Teaser
Kyllä, minä siinä olen – lehden sivuilla jälleen kerran
(silmäsi siis näkivät oikein)
(silmäsi siis näkivät oikein)
Kunnollinen juttu kuvineen kaikkineen tulee ens viikon aikana blogiin, mutta sitä
ennen tällainen pikku teaser. Jos taas ei jaksa odottaa niin kyseistä Iltalehteä
saa kaupoista 26.-27.4. välisenä aikana.
Jeij! Kivaa on!
68 kommenttia
Jenni
Hienoa Pipsa, jään mielenkiinnolla odottamaan juttua 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Huomenna tulloo 🙂
Anonyymi
Olipa melkoinen yllätys lehden sivuilla! 🙂 Mainio juttu, hyvä sinä!
Ja onpa vauvapalstalaisillekkin jutun juurta vähäksi aikaa. Saavat nekin väriä suppeaan elämäänsä…
No oho, olinpa ilkeä… 😀
-Mimmu-
P.S. Tuo mekko on niiiiin ihana!! <3
Anonyymi
Mikä yllätys siellä siis on?
sw
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mekko on ihana ja halusin ottaa tuollaisen väripilkun kuviin. Hauskaa että olin tuossa kipeänä mutta ei se taida kuvaan välittyä?
Anna / Kuvan mukainen
en mä kyllä ihmettele yhtään, että olet lehden sivuilla :)! Aihe on varmasti Suomessa hyvin ajankohtainen ja vaikea ja on hienoa kun joku antaa rohkeasti sille kasvot. Hyvä Pipsa! Pitääpä suunnata lehtihyllylle 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On se kyllä kiva olla taas lehdessä. 🙂 Ja kun aihe oli tuollainen. 🙂
Anonyymi
Ihanaa Pipsa, olet ihana ihminen ja värikäs persoona. Hyvä että puhut aiheesta reilusti omilla kasvoillasi. Itsekin taistelen ylipainon kanssa. Olet ihana ihminen! Oikein aurinkoista kevättä sinulle.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia ja hyvin aurinkoista kevättä sinne myös. 🙂
Anonyymi
En malta oottaa et juttu tulee blogiin! Ei vaan millää ny pystyis ostelemaan lehtiä, tuli vaihteeks tossa eilen taas tehtyä vaateostoksia. 😀
T. Virpi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No huomenna tulee. 🙂
Kristiina
Hyvä Pipsa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Jeeeij! 🙂
Anonyymi
Jotenkin tosi hyvä kuva 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Yks parhaista, näette huomenna lisää. 🙂
Eli
Kivaa, jään odottamaan juttua blogiin, sillä näin ulkomailta käsin en pääse lehteä lukemaan 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Jep, huomenna tulee. 🙂
Anonyymi
Voi olisit värjännyt tuon juurikasvun piiiloon. Muuten kyllä näyttää hyvältä, tuo mekko sopii sulle hyvin!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No eipä sitä oikein kipeänä ehtinyt tekemään, ens kuussa on tukkapäivitysaika. 🙂
Kissankello
Hyvä juttu ja kuva! Ei todellakaan ollut paljoa maksaa 2,70 e lehdestä. Paljon muutakin luettavaa oli. Toki ostan lehtiä paljon muutenkin, koska nautin lukemisesta. Kaikkea ei voi saada ilmaiseksi 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No todellakaan kaikkea ei saa ilmaiseksi mutta haluan laittaa blogiinkin kunnei kaikilla mahdollisuuksia ostella mutta en voi kuitenkaan sinä aikana laittaa kun lehti vielä myynnissä. 🙂 Ja totta puhut, lehdessä oli paljonkin mielenkiintoisia juttuja. 🙂
Tirli
Enpä nyt pääse viikonloppuna kauppaan, joten odottelen että tulee juttu blogiin 🙂 Kivan värikäs kuva ainakin ja varmasti juttukin on hyvä 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kuva on melkein parhain mutta on muitakin hyviä. 🙂
Anonyymi
Sulle tuntuu nykyään olevan aika tärkeitä nää lehtijutut yms. Enkä näe mitään väärää siinä että otetaan esille mm. tuo että voi olla onnellinen vaikka onkin iso. Ja ihminen voi olla hyvinkin terve vaikka onkin iso. Eikä kai onnellisuus sinänsä nyt koosta voikaan olla kiinni 🙂 Mutta usein isommalla ihmisellä on tarve hieman puolustella niitä kiloja kertomalla että kilot ei vaikuta onnellisuuteen jne. Tosiasia on kuitenkin että varsinkin suuri ylipaino vaikuttaa ihan kaikkeen. Ja aivan varmasti pikkuhiljaa myös siihen terveyteen. Toki arvot voivat olla hyvät vielä kolmikymppisenä vaikka ylipainoa onkin reilusti.
