Asu_17.2.2016_2.jpeg
Blogi

OOTD – Turquoise Dress with Aztec Cardigan

Yllättävän iloisesti lähti tämänkin viikko käyntiin vaikka yöunet jäikin minimaalisiksi. No vitamiinit naamaan ja mustaa teetä töissä, niin kyllä siinä piristyi. Tein myös hauskan huomion että lumi häikii ihan hitokseen kun kävin ulkona tekemässä happihyppelyn ennen ruokkiksen loppumista. Pistin myös yhteen siivoushommaan hakemuksen, se olisi pientä iltahommaa ja näin jälkikäteen aloin miettimään että mitenköhän blogin kanssa käy kun nyt jo näiden postausten julki saaminen menee alkuiltaan. No murehditaan sitä sitten jos työn saan.

Oon myös alkanut miettimään että kuinka ihanaa ois toimia myyjänä, enkä nyt tarkoita kaupan kassana vaikkei sekään hassumpaa ois, mutta siis joku vaatemyyjä. Eikä pidä unohtaa mun haaveilua koulutusrintamalla. Lähinnä tätä kaupallisen alan tietämystä haluaisin päivittää, tai kouluttautua taloushallinnon saralla, tai vaikka pukeutumisneuvojaksi. Näin vanhana ei innostaisi lähteä tuonne 16-vuotiaiden joukkoon vaikka mä saattasin sulautua sinne aika hyvin tällä mun vähän lapsellisella mielelläni, mutta en oikein tiedä mitään muuta alaa kuin kosmetologi, jossa saattaisi jaksaa istua sen kolme vuotta. Haluan enemmänkin tehdä sitä kunnon työtä, enkä päntätä teorioita.

Mua muuten jännittää ihan hirveästi, sillä mun ja Ringan salitreenaus lähenee
kokoajan ja mitä lähemmäs se tulee, niin sitä enemmän mua on alkanut
jännittämään. Sitten kun vielä tunteet heittelee häränpyllyä, olen ollut
hyvin ristiriitaisissa tuntemuksissa – ensin olen että jee jee salille,
sitten toisena hetkenä olen että mitä mä siellä oikein teen jne. 
Suurimmaksi osaksi kuitenkin naureskelen tuolle omalle panikoimiselle,
ja luulenkin että kun se päivä saapuu, niin tätä emäntää ei näy mailla
eikä halmeilla, tai ehkä joku voi nähdä mun pinkin mekon helman kun
pingon niin maan penteleesti karkuun toiseen suuntaan. Hah! No huihai, en ole kuitenkaan mitään perunut enkä peru, mutta mä veikkaan että oon pienessä paniikissa kun se päivä saapuu.

Tää asukokonaisuus on tainnut jäädä kokonaan julkaisematta, mutta pistetään nyt vaikka tuota neuletakkia mulla ei enää olekaan. Tää on syksyllä joskus otettu, ennenkuin olen käynyt kampaajalla pätkäsemässä hiukset lyhyemmiksi. Mun on aivan valtava ikävä tota neuletakkia – mä myin sen tuossa
joku aika sitten kun en mä sitä pystynyt käyttämään koska se oli mulle
liian pitkä. Jos ois nuo epäsymmetriset pätkät pois, niin sitten ei
mitään ongelmaa. No täytyy toivoa että Yoursille, tai jonnekin muualle
tulee myyntiin samanlainen mutta tasaisemmalla helmalla.

Tarttis tonne kampaajallekin mennä mutta pitkittelen sen menemisen kanssa vielä – olen nimittäin suunnitellut että menen joskus kesän alussa. Pituus taitaa olla tällä hetkellä suht sama kuin mitä tässä kuvassa, että aika hyvin on hiukset kasvaneet. Olen myös ajatellut että pätkäisen hiukset kesän kunniaksi lyhyempään pituuteen, lisäksi olen päättänyt että pysyn vaaleana. Saa luottokampaaja A laittaa mun omaan hiusvärin joukkoon vaaleita raitoja. Olin mä tässä semmostakin suunnitellut että ennen tuota kesällä tapahtuvaa hiustenlaittoa olisin käynyt laittamassa latvoihin pirteitä värejä – pinkkiä ja turkoosia – sen verran siis että kesällä kun pätkitään pituus lyhyemmiksi niin ne värilatvat menisi siinä sitten pois, mutta tuo on nyt jäänyt eli tulee tuskin tapahtumaan.

