
-ap
Anonyymi
Sovitaanko Pipsa niin, että kerrot meille kun joggereihin tulee saumoihin pieniä reikiä tai muuten menee puhki? H&M:n käyttämistä materiaaleista osa on laadukkaita, osa ei. Halvan ja nopeasti tehdyn vaatteen tuntee siitä, että kaavoittaessa on leikattu miten sattuu (vinoon), saumat kiertää tai puuvillatrikoo on ohutta lörppää. Eli jos joggerit on perusH&M:ää niin saattaa kulua venyessä nopeastikin puhki. Mulla on käytössä tyttären housut, jotka on lastenosastolta. Mulla on vararengasta vyötäröllä… Housujen malli on kuitenkin sellainen, että pystyn itseni niihin ahtamaan, pesussa housut palaa alkuperäiseen muotoonsa ja kun sitten itseni taas niihin ahdan, hetken sattuu mahaan ja sitten kangas taas venyy. Päivän käytön jälkeen housuista kyllä näkee venytyksen. Tiedän itse hyvin ettei housut ole täysin mulle sopivat, mutta nyt ei oikein muita housuja ole ollut. Vaate voi siis olla pieni vaikka meneekin päälle.
Oletko ommellut vaatteita tms ja saanut sitä kautta tietoa kuosittelemisesta, materiaaleista ja siitä, miten eri materiaalit laskeutuu ja asettuu?
Katsopa kuvista miten vaatteidesi saumat asettuu. Joku mekko sinulla oli selvästi sellainen, että saumat kiertyi väärään asentoon eli mekko oli väärää kokoa. Saattoi olla se maapallomekko. Sitten sinulla on ollut neuletakkeja, jotka kainaloiden alta lähtee selvästi kaartamaan selkäpuolelle eikä normaalisti eteen. Tämä johtuu vaatteen pingottumisesta yläselästä päällesi. Hihojen alta sitten taas kangas haluaa palata normaalimpaan asentoon eli kiertyy taakse. Kiinnitä huomioita tällaisiin asioihin, jookos? Ehkä sinulle voisi olla hyötyä siitä, että ottaisit valokuvia asuista itseäsi varten ja tutkailisit pieniä asioita asuissa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Sovitaan vaan näin, yritän ainakin siis muistaa asian. 🙂 En tosin muista että mulla olisi yhdessäkään vaatteessa mennyt noin, paitsi housuissa haarasauma mutta siinäkin kestää nykyisin aika kauan ennenkuin on mennyt.
Kiitos myös noista vinkeistä, yritän kiinnittää noihin huomiota.
Anonyymi
Sinun kirjoituksesi sai ajattelemaan sitä,tarviiko kommenttia kirjoittaa kärkkäästi että viesti menee perille.Minulla itselläni on tapana olla aika näsäviisas ja kettuileva,vaikken sitä edes itse aina huomaa.Jälkikäteen saatan katsoa että juu,kyllähän tuo aika naljailevalta kuulostaa.
Johtuu osittain varmaan siitäkin että netissä unohtaa ne rajat miten toiselle(vieraallakin ihmiselle) voi ja saa kommunikoida.
Myönnetään,on helppo alkaa kettuilemaan anonyyminä.En silti ymmärrä sitä miten tosissaan jotkut kommentoijat ottavat sinun mollaamisesi.Sama mitä sanot tai teet,niin se on väärin.Luulen,että näiden ihmisten kanssa on ihan turha yrittääkään vängätä,et voi voittaa.Toivoisin että jättäisit kaikista sekopäisimmät ja loukkaavimmat kommentit julkaisematta,niin sinun ei tarvitsisi edes miettiä mitä niihin tulisi vastata.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva kuulla että teksti sai ajattelemaan, sitä tuli myös itse tehtyä. 🙂 Jo koulussa tuli mietittyä muutamilla oppitunneilla kun tuli aiheeseen sopivia, että voisinko itse muuttua. Esimerkkinä tuo No sanan käyttäminen. 🙂
Niin, netissä varmaan unohtaa nuo rajat koska ei näe toista. Samalla ei kuule juurikaan niitä omia äänenpainojaan. Nämä olisi hyvä ihan jokaisen huomioida, minunkin. 🙂
Olen huomannut saman asian, tiettyjen kommentoijien kanssa ei voi yrittää keskustella koska he ovat päättäneet kuten ovat. Ja se olisi loputonta vääntämistä. Pitäisi itse oppia tässä vain lopettamaan jos toinen ei.
Ja loukkaavimmat kommentit olen jättänyt julkaisematta. Se vain harmittaa ja olen tästä joskus jo sanonutkin, että kun kommentti saattaa olla todella asiallinen, eri mieltä olevaksi siis, mutta sitten sinne kommentin loppuun on pitänyt kirjoittaa jotain todella loukkaavaa jonka takia sitten joudun jättämään hyväksymättä. Enkä ymmärrä miksi se kesken kaiken muuttuu, se kommentin äänensävy.
Laura
Ei voi Pipsa oikeasti muuta kun hattua nostaa, että jaksat vastailla niin asiallisesti noihin 'rakentavaksi kritiikiksi' naamioituihin nillityskommentteihin. Pakko kyllä pohtia, että mikä ihmisillä on omassa elämässä niin pahasti pielessä, että jaksetaan pakkomielteisesti antaa 'neuvoja' periaatteessa tuntemattomalle ihmiselle (vaikka blogin kautta kirjoittajaan tietysti jonkin verran tutustuukin). Viihdyttäviähän nämä kommentit tavallaan ovat, vaikka harmittaa tietysti, että joudut kestämään, kun jotkut purkavat pahaa oloaan tänne. Anyway, oikeasti halusin kuitenkin sanoa, että kiitos huipusta blogista! Ollaan ihan erilaisissa elämäntilanteissa, mutta jotenkin tämä on niin positiivinen ja elämänmakuinen blogi, että olen jäänyt matkaan mukaan 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos kommentista ja kiva kuulla että olet tykännyt.
Tietyissä kommenteissa on tullut selväksi että tekevät tätä vain kiusatakseen, ei kertoakseen oikeasti jotain rakentavaa palautetta jne. Neuvoissa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, jos sen osaa jättää siihen. Itsekin pitää miettiä että miten sitä pitäisi vastata jos joku taas kertoo että pitäisi laittautua ollakseen … "parempi". Kenties ne pitäisi vain sivuuttaa koska varmasit monille on tullut selväksi ettei varsinkaan meikkaaminen kiinnosta. Hiuksia laitan nykyisin sillon tällöin, kun lukija neuvoi ohjeeseen miten suoristusraudan kanssa voi hiuksia laittaa. 🙂
Anonyymi
Nyt oli kyllä niin disinformatiivinen mielipidekirjoitus että jäin miettimään mietitkö näitä asioita edes?
Sanot kirjoittavasi muotiblogia, tägäät postaukset fashion-plussamuoti-clothinghaul jne tägien alle. Etkö todellakaan koe viestittäväsi pukeutumisellasi mitään? Miksi samalla kuitenkin koet muotibloggaavasi? Mikä on muotibloggauksen ja asukuvien pointti, jos niillä ei viestitä mitään, niihin ei toivo kuin aloittajan mielipiteen mukaisia kommentteja ja kaikki vähänkään rönsyilevä keskustelu stopataan? Jos pukeudut omaksi iloksesi ja otat asukuvat omaksi iloksesi, niin miksi siinä tapauksessa laitat ne julkisena nettiin? Palvelemaan jotain sanomaa ja tarkoitusta, mutta mitä? Se on sinulta vielä hukassa.
