Leineperin Tuliruukki 2018
Perjantaina oli Leineperissä Tuliruukki, jossa oli esimerkiksi Sepän esityksiä, viikinkien/keskiaikaisia taistelunäytöksiä, tulinäytöksiä, kurpitsan kaiverrusta ja paljon kaikenlaisia käsityökojuja. Lisäksi tapahtuma-alueella oli pa-aaljon lyhtyjä jotka loivat todella kaunista tunnelmaa pimeään iltaan. Mekin käytiin pikkuporukalla (minä, mieheni ja Henna) tuolla katselemassa ja kuvailemassa. Ja mä melkein unohdin koko jutun, mutta onneksi Henna muistutti.
En ole aiemmin Tuliruukilla käynyt, koska en ollut tämmöisestä tiennyt. Vasta viime vuonna tämä tuli tietooni, mutta sekin vasta kun kaikki oli ohi. Ihan ekana käytiin Sepän pajalla, missä ikuistin upeat lieskat – myös slow motionina. Tulessa on jotain mystistä. Pystyisin tuijottamaan sitä tanssia vaikka kuinka kauan. Saatiin ”portilla” eli tuossa sillalla järjestäjiltä paperilappu mihin oli merkitty missä mikäkin paikka olisi ja milloin tietyt ohjelmanumerot alkoivat. Helpotti suuresti etsimistä. Tuolla oli yllättävän paljonkin porukkaa, mutta vastaan ei silti tullut ketään itselle tuttua. No ihastelinkin enemmän maisemia ja etsein kuvattavaa. Hienosti syksyn värit heijastuu tuossa yhdessäkin kuvassa. Oon ihan innoissani noista kuvistani. Veden pinnalle oli viety tulia, mutta ne eivät näkyneet vielä noin alkuillasta. Joka puolella oli lyhtyjä luomassa tunnelmaa.
Käytiin katsomassa viikinkien/keskiaikaista taistelunäytöstä. Lapset tuntuivat tykkäävän tuosta näytöksestä, vaikka muutamat eivät millään meinanneet ymmärtää turvaetäisyyttä. Tuohon oli siis narun kanssa tehty alue missä taistelu käytiin ja siihen piti jättää reilun metrin turvaväli. Sain sentään muutaman taistelukuvan, jopa ”kuolleesta”. Oli kiinnostavaa nähdä tuon aikakauden vaatetusta, eikä vain taistelijoiden, vaan myös paikalla olleiden huoltojoukkojen eli mitä ilmeisemmin puolisoiden ja lapsienkin vaatteita – tosin heitä en kehdannut kuvailla.
Meidän piti käydä kurpitsan kaiverruksessa, mutta ei ehditty kun aika oli kortilla. Emme olleet ymmärtäneet kuinka paljon aikaa tuolla kiertelyssä menisi eli sitä kannattaa varata. Yritettiin Hennan kanssa päästä kuvaamaan tulinäytöstöstäkin, mutta siellä oli niin valtava väenpaljous, ettei saatu tarpeeksi hyvää kuvauspaikkaa, joten jätettiin se sitten katsomatta. Vähän harmitti, sillä olisin halunnut ottaa slow motion kuvaa niistä tulista. No, kenties ensi vuonna kun osaa varautua, niin käy reippaasti ennen näytöksen alkua varaamassa hyvän kuvauspaikan.
Otettin tietenkin porukalla kisamaggarat ja katseltiin siinä samalla ympärille, sekä höpöteltiin. Itse bongasin ihanan keramiikkakojun (Kristiina Keramiikka), jossa oli paljon aivan äärettömän kauniita keramiikkatuikkuja (ei tuo kuvassa oleva kuitenkaan) ja itse ihastuin tassunjälkituikkuun. Se olikin ainut ostamani tuote tuolta tapahtumasta, jos makkaroita ei lasketa. Lähtiessämme hieman kuumottelin miten pääsisimme auton kanssa pois, kun tullessamme olivat järjestysmiehet ohjanneet miten autot kuului pysäköidä eli vieriviereen ja silloin jo katsoin että mitenköhän täältä pääsee pois. Saavuttuamme autolle oikealla puolelle parkissa ollut auto yritti epätoivoisesti pois, mutta oli aivan liian liki toisia autoja, eli olin ollut oikeassa siinä, miten vaikea olisi päästä pois. Onneksi meidän vasemmalta puolelta oli auto lähtenyt pois, niin meidän oli helppo siitä lähteä ja sen jälkeen myös tuon toisenkin auton. Ensi kerralla olisi nuo järjestäjät miettiä, etteivät laittaisi autoja turhan lähekkäin, mutta muuten tuo parkkipaikoitus oli hyvin tehty. Suosittelen käymään, mikäli et ole vielä käynyt.
