Kaunis keskiviikko
Täällä meinasi aamusti käydä huonosti, kun bussi melkein otti yhteen henkilöauton kanssa. Onneksi kuskilla hidas vauhti, niin säästyttiin vahingoilta mutta itseäni pisti kiukuttamaan moiset hurjastelijat. Ängetään ympyrässä eteen, vaikka pitäisi kiltisti odottaa omaa vuoroaan. Oon noita nähnyt ihan liikaa. Oon onneksi onnekas, etten ole joutunut elämäni aikana yhteenkään liikenneonnettomuuteen, mutta todistanut muutamia. Porin Linjojen kuskit on kyllä todella mukavia, mulla oli tänään yhden kanssa erittäin mielenkiintoinen keskustelu omakotitaloista, tai tarkemmin ottaen omakotitalojen autotalleista, kun musta noiden uusien talojen talleissa on yksi pieni vika. Sellainen vika, että ovat todella pieniä, hyvä kun mopoauto mahtuu sisään.
Töiden jälkeen kävin etsimässä kummipojalleni 2-vuotislahjaa ja sellainen löytyikin. Ei se nyt ihan auto ole, mutta ajaa saman asian. Ostin siis kolmipyörän, jossa on työntöaisa vanhemmille sekä takakori leluja varten. Kummitäti ostaa sellaisia, mistä kuulee murun tykkäävän. Jätin pyörän äidille odottamaan, kun sen kanto oli hieman ongelmallista joten katsoin paremmaksi pyytää mies hakemaan kun siellä liikuskelee.
Mulla on tänäänkin ollut Anna-päivä. Jotenkin tuntuu, että se on jumittunut tohon sormeen, kun aina vaan valitsen sen. Nyt kun olisi valinnanvaraakin. En saakkaan mun Lumihiutaletta vielä tällä viikolla – no onpahan jotain kivaa odotetttavaa ensi viikolle.
Oli muuten ihanaa kävellä pitkästä aikaa, siis vähän pidempää matkaa kun nuo tiet oli kivasti sulaneet. Ainakin tuolla keskustan alueella, ja kyllähän täälläkin jos ei lasketa omaa kotitietä ja -pihaa huomioon. Siellä saa mennä kieli keskellä suuta. Harmi vaan, että taitaa nuo lämpimät kelit hetkeksi loppua kun pakkanen iskee.
Oon tänään touhunnut paljon kaikkea, joten nyt on ihanaa pitää lepoa eli juoda teetä ja kirjoitella kirjeitä eteenpäin. Tuo tee on muuten sitä Primacatin ”kissateetä”, mitä jokin aika sitten metsästin kissojen ja hiirien kanssa, mutta sitten eräs lukija vinkkasi että Iccon Cittarista löytyy ja niin löytyikin. Tuollaista metsämansikan makuista teetä, todella hyvää. Sain myös ihanan ystävänpäiväkortin parhaalta ystävältäni, tuli ihan tippa linssiin kun luin nuo kortissa olleet runot. Pääsee postikorttiseinälle.
Kävimme muuten eilen kurkkaamassa yhtä taloa, mikä olisikin ollut aika kiva ja
bussiyhteyskin olisi ollut, mutta sinne pysäkille oli jonkin verran
matkaa, mikä ei oikeastaan ollut se ongelma vaan se, että mun pitäisi sitten tallustaa siellä autojen seassa, tai siis tienpenkan viertä pitkin. Tuo siis pisti arvelluttamaan, ainakin talvisaikaan. Jatkamme etsintöjä…
24 kommenttia
Anonyymi
Ehkä parasta on etsiä asuntoa silloin, kun asialla ei ole mikään kiire. Ei tarvitse tyytyä johonkin, vaan voi etsiä juuri sellaista kun haluaa 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tämä on totta, ja näin ollaankin menty. Ei meillä ole kiire. 🙂
Tirli
Kauhian nopeasti menee aikaa, juurihan kummipoikasi täytti vuoden ja nyt jo kaksi vuotta 🙂 Aika lentää siivillä taas, mikä välillä ihan kauhistuttaa.
Tänne ne liukkaudet saapuivat sitten eilen, ihan jäistä joka puolella ja pari kertaa liukastelin tuossa kotioveni edessä. Kaikki parkkipaikat on ihan kauheina, saa tosiaankin mennä töpötöpö vauhtia ja pitää sen kielen keskellä suuta. Kaatua en halusi, on muutenkin tuo jalka vielä kipeä siitä joulukuun nyrjähtämisestä.