Tykkäät pukeutua värikkäisiin vaatteisiin ja se on ihan kiva mutta uskon ettei ylipaino sinänsä olekaan mikään este pukeutua värikkäästi.Luulen että ihmiset pukeutuvat sen värisiin vaatteisiin missä tuntevat olonsa hyväksi/kauniiksi.
Varmasti olet onnellinen, siitä ei ole epäilystäkään, mutta kun ihmiset kommentoivat ylipainoasi niin ei niin kauheasti aina kannata vedota siihen että mitä sitten koska olet terve 🙂 Pysyäksesi terveenä täytyy painon aivan varmasti laskea reilusti. Lehtijutun mukaan syöt terveellisesti ja myös liikut melko paljon joten kaiken järjen mukaan pitäisi myös laihtua.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No joo, kyllähän nämä on tärkeitä ja mukavia tällaiset lehtijutut. Ehkä jollakin on tarve puolustella mutta ei mulla. Mä oon onnellinen vaikka onkin painoa enkä missään vaiheessa oo sanonut etteikö paino vaikuta mutta en anna sen silti hallita negatiivisessa mielessä elämääni. Mieluummin nautin nyt jos kerran elämää on hyvin vähän jäljellä. Ja voin sanoa että niinhän sen pitäisi kaiken järjen mukaan mennä, että tuollaisella yhtälöllä pitäisi laihtua vaan eipä se kovin totta ole. Saatan laihtua parin viikon ajan oikein tiukalla kurilla mutta sitten alkaa monien kuukausien epätoivon aika. Siksi en siis tiukalla kurilla mene vaan vähän höllemmällä. Ja sama tulos tulee.
J.B
No ei kyllä "aivan varmasti". Suvussani on paljon ylipainoisia ja heitä joudutaan suunnilleen ampumaan, kun eivät kuole sitten millään! 😀 Toki se on tarpeeton riski, mutta ei se nyt automaattisesti johda sairauksiin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Anteeks mutta mä repesin tuohon sun lauseeseen. Vai että semmosia sukulaisia sulla 😉
Susanna
Hei Pipsa!
Pidin jutusta tosi paljon. Tiedän itsekin että paino ei välttämättä tipu vaikka "kaiken järjen mukaan pitäisikin".
Hienoa että uskallat olla oma itsesi ja onnellinen painossasi. Sinun blogisi on ollut inspiraationa omaan toipumiseeni huonosta itsetunnosta ja koulukiusaamisesta. Uskallan olla ISO ja pukeutua miten haluan. Olen jopa uskaltanut harrastamaan liikuntaa jota ennen vihasin. Ei ison tarvitse piiloutua 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hei, mukavaa kuulla että sinulle on blogista ollut apua. Ja muista, ettei se kaikki tapahdu viikossa. Mullakin meni monia vuosi toipua. Hyvä kuulla että olet uskaltanut liikuntaakin alkaa harrastamaan, hieno juttu! 🙂 Ja ei ison todellakaan tarvitse piiloutua. Ja jos joku ilveilee liikkumisestasi, niin näytä kieltä takas ja sano että ainakin sä liikut. 🙂
Anonyymi
Olen aivan samaa mieltä Anonyymin (27.4.2014 14.08) kanssa.
