Ei ihan niin onnistunut maanantai
Mulla alkoi tämä aamu, sekä uusi työviikko aivan loistavasti, kun aamusti pomppasin pirteänä ylös. Kiirustakin piti kun piti ehtiä käymään Ärrällä lataamassa bussilippu, onneksi mies auttoi tässä ja sain kyydin sinne ja sieltä bussipysäkille. Sitten kun pääsin kotiin ja sain syötyä viimeiset tipat portugalilaisesta kalasopasta leivän kanssa, iski sellainen väsymys ja alakulo, että päätin sammua kissojen kanssa sänkyyn muutamaksi tunniksi. Mua kyllä ärsyttää itsessäni tällaiset, enkä nyt kaipaa mitään kommenttia että mene testaamaan kilpirauhasesti, kun se on testattu niin moneen otteeseen eikä mitään, eli syy ei ole kilpirauhasessa.
Nyt toivonkin että ihana kummipoikani jaksaa piristää raihnaista kummitätiä, kun ensi viikonloppuna menemme häntä katsomaan. Saan vihdoinkin annettua sen hirven jonka Norjasta toin pojalle tuliaisena. Pohdiskelen tässä myös joululahjojen ostamista, mutta ei sitten mitään hajua, mitä tuonikäiselle voisi ostaa. Jotain opettavaista ensikännykkää tuossa katselin, mutta kovin epävarma olen sen suhteen. Pitää varmaankin tiedustella ystävältä, että mistä tuo kummipoika tällä hetkellä pitää ja mitä hän suosittelisi.
Seuraavaksi mulla onkin TO DO -listalla kissojen leikittäminen, Silla on käynyt miuruamassa mua leikkimään jo hetken aikaa – se tuo aina höyhenhuiskan mukana kun sen mielestä pitää leikkittää. Kyllähän me normaalistikin heitä leikitetään, mutta tähän aikaan olisi normaalisi uniaika. Silla vain harvoin nukkuu päivisin, vaan on seurana – hän nukkuu mamin vieressä sitten yöllä. Leikittämisen lisäksi mun pitäisi tehdä ruokaa, nyt tarttis vaan osata ajottaa sen tekeminen just niin, että kun mies tulee kotiin on lämmin ruoka pöydässä. Tänään ajattelin olla tylsä ja tehdä meille ihan vain perunamuussia, itse tehtyjä jauhelihapihvejä sekä salaattia.
Löysin Suomalaisesta ihania jouluaiheisia tarroja, kun siellä viime viikolla kävin, enkä voinut vaan kävellä niiden ohi. Mulla on ihan hirveät tarravarastot, joita käytänkin todella huonosti kun kirjepaperit joita käytän, ovat jo koristeellisia. Tarttis vissii kirjotella valkoselle lehtiöpaperille seuraavaksi.
Me saatiin sunnuntaina kauhea siivouspuuska, johon mun ei tarvinnut osallistua koska kaappini oli jo siistit – kiitos keskellä viikkoa saapuneen siivouspuuskan. Kun mies sai siivottua omansa, totesi hän että tarvitsee jotain säilytysrasioita ja mehän suunnattiin Honkkariin katsomaan. Sieltähän mies löysi sopivat rasiat, sekä isomman roskiksen vessaan – myös minä tein löytöjä: kolmen kynän setin sekä pari valkoista paperilehtiötä. Jos kaupasta löytyy kyniä, tarroja ja kirjepaperia, niin ihan taatusti joku niistä lähtee tämän emännän matkaan. Käytiin samalla reissulla yhdessä asuntonäytössä, mutta talo ei ollut mun makuuni. Muuten oikein hienoksi laitettu ja noin, mutta aivan liian paljon turhia huoneita meille, mikä on harmi kun neliömäärällisesti ja sijainniltaan sopiva.
Oon nauttinut jouluvaloista, ja luulenpa että myös kissat on tykänneet. Kun tuo valosarja laitettiin ikkunan väliin, niin sitähän käytiin ihmettelemässä kokoajan. Onneksi noille löytyi käyttöä, ovat sen valokartion valot, jotka mies sai siististi irrotettua. Meiltähän löytyy siis pieni marjapuu etupihan puolelta, olohuoneen ikkunan välissä sitten tämä valosarja sekä valokartio jolle emme ole vielä keksineet paikkaa. Siinähän on nyt ulos sopiva valosarja joten sinnekin voi laittaa.
Itse tykkään kun yöllä näkeekin jotain, jos joutuu käymään vaikka keittiössä. Näkee onko siinä kulman takana joku musta hahmo repo rankana. Tuo on siis sopivan valoisa, auttaa näkemään pimeässä mutta ei kuitenkaan haittaa yöunia.
Kävin viikonloppuna kissojen kanssa myös ulkona, ihmeteltiin vastasatanutta lunta. Eipä se kauaa kestänyt, kun suli pois – mutta kissojen lumipuuhista enemmän huomenna.
