PUNAHILKKANA KESKELLÄ TALVEA
Oon viime päivinä pohdiskellut blogin kohtaloa, koska olen saanut monia kyselyitä että mitä aion tällä nyt tehdä. Kyselyt ovat olleet ymmärrettäviä, sillä en ole blogia juurikaan perinteisellä tavalla päivittänyt, mutta olen tullut siihen tulokseen etten halua lopettaakaan. Bloggaajana kun olen aikoinaan aloittanut, niin en haluaisi hylätä alkuperäistä julkaisutapaa. Ja nyt ajattelen, että kenties kesän tullen tämäkin aktivoituu – vaikka niiden asukuvien verran.
Maailma ja mieltymykset toki muuttuu ja olen itsekin huomannut etten seuraa blogeja enää siihen malliin kuin ennen. Blogeissa kommentointikin on hiljentynyt. Moni seuraa bloggaajia instagramin kautta. Munkin blogissa on tuo kommentointi hiljentynyt. Osin siksi että sain todella paljon ala-arvoista kommenttia sekä siksi, että todella moni laittaa mulle nykyisin kommenttia muuta kautta ja näin kommentit ovat muuttuneet enemmänkin kahdenkeskiseksi keskusteluksi.
Tämä 2021 alkuvuosi on ollut mulle äärimmäisen rankka ja oon ollut kuin mikäkin stressipallo. Oon taas ajottain valvonut kun asiat pyörii mielessä. Tosi paljon on siis mennyt niin, että kun yhdestä huolenaiheesta on päässyt, niin toinen tulee tilalle. On ollut nettikiusaamista mitä olen joutunut kokemaan jo 10v. ajan. Sitten on ollut rikosilmoituksen tekemistä, läheisestä huolehtimista, Piipun kuolema, töiden peruuntumista koronan takia yms yms. Niin on tässä mieli ollut matalana, mutta ei onneksi kokoaikaa.
Vaikka on tapahtunut paljon ikäviä asioita, olen myös kokenut ilonkin hetkiä.
– Olen huomannut kevään kutsun, kun on mennyt ulos, niin siellä auringon lämpö ja lintujen viserrys tervehtii.
– Olen viettänyt aikaa ystävien kanssa ja nauranut huolet siltä hetkeltä pois. (Kiitos ystit kun ootte olemassa <3)
– Olen käynyt luonnossa ja jättänyt kamerankin pois. Hengittänyt vain sitä metsän tuoksua.
Odottelen innolla, että kesä tulee niin saa taas pukea mekot päälle ja heittää legginssit pois. Laittaa kevyemmät jalkaineet jalkaan. Voi taas oleilla terassilla. Lueskella siellä kirjoja. Kulkea paljain jaloin nurmikolla. Ja ennen kaikkea; tulee taas lämmin.
Oli alkuvuodesta ilo löytää kaapista tämä punainen villasekoitetakki, jonka olen ostanut Ellokselta joitain vuosia sitten. Takki on edelleen hyvässä kunnossa. Oli siis suorastaan pakko heittää takki yhtenä päivänä päälle ja suunnata nokka kohti Mäntyluotoa, jossa nämä kuvatkin on otettu sekä tuulettaa takki ihan kunolla hyytävässä tuulessa. Kuvien ottohetki on joskus alkuvuodesta kun pakkasta ei ollut paljoa, mutta senkin edestä hyytävämpi tuuli.
Villasekoitetakki – Ellos
Katukissapusero – Kaino
Kompressiolegginssit – BomBom
Talvitennarit – Ratsula
Kaulahuivi – Becksöndergaard
Tumput – en muista mistä
Katukissapusero – Kaino
Kompressiolegginssit – BomBom
Talvitennarit – Ratsula
Kaulahuivi – Becksöndergaard
Tumput – en muista mistä