En halua piruilla Pipslle kuten hänen kanssaan samaa mieltä ainiaan olevat, vaan olen epäileväinen sellaisia asioita kohtaan, joita on vaikea uskoa.
Terveellisen ruokavalion ja runsaan liikunnan tosiaan pitäisi auttaa laihtumaan. Onko tuo kaikki sitten vaan hölynpölyä jota ei oikeasti tapahdu? Blogissahan nyt vain näkyy pelkästään epäterveellisiä ruokia..
Eihän siitä ole edes kauan kun Pipsa mainitsi syövänsä vain 1500kcal/vrk, mikä on sen verran vähäinen, että varmasti painoa lähtee jos vielä liikkuukin!
Vaikka kuinka positiivinen koittaa olla niin tässä nyt vaan herää kysymys: missä mättää?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On luonnollista olla epäileväinen. Mäkin olisin. Eikä mun mielestä tällaisia asioita voi ymmärtää jos ei oo itte kokenut että noin voi tapahtua, niinku nyt tämä että syö terveellisesti (joo kyllä mä herkutellakin osaan) ja liikun mutta en nyt tiedä voiko tuota sanoa runsaaksi mutta ihan riittäväksi. Mulla vaan on aikoja jolloin paino tipahtaa pikkuisen alaspäin ja sitten ollaankin taas monien kuukausien jumissa. Ja kyllä, oon kokeillut laskea kaloreitakin mutta eipä mitään tapahdu. Joten mä oon tyytyväinen kun paino ei ainakaan nouse ja otan vastaan iloisin mielin pienenkin tiputuksen.
Ja siis tuo 1500kcal oli väärä tieto, syön päivästä riippuen 1600-1800kcal. Herkuttelupäivänä 2000kcal. Ja blogissa on toki ollut epäterveellisiä ruokia mutta ei se tarkoita että mä syön niitä joka päivä. En edes jätskiä syö vaikka pakastimessa on. 🙂 Joskus siis saa syödä epäterveellisesti. Pääsiäisenä tuli herkuteltua pikkuisen eikä se painossa näkynyt. 🙂
Missä mättää? No mä sanoisin ettei missään muualla kuin ehkä omissa asenteissa?
Anonyymi
Kyllä sinun pitäisi laihtua jo tuolla 2000 kcal:llakin, itse asiassa, koska sinulla on kuitenkin runsaasti ylipainoa. … Oletko ihan varma, että lasket kalorit oikein?
Anonyymi
Saako kysyä että miten lasket nuo kalorit, käytätkö päivittäin ruutuvihkoa, johon laitat kaikki ylös?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kirjaan ne exceliin. Voi olla et jotain kymmenien kalorien eroja saattaa olla mutta ei mitään kovin isoja. Joskus jos oon epävarma ni pystyn tarkistamaan sen sivuston kautta.
Anonyymi
Totta kai paino putoaa jos kulutus on suurempaa kuin saatu energiamäärä. Pipsa ei kuitenkaan harrasta mitään kovaa treeniä ja suurimman osan vapaa-ajastaan on kotona. Terveellistä ruokaakin voi syödä liikaa ja ihan pienet valinnat ruokavaliossa voivat pitää kalorit korkealla. Olen katsonut Suurinta Pudottajaa jossa ihmiset treenaa hikipäässä koko päivän eivätkä syö mitään herkkuja ja paino tippuu vain pari kiloa viikossa alun nestepudotuksen jälkeen. Toki näillä pudottajilla lihasmassakin varmaan kasvaa. Pipsalla, vaikkakin kertoo syövänsä herkkuja vähemmän kuin ennen, ruokavalioon kuuluu kuitenkin jäätelöä, suklaata, sipsejä, kaakaota ym. Mutta onhan Pipsa kuitenkin hoikistunut vähän viime vuosina ja jos haluaa pudottaa painoa noin hitaasti pienillä elämäntapamuutoksilla, voi ottaa tavoitteeksi olla vaikka 40-vuotiaana lähempänä normaalipainoa. Keski-iässä ne terveysongelmat valitettavasti viimeistään alkaa ja ihan liikkuminen vaikeutuu kun nivelet ei enää kestä. Tsemppiä vaan jatkoon, sulla on muuten ihana elämä, kyllä sä yhden painoasian saat vielä hallintaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hih, pakko oikaista etten mä joka päivä kotosalla suurinta osaa ajasta ole. 🙂 Niin joo, en mä ihmettele miksi te luulette että mun ruokavalioni koostuu vain noista jutuista koska itsehän niistä eniten kerron. Toki noitakin siihen kuuluu mutta ei ne tyystin tuosta koostu. 🙂 Ja voin sanoa etten ikinä tule normaalipainoiseksi, mä en lähde sellaisia edes tavoittelemaan. Riittää kun pikkuisen laihtuu.
Anonyymi
Pakko kysyä mikset halua normaalipainoiseksi? Toki vähempikin laihtuminen on hyväksi mutta ettet edes haluaisi enemmän? Ihan pikkuisesta ei taida vielä suurta terveydellistä hyötyä olla. Siksikö että se on iso urakka? Eikä kukaan varmasti luule että ruokavaliosi herkuista koostuu, mutta ainakin kun itse laihdutan, en voi niitä syödä ollenkaan.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No ei mulla siihen mitään erikoista syytä ole, en vain koe tarpeelliseksi että pitäisi olla normipainoinen mutta toki nyt vähemmän painoa kuin nyt. Enkä mä pikkuisella tarkoittanut mitään 5-10kg laihtumista vaikka toki sekin on aina plussaa. 🙂 Joo tiedän ettei kaikki voi laihduttaessa herkutella pienestikään mutta itse tiedän kokemuksesta että hypin seinille jos kiellän itseltäni jotain. Et tiedäkään miten paha ruisleipähimo mulla oli kun koetin karpata. 🙂
Sarde
Et halua olla normaalipainoinen, mutta sinulla ei näin erikoiseen valintaan ole "mitään erikoista syytä"? Kuulostaa tavattoman vakuuttavalta 😉
Myöskään se, että ei sinun painoisenasi laihdu vaikka syö alle kulutuksen, ei oikeasti ole käytännössä mahdollista, ellet sairasta jotain harvinaista sairautta ja ole näin "luonnonoikku". Mutta sinähän olet terve kuin pukki, kuten me kaikki tiedämme, joten jäljelle jää vain se, että sinä valehtelet – itsellesi ja/tai meille. JOS syöt alle kulutuksen, laihdut, piste. Niin me kaikki muutkin.
Olisi oikeasti rehellisempää sanoa vain, että "en laihdu, koska syön enemmän kuin kulutan, enkä välitä tulevaisuudessakaan kohdata tosiasioita".
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Noin se kyllä on mutta jos te koette sen sitten jotenkin rehellisempänä todeta noin niin voin mä sen ihan teidän takia sanoa. 🙂 Eli….
"en laihdu, koska syön enemmän kuin kulutan, enkä välitä tulevaisuudessakaan kohdata tosiasioita"
Anonyymi
Lihava voi "haluta" olla laihtumatta koska ei halua antaa muille sitä nautintoa että "no minähän sanoin että laihduta, etkö olekin nyt onnellinen ja eikö olekin hyvä olla?!". Kun muut tuputtavat sitä laihdutusta niin paljon niin se toisten reaktio voi alkaa pelottaa ja ahdistaa.
Lihavan identiteetti voi vahvasti olla olla lihava. Ei ole varma mitä jää, jos ei ole enää se porukan ylipainoinen.
