Kirvatsissa – jälleen kerran!

Sain hyvältä ystävältäni tiistai-illalla viestiä, joskos hänen sopisi tulla tyttärensä kanssa minua moikkaamaan ja sehän sopi. Sovittiin että he tulisivat jo seuraavana päivänä suoraan meille ja jatkaisimme siitä matkaa Kirjurinluotoon jos sää sallisi. Keskiviikkona ystäväni tyttärensä kanssa saapui ja sain mitä ihanimman kesäntoivotuskortin tältä tytöltä joka oli ihan itse kirjoittanutkin hyvänkesäntoivotukset. Ihan oli mun näköinen kortti, vai mitä? Kortti pääsi olohuoneen paraatipaikalle hyllyyn.

Onni oli puolellamme sillä vesisadetta oltiin luvattu vasta myöhemmin illaksi joten pääsimme suuntaamaan auton nokan kohti Pelle Hermannin puistoa ja voi sitä iloa, minkä näin ystäväni tyttären kasvoilla kun puistoon pääsimme. Itsekin vallan innostuin tuosta lapsen innosta ja iloitsin mukana. Muutamassa keinulaudassakin tuli käytyä ja pompittua – toki itse piti kokoajan pomppia koska eihän ystäväni tytär olisi minua ylös saanut, mutta olikin kiva katsella kun toinen niin tykkäsi olla yläilmoissa. Illalla kotona sainkin tuntea reisissäni että jotain liikunnallista tuli harrastettua mutta oli se sen arvoista.

Pari tuntia meni hujahtamalla ja ystäväni ilmoitti että nyt olisi ehkä hyvä pitää pieni evästauko. Yllätti minutkin kun laittoi kohdalleni eväsleivän, pienen jogurttipurkin sekä palan suussasulavan hyvää raparperipiirakkaa.

Jatkettiin kiipeilyjen ja laskettelujen parissa, jonka jälkeen siirryimme Angry Birdsien pariin. Itsekin tuli pompittua tuossa vihreällä suojamatolla, kun huomasin että sehän oli joustava. Kuin pikkulapsi mutta suosittelen muitakin tekemään, ainakin itselläni oli hymy herkässä ja saatoin oikein tuntea, miten murheet leijaili musta pois. Siinä sitten kerroin lähellä olevasta lintulasta jonne tyttö halusi ehdottomasti katsomaan joten suuntasimme matkan sinne.

Riikinkukot ovat aina kiehtoneet mua joten tälläkin kertaa tuli kuvattua niitä, mutta nyt luin paremmin mitä lintuja siellä häkissä oikein oli. Ekassa ja viimeisessä kuvassa on Riikinkukko pariskunta pienokaistensa kanssa joista tosin yksi vain näkyy kuvissa. Keskimmäisessä kuvassa on Viherriikinkukko valkoisen riikinkukon sekä kyyhkysen kanssa. Nauratti tuo viherriikinkukon teleskooppikaula. Jotain mielenkiintoista se näki tuolla pariskunnan häkissä.

Olimme sopivaan aikaan liikkeellä (menossa moikkaamaan Alpakoita) kun tulimme Liikennepuiston luokse ja huomattiin, että se oli toiminnassa. Menimme katsomaan pääsisikö ystäväni tytär sinne myöskin ja kävi kyllä sellainen tuuri että, nimittäin yksi pikkuauto oli vapaana seuraavalle kierrokselle. Yksi kierros kestää 30min ja ennen kierrosta käydään läpi säännöt (myös liikennesäännöt) Hienosti osasivat lapset siellä ”autoilla” mennä vaikka muutama isompi poika siellä harrastikin kilpa-ajoa ja pohdinkin ystäväni kanssa miten tuollaista käytöstapaa on huomattavissa vielä 18-vuotiailtakin (huom! ei suinkaan kaikilta joten en yleistä) Mutta oli kiva nähdä miten ystäväni tytär tykkäsi ja myöhemmin sain kuulla, että tuo liikennepuisto oli paras, ja että koko päivä oli ollut kesän kivoin päivä. Itsekin ajattelin että kunhan nuo kummipojat tuosta vielä vähän kasvaa, niin tiedän minne ne vien – Liikennepuistoon! Lisätietoa liikennepuistosta täällä (mm. aukioloajat).

Viimeiseksi kävimme moikkaamassa Alpakoita vaikka olin hieman epävarma että olisivatko vielä siellä kun nuo yleensä viedään Jazzien ajaksi pois. Onneksi olivat paikoillaan laiduntamassa, niin saatiin ihastella niitäkin kunnes päätettiin lähteä ja tehtiin extempore vierailu kirppikselle vaan eipä se enää siinä ollutkaan vaan paikalla jökötti Kontti. Kävimme siellä kuitenkin pyörähtämässä ja mukaan tarttuikin muutama kiva lastenvaate. Poismennessämme huomasin että viereisessä rakennuksessa olisi ollut Suursisätorin kirppis mutta emme sinne sitten menneet. Samalla reissulla piipahdettiin hakemassa kirjastosta mun varaamat kirjat ja sitten huristeltiinkin meille.