Joggerikommentointi näytti käyneen kiivaana siksi, että on eri asia mahtuuko vaate päälle ja onko puristamatta kuin että se olisi vaatteen suunnitelleen siunnittelijan vision mukainen. Ethän osta yöpaitaakaan sillä perusteella että se mahtui venyttäen päälle pintaa pitkin, koska sen tarkoitus on olla löysä ja liehuva. Tai jos ostat maton olohuoneeseen niin tuskin ostat 30×50 kokoista minimattoa sinne, vaikka se lattialla pysyykin ja mahtuu siihen huoneeseen. Jos ymmärrät yhtäläisyyden.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei, en ole sanonut kirjoittavani muotiblogia, vaan lifestyle johon kuuluu oma tyylini. Muoti tägejä pitää laittaa jos blogissa on vaatekuvia. Ja kyllähän mä pukeutumisella jotain viestitän, siitä oli enemmän tuolla ylemmässä kommentissa. Hyvä kysymys, että miksi laitan asukuvat nettiin, niin innostaakseni muita että näin kauniita vaatteita löytyy. 🙂 Mutta voihan se kyllä hukassakin olla kuten ehdotit mutta kenties se vielä löytyy. 🙂
Ymmärrän yhtäläisyyden näissä, mutta sanon silti edelleen ettei ne joggerit venyneet päälläni juuri yhtään. Eivät kiristäneet, tai puristaneet. Ainoa oli että ovat lahkeista liian pitkät, mutta senkin saa korjattua. 🙂
Anonyymi
Ei tarvinnut venyä tai kiristää, kun housun malliin kuuluu se että sinne housunlahkeen ja jalan väliin jää tyhjää tilaa, jotta tulee liikkuva ja lököttävä efekti. Sitä sulla ei jää joten housu ei ole silloin sellainen miksi sen on suunnittelija suunnitellut. Toki voit pitää housuja ihonmyötäisinäkin, mutta koeta ymmärtää mistä syystä ihmiset kommentoivat niitä liian pieniksi. Ei siksi että ne olisivat absoluuttisesti liian pienet, vaan mallin tarkoitusta silmälläpitäen liian pienet omassa väljyystyypissään.
Anonyymi
Nyt on ihan pakko kysyä sinulta Pipsa onko harmaat joggerit eniten kommentoitu vaatteesi? Vai onko ketohousut vielä ykkösenä vai jokin muu vaate tai asu 🙂
Anonyymi
Mutta olethan sinä muotibloggaaja, sinulla on tuolla About me- sivulla maininta muodista kirjoittamisesta ja Lifien sivulla sinun naamasi on näkynyt kategorian "muoti" alla. Ja myös Lifien blogiesittelyssä näkyy että kirjoitustesi aiheet on enimmäkseen kategorioista "muoti" ja "oma elämä". Ehkä tuota asiaa kannattaisi alkaa selvittää Lifienkin kanssa, et voi olla muotibloggaaja olematta muotibloggaaja. Totesit itse ettet seuraa muodin kulkua. Sana "muoti" viittaa kylläkin juuri ajankohtaisesti suosittuun tyyliin, joten et voi sanoa kirjoittavasi muodista jos et seuraa trendejä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Muoti Ehkä olisi parempi että alkaisit käyttää termiä plussakoon pukeutuminen. Minua ainakin johtaa jotenkin harhaan tuo kun kerrot kirjoittavasi muodista mutta usein asukokonaisuudet ei ole sen hetken trendien mukaisia. Oikeasti joskus vähän herättää ihmetystä kun vertaan sinun asukokonaisuuksia muotiblogeihin, ehkä tämä on herättänyt jossain muussakin lukijassa hämmennystä. Ehdotan, että teet nyt itsellesikin selväksi mikä blogisi aihepiiri ja tarkoitus on ja jos et kirjoita vaatteista jotka on ajankohtaisesti in, alkaisit käyttää termiä "pukeutuminen".
Anonyymi
Sanot Pipsa tuossa ylempänä että muoti-tägejä pitää laittaa jos on vaatekuvia. Miksi pitää? Kuka määrää? Jos et muutenkaan tuntemattomien neuvoista perusta niin miksi tuollainen sääntö on se, jota haluat noudattaa. Jos sääntö taas tulee portaalisopimuksesta niin sitten ehkä tosiaan voisit määritellä blogisi joksikin muuksi kuin muotiblogiksi?
Niistä surullisenkuuluisista joggareista sen verran, että ulkopuolisin silmin katsottuna ne näyttää sulle liian pieniltä ja luulen että yksi syy siihen on väri. Tummina samat housut olisivat menneet varmaan ilman kommenttivyöryä kategoriaan ok ja mielestäni sopineet paremmin sekä paitaan että takkiin. Vaalea trikoo ei ole isolle ihmiselle ihonmyötäisenä paras valinta ja tämän olen oppinut ihan peiliin katsomalla. Kun selvästi tykkäät shoppailla niin kokeile joskus samaa vaatetta eri väreissä ja ota vaikka kuva jotta voit verrata.
On kiva että olet sinut muhkuroidesi kanssa, mutta jos voit valita paremmalta ja huonommalta näyttävät muhkurat niin miksi valitsisit huonommat?
Suski
Anonyymi
Voi elämän kevät, voisitteko arvoisat kanssa-anonyymit lopettaa niistä housuista jankuttamisen?? "Housu ei ole sellainen miksi suunnittelija on sen suunnitellut"…!! Ei ole todellista, kyseessä on _H&M:stä ostetut collegehousut_!!! Pipsa, käy ostamassa Tokmannilta jotkut pöksyt ja esittele ne… Katsotaan millaista pöyristystä ja besserwisseröintiä se aiheuttaisi! 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Nyt on myönnettävä etten enää tiedä mikä bloggaaja olen. En laske itseäni muotibloggaajaksi, sanan siinä merkityksessä vaikka täällä vaatekuvia enimmäkseen onkin.
Lifiessa pitää postaus kategorioida muodiksi jos siinä puhuu vaatteita tai kuvat ovat vaatteisiin/muotiin/tyyliin suuntautuvat. Mä olisn varmaan käyttänyt paremminkin sanaa tyyli. Enemmän siis miellän itseni lifestyle bloggaajaksi koska kirjoitan melko paljosta.
Anonyymi
Nimim. Suski: se, että on oikeasti sinut muhkuroidensa kanssa tarkoittaa, että niissä ei omaan silmään ole vikaa. Näin ollen miten kukaan sinut itsensä kanssa oleva tajuaa peittää itsestään jonkun osan, kun ei itse siinä osassa sitä vikaa omaan silmään ole? Pipsankin pitäisi pukeutua kokovartalosäkkiin, jos kommentoijien mielipiteitä tottelisi.
Erittäin harmillista on se, että on niin paljon ihmisiä, jotka eivät ole sinut muiden ihmisten ulkonäön kanssa ja heillä on pakottava tarve sanoa mielipiteensä ääneen. Tällasessa maailmassako pitäisi kasvattaa tyttö-lapsi aikuiseksi, hyvän itsetunnon omaavaksi ihmiseksi… surettaa ihan tosissaan.
Anonyymi
Ano 18:45: me ollaan selvästi eri mieltä siitä mitä muhkuroiden kanssa sinut oleminen merkitsee. Jos luet mitä kirjoitin niin en puhunut mitään kokovartalosäkistä enkä käskenyt kenenkään pukeutua sellaiseen. Sen sijaan sanoin että ne pieneltä näyttävät housut voisivat näyttää paremmilta eri värisinä. En verhoa omaakaan kroppaani säkkiin mutta en myöskään korosta sitä niin että se näyttää huonommalta kuin se on.
En tiedä mistä tyttölapsesta puhut. Mikäli omastasi niin sinun tehtäväsi on auttaa häntä pärjäämään maailmassa joka ei aina ole pelkkää pinkkiä hattaraa ja yksisarvisia vaan myös niitä tyyppejä, jotka saattavat sanoa hyvinkin pahasti. Toivottavasti onnistut siinä.
Suski
Anonyymi
Suski, mikä sun ongelma on? Ei ollut tarkotus noin tunteisiin mennä.
"On kiva että olet sinut muhkuroidesi kanssa, mutta jos voit valita paremmalta ja huonommalta näyttävät muhkurat niin miksi valitsisit huonommat?"
Selitätkö, mitä sitten hait tällä lauseella?
Kerrotko, missä kohtaa väitin sinun puhuneen kokovartalosäkistä? Jos olet kommentointia lukenut yhtään pidempään, niin olet ehkä huomannut, kuinka Pipsaa on arvosteltu lähes kaikesta – tähän viittasin tuolla kommentilla.
Ja kyllä, omasta tyttärestäni puhuin. Kiitos, että valistit mua, tähän asti toki eleltiinkin hattarassa! Sulla ei taida lapsia olla, kun et tossa(kaan) kohtaa ymmärtänyt mun pointtia.