J.B
Minusta tuntui silloin lihavimmillani, että joku normaalipaino on niin kaukainen asia, etten ihan oikeasti edes osannut ajatella, että haluaisin olla normaalipainoinen. Kun sitten paino laski ja se matka normaalipainoon väheni, aloin ajattelemaan, että olisi mukava alittaa bmi 25:n raja. Mutta toisaalta nytkin ajattelen vain sen alittamista, en sen alempaa bmi:tä tai suoranaista hoikkuutta/laihuutta. Se ei vain tunnu kovin tärkeältä minulle ja vaikka olisi varmaan ihan kiva olla hoikka, sitä ei saa ilman että luopuu jostain muusta ja minulla se raja, mitä olen valmis uhraamaan, on kai sitten eri kuin monella muulla. En haluaisi palata edes merkittävään ylipainoon enää koskaan, mutta lievä ylipaino plus herkut kerran viikossa vs. hoikkuus plus herkut kerran kuukaudessa… Ensimmäisessä vaihtoehdossa on puolensa. 🙂
Ja totta, muiden tuomitseva asenne saa aikaan vähän sellaista kapinaa; vaikka halusinkin laihtua itseni takia, minua myös ärsytti se, että laihduttamalla nämä tuomitsijat ehkä kuvittelee(en tiedä kuvitteleeko?), että haen heidän hyväksyntäänsä.
Anonyymi
Minulla oli sinun ikäisenäsi ylipainoa aivan valtavasti, ei tuo 50 kg riittänyt. Tuntui että laihdutin jatkuvasti, kaikki mahdolliset dieetit oli kokeiltu. Paino jojoili 10-20 kg edes takaisin. Olin myös terve, harrastin liikuntaa ja jopa söin melko terveellisesti, tosin ihan liian paljon.
Sitten onnistuin pudottamaan painoa ensin 20 kg, taisi olla Kiloklubin avulla, ja monta vuotta paino pysyi siinä. Yhtäkkiä olikin niin, ettei paino vuoden aikana noussut vaan liikahti himpun verran alaspäin ja tällä hetkellä painoa on pudonnut kaikenkaikkiaan noin 50 kg. Olo on kovin erilainen, vaikka en sitä tajunnut tavoitella; vaikka vielä on ylipainoa jonkun verran, ei tee tiukkaakaan juosta bussiin tai tehdä pitkää metsäretkeä. Suhde ruokaan on muuttunut; nyt syön kun on nälkä ja harvoin jaksan syödä lautasta tyhjäksi. Herkkuja syön kun tekee mieli, mutta onneksi ei tee mieli päivittäin.
Minusta tuntuu että laihduin, kun lakkasin laihduttamasta ja stressaamasta painon kanssa :). Ja aikaa tähän kaikkeen kului yli 10 vuotta, eli piiiitkä projekti on ollut, eikä lopussa vieläkään.
Meillä oli kaupassa iltapäivälehdet loppuneet tänään, joten odotan huomista postaustasi!
-hss
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Myös se että syö tasaisesti päivän aikana, auttaa myös syömään kunnolla. Eli syö n. 3-4h välein. Ja itselläkin on siis paljon jo nyt muuttunut, esim. suhde ruokaan ja herkuttelut menee kivemmin kuin joskus 5-7v. sitten. Mut on tässä vielä paljon tekemistä. 🙂
Tirli
Tähän ylipaino-asiaan ja laihdutus-asiaan vain hiukan puuttuessani, niin luin/kuulin joskus jostain että kun ihminen tekee sen elämäntapamuutoksen eli alkaa syömään eritavalla yms, niin silloin pitäisi syödä niin kuin voisi syödä koko loppuelämänsä. Eli ei esim mitään dieettejä, näkkileipä, kaalisoppa, nutrilett, yms, vaan syö niin kuin voisi syödä koko loppuelämänsä. Eli tekee niitä valintoja. Syö enemmän niitä hedelmiä ja kasviksia ja muutenkin terveellisempää, mutta ei tosiaan kiellä itseltänsä kaikkea ja syö sitä samaa päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Ei se silloin onnistu. Onnistuu toki alussa, mutta kuka jaksaa syödä samanlailla päivästä toiseen ja ilman että voisi koskaan ottaa sitä sokerista tai suolaista jos sitä tekee mieli. Jos ennen on syönyt illassa sen 350g sipsejä, niin nyt sitten syö esim 50g viikossa. Nämä luvut siis ihan päästä heitettyjä, en tarkoita että pipsa tai kukaan muukaan söisi tuota 350g sipsejä joka päivä. Eli jos esim nyt pipsa herkuttelin pääsiäisenä, niin hän sai herkutella. Muuten sitten syö kuten hyväksi on havainnut ja pienet painonpudotukset ovat ainakin pysyviä.
