001.jpeg
Blogi

Torstaillista extemporelenkkeilyä

Kuten jo eilen lupasin, niin tänään kerron tarkemmin eilisestä päähänpistostani. Tätä tapahtumaa ei useinkaan tapahdu tuossa suunnassa, mutta mä vähä oonki tämmönen extemporetytsy. (ainaki jossai tapauksissa) Pahoittelen jo etukäteen huonoa kuvalaatua, kun ei edelleenkään pysy tuo oma kamera laukussa mukana niin…  Lahjottasko joku mulle kameran suojapussukan ni uskaltas sitäkin liikuttaa kokoajan mukana?
Keski-Porin kirkko

Gallerian ikkunasta bongattua taidetta

Porin Puuvilla

Mihin suuntaan sitten?
Pohjoisranta – Porin Puuvilla näkyy tuossa oikealla
Raatihuoneenkellari näkyy kauempana
Kirjurinluotoa. Jokikin on aikalailla jäässä
Kuvassa nyt ei kunnolla näy, mutta kahdessa ekassa valaisimessa on VIHREÄT valot
kun taas kaksissa seuraavissa todella kirkkaat valot

Kirjurinluoto ja Kaarisilta

Eli kun lähdin äitini luota pois ja pääsin niinkin sopivasti keskustorille – vain nähdäkseni kun bussi lähtee nokkani edestä eikä edes hidasta. No pakko todeta, että kuskina olikin sellainen jonka kanssa olen kahinoinut ennenkin joten eihän se ihmekään ole ettei pysähtynyt. No mutta, minähän en alkanut odottelemaan joten suuntasin nokan kohti Puuvillaa ja kotinurkkaa. Aivan niin, lähdin sitten tallustelemaan kotiinpäin – reppu täynnä kaikkea tavaraa. Olin nimittäin ostanut vähän kaikenlaista kivaa taas viikonlopuksi – paras niistä varmaankin eräs alkosta ostama pullo ja xbox-peli jota olen metsästänyt miehelleni.

Loppumatkasta kyllä huomasin, että korvaläpykät olis ollu kova sana. Alkoi meinaten korvat hieman jäätyä, vaikka mullaki tuo pitkä ja paksu tukka on joka jonkin verran suojaa. Hieman siinä koetin jotain hiuksien sitomista leuan alle mut eihän siittä ny tullu mittää ku on viel sen verra lyhyet nuo ettei mee kiinni. Mut on joskus siis menny kuitenkin! 😉

Mut hitto että oli voittajafiilis kun sinne kotiin vaan pääsi. Siis eihän tuo matka ole mikään mulle, kun muutoinkin tulee lenkiteltyä mutta kuitenkin se otti voimille – ehkäpä sen takia kun olin ollut töissä jonka jälkeen juoksennellut kaupungilla jonka jälkeen taas touhunnut kaikkea äidillä (se taas keksi mulle tekemistä) ja sitten tosiaan käpyttelin extempore kotiin. Mutta siis kuitenkin väsyneestä olotilasta, olin hemputin tyytyväinen. Tosin siis väsynyt olotila näkyi vasta myöhemmin illalla. Itse käveltäessä mä  puh-puh-puhkuin energiaa.

13 kommenttia

  • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

    PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

    Ja edelleenkin, ei mikään pitkä. 🙂 Muutama hassu kilometri. Ihmettelen kyllä miks väsyin koska en mää muina lenkkipäivinäni tolleen väsynyt ole vaan aikamoisen pirteäkin. Ja silloinkin on toki työpäivä ollut takana.

  • Anonyymi

    Anonyymi

    Kuinka usein lenkkeilet? En ole ennen löytänyt urheiluviittauksia paljonkaan blogistasi. Kuvailetko aina lenkillä vai oliko tämä poikkeus?

  • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

    PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

    Anonyymi,
    No se hieman vaihtelee, mut pyrin lenkkeilemään 4x viikossa silleen reippaammin ja kunnolla. Ja yleensä en siis kuvaile lenkillä, ainakaan näillä reippaammilla. Koska silloin tahdon mennä nopsaan eikä vähän väliä pysähtelyt ole silloin hyvästä. 🙂 Ja joo, ei ole urheiluviittauksia paljonkaan koska oon pitänyt ne minimissään muutamasta syystä.

  • Anna / Kuvan mukainen

    Anna / Kuvan mukainen

    Hei hassua, kun nyt tunnitan nämä paikat kun sillon käveltiin teille :)!! Hihii. Pori saanut talvihunnun päälleen <3

  • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

    PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

    Anna,
    Juu, mehän mentiin tuota samaa tietä pitkin. 🙂 Talvihuntu on kiva loppujenlopuksi eikä nää pakkasetkaan oo pahat. 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiitoksia, vaikka olisi ne parempiakin olleet jos tää tahvoaivo muistas pitää sitä kunnon kameraa mukanaan. (tässä sanon pokkariani kunnon kameraksi, kun verrataan kännykän kameraan)

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *