Jään hakkuu lievittää stressiä
Saas nähdä innostunko napsimaan enemmän asukuvia kun kesä iskee paremmin päälle. Ainakin keväisemmät vaatteet on tulleet kuvioihin. Pinkki takki, pinkit tennarit, pinkki pikkulaukku. Tää asu oli mulla päällä, kun käytiin viikonloppuna isäni luona, mut pihahommia tehdessä (siitä alempana) päällä oli parkatakki ja ne rikkinäiset eccot (joo, en oo saanu vietettyy niit vieläkää, älkää tuomitko) Kainon keltainen ruutu-tunika, zalandon collegehousut, pinkit tennarit, Furlan pinkki laukku, Finnlean keltainen tuubihuivi ja Samoonin kevyt neulostakki. Hyvin muuten tarkeni vaikka tuulinen päivä oli. Mulla olisi vielä parit talviset asukuvat, jotka ajattelin laittaa tänne. Mitään ei heitetä hukkaan.
Me kuvattiin eilen veljeni kanssa yhteisvideo, jossa mä kysyin häneltä teidän esittämiä kysymyksiä mitä olitte laittaneet mulle instan kautta ja mihin veljeni sitten vastaili. Tuli kyllä hauska video. Laitoin sen täksi illaksi editoitumaan että on perjantaina julkaisuvalmis. Moni teistä kun äänesti sen instan puolella videoksi, jonka haluatte perjantaina nähdä. Täytyy katsoa jos tehdään joskus toiste uusi video. Saa toki vinkata jotain aihevideota mikä vois toimia meidän tekemänä. Meiltä kahdelta kun riittää puhetta.
Olen tässä viime aikoina juossut äitini asioita, kun pitänyt järjestellä hänen asunnoltaan tavaroita pois, että sinne voitaisiin tehdä muutostöitä. Saimme nimittäin varmistuksen sille, ettei äidin jalka tule enää kuntoon. Pistää vieläkin hymyilyttämään tietyt kommentit silloin kun kerroin äitini kaatumisesta ja että luvassa olisi pitkä sairaalareissu. Silloin sanottiin että ei äitisi kauaa sairaalassa ole, pari viikkoa ja kotiin. No, eivät pistäneet ja luulen, että osasin jo silloin aavistaa miten tässä lopulta käy. Siinä kävi nimittäin niin, että mikään ei ollut parantunut ja häneltä tullaan nyt tällä viikolla kiireästi amputoimaan tämä kipeä jalka pois. Oon itse ollut tästä vähän surullinenkin, mutta toisaalta vähän helpottunutkin. Mä reagoin aina tunteella ja hyvin voimakkaasti. Oon itkenyt, mutta sitten oon ollut fine, jos en mieti asiaa liikaa. Oon saanut monilta teiltä, jotka tiedätte asiasta, niin paljon tsemppaavia viestejä – kiitokset niistä. Jotkut saattaa ihmetellä miksi ylipäätään kerron tästä tänne, niin just siksi kun niin moni teistä on ollut tässä mukana. Tsempannut meitä, lohduttanut meitä, kysynyt miten meillä menee, kysynyt miten äiti voi. Koen siis vain luonnollisena asiana kertoa miten tässä tosiaan menee. Ympyrä on niin sanotusti sulkeutunut.
Tuossa kun oon käynyt läpi äitini vanhoja valokuvia sun muita, niin löysin omia lapsuusajan kuvia. Jotenkin huvittaa, että oon jo lapsena ollut melkoinen linssilude. Musta löytyykin iha kivasti kuvia, etenkin isältä. Oon silti äimistynyt miten hyvä kuva musta on saatu studiossa ja varsinkin tuo missä mulla on pitkät hiukset (ne on letillä joten ei näy kokonaan). Äidin mukaan mulla oli pitkät hiukset 6-7 vuotiaaksi asti, kunnes sen jälkeen oli monia vuosia sellainen lyhyt ”kypärätukka” ja se ei ollut kiva, kun tuohon aikaan mulla oli todella paksu tukka. Paksu tukka yhdistettynä kypärätukkaan ei ollut hyvä yhdistelmä, varsinkaan kesällä. Tiesittekö muuten, että mulla on toinen silmä vihreämpi ja toinen sinisempi? Pitäisi joskus ottaa kuvat silmistä, niin näkisitte. Itsekin huomasin sen joskus kauaa aikaa sitten kun katsoin itsestäni otettua lähikuvaa missä silmien väri näkyi.