13 kommenttia
Anonyymi
Leineperi on muulloinkin niin hieno alue. Meillä oli aiemmin mökki Kullalla ja käytiin Leineperissä paljon . Varman oli hieno ilta ! Kiitos kuvista, tuli varsin nostalalginen olo.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Onhan toki. Oon tuolla käynyt aina sillon tällöin, mut ihan aina ei tuu kuvattua vaan ihasteltua. 🙂
Anonyymi
Mukavia, tunnelmallisia kuvia!
Olen monena vuotena käynyt Turussa keskiajan markkinoilla, ja onkin tosi hieno tapahtuma! Mulla on muutamia ystäviä jotka esiintyy siellä joka vuosi.
Tykkään tosi paljon niistä myyntikojuista ja ruokapaikoista, joissakin on oikein kokonainen possu pyörimässä, ja ne herkulliset tuoksut jotenkin lisää sitä tunnelmaa!
Aina tulee myös ostettua jotain, viimeksi ostin Turun tuomiokirkon vanhasta kuparikatosta tehdyn ristin joka oli nahkanauhassa, aitoustodistuksineen. Ristin tekijä-seppä, oli tietty myös keskiajan vaatteissa ja kojussaan aito ahjo jossa se teki sepän hommiaan, sitä olisi katsonut vaikka kuinka kauan, vaikuttavaa!
Olen muuten joskus itsekin takonut rautaa ahjossa, tein itselleni muutamia hyllynkannattimia, aika sillai rumia, mutta teinpähän itse! 😀
-Leila
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että pidit. Joo, siellä Turussa on kuulemma aivan mahtavaa. En oo siellä käynyt, mutta pitää katsoa jos joskus. Hansamarkkinoilla oon käynyt, vai oliko ne ees tommoset. Täällä siis on semmoset keskiaikamarkkinat. Oon muutamia kertoja käynyt. 🙂 Kivat nuo markkinat kun siellä on sitä entisajan tuntua. 🙂
Anonyymi
Kiva erilainen postaus, lisää tällaista. Olen kyllästynyt aina samanlaisiin myday- ym.juttuihin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. 🙂
Anonyymi
Hei miten höpöttely ja juttelu tai keskustelu eroavan toisistaan.
Anonyymi
Keskustelu on asiallista ja vaatii vähintään yhden keskustelukumppanin. Juttelu on keskustelua vapaamuotoisempaa ja kevyempää sekä aiheeltaan että esiintymistavaltaan. Höpöttely sen sijaan on puhumista puhumisen ilosta, eikä tarvitse sisältää juurikaan totuudenmukaisuutta. Myöskään keskustelukumppania ei siinä tarvita, voi höpötellä ihan omaksi ilokseen.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Just noin kun on sanottu, tosin en ihan ajattele noin höpöttelystä, ettei siinä olisi totuudenmukaisuutta. Musta juttelu ja höpöttely on semmosia rennompia keskustelun muotoja. 🙂
Anonyymi
Hienoja kuvia! Jossakin oli epäilty, että kaikki kuvat ei olisi sinun ottamiaai.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. Kyllä nämä kuvat on mun ottamia ja aina jos on toisen ottamia, niin olen kuvan alle tai postauksen loppuun laittanut tyyliin Kuvat: kuvaajan nimi.
Anonyymi
Tää oli tosi mukava ja erilainen postaus, kiitos siitä!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ole hyvä. 🙂