-sama ano
Anonyymi
Hei Pipsa! Sinä voit,saat ja oikeastaan olet hieman velvollinenkin huolehtimaan blogisi ilmapiiristä. Ilmapiiri muodostuu siitä, millaista kommentointia hyväksyt blogiisi. Ja tämä ei tarkoita sitä, että vain ihkuttelijat saisi kommenttonsa läpi. Meistä lukijoista kaikki kyllä osaa erottaa, milloin sinulle halutaan ilkeillä. Oikeasti kukaan ei vahingossa ilkeile. Ota käyttöön tiukempi kontrolli kommentoinnin hyväksymisessä. On todella ikävää välistä lukea niitä ja välillä jopa surettaa että kiva blogi muuttuu taistelukentäksi jossa jo lukijatkin alkavat hyökätä toisiaan vastaan. Eli kyllä bloggaaja on mielestäni vastuussa tästä ilmapiiriasiasta suhteessa lukijoihinsa.
Välillä tuntuu että ihmisillä ei ole enää mitään alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Some pullistelee valtoimenaan kaikenlaista ja välillä tuntuu että tästä kaikesta valittamisesta tulee syöpä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tämä on totta, että mun pitää pitää huoli blogin ilmapiiristä koska haluan sen olevan kannustava. Mutta en tarkoita että kaikkien kommenttien pitäisi olla ihkuttamista. Kyllä niitä eriäviäkin mielipiteitä saa sanoa, olen vain toivonut että siihen äänensävyyn kiinnitettäisi huomiota koska olemme netissä. Taistelukentällä ei tykkää kukaan olla, paitsi jotka nimenomaan sitä halajavat. Joskus toki teen virhearvioita että onko kommentti asiallinen eriävä vaiko kiusaava eriävä.
Anonyymi
Anna enemmän mahdollisuuksia itsellesi, älä ole niin ehdoton.
Hankaloitat lähinnä omaa elämääsi, jos olet heti kaikkea vastaan vain omien luulojesi takia. On paljon kivoja/elämää helpottavia/hauskoja juttuja, joille kannattaa antaa mahdollisuus ilman, että heti sanot ettet tykkää siitä.
Ja niitä lukijoiden ehdottamiin juttuihin liittyen esimerkiksi yksi asia:
– mene kerran kosmetologille, nypitytä kulmakarvat ja värjää ne, värjää samalla ripset. Hinta ei ole kallis. Voit sen jälkeen katsoa peilistä ja miettiä tykkäätkö asiasta vai et. Tässä on se hyvä puoli, että jos tykkäät niin hyvä ja jos et tykkää, niin väri kuluu itsestään pois ja uutta ei tarvitse käydä laittamassa. Itse värjäytän kulmat esimerkiksi ennen kesää, jotta pääsen meikkaamisessa helpommalla.
Älä kiellä heti, eihän tiedä vaikka tykkäisitkin asiasta.
Antaa lukijalle ehkä lapsellisen vaikutelman kun kokeilematta tiedät ettet tykkää jostain asiasta. Lapsillekin opetetaan uusien ruokien syöminen antamalla niitä usein maistettavaksi. Suositushan taitaa olla kymmenen kertaa. Vasta tämän jälkeen saa sanoa ettei tykkää ruuasta.
Itse olen aikuisiällä opetellut tykkäämään erilaisista merenelävistä. En voinut ennen sanoa tykkäänkö simpukoista tai ravuista tai sushista,kun en ollut niitä maistanut. Sushista aloin tykkäämään kunnolla vasta useamman syömisen jälkeen. Sama juttu suolakurkun ja oliivien kanssa, kummastakaan ei tullut herkkuani, mutta opin pitämään mausta ainakin sen verran, etten nypi niitä pois ruuasta.
Eli anna mahdollisuuksia. Vaikka sanoisitkin olevasi itsepäinen tällaisissa, se ei ole positiivinen kuvaus itsestäsi. Eikä ole syy sille, miksi "voit" kieltäytyä heti kaikesta ehdotetusta.
Ei se vaikuta minun elämääni jos hankaloitat ehdoin tahdoin omaasi, mutta se ehkä tietyllä tapaa harmittaa, kun kokeilematta kieltäydyt kaikesta.
Anonyymi
Ilmeisesti olet uudehko lukija, kun et ole tietoinen, että Pipsa on käynyt kosmetologilla ja kulmien laitossa useammankin kerran (eikä ole varmasti kaikista edes kirjoittanut tänne). Ja tämä vain esimerkkinä asioista, joita Pipsalle ehdotellaan oletuksella että ei ole kokeiltu vaikka olisikin jo.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos vinkistä, yritetään antaa itselle mahdollisuuksia kiinnostuksen mukaan. Kulmia olen käynyt siistimässä aina sillon tällöin, mutta ei niitä yleensä edes huomata koska niihin ei juuri tehdä muuta kuin siistiminen. Myös itsekseni yritän niitä jotenkin siistiä. Ja tuosta kulmien värjäyksestä olen saanut kosmetologilta suosituksen etten värjäisi koska mulla on kuulemma hyvä luonnollinen väri.
Anonyymi
Etkö voisi poistaa anonyymien kommentointi mahdollisuutta? Vain rekisteröityneet voisivat kommentoida? Ilkeät kommentit jäisi näin pois ihan varmasti.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Voisin ja olen tätä kokeillutkin, mutta ei se vienyt ilkeitä kommentteja pois. Ja toisaalta myös, saan paljon hyviä anonyymikommentteja joten en haluaisi että kivat kärsisivät muutaman ikävän takia. Enemmän ajattelen että ehkä hyväksynnän pitäisi olla vain tiukempi.
Anonyymi
Pukeutumisvinkkejä voi julkaista eikä niihin tartte jokaiseen kommentoida erikseen. Toteutuu tai ei. Ja hyi yök polvet tai muut kropan osaa päivittelevät jätät tietty julkaisematta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kuulostaa sopivalta. 🙂
Anonyymi
Postauksessa sanot että pukeudut itseäsi varten,kommenteissa sanot toisin.Et oo tainnut ajatella loppuun asti.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä vain, näin teen. 🙂
Anonyymi
Mikset voi vastata tähän jonka jo aiemmin laitoin, etkä edes julkaise? Että; mikset poista anonyymien mahdollisuutta kirjoittaa? Vain rekisteröityneet lukijat voisivat osallistua. Jäisi varmasti paljon pahaa tekstiä pois.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Vastasin tähän juuri ylempänä. 🙂
Anonyymi
Mä itse olen ihminen, joka ärsyyntyy aika lailla, jos mua tullaan neuvomaan kysymättä ja pyytämättä. Mun luonteella ei osata ottaa niitä neuvoja vastaan kiitollisena ja hyvillään, kun mua näin tässä nyt neuvotaan parantamaan jotain tapaani tehdä asioita, vaan mun mielestä se on ihan mega ärsyttävää. Ihmettelen, miten jaksat edes noinkin hyvin ts. hirveän hyvin kestää sitä täällä hermostumatta, Piia.
En silti osaa pitää omaa kritiikin sietämättömyyttäni mitenkään heikkoutena tai paheena, koska se kohdistuu vain asioihin, jotka ei kuulu muille vähääkään. Jos saan palautetta jostain käytöksestäni tai töistäni, asia on aivan toinen ja ilman muuta haluan kuunnella ja keskustella sellaisista asioista ja ottaa opikseni.
Minusta monet ihmiset eivät ymmärrä tätä eroa ollenkaan. On asioita, joihin voi puuttua ja asioita joihin ei pidä puuttua. Toisen ihmisen ulkonäkö tai henkilökohtainen tapa elää ja toimia omassa yksityselämässään on asioita, joihin hienotunteinen ihmisen ei pidä puuttua missään tapauksessa, ja jos jotkut voivat, he ovat aivan vain henkilön lähimmät ihmiset yksityisessä luottamuksellisessa keskustelussa, ei todellakaan mitkään puolitutut tai kuten täällä, blogin lukijat, julkisesti, kaikkien edessä ja suorastaan kuulustelutyyliin. En ymmärrä, eivätkö jotkut ihmiset ollenkaan huomaa, miten painostavat ja tunkeutuvat yksityisalueelle ilman yhtään tajua siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei.
