Se tunne kuin olisitte aina tunteneet toisenne
Ai että tuolla ulkona on ollut kaunis ilma ja sen takia innostuinkin heittämään mun kävelylenkkini näin päiväsaikaan. Ainoa mikä tuolta puuttuu, on lumen narskunta jokaisella ottamalla askeleella. Ehkä se on tuo ilma tai ehkä kaikki on vaan mennyt niin mukavasti, että mulla on tosi olla. Kokoajan vaan hymyilyttää ja hyräilyttää – ja toi hyräily on aina sen merkki että Piia on hyvällä tuulella.
Kävin tänään hammaslääkärillä ja nyt on leegot laitettu kuntoon. Ihana kun mulla oli semmonen väliaikainen paikka ja se oli kamala mollukka, mut enää sitä ei oo. Samalla kuulin, että mun hampaan poistokuoppaan oli ilmestynyt luunsiru ja sillon kaikki palaset loksahti paikoilleen. Siinä kuopan kohdalla kun ien oli ollut kosketusarka ja jos oikein kunnolla nauroin tai hymyilin, niin tunnahti. Mut että niinkin pieni siru saattoi aihettaa moiset. Olin aloittanut antibioottikuurin jo alkuviikosta ja sillä olinkin saanut ikenen kosketusarkuuden tasottumaan.
Piipahdin myös Tigerissä (jota yleensä sanon videoilla Glitteriksi, enkä tiedä miksi mun aivosolukko kääntää sen niin) hommaamassa sellofaania ja muita tykötarpeita. Ja kun olin menossa Hennan pajalle, niin törmäsin puolessa välissä matkaa Hennaan joka oli menossa asioille ja mie sitten lyöttäydyin seuraan. Siinä sitten aikamme höpistiin ja naurettiin, kunnes mun oli aika jatkaa matkaani. Mulla kun on tämä viikko ihan täynnä kaikenlaista puuhastelua ja touhustelua, joista yksi liittyy tulevaan Joulukalenteriin, joka alkaa muuten ens viikolla. Kääks!
Tapasin viime viikolla yhden mun seuraajan ja kun oltiin pieni tovi keskusteltu, niin todettiin että ihan kuin olisimme aina tunteneet. Kuin sieluntoverin olisi tavannut. Niin luontevaa se keskustelu oli. Oon niin äimistynyt, mutta silleen hyvällä tavalla, koska tuollaisia ei kovin usein tapahdu. Ja tämän viikon alussa tapasin toisen seuraajan, joka toi mulle paketin joulukalenterin luukkua varten. Musta on mukava tavata uusia ihmisiä, mutta viime vuosina en oo uskaltanut ihan jokaiseen kahvittelukutsuun vastata kyllä. Nyt vaan tuli semmonen olo, että kyllä – haluan tutustua mielenkiintoisiin persooniin ja heti kahden kanssa natsas kemiat. Oon kyllä lukenutkin että jotkut bloggaajat ovat löytäneet hyviä ystäviä omista seuraajistaan.
Ihanaa huomata miten moni on lähtenyt tähän mukaan ja oon niin iloinen. Tulee ihan ne joulut mieleen, kun olin lapsi/nuori ja joululahjojen piilopaikkojen etsiminen oli niin huikaisevan jännittävää, sekä se kun löysit ne lahjat ja hypistelit niitä käsissäsi, arvuutellen mitähän siellä voisi olla – onko se pehmeä vai kova, koliseeko vai kiliseekö se. Nuo samat fiilikset on mulla nyt, kun noita lähettämiänne lahjoja oon katsellut ja hypistellyt. Olo on kuin sillä 10-14 -vuotiaalla pikku-Piialla. Odotan innolla että pääsen kuvaamaan noiden pakettien avausta.