48 kommenttia

  • Anonyymi

    Hei! Ensimmäinen kommenttini ikinä! Hieno tuo neuletakki. Ootko muuten Pipsa koskaan miettinyt puhetyötä, kuten vaikka radiotoimittajan työtä? Sulla on kiva ääni ja tekstiä riittää!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Kiva kun kommentoit. 🙂 Se on ihana neuletakki, harmi kun myin. 🙁 Mut parempi kun ei sitä ois voinu käyttää kun kotona. 🙂 Olen mä sitäkin miettinyt mutta tarttis paljon opiskelua ja muuton muualle. 🙂

  • Anonyymi

    – Aikuiskoulutuksessa ei tarvi olla 16 vuotiaiden kanssa tekemisissä :D. Ite kanssa tuota aikuiskoulutusta miettinyt. Tai oppisopimusta. Mutta ei pöllömmältä kuulosta nuo sun suunnitelmat. BTW, kiitos paidasta, se on ihana! Ja onhan tuo takkikin aivan ihana.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Juu, siellä ei tarttis mutta siellä ei oikein ole kiinnostavia koulutuksia. Tai no siis nämä pari mitä olen katsellut mutta jos haluan esim. kosmetologiksi nin se tarkottaisi niiden 16-vuotiaiden seuraan. Eikä ei siis sinäänsä ole paha kun omaan tämän lapsekkaan mielen. 🙂 Ole hyvä vaan, kiva että tykkäsit. 🙂

    • AEKH

      Kosmetologi-koulutusta on ainakin Porissa järjestetty myös aikuisopintoina eli 2 vuotta kestää ne ja siellä ei ole niitä 16-vuotiaita 🙂 Itse olen meinaa kyseistä vaihtoehtoa miettinyt.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Onko? Miten mä katsoin ettei Porissa järjestetä kuin yo-pohjaista kosmetologikoulutusta. Missä tuota siis järjestetään? Oon siis aatellut että jos kosmetologiksi valmistun, niin pistän oman firman pystyyn ja te kaikki lukijat tuutte sinne hemmottelemaan itseänne. 😉

    • Anonyymi

      Yo-pohjainen tarkoittaa sitä että on joku muu koulutus 🙂 eli voi olla esim amis. Ei oo pakko lukio. Opiskelen yo pohjaisella ja aika monella on amis, esim merkonomi, kosmetologi, hieroja yms. 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Ahaaa! No mutta sittenhän tämä kuulostaa hyvältä.

  • Anonyymi

    Neuletakin onnellinen omistaja täällä 🙂 Itse kun 183cm pitkä niin mulle just hyvä !

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Onnekas sinä! Juu, tuo pituus on just täydellinen. 🙂

  • Anonyymi

    Nykyään on joku boomi, että neuletakeissa pitää olla epätasainen helma ja ihme haipakkeita. Itse en ole niihin tottunut, vaikka ne ei ihan noin pitkiä olekaan. Kunpa taas tulisi tasahelmaiset neuletakit taas takaisin.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Se voi olla, eikä mua se epätasaisuus silleen haittaa kunhan ei ois mikään älypitkä. 🙂 Ku ei kaikki olla kovin pitkiä. 🙂

  • Satu

    Mä olen opiskellut vuoden teinien kanssa. Ihan kivaa se oli. Vähän hassua kyllä, kun itsellä oli jo lapsia ja eli perheellisen elämää ja luokkakaverit miettivät, että lainaakohan vanhemmat tänään autoa. 😀 Mutta kivasti se meni ja on sieltä muutama kaverikin jäänyt. Oppisopimushan voisi olla ihan kiva vaihtoehto. Mulla on pari kaveria opiskellut silleen, toinen merkonomiksi ja toinen lähihoitajaksi. Merkonomi kävi koulussa n. 2 päivää/kk ja lähihoitaja päivän viikossa.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Joo, en mä sitä silleen tarkoittanutkaan että se teinien kanssa opiskelu ois jotain kamalaa. Aattelen just silleen et on ehkä nuo ajatusmaailmat pikkaisen eri kaliiberia. 🙂 Mut kivaahan se voi myös olla. 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No en kyllä ajatellut sitä ihan tuollaisena, vaan ettei aikuisen tarvitse olla niin helvetin vakava. Tommoset teinit on kuitenkin vielä nini vallattomia, vailla huolia. 🙂 Vois tehdä hyvää jokaiselle meistä aikuisista tosikoista, ottaa joskus se teinimäinen huolettomuus. 🙂 Vois auttaa takakireyteen. 🙂

  • Susanne

    Ostin ton saman neuletakin sun innoittamana 🙂 oon vähän vajaa 180cm niin pituus on hyvä. Ollaan parin viikon päästä lähdössä talvilomareissulle niin ajattelin että tuo on täydellinen lentokoneeseen. Kiitos inspiraatiosta 🙂

  • Anonyymi

    Kiva kun pohdit opiskeluja. Ja ihanaa kun otat noin rennosti. Mä oon niin suorittaja ja vaadin itseltäni paljon, liikaakin. Sen verran taiteilija etten ole koskaan omaan suoritukseeni tyytyväinem.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Mä oon joskus ollut suorittaja, mut päässy siitä pois. Elämä vaan on mukavampaa kun ei stressaile turhista. 🙂

    • Anonyymi

      Kerrotko miten suorittaminen on näkynyt elämässäsi, ihan konkreettisesti? Mikä johti moiseen? Miten havahduit tilanteeseen? Entä millä keinoin pääsit siitä eroon? Tietysti, jos koet tämän avaamisen liian henkilökohtaiseksi, niin ei tietenkään sitten.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No se näkyi ihan kaikessa, mitä teinkin. Kaikki piti tehdä täydellisesti. En mä tiedä mikä moiseen johti mutta havahduin siihen kun seinät nousi vaan vastaan. Ja pikkuhiljaa pääsin siitä eroon, kun mantrasi että mun ei tartte olla nro 1.