Se on musta täällä blogin kommenttipuolella tosi raskasta, että aletaan joka asiasta vääntää niin kauheasti. Just se kunnioituksen puute on minusta usein aika pöyristyttävää, eikä me edes tiedetä kaikkia Piian mainitsemia julkaisemattomia viestejä, joissa asiat sanotaan varmaan vielä suoremmin ja ikävämmin. Aika kamalaa ajatella, että aika monet aikuiset ihmiset eivät tajua laittaa itselleen ja käytökselleen mitään rajoja.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tämä on muuten totta, itse tosin en ärsyynnyt neuvojen antamisesta vaan lähinnä siitä sitten jos neuvojen antaja jatkaa neuvonsa jatkuttamista vaikka itse olisi tehnyt asiallisesti selväksi ettei kaipaa. Varmaan rauhan takia olisi parempi todeta että ehkä. 🙂 Tosin kun mietin, niin en ole kertaakaan pahastnut ystäväni tai perheeni neuvoista, että kenties se on se tapa miten asia esitetään.
Ja saan tosiaan paljon sellaisia kommentteja jotka eivät päädy blogiin. Nämä mitä blogiin pääsee, eivät ole pahimpia.
Anonyymi
Sä oot aika paljon järjestänyt "niitä mikä sopii mulle parhaiten" vaate-esittelyjä joten ehkä jotkut meistä luulevat sun kaipaavan aina neuvoja siihen että näyttääkö hyvältä vai pahalta. Pistä kommentointi vaan silloin päälle kun on tälläisestä kysymys niin ei tarvitse lukea kaikista "päivän asu" kuvista kritiikkiä? Se olisi yksi mahdollisuus. Tai sitten vain jätät tosiaan julkaisematta kaiken mikä ärsyttää, sull on siihen täys oikeus. Itse oon ainakin sun kautta oppinut miten vaatteilla voi muuttua ja muuttaa lookiaan. Ja se tulee osin monista mielipiteistä koska aina ei itse hokaa yksityiskohtia. Älä päästä kommentoimaan niitä jotka ovat ilkeitä. Eikä sun tarvitse sitäkään selitellä ettet julkaise… opimmepa pitkällä aikavälillä mitä et halua kuulla. Mukavia päiviä elämääsi 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, näissä olen kysynyt ja siihen saa jokainen vastata – toki edelleen toitotan sitä asiallista linjaa vaikka ihan kamalakin asu olisi. Ja näin mä olen ajatellutkin, että kysyn sitten mielipidettä ja neuvoja kun niitä itse kaipaan ja että kaikki sen sitten ymmärtäisi kun nimenomaan kysyn. Mullahan oli aiemmin kaikissa asupostauksissa kysymys mutta sitten lopetin sen ja kysyin vain kun sitä halusin kuulla. 🙂
Anonyymi
Olen seurannut blogiasi muutaman kuukauden ajan ja jokusen kerran kommentoinutkin. Myönnän,että löysin blogisi erään keskustelupalstan kautta ("baby") ja ihmettelin,että mikä se sellainen blogi voi olla, joka herättää ihmisissä noin voimakkaita tunteita. Mielestäni voisit vieläkin rankemmalla kädellä sensuroida kommentteja, pisteet sinulle paksunahkaisuudesta. Usein tuntuu,että kun joku kommentoi ilkeilevään sävyyn, niin samaan ketjuun liittyy useita samanmielisiä huutelijoita. Heille terveiset:tehkää itse paremmin,rohkeasti omalla nimellä ja naamalla 🙂
Olipas sekava sepustus näin keskellä yötä, mutta tämän oli tarkoitus olla tsemppiviesti sinulle.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos tsemppiviestistä. 🙂
Toisaalta se on aika hauskakin että blogi herättää ihmisissä tunteita. Itse vain toivoisin että täällä voitaisiin keskustella niistä tunteista huolimatta asialliseen sävyyn. Luultavasti joudun olemaan tiukempi kommenttien moderoinnissa.
Anonyymi
Etkö voisi vain ottaa anonyymina kommentoinnin mahdollisuutta pois käytöstä? Luulen, että silloin suurin osa ikävästä kommentoinnista jäisi pois. Itsekin kyllä kommentoin nyt anonyymina, koska en muista google-tilini salasanaa, mutta jos anonyymimahdollisuutta ei olisi ja oikeasti ja aidosti haluaisin jotain juttuasi kommentoida ja kokisin, että kommenttini myös olisi jotenkin hyödyllinen, niin kyllä sen salasanani kaivaisin esiin.
Ihanan aurinkoista kevättä sinulle! Ja tsemppiä harjoitteluun. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Voisin ja olen näin joskus kokeillutkin, mutta ei se hyödytä. Ei ainakaan silloin auttanut mitään. Kenties yritän olla tiukempi vain tuon hyväksynnän suhteen.
Anonyymi
pakko se on todeta, että lueskelen itse silloin tällöin tätä blogia ja kyllä, välillä kun katsoo esim. asupostauksia niin tulee mieleen että "ei, ei noin". Tai vaikka ruokapäiväkirjaa luettuani että eikös tätä tai tuota voisi varioida esim. tavalla y tai x. mutta ei helkutti ihan oikeasti, tässä (tai täällä) sen näkee, että joillekin ei vain kelpaa MIKÄÄN. siis ei yhtään mikään. ihan sama miten kirjoitat niin sieltä etsitään väenvängällä pienimmätkin virheet mistä voi vetää palkokasvit sieraimiin.
kyllä, voin myöntää että vähän on tullut sellainen olo että olet ns. vastarannan kiiski asiassa jos toisessa, mutta se, millaista ruodintaa olen blogistasi lukenut niin.. voi vitjake että (aikuiset) ihmiset voi olla uskomattomia 😀 joissakin kommenteissa on hyviä vinkkejä ja neuvoja ja niistä kannattaa ottaa korvan taakse idiksiä, jotkut taas tuntuu haluavan lähettää keinolla millä hyvänsä terveiset perseestä. tsemppiä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin, tässähän on myös tämä makuasia. Meillä jokaisella se on eri mutta jotenkin tämä pakkaa unohtumaan. Ja tuo on muuten kans totta, että muutama kommentoija tulee tänne vain ärsyyntyäkseen. Kaikki on aina väärin mitä stiten teenkin. Tämä tosin ei ole itseäni ärsyttänyt vaan lähinnä hymyilyttänyt kun tajusin ettei mikään vaan kelpaa. 🙂
Jep, olen vastarannan kiiski mutta puolustukseksi sanon että olen tästä aika ajoin blogissa sanonut. Ettei se tulisi kovin yllätyksenä tai että sitä ajateltaisi että olen vaikea. Vaikka semmonen mä oon, vaikea, koska mun pitää saada miettiä just jotain neuvoja kaikessa rauhassa. Joskus tietty kun on sopiva mielentila, niin saatan ottaa neuvot paremmin vastaankin. 🙂
@follower 678463525789921
Pahoittelut, en ole lukenut edellisiä kommentteja, mutta minusta ratkaisu tuntuu selvältä (voin toki olla väärässä).
Blogissasi on kommenttien hyväksyntä käytössä, minusta Sinulla on valta ja vastuu siitä, millaisia kommentteja hyväksyt esille.
Täällä on välillä julkaistuna tosi tökeröitä kommentteja ja minusta turhaan. Tuoko "kohukeskustelu" lisää klikkejä ja sen vuoksi vai miksi, en ymmärrä. Sitten taas uskon, että monet "neuvot" on ihan vilpittömiä, se vaan, että josset niitä kaipaa tai tuntuu kiusalliselta, niin jättää julkaisematta. Simppeliä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näinhän se on mutta olen yrittänyt olla just kivampi ja päästänyt niitä vähän tiukemminkin kirjoitettuja läpi kun olen ollut epävarma tarkoitusperistä. Ja sitten on vielä se että miten me kukin koemme tietyt viestit, se mikä on sulle tosi tökerö, saattaa olla ettei minulle olisi. Näissä on vielä opettelemista, mulla siis.
Ei ne kohukeskustelut tuo juurikaan enempää klikkejä, mutta enemmän keskustelua kyllä. Ja yleensä tämmöisillä on ollut vaikutusta.