Elämä on valintoja täynnä silloin kun alkaa elämään erilailla, ja samalla elämä on myös täynnä kieltäytymisiä. Jos on vaikka syönyt pullan edellisenä päivänä, ja kahvipöydässä on sekä pulla että omena seuraavana päivänä, niin silloin pitää löytää itsestään se voima ja kieltäytyä siitä pullasta ja ottaa se omena. Kuitenkin herkutella saa, mutta kohtuudella ja pienempiä annoksia. Koko syömistapa pitää muuttaa ja se ei ole helppoa. Siihen tottuu ajan kanssa, mut alkuun tulee olemaan vaikeeta ja välillä voi tulla repsahduksia, mutta sitten taas jatketaan siihen mihin jäätiin ja tehdään niitä valintoja 🙂 Eli kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella. Pienentää annoksia ja nauttia täysillä niistä pienistä annoksista.
Eli jos blogissa näkyy sitä herkkupuolta, niin ei se tarkoita että pipsa vain niitä vetelisi pitkin päivän 🙂 Eikä edes joka päivä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mun on tehtävä tunnustus tuosta herkuttelujutusta mitä täällä blogissa näkyy. Mä nimittäin joskus tahallanikin laitan niitä tänne koska tiedän, että jotkut hermostuu niistä niin paljon. No mun kaverit kyl onneks tietää mimmonen syöjä oon. 🙂 Mut ihan totta puhut, että jos yhtenä päivänä syö pullan kahvin kanssa, niin seuraavana päivänä pitää valita se omena. JOka päivä ei voi herkutella.
Anonyymi
Kyllä joka päivä voi herkutella jos sisällyttää herkuttelun omaan sallittuun päiväkalorimäärään.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No mä en tuosta tiedä, mutta itse oon opetellut siihe ettei joka päivä herkuttelisi. Edes pienesti. Kohtuus ennenkaikkea.
Anonyymi
Etkös sä Pipsa jossain vaiheessa ole laihtunut yli 30kg?
Miksi se ei siis nyt onnistuisi? Olen itsekin ylipainoinen ja ainoa asia mikä estää minua laihtumasta on oma saamattomuus.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, samaa tapaa nytkin käytän vaan eipä onnistu yhtä luontevasti. Mene ja tiedä siis. Mutta eipä tuolla nyt ole mitään väliä kun enhän minä laihduta enkä tulevaisuudessa välitä kohdata tosiasioita. 🙂
Anonyymi
Normaalipainon ylärajaan sinulla on aika monta kymmentä kiloa matkaa. Tuntuuko se liian isolta jutulta?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tähän ei varmaankaan sovi sanoa ei, joten vastaan kyllä. 🙂
Anonyymi
Luin lehtijutun, ja jäin miettimään että luuletko tosiaan että sulla on vain yksi nettikiusaaja joka laittaa paskamaisia viestejä eri nimillä ja tehtailee aloituksia foorumeille? Miksi ajattelet, ettei sun "inhoajia" voi olla kuin yksi ja sama tyyppi?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siis se lehden nettihäirikkö oli yksi ja sama tyyppi joka eri nimillä kuin myös omalla nimelläänkin tehtaili juttuja vanhassa blogissani. En usko että enää täällä tehtailee. Joten ei, en kuvittele että mulla nykyisin on yksi nettikiusaaja – kyllä niitä valitettavasti on enemmän kuin yksi ja mitä luultavamman joku ryhmä. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää että miksi niin pahast ärsytän? Siis kun kukaan ei pakota lukemaan. 🙂
tuula
No siis tämähän on vanha juttu, mutta ongelma tai vika ei olekaan Pipsassa. Kiusaajilla itsellään on jotain todela pahasti vialla, kun toista polkemalla pitää saada itseään nostettua muiden yläpuolelle..ja kaikki muuthan sen kyllä tajuaa, muttei kiusaajat itse 🙂
Henna
Moi Pipsa!