    • Anonyymi

      Rohkea vastaus: kaikessa mitä teit. Mutta hienoa että olet mantraamalla päässyt asiasta eroon ja nyt sinut itsesi kanssa. Mantraamista käytät ilmeisesti muutenkin?

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No kun sitä katsoo tässä näin, niin kyllä se oli kaikessa. Ja se voi olla myös ylipainon pieni osasyy. Ehkä. Mantraamista käytän monessa asiassa.

    • Anonyymi

      Vielä rohkeampi vastaus, toki ehkällä. Parempi jättää se tähän. Kerro ihmeessä mitä tarkoitat tuolla mantraamisella? Hyvä että tarjonnut avun.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Tarkoitan sillä itseni kanssa keskustelua, periaatteessa hokemista itselleni, että on ihan OK olla välillä vähän huonompi. Siten olen myös mantrannut itselleni tämän itseni rakastamisen vaikka lihava olenkin. Mä en ole huono ihminen vaikka olenkin lihava. Mantrausta tai meditoimista.

      Aikaa se kyllä vie, ei siihen ihan hetkessä päästä.

  • Anonyymi

    Erittäin kaunis tuo neuletakki. Harmi, ettei ollut pituudeltaan sinulle sopiva. Sulle käy todella hyvin tuon tyyppiset vaatteet ja hiuksesi ovat jotenkin erityisen nätit näissä kuvissa. Kauniit kuvat!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Se oli ihana takki, harmittaa. Mut mä uskon että vastaan tulee vielä yhtä ihana. 🙂 Kiitos, hiukset nyt sattui olemaan ei vallattomalla tuulella tuolloin. 🙂

  • Noora - Teoriaa ja kädentaitoja

    Eikös Winnovassa ole iltaopintoina myös aikuisten pukeutumisneuvojakoulutusta. Ainakin tiedän yhden ihmisen sellaisen käyneen muutama vuosi sitten. Mun mielestä nyt tai koskaan kannattaa miettiä mitä isona tekee työkseen, ettei tarvi sitten viiskymppisenä katua mitä jäi tehtyä 🙂

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      Oli siellä mutta se haku siihen meni jo. 🙁 Oli muistaakseni tammikuussa, mut mun innostus tuli vähän jälkijunassa. 🙂 Kyllä mä tiedän mitä mä isona haluan tehdä työkseni, ettei siitä oo kyse. 🙂

  • Anonyymi

    Pakko sanoa tähän että 50 ikäinen harvoin katuu mitä jäi tekemättä . silloinhan elämä vasta alkaa . pennutkin lähteneet maailmalle ja voi vaan keskittyä itseensä !

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No kyllä jokainen varmasti jotain katuu. 😉

  • Anonyymi

    Ymmärrän täysin sun jännityksen salitreeneistä. Oon itse jälleen kerran taas aloittanut "uuden elämän", mutta salille en oo vielä uskaltanut.. Eikä siihen auta toisten vakuuttelut "ei siellä kukaan kyttää, jokainen keskittyy omaan tekemiseen". Silti. Täytyy vielä kerätä rohkeutta ja urheilla muulla tavoin.

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No mä oon nyt ollut salilla, eikä mua siellä kyylätty. Eli mee rohkeesti vaan! Ja jos kyylätään, niin vaihda salia. 🙂

  • Anonyymi

    Pukeutumisneuvoja voisi todellakin olla sun juttu. Sulla on esteettistä silmää. Ja turhaan jännität kuntosalia. Käyn salilla säännöllisesti ja siellä näkee kaikenlaisia ihmisiä. Joukkoon mahtuu. On kaiken kokoisia ja näköisiä, eri ikäisiä ihmisiä. Toiset on alussa ja toiset käyneet pidempään. Sali homma on aluksi palkitsevaa, koska lihasmassa kasvaa nopeasti alussa ja rasvaa palaa. Jos nyt pudotus on n. 1.5 kg viikossa, se voi hyvinkin olla treenaamisen ansiosta 1-2 kg enemmän. Eikä edes se vaan se, että keho muokkaantuu, olemus kiinteytyy ja ryhti paranee. Voimaa tulee lisää, uni paranee, stressi vähenee. Ylipäätään tulee kokonaisvaltaisesti parempi olo. Pari kk ja epävarmuudet väistyy. Tsemppiä!

    • PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni

      No kaikkea uutta jännittää aina, ei sille voi mitään. 🙂 No katsotaan nyt että miten tää tästä lähtee, nyt on ihan hyvät fiilikset. 🙂

  • Svanhild

    Mä täytän ens kuussa 51 ja opiskelen avoimessa yliopistossa.

    Todellakaan et ole liian vanha aloittamaan opiskelua.

  • Anonyymi

    Herramujee nainen kun sä oot laihtunu! 😀 Oon seurannu sun projektia ja nähnyt muutoksen mutta nyt kun tulin kattoo parin viikon tauon jälkeen näitä kuvia niin wqutsiwau sä näytät upeelle! Upeaa työtä!

    Jenni