Käytiin viikonloppuna isäni luona. Ihan kyläilemässä, mutta myös auttamassa pihan hoidon suhteen. Itse toki innostuin napsimaan vähän kuviakin kun oli niin kaunis, mutta tuulinen päivä. Viiri liehui ja kukko pyöri paikasta toiseen. Kukolla siis tarkoitan tuota tuuliviiriä. Teki kyllä mukavaa olla monta tuntia ulkona. Itsekin kävin tekemässä pientä kävelylenkkiä kun etsin kuvattavaa.
Siinä kun mieheni keikkui tikkaiden avulla hitusen maanpintaa ylempänä ja siisti villiintynyttä kuusiaitaa lyhyemmäksi, niin mie taas hakkasin jääpaloja pienemmiksi, että sulaisivat paremmin. Tuo oli aika hauskaa stressin lievitystä. Tai jos kovin ois ketuttanut, niin tuo olisi auttanut siihenkin. Harmi ettei mun kipeä käsivarsi oikein tykännyt tuosta touhusta. Alkoi nimittäin kipuilemaan ja näin se on tehnyt aina, kun teen sillä kädellä jotain raskaampaa. Purin vain hammasta yhteen ja hakkasin jäätä kuin viimistä päivää. Mut oli kiva päästä auttamaan ja tuo oli ihan oikeasti mukavaa puuhaa.
Tämän kuvan takana onkin hauska tarina. Katselin ympärilleni kun näin kokoajan kaikkea kiinnostavaa kuvattavaa ja sitten bongasin tämän näyn. Meinasin jo hihkaista isälle, että ootpas sä kivan idean saanut kun laittanut pehmolelun tonne lintupönttöön. Mut sit huomasin et se pehmolelu räpytteli silmiään. Ihan varmasti räpytteli. Siinä se sitten varmistui, että kyseessä ei ollut pehmolelu, vaan ihan oikea orava kenen päiväunia olimme häiriköineet. Hän sitten läks pöntöstään hyvin närkästyneesti. Mut ihan oikeasti se näytti ihan pehmolelulta.
Kesä tulee ja ekat nuputkin bongattu. Keväässä mukavinta on seurailla eri puita ja puskia, että milloin alkaa ensimmäiset nuput näkymään. Milloin luonto puhkeaa kukkaan. Siitä tulikin mieleen, että mun pitää varmaan pian alkaa miettimään mitä kukkia haluan laittaa ja minne. Taidankin pyytää mieheni tekemään mulle jonkun kivan kukkapenkin, minne saan laittaa lisää kukkia. Auringonkukat on ihan ehdoton ja niille pitää katsoa sopiva paikka ellen tuohon penkkiin niitä laita. Jokos siellä ruudun toisella puolella pikkuhortonoomit on alkaneet miettimään tulevan kesän kukkaloistoja?
Tää oli mun lempipaikka lapsena ja miksei myös aikuisenakin. Mä tykkään tuijotella virtaavaa vettä, kuunnella siitä tulevaa ääntä, mutta osaan myös varoa sitä. Lapsesta saakka oon tykännyt olla veden lähellä, eikä se oo muuttunut. Soliseva puro, pauhavaa meri, virtaava koski. Kaikkien äärellä tulee semmonen rauhallinen olo. Ois joskus kiva asua veden lähellä.
Hanhia vai joutsenia? Omaan silmään nämä peltoaukealla olevat linnut ovat joutsenia ja vaikka kouluaikaan olinkin biologiassa hyvä, niin oon silti epävarma. Lukitsen kuitenkin vastauksen: Ne on joutsenia. Vähän harmitti ettei mulla ollut isompi linssi matkassa mukana. Pitäisi vissii ymmärtää ottaa aina kaikki linssit mukaan, kun koskaan et tiedä milloin niitä tarvitset. Tässä olisi saanut paremman kuvan jos olisi ollut vaikka 45mm linssi mukana, vaikka lintukuvauksissa taitavat käyttää jopa 200mm linssiä mutta en ole sellaista hommannut, koska en harrasta lintujen kuvaamista.
