PAKKASAAMU KUVIN

Täällä oli yhtenä aamuna -4 astetta pakkasta ja siitähän oli otettava heti ilo irti ennenkuin aurinko sulattaisi kaiken. Tämä on loppusyksyn mukavinta aikaa kun ei ole vielä liian kylmä, mutta kertoo jo tulevasta. Tällaisina aamuina on mukava napata kamera käteen ja ikuistaa luonnon värien viimeisiä hetkiä.

Painelin tuona aamuna innoissani kameran kanssa ulos kun huomasin kurren tulleen aamupalalle. Jäin paikoilleni sopivan etäisyyden päähän seuraamaan oravan touhuja, kunnes tämä ärsyyntyi jostain ja kirmaisi lähimäntyyn säksättämään. Kävelin lähemmäs ja huomasin mikä oli saanut oravan ärsyyntymään – nurkan takana oli harakkajengi joka halusi myös aamupalalle auringonkukanjyviä popsimaan. Kävelin lähemmäs mäntyä ja nappasin oksalla kököttävästä oravasta kuvan ja jatkoin rauhallista käyskentelyä pihassa samalla katsoen mikä seuraavaksi kiinnittäisi huomioni.

Musta on jotenkin niin kaunista tuo pieni kuura kukkasten ja lehtien pinnoilla. Kesä kohtaa talven, tai lämmin kohtaa kylmän. Miten sen haluaakin ajatella. Oma lemppari näistä on tuo kuuran peittämä tähtisilmä, joka vielä hetkellisesti yritti täyteen loistoon, mutta lopulta kylmyys voitti ja kukka kuihtui. Kesän aikakausi oli vaihtunut seuraavaan.