Jotkut neuvot ovat varmasti vilpittömiä, myönnän mutta en vain aina välttämättä huomaa sitä milloin se on vilpitön ja millon ei.
Mä luulen että oon liian ystävällinen, pitäisi olla tiukempi.
@follower 678463525789921
Juu, samaa mieltä! Tiukkaa linjaa vaan, niin siivoutuu boxi. Tämähän on Sinun blogi ja saat olla subjektiivinen, mikä on sopiva ja ei sopiva –kommentti ja ilman selityksiä. Uskon, että muutkin bloggaajat ovat? Musta Hanna G nousi hienosti esille, että hän ei enää siedä mitä vaan. Miksi pitäisikään? Kenenkään.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Totta! Itselläni ei ole vain hermot pitäneet sitten niitä kommentteja mitä tulee kun jätän jotain julkaisematta. Mutta toisaalta, onhan heilläkin se keskustelusivusto jonne voivat mennä keskustelemaan niistä mitkä ei blogiin pääse. 🙂 Mä muuten kans luin Hanna G:n jutun. Ja aika monilla bloggaajilla on hyväksyntä päälle, en ees taida tietää yhtäkään bloggaajaa jolla ei olisi hyväksyntää. Sitä ei vaan voi pitää avoimena.
Anonyymi
Sillä saat pidettyä blogin siistinä ja mukavana, mutta joudut kuitenkin ITSE lukemaan ne ikävät kommentit, jotka eivät blogiin päädy. Sulla pitäisi olla joku esilukija, joka suodattaisi törkykommentit puolestasi 🙂
Ei mutta oikeasti – on ikävää, että ylipäätään joudut lukemaan loukkaavia tekstejä, päätyivät ne tänne tai ei. Harmittaa puolestasi :/
Anonyymi
Pieni oikaisu, nyt on pakko sanoa että vauva-palstalla ei keskustella vain niistä asioista jotka ei tänne pääse. Siellä mietitään välillä ihan rakentavastikin sinuun liittyviä asioita. Pohditaan yhdessä sellaisia asioita joista sinä et suostu keskustelemaan kun olet toisinaan nin herkillä. Ehkä sinulle sitten vinkataan vain niistä paskimmista kommenteista siellä. Eilisestä asti on aika paljon pohdittu tätä suhtautumistasi kommentointiin ja mun mielestä ihan hyvässä hengessä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mulla on kommenttien oikolukijoitakin. En vain ole hetkeen käyttänyt. Ehkä pitäisi.
Ahaa. En tosiaan itse seuraa keskustelua vauvalla mutta jos siellä todellakin on hyvässä hengessä pystytty keskustelemaan niin kyllä blogiinkin voi tulla juttelemaan. Kun nyt on keskusteltu täällä näistä asioista. Kenties saadaan rauha.
Anonyymi
Kukaan ei usko, ettetkö seuraisi Vauvan keskustelua, koska todella usein reagoit blogissasi käynnissä olevaan keskusteluun. Ihmiset kokevat sinun valehtelevan tässä asiassa ja se saa aikaan kiusaamista. Ehdotat, että
– et vakuuttelisi, ettet lue vauvaa
– et reagoisi blogissa siihen keskusteleen.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Saan kuvankaappauksia, viestejä joten tiedän niiden perusteella jotakin mitä siellä kirjoitetaan. Ja niiden perusteella yleensä kirjoitan. Oon joskus alussa käynyt tuolla vauvalla lukemassa mutta en enää moniin vuosiin. Mutta ehkä sitten en vakuuttele jos se auttaa. Silti harmittavaa että ajatellaan valehtelevan.
Anonyymi
Minä taas en ymmärrä minkä takia lukijoiden edes pitäisi neuvoa sinua. Eihän kukaan pidä blogia siksi, että muut pääsevät arvostelemaan ja ohjaamaan bloggaajaa omasta mielestä parempaan suuntaan. Joten mikä oikeus lukijoilla on arvostella? Esim. joku ehdottaa ruokareseptiä ja sitten suuttuu, kun sinua ei kiinnosta kokeilla sitä. Todella lapsellista suuttua tuollaisesta. Neuvovatko nämä ihmiset myös muita tuntemattomia ihmisiä elämässään ja sitten suuttuvat kun nämä eivät toimi neuvojan mielen mukaan? En vain käsitä tätä ilmiötä. Ja vaikka itse kysyisit neuvoa, niin sinulla on yhä oikeus valita mitä neuvoa noudatat tai noudatatko niistä mitään. Minusta tuntuu että tässä on pohjalla se, että ihmiset nauttivat kun pääsevät ikäänkuin määräilemään toista, se vain naamioidaan neuvoksi. Mikään muu ei tunnu selittävän sitä, miksi neuvoista kieltäytymisestä suututaan niin kovin. Jos ne olisivat viattomia ja hyväntahtoisia neuvoja, niin eihän suuttumiselle olisi mitään syytä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tätä juurikin tarkoitan, mutta silloin se ei voi olla kovin mukavilla tarkotuksperillä jos suuttuu. Neuvot eivät ole pahasta vaan juurikin se kun nämä jotkut neuvonantajat pakkaavat sitten loukkaantumaan kun mä en sitten tee juuri kuten he ehdottavat. Pitäisikö mun sanoa kiitos vinkistä, että ehkä kokeilen vaikka tiedän ettei kyseinen neuvo kiinnosta. TOki voihan mieli vaihtua mutta sen menen sen hetken mielen mukaan. Jotenkin hankalaa alkaa miettimään näitä asioita niin pitkälle.
Anonyymi
Itse ajauduin blogin pariin ruokapäikkyjen aikaan ja siitä asti seurannut. Nostan hattua Pipsalle, joka uskaltaa olla oma itsensä, ajottaisesta negatiivisestä kritiikistä huolimatta. Itsekin toivoisin samanlaista rohkeutta. Mukavaa päivää. T. Katjuska
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos hatunnostosta. 🙂
Anonyymi
Ajatella jos blogisi pimenisi vaikka viikoksi, mikä myrsky ja huhumylly syntyisikään av-palstalla! Jos minä olisin sinä, olisin ehkä hieman otettu siitä intensiteetistä, jolla yleisö Värikästä Elämää seuraa. Blogisi saattaa olla koko maan kohutuin, jokaisella on siitä jonkinlainen mielipide.
Toivotaan että jokainen paneutuisi omiin kurraaviin saumoihinsa ja liian tiukkoihin lahkeisiinsa ennenkuin alkaa toisille suutaan soittamaan.
Kommenttien perusteella maamme on täynnä Täydellisiä Naisia täydellisen yhteensopivissa ja -kokoisissa laatuvaatteissaan.
Ps Sulla on kaunis hymy.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mulla on pieni muistikuva että tällainen olisi tapahtunut mutta en ole täysin varma. Mutta niin, kenties mun pitäisi olla vähän otettu että niin moni seuraa – oli ne syyt seuraamiselle mitkä vaan. 🙂
Anonyymi
Coco Chanell on sanonut että Jumala teki virheen kun loi naiselle polvet. Siitäkin huolimatta suosikkini asukuvistasi on ollut se missä sulla on shortsit ja kädet taskussa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ah, tiedän mitä tarkoitat! Se on aika kiva kuva. Kesää odotellessa 😉
Anonyymi
Mun mielestä se on ihan inhimillistä, että oot "varpaillas". Mikä mua sitten puolestaan naurattaa, on nämä anonyymit, jotka ottavat nokkiinsa niin pahasti, että sun pitäis pyytää heiltä jopa anteeksi. Koen asian naurettavaksi siksi, että he esiintyvät täysin nimettöminä/naamattomina ja kitisevät milloin mistäkin (se, että joku kommentoi esim. sun polvia on täysin pelkkää ilkeilyä, eikä selittämällä muuksi muutu), mutta sitten pitäis ihan oikein anteeksi pyytää, kun Sinä heitä muka niin loukkasit kun vastasit kärkkäästi takaisin. Nuo tyypit ei olis päivääkään sun aseamssa, , ei p ä i v ä ä k ä ä n.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Valitettavasti blogin takia joutuu nykyisin olemaan varpaillaan, enkä tarkoita ihan aina tätä blogin puolella varpaillaan olemista vaan ihan tuolla irl. Olen saanut kaikenlaisia kommentteja, ettei se mene enää edes ilkeilyn puolelle. Mut josko tämä saisi vähän miettimään.
