Kuin innokas pikkulapsi mutta kuitenkin aikuinen
Eilen oli taas se päivä kun kävin äidin luona – mä käyn aina tiistaisin siellä hänen seuranaan ja apunaan. Eilen kävin opettamassa hänelle tabletin käyttöä kun oli
sellaisen mennyt hommaamaan, mutta pakko sanoa että tämän se kyllä oppi
nopeasti – miniläppärin kanssa oli aikoinaan isompi tahiminen. Siinä tuotti se hiiri ongelmia, mutta nyt kun saa sormen kanssa klikata sun muuta, on kuulemma paljon helpompaa. Piti
kyllä uudelleen käydä liikkeessä irtisanomassa 3G-liittymä jonka äiti
oli tuohon ottanut vaikka mä sanoin, että hänellä on langaton netti
kotona ja voisi sitä käyttää tabletin kanssa. Myönnetään nyt omaltakin osalta että tää
auttaa muakin kun välillä äidin luona käydessä on tylsää kun ei ole tekemistä, niin tabletin avulla voi touhuta enemmän – vaikka kirjoitella blogia.
Poikkesin samalla Hennan luona sovittamassa eri kokoisia sormusrinkuloita että saataisiin selvyyttä minkä kokoisen sormuksen Henna mulle tekee. Jos joku ei vielä tiennyt, niin mulle tulee joululahjaksi pinkkisormus – ihan samanlainen mitä siis topaasi eli sinisormukseni on mutta vain pinkeillä kivillä. Miten mä maltan odottaa jouluaattoon. Naurattaa oikein tämmöiset olotilat, että näin vanhalla on olo kuin pikkulapsella. No toisaalta taas tykkään joskus olla yhtä huoleton kuin lapsena oli. Sillon kun ei vielä tiennyt maailman raadollisuudesta. Siksipä on kiva pystyä välillä iloitsemaan kuin pikkulapsi. Ehkä se on se syy miksi itse osaan iloita pienistä ja tyhmältäkin kuulostavista asioista – mieluummin siis olisinkin lapsenmielinen aikuinen kuin tosikkomielinen. Elämä on ainakin kirkkaampaa kun osaa huvitella ja intoilla – pienistäkin. Suosittelen kokeilemaan!
Hui kamalaa miten kylmä tänään aamusti oli – mittari näytti miinus kymmenen astetta. Mä en tykkää että ne pakkaset tulee tolleen rymisemällä ja samantein noin kylmänä. Miksei se vaan voisi laskea silleen pikkuhiljaa kylmemmäksi ja kylmemmäksi. Mähän en kuulemma ole vilukissa, mutta kyllä se omasta mielestä kuitenkin siltä tuntuu että olisin. Menin tänään muuten eilisessä asussa paitsi että tunikan sijasta mulla oli päällä se uusi musta jumpperipaitani ja hyvin tarkenin! Inhoon muuten tässä säätilanteessa tätä pukeutumista kun aamusti saattaa olla viisasta topata itsensä erittäin lämpimästi mutta sitten kuitenkin ehtoopäivästä aurinko saattaakin lämmittää sen verran että hikoilet kuin pieni possu. En tykkää kun en osaa! Sama ongelma ollut jo vuodesta toiseen ja vaikka kuinka yrittäisi hommata sellaisia vaatteita että näillä sitten pärjää – ettei ole liian kuuma eikä liian kylmä vaan sopiva. Mut ei, mä en vaan osaa.
10 kommenttia
Anonyymi
Ihana postaus! Tuli oikein hymy huulille! Voin kylla samaistua kirjoittamaasi tekstiin… Tilasin netista meikkeja ja odottelin malttamattomana posteljoonia. Ja kylla, kyttasin myos etta milloin tuo meidan alaovi oikein kolahtaa tanaan ja sieltahan se paketti tuli! Vatsassa oikein kutitteli se innostus! 😀
Olen ihan samaa mielta siita, etta aikuisena niin moni asia saattaa stressata ja se lapsenmielinen innostus saattaa valilla havita. On niin ihanaa kun siihen tunteeseen paasee edes valilla kasiksi!
En ole taas kommentoinut pitkaan aikaan, mutta olen kylla lueskellut postauksiasi ja katsoin Porinat (jee!). Ihana pikku kisu siella teilla! Joko muutkin kissat alkavat hanet hyvaksymaan kaverikseen?
Mietiskelit valilla myos, etta mita tekisit kommentoinnin suhteen. Minusta sinun blogistasi tekee juurikin kivan se, etta vastailet ihmisten kommentteihin ja siina on vuorovaikutusta lukijoiden kanssa. Toki ei tarvitse kaiken maailman nillityksiin ottaa kantaa, mutta noin niin kuin yleisella tasolla minusta sinun vastailusi on tosi kiva juttu!
Hyvaa alkavaa talvea sinne teille kaikille! 🙂
-KKat
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että tykkäsit. 🙂 Noinha se on, että kyllä sitä joskus kannattaa olla vähän lapsenmielinen, musta se just vähentää stressiä. 🙂 Ja kun itseäni ajattelen, ni oon just tommonen ja mun elämä on kivaa – on tässä huonojakin aikoja mut ei onneks elämä oo täysin sitä. 🙂
Kiva että kommentoit taas pitkästä aikaa. 🙂
On täällä jo vanhempi akkalauma hyväksynyt Sulon tänne. Sevin kanssa ne vetää pari kertaa päivässä painileikit ja muiden kans leikitään hippaa. 🙂 Hyvin siis menee. 🙂
En ole nyt tekemässä kommentoinnin suhteen mitään ihmeellisempää, tykkään kyllä kans keskustella mutta pitää itse osata vetää raja. Eli milloin itse lopettaa vaikka toinen jatkaisikin. 🙂
Mukavaa talvenodotusta sinne kans!
Anonyymi
Entä jos tablettia haluaa käyttää muualla kuin kotona? Silloin ei kodin langaton verkko auta..
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No tässä äidin tapauksessa 3G:tä ei tarvittu, langaton kotiverkko riittää hyvin. 🙂
Anonyymi
Nykyään lähes kaikkialla on maksuton langaton netti ja jos omassa kännykässä on netti, niin saahan se siitäkin tablettiin.
Turha maksaa päällekkäisiä nettiyhteyksiä, jos niille ei kuitenkaan ole sellaista tarvetta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näinhän se on. 🙂
Anonyymi
Onko äitisi tietoinen kuinka avoimesti täällä blogissa kerrot teidän välisistä asioista?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä hän tietää, niin ettei nyt tarvitse enempiä murehtia 🙂
Noora - Teoriaa ja kädentaitoja
Hanki villakangastakki, se on tällä kelillä juuri sopiva täällä Satakunnassa 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Onhan mulla sellainen, ei oo kyllä vielä mun makuuni sopiva. 🙂 Liian kuuma, oon yleensä ottanut sen käyttöön kun ollaan reilulla pakkasen puolella. 🙂