Pajunkissoja. Oon kovin etsinyt näitä kuvattavaksi kauniilla taustamaisemalla, mut enpä oo löytänyt. Nappasin sitten jonkun pellonreunalta kuvan näistä pajunkissoista. Pajunkissoista tulikin mieleen, että löysin äitini tavaroiden joukosta iän ikuisen pääsiäiskoristellun pajunkissasetin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun niihin höyheniin koski, mitkä oli laitettu oksiin koristeeksi, niin ne vaan räjähti pieneksi hötöksi. Äidin mukaan se olisi ollut mun tekemäni ja vähän sitä kyllä epäilen, koska en moisia ole tehnyt ala-asteen ekojen luokkien jälkeen, luultavasti.
Osaatteko muuten arvata kuinka vanha tämä hiustupsu on? Se on siis mun hiustupsu ja oon aika yllättynyt, että se on ylipäätään laitettu säilytykseen ja on edelleen tuossa kunnossa. Löysin tämän siinä samalla kun tyhjentelin äidin kaappeja kaikenlaisista lippu lappusista. On kyllä hauska mitä kaikkea voikaan löytää. Ootteko te tehneet yllättäviä löytöjä?
Meillä kissat osaa nauttia auringon tuomasta lämmöstä. Tää on ollut Piipun lempipaikka heti kun auringon säteet osuu tuohon kohtaan. Illalla kun aurinko lakkaa lämmittämästä, hän hyppää miehen koneen päälle lämmittelemään. Mut nyt on ilmeisesti riittävän lämmin, koska Piipukin on käynyt ulkona ja yllättäen myös yskimiset on vähentyneet.
13 kommenttia
Anonyymi
Voi harmi, tuon äitisi jalan takia, mutta jos se on parempi niin. Toivottavasti äitisi sopeutuu siihen
. Vie varmaan aikaa.
Asukuva on keväinen. Itse en kovin paljon ole kevät vaatetta ottanu esille, kun kuukausi menny flunssan, poskiontelotulehduksen ja yskän kanssa.
Jäätä olen flunssasta huolimatta hakannut ja olkapää ei tykkää yhtään. Mutta, kuten sanoit, se on eräänlaista terapiaa.
Olet kyllä aivan ittesi näkönen, noissa lapsuuskuvissa. Ja valtavan paksu hiustupsukin löytynyt.
Hyvää kevään jatkoa
>Leena
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On se harmillista, mut uskon et nyt on parempi. Kyllä äiti varmasti sopeutuu ja mie aion olla auttamassa siinä parhaani mukaan.
Voi harmin paikka, että olet sairastellut ja vielä pitkään. 🙁
Jään hakkaaminen on muuten terapeuttista. Siis oikeasti. Voin suositella jos joku asia ketuttaa, ni eiku jäätä hakkaamaan. 😀
Joo, moni on sanonu et ihan itteni näkönen oon. Et tunnistaa kyl. 😀 Ja tuo hiustupsu on 30v. vanha. Noin suurinpiirtein.
Anonyymi
Ehdinpä tässä kirjoittaa jo muutaman rivin kun sormi osui "johonkin?" ja kaikki teksti hävisi, ei ensimmäinen kerta!
Mukavia kuvia! Orava-kuva on ihan tosi hauska! <3
Joka tapauksessa: olen pahoillani äitisi puolesta! Huomasin olevani vihainenkin, vaikka en tiedä mitään hänen hoidostaan, mutta tuntui että oisko siellä sairaalassa voitu hoitaa häntä vähän paremmin. Harmittaa vaan. Mutta toivon että pääsee nyt kivuista ja voi olla kotona ja keskittyä nauttimaan elämästä! Terveisiä hänelle! <3
Olet niin söötti pikku tyttö! <3 Veikkaisin, että se letti on niitä sun ensimmäisiä leikattuja, silloin 6 – 7 vuotiaana?
Meillä on kissa ollut jo monena päivänä tunnin pari parvekkeella auringonpaisteessa! Lasitetulla parvekkeella on ollut lämmin ja se suojaa mukavasti tuulelta!
Huomenna mulla on magneettikuvaus, "joudun" siihen kamalaan kapeaan putkeen ja mua ahdistaa jo nyt! Toivota mulle onnea! ÄÄÄK mua pelottaa!