Anonyymi
Pari ajatusta tuli mieleen:
1. Kannattaa muistaa, että on kokonaan eri asia a) pitää/olla pitämättä Pipsasta bloggaajana tai Pipsan blogista, ja b) pitää/olla pitämättä jostakin vaateratkaisusta.
Näitä kahta ei pidä virheellisesti sekoittaa keskenään tai ottaa joka asiaa henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Minä esim. tykkään blogista vaikka en tosiaankaan ole ollut aina samaa mieltä vaatevalintojen suhteen.
2. Lisäksi ihmetyttää, miksi ihmeessä blogiportaalin esittelyssä tämä blogi on tägätty muodin alle jos tämä EI edes ole muotiblogi? Onko kyse inhimillisestä erehdyksestä?
Kannattaisikohan asia korjata niin ei tulisi näitä selkeitä väärinymmärryksiä? Täällä monet nimittäin kommentoivat luulossa, että tämä olisi muotiblogi vaikka blogi ei siis kirjoittajan itsensä mukaan sellainen ole ikinä edes ollut! 😮
3. Tietty mustavalkoisuus kuuluu nuoruuteen ja tunnistan myös paljon nuorta itseäni tuosta Pipsan ehdottomuudesta ("ei, ei, ei ikinä").
Kun ikää kuitenkin tulee lisää, tajuaa, että koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan". Mitään ei kannattaisi tyrmätä vain omien ennakkoluulojen vuoksi, mieluummin sanoa aina "ehkä" kuin "ei ikinä".
Elämästä tulee tällä tavalla värikkäämpää eikä tarvitse toistuvasti pelätä menettävänsä kasvojaan kun joskus ehkä haluaakin kokeilla jotakin uutta, aiemmin jo ehdotettua ja tyrmättyä. Ei tule ns. "syötyä sanojaan" tai rakennettua itselleen rajoittavia henkisiä esteitä. Pysyy kaikki ovet ja mahdollisuudet auki.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
1. Näinhän se on eikä kukaan voi tykätä kaikesta mitä toisella on päällä. Tässä pitää vain muistaa että on makuasioita. Olen usein jopa näin vastannutkin, että se on makuasia. Enkä ole sanonut sitä mitenkään näsäviisaasti mutta heti tuosta on alkanut semmoinen suuttuminen.
2. Tuo tägäys tulee blogiportaalin puolelta. Siellä pitää tägätä postauksen kategoriaksi muoti – sen lisäksi vielä oma tyyli. Itse olisin jättänyt tuon muodin kokonaan pois mutta se on pakko olla jos haluaa että postaukset näkyy tuolla portaalissa. Ei siis ole väärinymmärrys vaan näin on ohjeistettu. En edelleen ajattele muotiblogini vaan enemmän tyyliblogi jos on pakko ajatella tätä vaatetuksen suhteen. Muutenhan tämä on enemmän lifestyleblogi joka painottuu omaan tyyliin.
Anonyymi
Mun mielestä täällä ei olla suututtu siitä ettei Pipsa ota neuvoja ja vinkkejä vastaan vaan enemmän on kyse siitä ettei Pipsa ole itse täysin hoksannut mikä kommentoinnin idea on. En usko että kovinkaan moni kommentoi erityisen eri tavalla tähän blogiin kuin muihin lukemiinsa blogeihin. Muissa blogeissa saa sanoa mielipiteensä tai ainakaan bloggaaja ei ala väittää vastaan tai kehota lopettamaan lukemista. Tämä on minun näkökulmastani katsottuna iso ongelma, Pipsa on reagoinut kommentteihin eri tavalla kuin useat muut bloggaajat ja saanut tällä aikaan hämmennystä ja useammallekin lukijalle sellaisen fiiliksen että hän on tyly. Pipsa tulkitsee että hänelle on suututtu tai yritetään sanoa hänen tekevän aina kaiken väärin. Lukijat ovat suurimmaksi osaksi kuitenkin keskustelleet ihan samaan tapaan kuin muissa blogeissa, omia näkökulmiaan kertoen.
Pipsa ei ole ajatellut että hän voi aiheuttaa toiminnallaan lukijalle pahaa mieltä. Pipsan käytös ja reagointi kommentteihin herättää valtavasti keskustelua palstoilla. Jos kommentoinnin sulkee, veikkaan blogin suosion laskevan kuin lehmän häntä.
Lue Pipsa kommenttini ajatuksella, olen sitä mieltä että sinulla olisi tässä nyt pohdittavaa. Älä ajattele tätä vain omasta näkökulmastasi vaan yritä ottaa huomioon se miltä lukijasta tuntuu. Pystyisitkö sinä tulemaan lukijoiden kanssa paremmin toimeen?
Anonyymi
😀 😀 😀 Huh huh mitä juttua ano 14.30. 😀 😀 Tsemppiä Pipsa, ja et todellakaan ole vastannut kommentteihin mitenkään ilkeästi. Kyllä puolensa ihminen saa ja täytyykin pitää.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Otetaan kuitenkin huomioon että me bloggaajat olemme eri henkilöitä, joten reaktiommekin ovat erilaisia. Mitä olen katsonut niin aika monissa blogeissa on kommenttihyväksyntä. Ja sitten on heitä jotka eivät juurikaan kommentteihin vastaan. Itse olen nimenomaan halunnut kommentoida kaikille, mutta kenties se on sitten väärä menettelytapa.
Olen aina ajatellut kommenttiani ettei siitä olisi pahaa mieltä. Toki virhelyöntejäkin on ollut, mutta mä olen vain ihminen. Mä pystyn tulemaan lukijoiden kanssa paremmin toimeen jos myös lukija ottaa huomioon minun näkökulmani. 🙂
Ja mitä tulee siis tähän neuvoihin ja vinkkehin, niin eihän tässä kukaan ole suuttunut ennenkuin on alettu vääntämään että se oma näkökulma on ainoa oikea. Tai jos en ole kiinnostunut vinkeistä, silti niitä saan ja sanon ettei joku kiinnosta, niin siinä pitäisi mielestäni lukijankin ymmärtää että selvä homma. Myös mun itse pitäisi osata lopettaa. Paljon on tehtävää molemmilla puolilla. 🙂
Anonyymi
Tässä yksi hyvä kommentti vauva-palstalta – suhteutapa tämä tuohon ano 17.25 kommenttiin: "Piia käyttää kyllä taitavasti hyödykseen noita Pipsa-fanaatikkojaan.Jos kommenttiosioon tulee liikaa negatiivista palautetta(toisinsanoen eriäviä mielipiteitä,kyseenalaistamista,keskustelunaloitusta),Piia julkaisee vain myötäilevät ja puolustelevat kommentit.Ja ne sitten saavatkin olla tylyjä!Kummasti keskustelunaloitukset päättyvät aina Pipsaa komppaavaan kommenttiin,tyyliin ettäs kehtaatte pilkata Pipsaa,av-mammat!Vaikka keskustelu alunperin olikin aloitettu hyvässä hengessä ilman pilkkaa.
Piialle eriävä mielipide on negatiivista palautetta.Vaikka se olisi kuinka kauniisti ilmaistu.Mistään ei saa kysyä syvällisempiä,koska P ahdistuu ja vastaa että minä nyt vaan olen tällainen.Jotenkin tuntuu että Piia ei itsekään tiedä kuka on ja miksi tekee asiat tietyllä tavalla.Siksi on helpompi tehdä kaikki ns. turvallisesti ja puolustautua "tällainen minä vaan oon" tyyliin.Ja laittaa fanit puolustamaan kommenteillaan. "
Anonyymi
Hei!Pidän kovasti blogistasi ja olen tätä jo useamman vuoden seuraillut. Alunperin luin blogia ja katselin videoita ,koska ne saivat hyvälle tuulelle. Nykyisin huomio kiinnittyy ehkä väistämättäkin enemmän siihen kinasteluun, minkä joka ikinen postaus saa aikaiseksi kommenttiboxissa. Se pääpointti kirjoituksestasi jää niiden varjoon. Olen samaa mieltä muutaman muunkin kommentoijan kanssa, että anonyyminä kommentoinnin poistaminen voisi edes hieman hillitä tätä kinastelua ja haukkumista. Samoin reilusti tiukempi seula kommenttien hyväksymisen suhteen. Tietysti omassa blogissasi teet itse päätökset, mutta itse ainakin kaipaan sitä aikaisempaa rentoa ilmapiiriä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, ihanaa kuulla että ovat saaneet hyvälle tuulelle. 🙂 Olen tästä kuullut että kommentointi ei ole kovin mieltä ylentävää joten pitää varmaankin ottaa siihen tiukempi ote.
