23 kommenttia

  • Anonyymi

    Minulla kävi samalla lailla silloin,kun äitini kuoli.Itkin kolme viikkoa enkä noussut sängystä ylös kertaakaan.Silloin näin äitini unessa ja hän sanoi minulle,että älä enää itke,minulla on hyvä olla.Minulle tuli hyvä rauhallinen olo ja jaksoin mennä hautajaisiin.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiva että sä sait äitisi lohduttamaan. Kyllä se vaan jotain lohtua ja rauhaa tuo.

  • Anonyymi

    Ruohometsän kansa on näin aikuisenakin ahdistava elokuva, en todellakaan antaisi pienille lapsille katsottavaksi!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, oli katsottava youtubesta ja todettava et juu ei. Mä oon nähnyt tuon kerran mutta en muistanut siitä enää mitään tarkkaa, mut oli semmonen olo ettei se nyt taida ihan olla tuo K3 raja hyvä.

    • Anonyymi

      Niin mikä tuossa kirjoituksessa oli järkyttävää? Mun mielestä ihan asiallinen oli ja hyviä pointteja.

    • Anonyymi

      Samaa mieltä, että body positive-hanketta hyödynnetään siihen ettei tarttis tehdä muutosta. Mun mielestä body positivea on se ettei mollaa nykyistä olomuotoaan ja samalla pyrkii terveellisempiin valintoihin m

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Hei, mä en ota kantaa kenenkään toisen mielipiteeseen.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Saa kysyä ja vastaus on, etten tiedä varmaksi.

  • Anonyymi

    Ihana kissa❣️Onneks en oo kattonu pienenä ruohometsän kansaa😐

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Onneks et oo katsonut, on siinä aika rajuja kohtauksia kun miettii tuota K3 ikärajaa. Kyl mun mielestä K12 voisi olla parempi.

  • Anonyymi

    Multa on kuollut kissa ja koira. Kissa ei ole tainnut meillä "kummitella" (oli eläessäänkin aika hiljainen) mutta koiran huokailun/hengityksen olen kuullut pari kertaa. Ja jotain muuta tepastelun ääniä. Kuolemasta oli jo muutama vuosi, mutta hetken tuntui samalta kuin silloin joskus ja ajattelin vain että musti se siellä olkkarissa nukkuu. Meni pieni hetki ennen kuin tajusin, ettei siellä ketään ole. Vähän kummallinen olohan tuosta tulee.

    Ruohometsän kansa oli muuten mun ihka ensimmäinen videokasettini, jonka sain parivuotiaana! Vissiin tuli vanhemmille hiukan yllärinä sisältö 😀 Moni on vissiin traumatisoitunut siitä lapsena, mutta itseäni ei haitannut ollenkaan, rakastin sitä. Lapsuuteni lemppareita ja yhä edelleen tykkään kovasti, tosin vanhemmiten olen alkanut ymmärtää, miten ahdistava se onkaan. Kirja on mielestäni loistava, suosittelen lukemaan, jos et ole sitä vielä tehnyt. 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiva kuulla että on teitä muitakin ketkä olette kuulleet ääniä. 🙂 Mulla on välillä viel semmosia kiukkuhetkiä, että miksi Sillan piti kuolla. Se oli ihan terve, leikkisä ja kaikkea. Tuleeko sulla enää noita fiiliksiä, vai oliko se kans siinä kuoleman jälkeen?

      En oo kirjaa lukenut mut elokuvan nuorempana katsonut. Tosin en muista siitä juurikaan mitään, paitsi se tunne tulee kun sitä aattelee, ettei se nyt ihan oo K3 ikäsuosituksen mukainen.

  • Anonyymi

    Multa on kuollut rakas koira. Mä en kuullut sen ääniä tms., mutta pari kertaa tuli voimakas tunne, että se on lähellä, ja se tunne tuli ihan odottamatta, tuli vaan tunne, että se on jossain siinä. Mä koin sen miellyttävänä, enkä yhtään pelottavana. Lohduttavanakin, koska sen tunteen mukana tuli sellainen lämpö… ihan kuin sanoma, että sillä on kaikki hyvin ja se on edelleen jossain… vaikea pukea sanoiksi tätä.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Mä tiedän mitä tarkoitat. Mulla ei ollut koskaan Sillasta semmosta tunnetta, että olisi läsnä, vaan enemmänkin ne äänet. Mut lohduttavaahan se on.

  • Anonyymi

    Yksi kissoistani (nuori, reipas ja hyväkuntoinen) koki viime vuonna vähän Sillan jälkeen samanlaisen, täysin yllättävän äkkikuoleman, taisin siitä silloin pahimmassa traumassa vuodattaa Pipsalle jotain sähköpostiakin. Kuoleman jälkeen "näin" ja "kuulin" kissaa vielä useasti ympäri taloa, samoin kävi jo kauan sitten edesmenneen koirani kanssa.
    Nyt kun kissan kuolemasta on pian kulunut vuosi, pahin suru on jo helpottanut, mutta ikävä ei katoa varmasti koskaan.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Mukava kuulla etten ole ainut joka "kuulee" tai "näkee" lemmikkinsä sen kuoleman jälkeen. Ehkä se sitten tuo jotain lohtua. Oon samaa mieltä, suru on helpottanut mut ikävä ei katoa. Ja meille on jäänyt pieni trauma ilmeisestikin, kun aina pelätään et joko nyt on kuollut kun joku kissoista nukkuu tosi sikeästi, näyttää samalta kuin Silla silloin kun hänet löydettiin.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Ihan mukavasti sitä tuli, 300€ verran. 🙂