Ihailen sun rohkeutta, itse en uskalla pukeutua niin kuin tahtoisin kun on tuota ylipainoa.
Sinulla on ihana tyyli 🙂 Jospa saisin vähän rohkeutta sun positiivisesta asenteesta..
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Moi! Nyt unohdat pelot ja pukeudut niinku tykkäät. 🙂 Pikkuhiljaa vaan, ei kaikki samantien tapahdu ja takapakkejakin tulee. Mäkin ensin pukeuduin kotona uudella tavalla, sitten vein roskat uudella tavalla pukeutuneena ja pikkuhiljaa laajensin matkoja. Pikkuhiljaa vain. 🙂
Anonyymi
Hei, ketään loukkaamatta haluaisin jo ammattinikin puolesta (ravintoterapeutti, ohjaan paljon ylipainoisia uuteen elämäntyyliin) kommentoida tuota "en vain laihdu" -asiaa. Jos ihminen saa vähemmän energiaa kuin mitä hän kuluttaa, hän laihtuu. Tämä on yksinkertainen totuus. Kun laihtuminen ei edisty, ongelma on yleensä se, että laihduttaja arvioi väärin annoskoot ja kalorit ja/tai oman kulutuksen. Usein myös sinni ei riitä jumivaiheeseen (kun paino ei putoa) vaan silloin palataan vanhoihin huonoihin tapoihin. Jos energiavajeesta huolimatta paino ei putoa, on syytä kääntyä lääkärin puoleen ja tarkastaa, mikä on pielessä. Jo 10 prosentin painonpudotus edistää terveyttä.
Tirli
Mitäs sitten kun on pudottanut painoa sen 10prosenttia, esim 150 kilosta 135kiloon- Kuuleeko senkin jälkeen, että 10 prosentin painonpudotus edistää terveyttä vai loppuuko kaikki tuollainen sanominen siihen paikkaan kun tuon 10% pudottaa?
Anonyymi
Etkö sinä puhu ristiin? Jos kerran YKSINKERTAINEN TOTUUS on se, että ihminen laihtuu, jos saa vähemmän energiaa kuin kuluttaa, niin miten sitten voisi olla mitään jumivaihetta, jossa paino ei putoakaan?
Anonyymi
Ja jos ihminen olisi pahimmillaan painannut 500 kg ja olisi laihduttanut 120 kiloon, niin se olisi huikea juttu ja "edistäisi terveyttä" siis huimasti! Mutta jos ihminen on lihonut normaalipainosta, esim. 60 kg, tuonne 120 kiloon, ni ei hyvä juttu.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No mä voin myöntää että aikoinaan just tuo jumivaihe jota kyllä jaksoin muutamia kuukausia mutta sitten alkoi just syömään se että kun mitään ei tapahdu ja kaikesta piti vain kieltäytyä. Voin sanoa, ettei siinä pystynyt olemaan. Nykyisin kun tuota jumia tulee, niin en vaan hermoile vaan menen niinku ennenkin eli en palaa mihinkään vanhaan.
Anonyymi
Koska paino ei putoa tasaaisen lineaarisesti. Siksi päivittäinen punnitseminen on turhaa ja turhauttavaa. Jumivaihe on vaihe, joka menee ohi, kun energiankulutus on isompi kuin mitä syödään.
Anonyymi
Niin, eli se ei ole ihan niin yksinkertaista. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Jos laihtuminen ois yksinkertaista, miltä se saadaan kuulostamaan – ei lihavia ihmisiä olisikaan.
Anonyymi
Jos se laihduttaminen olisi niin yksinkertaista, eihän täällä ylipainoisia olisikaan. Sitä kun ei kukaan ikänsä normaalipainoisena ollut tule todennäköisesti koskaan ymmärtämään. Koittakaa ihmiset olla hieman suvaitsevaisia. Oma elämäkin voi siitä helpottaa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näin juurikin.
Anonyymi
Kaikki on itsekurista kiinni.