Anonyymi
Kiva jos otat tiukan otteen niin pysyy kommentointikin aisoissa eikä tule turhia kinasteluita, jotka eivät hyväntuulen blogiin kuulu. Riitelyitä ei ole mukava lukea sen sijaan asialliset mielipiteet ovat varmastikin toivottuja sinun taholtasi.
Anonyymi
Jatkan vielä 19.28 kommenttiin, että olisi tietysti toivottavaa jos vastaisit asialliseen sinun mielipiteestä eriävään kommenttiin muutakin kuin "en tykkää, en, en" tai "aha". Blogeissa yleensä kaydään keskustelua.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, tätä yritän saada tänne. Olisi kiva jos täällä pystyttäisi keskustelemaan asiallisesti ja rakentavasti, vaikka eri mieltä olisimmekin. Ja mä yritän vastata eriäviin mielipiteisiin paremmin. Joskus on myös se että multa odotetaan kovin pitkiä pohdintoja miksi se on ei eikä mulla niihin ole välttämättä pidempiä syitä. 🙂 Se voi olla etten vain sillä hetkellä lämpene ajetukselle. 🙂
Anonyymi
Sähän voit silloin sanoa ettei sulla ole perusteluja mutta ihan tunteella mennään ja et jostain tykkää. Ja lisätä, et voit ehkä joskus tarkistaa mielipitees kun asia tulee uudestaan esiin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kuulostaa hyvältä.
Anonyymi
Minä taas ihmettelen tätä muotiajattelua. Mitä ihmiset kuvittelevat muodin olevan? Sitäkö mitä meille ylhäältäpäin sanotaan, H&M kataloogissa, Uinon blogissa, Ivana Helsingin muotinäytöksessä? Muotia tekee jokainen ihminen omalla asuvalinnallaan. Muotitalojen "haistelijat" seuraavat pieniä väreitä, ihan tavallisia kaduilla kulkevia ihmisiä, julkkiksia, mitä vain, josta saa inspiraatiota uuteen "muotijuttuun". Mutta itse kukin määrää omalla kohdallaan mikä on itselleen muotia. Siis näin ajattelen minä, joku toinen ajattelee toisin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niinpä muuten, ihan totta puhut. En silti itseäni ajattele muotibloggaajana, vaan enemmän sitten joku tyylibloggaaja. Jos siis vertaan noihin jotka bloggaa nimenomaan muodin puolella, esittelee muotia ja tyyliä blogissaan. Mä näytän vaan oman tyylini.
Anonyymi
Kun ehdotan jotain tyyliä asupostaukseen en odota tylyä ei kommenttia mutta en odota myöskään kyllä kommenttia enkä edes sitä ehkää. Kommenttini on idea ideoiden joukossa vaan. Ei sitä tartte erikseen kommentoida.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hyvä tietää ettet sinä sitten pahastu jos en kommentoi ehdotukseesi mitään. Itse oon vaan ottanut sen tyylin että kommentoisin jotain. Varmaan kiitos olisi silti kiva, eikai sellaisesta kukaan voi suuttua? Mietin vain siis jos kommentoisin edes kiittämällä. 🙂
Anonyymi
Eikö riitä että kommentoit yhteisesti asua kommentoineille että kiitos ideoista harkitaan näitä ajan kanssa. Itse luot myös negatiivista tunnelmaan vänkäämällä vastaan. Se on ihan turhaa.
Anonyymi
En voi ymmärtää kuinka ihmiset kiinnittää toisten pukeutumiseen tai ulkomuotoon huomiota. Se kertoo huonosta itsetunnosta. Itse meikkaan ja pukeudun siististi vain itseni takia. Itselläni on hyvä itseluottamus joten minun ei tarvitse kiinnittää toisten ulkomuotoon huomiota.
Minulle on aivan sama kuinka pukeudut, näkyykö polvet ym. On kiva nähdä uusia ostoksiasi mutta en milloinkaan arvostele niitä negatiivisesti. Mulla ei ole negatiivisia mielipiteitä muiden vaatteista. Enkä koskaan neuvo toisia pukeutumaan eri tavalla. Eihän se minulle kuulu.
Syy miksi luen blogiasi ja pidän siitä on se, että elät tavallista elämää ja löydät arjen iloja juuri niistä pienistä asioista. Et tarvitse hienoja ulkomaan matkoja, uusia sisustustavaroita ym. Itse olen ihan samanlainen.
Toivottavasti rajoitat kommentointia jotta saadaan tänne parempi ilmapiiri ja voit kirjoittaa rennommin eikä tarvitse olla varpaillaan.
Tämä on parhaita blogeja, koska tässä on tavallista elämää. Jatka Pipsa samaan malliin!! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin, enpä itsekään silleen kiinnitä toisten pukeutumiseen huomiota ja jos kiinnitän, niin haluan löytää mieluummin jotain kivaa sanottavaa kuin huonoa.
Kiva kuulla että tavallinen elämä on ollut kivaa seurattavaa. En tosiaan tarvitse noita, mutta onhan mulla sitten vaatteet mitä ostelen. 😀
Aion rajoittaa kommentointia, nytkin olen jättänyt julkaisematta 50 ilkeämielistä kommenttia. Mutta en usko että kirjoitan tänne täysin rennosti, mutta toivottavasti pieni rentoutuminen tulee ettei jokaisesta eriävästä mielipiteestä ole niskavillat pystyssä. Että opin siinä asiassa.
Anonyymi
Hyvä, jätä vaikka 100 kommenttia julkaisemasta, jotta saadaan kiva, rento tunnelma jatkossa taklaisin. Valkkaat vain asialliset mielipiteet tänne.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Toivotaan että saadaan kiva ilmapiiri takaisin. Se olisi mukavaa.
Anonyymi
Jee, hyvin menee Pipsa! Tsemppiä ja pidä vain pääsi omissa jutuissa 😊❤
-AV-
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Pidetään. 🙂
IlonaK
Aivan uskomatonta! Miten te anonyymit saattekin aikaan tällaista soopaa??
Housut sitä ja housut tätä ja onko kyseessä muotiblogi vai ei ja miten Pipsa vastaa kommentteihin ja ottaako Pipsa varmasti teidän kritiikkinne ja neuvonne huomioon. En moista soopaa ole kenenkään muun bloggaajan kommenttilaatikoista lukenut. Mikä ihme ihmisiä oikein vaivaa???
Ja kaiken huippu on se, miten anot ja jotkut nimimerkilläkin kirjoittavat selittävät, että Pipsan pitää valvoa ja valkata kaiken maailman paskakommentit pois. Mitä ihmettä te oikein ajattelette??? Mistä käsin te tätä maailmaa ja muita ihmisiä oikein katsotte??? Pipsanko tässä pitäisi muokata bloginsa ja itsensä p:n puhujien mukaan???
Ensin ajattelin ehdottaa, että muuta Pipsa blogisi vain kutsuttujen luettavaksi, mutta se olisi periksi antamista.
Pipsa, blogisi ei ole mikään tusinablogi, tusinamuotiblogi, joita piisaa yllinkyllin – samoja vaatteita, samoja laukkuja, samoja poseerauksia – näyttää oikeasti koomiselta, kun jalat ovat kaikilla samassa asennossa, että toisen jalan varpaat ovat maassa ja toisen ei, olkapää kaikilla kummallisesti kenossa, merkkilaukku käsissä tuijotetaan varpaita, aina poseerataan pää samassa asennossa jne jne ad infinitum.
