Siirin päiväkirjat – Entry 1 (1.9.2013)
Moikka! Mä oon Siiri ( SatuMainen Kohtalon Oikku, 7kk) ja tuun nyt
mamman luvalla kirjottelee teille mun päiväkirjaa, aina sillontällön. Ku
mamma aina kirjottelee omia juttujansa ni oon sivusta seurannut ja
ajatellut et toi on kivanlaista. Mäki haluun! Ni mamma sit sano et saan
joskus kirjotella.
Mä jouduin tällä viikolla jonkun valkotakkisen naisen sörkittäväksi. Se katto mun korvat ja hampaat sekä kehu mun turkkia. Niin no, sen ei pitäisi olla mikään omituisuus sillä käytänhän turkkini ylläpitämiseen paljon aikaa joten sen sietääkin olla UPEA! Niin ja ehkä noista mamman harjauksista on ollut jotain hyötyä. Sitten se paineli mun vatsaa enkä tykännyt yhtään kun mulla oli kamala vessahätä ja syöksyinkin samantien veskiin kun pääsimme kotiin. Tosin mun piti ensin käydä paikat läpi että oltiin ihan varmasti kotona.
Tykkään nukkua päiväunet mamman pöydällä vaikka se aina moittiikin miten vien sen työskentelytilasta puolet. No mä haluankin että se hellii mua ja unohtaa moiset työskentelyt siksi aikaa kun mä oon siinä. Tosin mua ärsyttää se musta tikku jonka kanssa se työskentelee. Sitä pitää huitoa tassun kanssa kauemmaksi. Mut sitten kun mamma lopettaa hellimisen niin mä nousen pois ja menen papan tuolille nukkumaan, tosin siitäkin mut ajetaan pois kun pappa tulee jostakin. Nostavat mut tuollaisen valkoisen tuolin päälle jossa on kyllä multa haiseva pehmeä peitto että kai se on mulle sitten tarkoitettu. Tykkään olla kyllä siellä missä mamma ja pappakin.Ykski kerta ne meni johonkin huoneeseen eivätkä päästäneet mua sinne, mä sitten huusin ja raavein oven takana.
Meillä alkaa olemaan öisin todella kylmä mutta onneksi voin ängetä
mamman ja papan viereen – siellä on lämmin olla ja nukunkin siihen
saakka kunnes mamman omituinen esine alkaa pitämään piipittävää ääntä.
Se tosin tietää aamupalaa!
Mamma ja pappa on kovasti puhuneet että mä olisin kamalan iso. Enhän mä voi olla iso! Siis nyt kyllä alotan nälkälakon! Tosin se on hieman hankalaa kun mamma lyö aina nokan eteen niin hyvää ruokaa ja varsinkin kun se antaa mulle niitä sydämiä iltapalaksi. Se tietää etten mä voi vastustaa niitä. Ykski kerta mamma jaakas mua pitkin kotia kun mulla oli pussi suussa jossa noita sydämiä oli. En vaan saanu niitä sieltä kun ne oli jonku pussin sisässä. Tosin en kyllä ymmärrä kui se jaakas kun määhän sain ne joka tapauksessa. Hölömö mamma!
Mä oon keksinyt tavan miten saan mamman ja papan tosi nopeesti sängystä pois. Tiputan vaan tuon ison laatikon jonka kanssa on kyllä kiva leikkiäkin. Ykski kerta mamma ei tienny et mä oon laatikossa ni sain tökättyä sitä tassun kanssa.
16 kommenttia
hippi-ronda
ihana siiri! 🙂 tästä tuli hyvälle mielelle!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siiri tykkää että tulit hyvälle mielelle. 🙂
jenni
Hauska juttu 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Eikös ookki. 🙂
Anonyymi
Näitå lisää! Tulin kyllä niin hyvälle mielelle, ja Siiri on kyl ihan mun toisen kissan näkönen (vaikka se ei oo rotukissa).
T. Kahden kisun mamma
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hei laitahan Siirin kaksoisolennosta kuvaa sähköpostiini! 🙂 Ja kyllä näitä aina välillä tulee, kun Siirillä on jotain kerrottavaa.
Anonyymi
Kynsiikö siiri muuten ihmisiä käteen tai raapiiko?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei kynsi, ei raavi, ei pure.
Anonyymi
Olet hyvä tällaisen "kuvitteellisen" jutun kirjoittaja. Jopa mukavampaa tekstiä, kuin varsinaiset postauksesi. Oletko koskaan yrittänyt kirjoittaa mitään pidenpää tarinaa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Nooo, hyvä ja hyvä. En mä tänne blogiin ole pidempää tarinaa yrittänyt kirjoittaa, mutta on mulla vihkoja joissa on kaikenlaisia pikkutarinoita.
Anonyymi
Juuri tuollaista pöytälaatikkokirjoittamista tarkoitinkin. Tässähän sinulle olisi oiva paikka ja mahdollisuus "testata" tarinoidesi vastaanottoa. Blogiin voi laittaa erillisen sivun vaikkapa juuri tuollaisille tarinoille. Eihän sitä tiedä, vaikka kirjailijaksi….?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No no, eipäs nyt heitellä noin lennokkaita kuvitelmia. Ei musta kirjailijaa voi koskaan tulla. 🙂 Enkä oikein tiedä haluanko blogissa julkaista varsinaisia pöytälaatikkokirjotteluitani. 🙂
Anonyymi
Siiri on kertakaikkisen upean näköinen kissa.Ja lisäksi hyvin kirjoitettu juttu.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siiri on kyllä upea neiti. 🙂
Anonyymi
ihana postaus ja siiri! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. 🙂