Mä taisin viimeksi kertoa, miten meidän Sulo kuorsaa kuin mikäkin sahamies. Niin sain sitten viestiä instan kautta ettei ole mahdollista. Kissat eivät kuulemma kuorsaa. No, kyllä tuo ääni musta ihan kuorsaukselta kuulostaa ja kun sitä oon kuullut monet kerrat muiden tekevän, niin luottaisin siihen että osaisin tunnistaa kuorsauksen. Eikä kyse ole mistään tuhinastakaan, vaan ihan kunnon puhtaalta kuorsaukselta ja mitä sikeämmin Sulo nukkuu, sitä kivemmin hän kuorsaa. Meillähän Sulo siis nukkuu samassa huoneessa kuin mekin ja hänellä on nurkassa ihan oma peti – sellainen koiranpeti siis. Mitkään peruskissanpedit toimi kun poika on niin iso ja tykkää nukkua leveästi. Se on muuten kaikista ihaninta, että kun me mennään nukkumaan, niin hetken päästä voi kuulla kun Sulokin asettuu sinne petiinsä. Hän kyllä herää ennen kellonsoittoa, ainakin useinmiten. Joo, on niitäkin aamuja kun Sulo ei haluaisi nousta.
Heitin kissoille yhteen nurkkaan mun vanhan tyynyn, että voisivat siinä sitten pötkötellä ja hetken ne siitä tappelikin kuka saa nukkua milloinkin, mut nyt se on unohdettu. No, koska oon vähän semmonen etten mielelläni heitä tavaraa heti roskiin, niin aloin miettimään mitähän tälle voisi tehdä ja sitten se iski. Nostin tuon vanhan tyynyn tikashyllyn alimmalle hyllylle missä Piipu tykkää nukkua, josko vaikka hän tykkäisi ottaa sen pedikseen ja kyllä, kyllä hän otti. Piipu torkkuu tälläkin hetkellä oman tyynynsä päällä. Mun pitää vaan vakavasti harkita sen päälisen hommaamista. Onko kukaan nähnyt missään myytävänä kissa-aiheisia tyynynpäälisiä? Vaikka tuntuu jotenkin kissoista vissiin kivemmalta kun siinä on niiden omia tuoksuja, mut nopeestikos ne sen päälisen tuoksuttais. Se päälinen vois olla mun joululahja kissoille, tai ainakin Piipulle.
Takki – Ellos
Mekko – KudeDesign (saatu)
Kompressiolegginssit Sporting Way, Blackie Super – BomBom (saatu)
Laukku – Mulberry
Kaulakoru – Eewas Shoes
Kaulahuivi – Ratsula
Sormikkaat – ??
S. Oliver tennarit – FineFactory (saatu)
Mekko – KudeDesign (saatu)
Kompressiolegginssit Sporting Way, Blackie Super – BomBom (saatu)
Laukku – Mulberry
Kaulakoru – Eewas Shoes
Kaulahuivi – Ratsula
Sormikkaat – ??
S. Oliver tennarit – FineFactory (saatu)
Täällä on tänään ollut ihan pirtsakka pakkanen, sellainen -6 astetta ja sen takia päätinkin aamusti heittää jalkaani BomBomilta saadut Sporting Way Blackie Super kompressiolegginssit. Syystä että halusin ensinnäkin testata miltä ne tuntuu pienellä pakkasella ja koska nuo on ihan supermukavat jalassa. Mie miellän nää jotenkin enemmän arkihousuiksi kuin salille, mutta toki sielläkin voi käyttää. Moneen sopivat housut. Omani kävi lyhennyksessä, kun olivat liian pitkät ja nyt toivon joskos oma joulupukki toisi mulle toiset tämmöset joulukuusen alle. Mutta hyvin pärjäs housut noissa pakkasasteissa, ei tullut kylmä. Seuraavaksi odotan että tulee -15 asteen pakkaset, niin saan testata housut entistäkin kylmemmissä oloissa.
Ja tuo Elloksen takki pysyy edelleen mukana, vaikka alkaa se vähän olemaan viileähkö, kuten mulla tänään kun menin tällä sekä KudeDesignilta saadulla ihanalla ruskanvärisessä Hertta-mekolla. No, joku neulepusero päälle niin ongelma on ratkaistu. Pipoa en vielä ajatellut tarvitsevani eli se saa odottaa isompia pakkasia kunnes pipon, korvikkaat taikka pannan otan esiin. Mut ehkä sitäkin olisi viisainta alkaa kuljettaa kaikelta varalta mukana. Onneks aina on hätävarat eli joko heittää hiukset auki taikka sitoo huivin silleen mummomaisesti pään päälle, että korvat menee suojaan ja sitten kaulan ympäri.