Odotan sinun ja veljesi videota! 🙂
-Leila
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tuo on ärsyttävää kun se tapahtuu, on meinaan mullekin joskus käyny noin kun innokkaasti kirjottaa.
Oravakuva on kaikista hauskinta ja se tilanne!
Mie kerroin terveisiä, käski sanomaan takaisin. 🙂 Eiköhän hän tästä nyt ala toipumaan. Tietty uutta arkea pitää opetella, mutta eiköhän sekin.
Joo, siis se letti on tuolloin joskus leikattu eli n. 30v. Eli vanha! Jatkan letin säilyttämistä. 😀
Menihän kuvaus hyvin?
Anonyymi
Jatka ihmeessä letin säilytystä, mullakin on vanha letti muovipussissa! 🙂
Kiitos terveisistä! <3
Kuvaus EI MENNYT HYVIN! Minä panikoin enkä pystynyt olemaan siinä putkessa kuin kuulema 3 minuuttia!?
Tuli karmea ahtaanpaikankammo ja astmakohtaus!
Vähän mua hävetti, mutta en voinut sille mitään! Saas nähdä mitä seuraavaksi?
-Leila
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, aattelin jatkaa säilytystä vain katsoakseni kauanko se säilyy. 😀
NO voi harmi, ettei mennyt hyvin. Se on tosi ikävä, mut itellä ei onneksi oo koskaan tullut paniikkia. Helpottaisiko jos joku puhuisi sulle, tai ois siinä läsnä?
Anonyymi
Mulla oli saattaja joka taputteli mua ja sanoi ettei lähde mihinkään mun vierestä! Pidin silmiä kiinni ja korvissa oli kuullokkeet josta tuli puheohjelmaa jne. Ei auttanut mikään "turvatoimi", valitettavasti.
Lääkäri oli jo soittanut mulle tästä epäonnistuneesta käynnistä, mutta minä en ollut kuullut puhelinta, soittaa varmaan ensi viikolla uudestaan?
Uudestaan en sinne putkeen mene! NOU NOU!
-Leila
Anonyymi
Onpa todella ikävä juttu tuo jalan amputointi äidiltäsi, ei ihme, että surettaa ja huolestuttaa. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, äitisi kuntoutuu ja pääsee kotiin ja saatte sinne apua hänelle. Tsemppiä ja jaksamista, hyvä, ettet murehdi asiaa koko aikaa.
Tämä oli muuten kiva päivitys ja kivoja kuvia, pidän tällaisista tavallisista jutuista ja tuo oravapehmolelu oli hupaisa. Ja lapsuuskuvat olivat herttaisia.
Veden äärellä asumisesta olen samaa mieltä, veden tuijottelu, ihmettely ja kuuntelu on todella rauhoittavaa ja rentouttavaa.
Lisää voimaa ja jaksamista, vaikka nyt onkin rankkaa äitisi tilanteen takia. Onneksi ollaan kesää kohti menossa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No onneks kaikki on mennyt hyvin, joten eiköhän tämä tästä. Kunhan paranee, niin pääsee kotiin opettelemaan uutta arkea. Täytyy vain yrittää olla tukena.
Kiva että pidit postauksesta. Tämmösistä itsekin tykkään. Viikonlopuilta onnistuu ehkä parhaiten. 🙂 Se orava oli hauska. Se näytti ihan pehmolelulta, kunnes räpytteli silmiään. 😀 Veden äärellä olo, se on niin parhautta. Siellä mulla on hyvä olla ja kenties kesällä tulee matkusteltua meren ääreen vähän useamminkin. 🙂
Anonyymi
Kurja juttu tuo äitisi jalka, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin ja hän pääsee kivuista eroon! Voimia <3
Söpöjä lapsuuskuvia susta ja muutenkin kiva postaus! 🙂
-Emmi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, se oli kyl kurja mut toisaalta uskon, et nyt alkaa se kunnon parantuminen. Lapsuuskuvat on aina hauskoja. Itekki tykkään niitä katsella. 🙂
Anonyymi
Onko tuo oikea orava, vai pehmolelu? Pää näyttää liito-oravan päältä. 😮
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Oikea orava se oli. 🙂