Minusta Pipsa olet luonnollinen, just sellainen kuin olet, aidosti iloinen, kun kunto kohenee ja paino putoaa, aidosti iloitset uudesta vaatteesta, nautit siitä, kun saat kokeilla erilaisia asuja…
Minä arvelen, että juuri tuo ärsyttää ihmisiä. Lihava ihminen ei saisi toimia tuolleen, kuten sinä toimit. Pitäisi hävetä, pitäisi piilotella, pitäisi ottaa nöyrästi vastaan kaikkien besserwisserien neuvot ja olla ylenpalttisen kiitollinen, jos joku vähän jotain positiivista sanoo. Ja sekin ehkä ärsyttää joitain, kun lihavuudesta huolimatta sinulla on ilmeisen kaunis ja hyvä koti ja mukava mies, joka sinua rakastaa sellaisena kuin olet. Ja vielä kissat päälle!
Aargghh, kylläpä verenpaine nousee vanhalla ihmisellä…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ymmärrän verenpaineen nousun mutta ihan hyvässä hengessä tässä suurimman osan kanssa onneksi keskustellaan. Vikaa on mussakin ja yritän olla parempi. Katsotaan nyt tällä että olen tiukempi hyväksynnässä.
Anonyymi
Voi kun olisi tykkäysnappi! IlonaK, puit ajatukseni sanoiksi!
Anonyymi
Eikös Pipsalla juuri ole poseeratessa tuo IlonaK:n kuvailema toisen jalan varpaat maassa, toisen ei – asento?
köö
Sun ei Pipsa kuulu kuunnella yhtään kenenkään urputusta tai mielipiteitä siitä, miten SINUN kuuluu pukeutua! Sinun elämä, sinun blogi, KUKAAN ei pakota ketään lukemaan blogiasi, jos se tai sinun tapasi olla ja elää ei heitä miellytä (ainakaan toivottavasti :o). Tottakai ihmiset ovat eri mieltä asioista, mutta ne kommentoijat joiden näen täällä räksyttävän "Ei noin, et osaa, älä pukeudu noin", HALOO!? Haluaisinpa nähdä, miten nämä ihmiset hurmaavat muotigurut omalla pukeutumisellaan.
Minusta on ihanaa, että yhä pidät tätä blogia vaikka tunnut saavan ihan käsittämättömän määrän kuraa niskaasi. Mahtavaa, ettet ole lannistunut, ja upeaa, että pidät pääsi (ja pidäthän jatkossakin!) 🙂
Kaikkea hyvää sinulle, ja näillä urputtavilla "lukijoilla" on varmaan vain ihan kauhean paha olla, kun jaksavat niuhottaa sinulle siitä, miten SINÄ elät.
PS. Mun mielestä se mustavalkoinen mekko yhdistettynä hattara-nahkatakkiin oli aivan ihana, ja aloin jo haaveilemaan itselleni samanmoista komboa! Oli se sitten jonkun inisijän mieleen tai ei.
Anonyymi
Minusta olet tosi rohkea Pipsa. Itse pulskana pyrin vain piiloutumaan kaikelta kansalta ja pukeudun mitäänsanomattomasti aika usein tummiin vaatteisiin. Saisimpa sinun itsetunnostasi edes vähäsen.
Ihan pelottaa nyt mitä muut minusta ajattelevat. Esim työkaverit. Puhuvatko selän takana, että nyt sillä läskillä oli taas ihan kauheat kuteet??
Lapsuuden kaverini on myös lihava ja pukeutuu ihaniin vaatteisiin niin kuin sinä. Makkaroita näkyy siellä sun täällä , mutta eivät ne häntä haittaa.
Tuosta laihduttamisesta sen verran: Itse olen huomannut, että helpoin tapa on tehdä samaa ruokaa niin pysyy ruodussa paremmin kun tietää annoksen kalorit ym. Toisista se voi kuulostaa yksipuoliselta, mutta ainakin se minua helpottaa. Minun kun täytyy vahtia noita hiilihydraatteja kun sokerit ovat korkealla.
Terveisiä vaan ja tsemppiä . Kevät taitaa tulla kohisten.
Anonyymi
Toivottavasti et ymmärrä tätä väärin, mutta tavallaan nuo negatiiviset kommentit on mulla osa tän blogin kiinnostavuutta. Ne on siis usein niin järjettömiä ja väkisin väännettyjä, että niitä on jo viihdyttävää seurata. Tietysti ne sinun näkökulmasta luettuna on erilaista luettavaa,kertovathan ne usein juuri sinusta, mutta toivon sinulle kovaa itseluottamusta ja paksua nahkaa lukiessasi ehkä hiukan vähemmän fiksujen ihmisten möläytyksiä. Kyllä nuo järjetttömät negakommentit ja besserwisser- neuvot kuitenkin kertoo enemmän siitä viestin kirjoittajasta kuin sinusta. On helppo antaa muille neuvoja, mutta moni voisi omalla kohdallaan miettiä onko sitä itsekään kuinka helposti neuvoihin tarttuva ja hermostua vasta sitten. Eikä siltikään kannata hermostua, jos toinen ei jaksa tarttua jokaiseen täällä tuevaan neuvoon, ihminen kuitenkin saa päättää ihan ite millaista elämää elää, tehdä mitä huvittaa ja olla kuuntelematta muiden neuvoja, jos huvittaa. Lisäksi aika ja aivokapasiteetti on ihan jokaisella aika rajallinen, joten sitä on pakko elämässä priorisoida asioita. En usko, että yhdenkään anonyymin nettikommentoijan neuvo menee kenenkään elämässä ykkösprioriteetiksi.
Kommentoijienkin kannattaisi keskittyä enemmän oman elämänsä kehittämiseen ja niiden neuvojen toteuttamiseen itsensä kohdalla, niin ei tarvisi elää omaa elämäänsä Pipsan kautta.
Anonyymi
Musta on mukava katsella sun pukeutumisjuttuja. En ymmärrä miksi ihmiset haluaa aina kertoa negatiivisia asioita toisista. Tämä sun blogi vilisee niitä.
Itse kerron työpaikallakin aina, jotain hyvää työkaverista.
Esim. ihana laukku, kaunis hiusväri, ym. eikö jokainen nainen haluaisi kuulla sellaisia kommentteja. Ei maksa mitään, jos kehuu toista. Siitä saa myös itselle jotain. Kaikki ei miellytä itseä, mutta kyllä aina saa revittyä jotain hyvääkin.
Tsemppiä Piia, oot ihana ihminen.
>Leena
Anonyymi
IlonaK, hieno teksti, täysin samaa mieltä👍
Anonyymi
Ja hei tässähän ollaan taas siinä pisteessä että jokainen ilkeä kommentti on anonyymeiltä.. mielestäni ne, joilla on varaa arvostella ja haukkua esim. Pipsan polvia tai sitä että housut on liian pienet, niin olkoot hyvä ja laittakoon oman asukuvan, mikä on hänen mielestään täydellinen😄 Voimme sit samalla arvioida senkin😂👍
Anonyymi
Huh huh, ensimmäisen kerran kävi, etten meinannut jaksaa lukea kaikkia kommentteja. Olen pitänyt blogisi keskusteluista, mutta kuten itsekin jo olet miettinyt useammassa postauksessa, on tämä kommentoinnin tyylin määrittäminen todella vaikeaa. Yhdelle pitäisi olla vain yhtä, toiselle pitäisi tuo ja tämä, kolmannelle tämä ja joskus se yms..
Koska todella arvostan blogiasi ja koska pidän sinua ainoana tyyliäsi edustavana suomenkielisenä blogistina, haluaisin sinun todella jaksavan jatkaa kirjoittamista – juuri sellaisena kuin itse haluat. Ehdotan, että
a) suljet kommentoinnin kokonaan vaikka kuukaudeksi, useammaksikin, vaikka minäkin siinä menettäisin hyvien keskustelujen annin ja aidon yhteyden sinuun,
b) tai annat kommenttien lukemisen ja julkaisun jollekulle tosi tiukalle moderaattorille?
Tärkeintä olisi, että jaksat jatkaa ja että sinusta blogin kirjoittaminen on kivaa. En ikinä kykenisi lukemaan edes tätä kommentointiketjua itkemättä, jos kyse olisi minusta. Olet todella vahva henkisesti, kun jaksat.