Ps. Näitä viimeisiä tekstejä kirjotellessani, on mun poistokuoppa alkanut jurppimaan, joten saas nähä et oliko tää tässä vai eikö tää ollut. To be continued…
6 kommenttia
Anonyymi
Tyylikäs ja kaunis asukokonaisuus ja ihanat värit, sopii siulle tosi hyvin 💕 Odotan innoissani siun joulukalenteria alkavaksi☺ Terkuin: Taina ☺
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. Kalenteri alkoi tänään ja mie odotan innolla sen edistymistä. 🙂
Anonyymi
Kylläpäs tämä asu on niin nähty!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No hyvin mahdollisesti, kun takki on ollut yksi suosikeistani nyt tässä. 🙂
Anonyymi
Kyllä kissat kuorsaa, ihan niin kuin jotkut koiratkin! Olen omin korvin kuullut (en tosin oman kissani). Kissatyynystä tuli mieleen, että oma kissa tykkää ihan hirveesti kaikenlaisista tekoturkiksista, nehän on lämpimiä ja katselin juuri Cellbesistä että siellä oli sillaset turkismatot tarjouksessa, oisko ollut n. kympin kappale, ja ajattelin ostaa mein likalle simmoset muutamat joihinkin lempipaikkoihin, tuolille, sohvalle, jne. Ne varmaan keräisi karvojakin?
Tämä punainen mekko on ihan unelma! Punainen sopii niin hyvin sulle! Hauskaa myös se, että pinkki ja punainen sopii yhteen vaikka ei uskoisi?
Joskus tosiaan löytää jonkun ihmisen jonka kanssa klikkaa heti ja tuntuu heti ystävältä, mulla myös samoja kokemuksia ja se on hienoa! <3 Oisinpa ollut "kärpäsenä" katossa, olisi ollut kiva nähdä se kohtaaminen! 🙂
En ole erityinen jouluihminen, enkä laittaisi joulua yhtään paitsi jouluruuasta tykkään, voisin syödä kaikkia perinteisiä laatikoita pitkin vuotta, siis silloin tällöin, ja rosolliakin vaikka keskellä kesää! Monet jouluruuat on hyviä kasvisruokia ja aika "terveellisiäkin". Perheen takia laitan joulua vähän ja annan muiden koristella jne.
Tykkään tosi paljon kaikenlaisista (joulu-)valoista, kynttilöistä ja varsinkin led-valot ajastuksella ovat tosi kivoja! Lahjatouhusta en tykkää yhtään ellei siinä ole joku ajatus/todellinen tarve. Mutta odotan myös joulukalenteriasi!
-Leila
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, kyllä ne kuorsaa. 🙂 Pitää katsoa jos joskus saisin siitä sahauksesta videopätkää. 😀 Meillä ei oikein tekoturkikset oo toiminut, oon joskus ostanut sellaisen niin ei. Tykkäävät enemmän vaatteista missä on meidän hajut. Tai epäilen noin, koska jos se on uusi vaate missä ei ole hajuja, niin ei kiinnosta, mutta kun sitä on kerrankin pitänyt päällä, niin johan kiinnostaa. 🙂
Niin, tuo mekkohan on siis oranssi, ei punainen. 🙂 Mut hyvin kyllä sopii pinkki ja oranssi väri keskenään. Ettei ihan mikään räikeä oo, vaikka ei sekään haittais. 😀
Joo, joskus tosiaan löytää ihmisen jonka kanssa klikkaa heti ja sellaisista kannattaa pitää kiinni. 🙂
Sama täällä, etten siis ole jouluihminen mutta jotain pientä on silti kiva pistää ja päästä tunnelmaan. Vai olisinko sittenkin jouluihminen? Miten jouluihminen määritellään?