Kyllä te sen talon vielä löydätte, sellaisen mikä sopiva sisältä ja ulkoa ja sinäkin pääset autottomana hyvin liikkumaan 🙂 Autojen seassa kävely on kyllä aika turvatonta ja muutenkin rasittavaa. Paitsi jos talo on muuten kuin unelma ja miehesi voisi joskus sua bussipysäkille heittää, varsinkin talviaikaan 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Aika menee nopeasti. 🙂 Muru menee jo lujaa, ja nyt odotellaan että millos alkaa höpisemään. 🙂
Toivottavasti olet pysynyt pystyssä, liukkaudesta huolimatta. Ei ole kivaa jos itsensä satuttaa. Täällä oli lehtijuttukin siitä, miten se liukas keli sai päivystykset täyteen liukkauden uhreja. 🙂
Kyllä me sellaisen löydetään, aikaa siihen tosin voi mennä. Ku ollaan silleen ronkeleitakin. 🙂
Anonyymi
Kai nyt kaksivuotias jo puhua höpöttää vaikka kuinka!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No höpöttää, mutta ei siitä kyllä selvää saa. 🙂
Anonyymi
Onnea talon etsintään! Kyllä sen oikean tuntee sitten, kun kohdalle tulee. Niin meille ainakin kävi ja tyytyväisiä ollaan edelleen, vaikka ei missään kylän keskustassa asuta. Kauppaan on nelisen kilometriä matkaa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia, näinhän se on. Sen oikean vaan tuntee. 🙂
Sofia
Tuosta asunnon/talon ostosta, ei kannata tyytyä "ihan kivaan". Itselläni ja parilla tutulla kenen kanssa olen asiasta jutellut tuli ainakin heti sellainen "mun on pakko saada tää"- fiilis kun se oikea asunto löytyi, joten hyvää kannattaa odottaa 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, ei me sellaiseen ollakkaan tyytymässä 🙂
Anonyymi
Oliko teille tuo rivariasunto sellainen ihan kiva?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei.
Noora - Teoriaa ja kädentaitoja
Porissa on kyllä koko talven ollut luokattoman huonoa teiden kunnossapito. Sankan lumisateen jälkeen aurataan autotiet ainakin Metallikylä/Mikkola akselilla vasta monen päivän päästä. Välillä on auton pohja ottanut kiinni työmatkalla. Röpöläisten teiden karhuamisesta tai hiekasta ei puhettakaan. Eilen meinasin lentää linkka-aseman parkkiksella selälleni. Onneksi tasapaino säilyi, mutta lähellä oli, etei maanpinta kutsunut.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näinhän se on ollut, todella huonoa kunnossapitoa. 🙁 No hyvä, ettei pahemmin käynyt vaan sai tasapainon pidettyä. 🙂
Anonyymi
Mikset aja ajokorttia ja hankitte kakkosauton?? Eikä hei oikeasti tien reunassa käveleminen vaarallista ole, hassu syy jättää joku ihana talo ja tontti hankkimatta! :DD Itse "joudun" sitä tekemään joka ikinen päivä, kun tulen töistä ja sitten vielä koiralenkillä. Kyllä autoilijat sut varmasti näkee ole huoletta!
Anonyymi
Talvella vaan kunnon heijastimet (heijastinliivi) niin varmaan näkyy!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
En aja ajokorttia, koska lievä epilepsia. Muutenhan sellainen olisi hommattu. 🙂
Anonyymi
Yhdellä ystävälläni on ihan "kunnon" epilepsia (siis epilepsia, ei mitenkään lievä, mitä ikinä sillä tarkoitatkin) ja hänellä on ajokortti. Myös yhdellä sukulaisellani on epilepsia ja hän on rekkakuski. Sinähän olet sanonut, että sinulle epilepsia aiheuttaa vain jotain silmien räpsymistä. Miksi se siis on este ajokortille?
Anonyymi
Kävelin eilen illalla myöhään tosi liukkaita teitä pitkin – välillä oli ihan peilijäätäkin. Kiitin onneani, että sijoitin viime talvena Icebugin kenkiin… Pieni satsaus sinänsä laittaa joku 150 euroa kunnon kenkiin, jotka kestävät vuodesta toiseen.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllähän se näin on. Harmi vaan, ettei noita kuulemma voi pitää oikeastaan missään muualla kuin ulkona. Oon kuullut, että tekevät kivoja jälkiä pintoihin.
Anonyymi
Parkettiin ja pehmeisiin pintoihin tekevät jälkiä, mutta esimerkiksi kaupoissa voi ihan hyvin kulkea niillä. Ja on suojuksetkin olemassa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ai on suojukset olemassa. No hyvä, mutta enpä nyt tiedä siltikään haluanko pistää tuota vertaa kun saan halvemmallakin. 🙂
Anonyymi
onneks olkoon
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mistähän mahdat onnitella?