
Viikonlopun ahkera valokuvaaja
lauantaipäivä. Aloitimme tietenkin Yyterillä ensin ja vieläkin
naurattaa miten vaikeaa sinne lumidyyneille oli päästä. Menimme
nimittäin hotellin vieressä olevien rappusten kautta ja mäkin ajattelin
että täähän on helppo nakki ja tekee jopa hyvää noille mun jaloilleni.
No teki todellakin, kun piti nähdä melkoista vaivaa että päästiin ylös
saakka – raput oli nimittäin niin liukkaat että piti melkein vetää
itsensä ylös, kaidetta siinä kohdin hyödyntäen. No oli se sen arvoista
kun päästiin kuvailemaan.
Hitsit mutta oli meillä hauskaa ja
tykkäsin kun oli kaveri jonka kanssa
saa jakaa ihmetykset. Ja kaks silmäparia löytää enemmän potenttiaalisia
kuvauskohteita. Muuteskin on kivaa että on kaveri joka tykkää kans
kuvailla. Oltiin varmaan reipas tunti oltu kuvailemassa Yyterissä kun
päätettiin jatkaa matkaa Kalloon, mut sitä ennen Henna halus napsia
musta muutamat muotokuvat ja hitsit miten upeita kuvia tulikaan – mun
pitää palkata Henna mun omaks valokuvaajaks. Eikös noilla joillakin
bloggaajilla ole jotkut omat kuvaajat? Se ois siistiä!
nafti ja mä sitten heitin että ajetaan meille kaakaolle sekä ladataan
siinä samalla akut. No kuvattiin kuitenkin niin kauan kunnes Hennan
kamera pimeni ja sitten huristeltiin meille, jossa Henna nappas
Sulostakin muutamat söpöilykuvat. (Hennan blogista löytyy nuo kuvat)
Reipas
tunti siinä meillä istuskeltiin ja nautiskeltiin her-rrrkullisen hyvää
kaakaota, sekä tietty höpöteltiin. Sulo teki heti tuttavuutta Hennan
kanssa, ja lopulta myös Siiri ja Sillakin kävivät moikkaamassa – kunhan
ensin totesivat Hennan vaarattomaksi. Sitten mentiin – taas!
makeen kuvan (tuo ylläoleva). Henna suosii mustavalkokuvia, ja itsekin
kokeilin muutamaa mut tykkään jotenkin enemmän värikuvista. Kallossa
mentiin lumeenkin kahlaamaan että päästiin ottamaan muutamia kuvia,
sillä mitäpä valokuvaaja ei tekisi jos haluaa jonkun tietyn kuvan.
Hetken aikaa mä harkitsin jopa selälleeni menemistä että olisin saanut
kokeilla sen kuvakulman mutta en vielä tällä kertaa mennyt.
Sitten
alko kello olemaan sen verran, että piti pistää pillit pussiin ja
lähteä koteja kohti. Auringonlaskun olisin halunnut kuvata, mutta taivas
päättikin just sillon mennä pilveen joten sen saaminen jää toiseen
kertaan. Me suunniteltiinkin jo Hennan kanssa, että pitää mennä pian
uudestaan ja sitten kesällä pitää ehdottomasti mennä Porin puutarhaan
kuvaamaan kukkasia.
neljään saakka, mutta jostain syystä tämä mun piristynyt mieleni ei
ollutkaan samaa mieltä vaan herätti mut virkeänä uuteen aamuun klo 10
aikoihin, mutta sängystä en suostunut nousemaan kuin vasta klo 12. Tosin
kaikki unenmuruset lens pois kun kuulin että me lähdetään porukalla
Reposaareen samoilemaan, joten eikun aamupala pikaisesti naamaan ja
välipala rasiaan – ja eiku menoks!
Oli ihan mahtavaa olla
liikkeellä isommalla porukalla, vaikka itelläni kävikin pieni kämmi
yhdessä kuvauspaikassa – menin nimittäin kadottamaan kaikki muut kun
niin keskittyneesti kuvailin. Eikä mulla tietenkään just tällä kertaa
sattunut kännykkä mukaan koska oli nopea lähtö. No mä oon kuiteski
viisas, niin menin takas auton läheisyyteen ja kun muut sitten sieltä
tuli, niin kaikki oli OK. En mä siinä ollut yksikseni kuin puolisen
tuntia, jonka aikana sain napsittua paljon kivoja kuvia. Jatkettiin
siitä sitten matkaa Reposaareen ja sieltä tuli kyllä niin upeita kuvia,
että aijai. Näette ne sitten joskus – mutta nyt mä menen saunaan
lämmittelemään luitani.


12 kommenttia
Noora - Teoriaa ja kädentaitoja
Tosi hieno toi Hennan ottama mustavalokukuva sekä tuo Kallon majakkakuva. Viikonloppuna sää kyllä suosi ulkoilua. Oltiin eilen kanssa ystävien kanssa metsäretkellä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On kyllä hienoja kuvia, tykkään kans noista Hennan ottamista. 🙂 Viikonloppuna sää salli, molempina päivinä. 🙂
Jenni
Hienoissa maisemissa olette seikkailleet!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, Meri-Pori on kaunista paikkaa. 🙂
Marja
Jei, ihania kuvia! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos. 🙂
Anonyymi
Sen sijaan että hankkisit uuden objektiivin, osta lisäsalama jonka heijastat katon/seinän kautta. Saat runsaasti pehmeää lisävaloa tällä tavoin. Jos ostat vielä valovoimaisempaa linssiä niin ota huomioon se, että myös tarkennusalue/syväterävyys pienenee eli kissasta yhä pienempi osa on tarkka.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tuollainen lisäsalama on ollut harkinnassa mutta en jotenkin lämpene sille. Haluan uuden linssin, eikä sen ole pakko olla valovoimainenkaan mutta sellainen että soveltuisi paremmin muotokuvailuun. Mulle itseasiassa suositeltiin tuota Sigman 30mm f/1.8 linssiä joka on tulossa myyntiin.
Anonyymi
Upeita mustavalkokuvia!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ne on!
Anonyymi
Olen samaa mieltä. Et tarvitse valovoimaisempaa linssiä. Pystyt säätämään kamerasta monta aukkoa lisävalotustakin tarvittaessa. Syvyysterävyys kärsii ja saat sitten kissasta nenänpään teräväksi, muut osat softina. Opiskele hieman lisää kuvausasioita- se kannattaa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, yritetään opiskella. 🙂