26 kommenttia
Anonyymi
Ihanan näköiset nuo valot tuolla ikkunan välissä! 🙂
Nyitkö aina päiväksi johdot irti seinästä vai palaako valot yötä päivää? Itse olen kamalan laiska töspeleitä edestakaisin venkslaamaan ja ostinkin Class ohlsonilta sellaiset ajastimet niin ulko kuin sisävaloillekin joihin saa ajastettua minkä ajan vuorokaudesta valot palavat. On tosi kätevät eikä maksaneet paljoa. 🙂
Kiitos kivasta blogista.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ne on todella ihanat, tykkään. Voisin pitää vaikka läpi vuoden tuolla. Ei, me annetaan tuon palaa kokoajan mutta etupihan valosta mies ottaa tepselin irti kun lähtee töihin ja laittaa takas kun palaa kotiin. 🙂 Menee hyvin näin, mutta on meilläkin ajastimet, 2kpl, mutta ei oo otettu käyttöön. 🙂
Anonyymi
Mää tein yhden kummilapsen (kaikkiaan 6) vanhempien kanssa sopimuksen, että en osta hänelle lahjaa. Syynä yksinkertaisesti se, että lahjoja tulee vanhemmilta, isovanhemmilta, muilta sukulaisilta ja lapsi ei arvosta saamiaan lahjoja, jos niitä on hirvittävästi ja lahjat kuitenkin tuo joulupukki. Panostetaan sitten enemmän syntymäpäivälahjaan, joka on kummilta. Mielestäni ihan järkevä tapa, mutta 5 muuta saavat lahjat, kuten tähänkin saakka 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No onhan se hyvä noinkin, mutta mä tykkään hemmotella mun ainokaistani. 🙂
Tiia Koivusalo
Oi että noita valoja ja teidän ihania kisuja. Meidän kisut aivan sekaisin kun talvi tuli.
Pirteämpää huomista. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Millä tavalla teidän kisut talvesta sekosi? 🙂
Anonyymi
Kummilapselle lahjaksi suosittelisin jotain ns. klassikkokirjaa. Itse ainakin lapsena sain iloa vuosikausiksi kummini ostamista isoista paksuista satukirjoista, joita ensin luettiin mulle ja mitä myöhemmin opettelin itse lukemaan 🙂 En tiedä onko Suurta Tonttukirjaa yhä myynnissä, mutta sehän olisi aivan oivallinen joululahja ja laatukirja. Nyt pienempänä kummipoika voisi katsella kivoja kuvituksia, myöhemmin lukea tarinaa jossa on hyvä pointtikin taustalla 🙂
Anonyymi
Minullakin oli tuo Suuri Tonttukirja ja pidin kovasti. Näin sen jossain kirjakaupassakin. Oma 3-vuotias tykkää kovasti.
Ensikännykässä on se huono puoli, että siitä tulee niitä opettavaisia ääniä. Kun konemainen ääni toistelee päivät pitkän 1,3,4,4,4, ja väliin piippolan vaarilla oli talo, niin sitä alkaa jo odottaa patterien loppumista…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kirjoja aion kyllä pojalle ostaa, mutta sain ystävältä neuvon jättää kirjojen osto vähän myöhemmälle iälle. Nyt kun on kova into repiä niitä, niin oishan se kiva että kirja säilyisi. Ostin siis tuollaisen ensikännykän kun semmonen on nyt kovassa huudossa – puhutaan käteen jne. 🙂
Anonyymi
ihana kuva tuo tassukuva <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se on – ja vielä miehen idea. 🙂
Unknown
Tuo Suuri tonttukirja (Mauri Kunnas) on kyllä hyvä lahjaidea. Myynnissä on edelleen. Ostin itselle sen aikuisiällä tulevia lapsia varten. Aivan mahtava kirja. Lämpimiä muistoja lapsuudesta, kun isä aina luki jouluisin sitä. Mihin lie alkuperäinen kirja kadonnut. Voitte sitten joskus viedä saunaan rusinoita saunatontulle, kun lapsi on vanhempi 😉
Anonyymi
Mauri Kunnaksen kirja taitaa olla Suomalainen tonttukirja(?) kun taas Suuri tonttukirja oli jonkun muun maalaisen kirjoittama.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tota tonttukirjaa katselin joskus aiemmin jo, mutta en vielä mennyt ostamaan ja nyt ei ilmeisesti vielä kannatakaan ostaa. Myöhemmin sitten. 🙂
Anonyymi
Älä osta ensikännykkää tai mitään muutakaan kirjavaa ääntäpitävää muovikrääsää. Se jaksaa kiinnostaa hetken, mutta ei tarjoa mitään luovan leikin pohjaa. Lapsiperheet hukkuvat muutenkin muovileluvuoriin. Sen sijaan vaikkapa puupalikoista riittää riemua vuosiksi. Niillä voi pelata, rakentaa torneja, labyrinttejä, autotalleja ym. Kaikille muillekin lahjaa etsiville, miettikää mahdollista lelua luovan leikin mahdollisuuksien kautta. Mitä enemmän mahdollisuuksia, sen parempi lelu. Yleensä se tarkoittaa yksinkertaista. Miten olisi suuri kangas teltanrakentamiseen tai urheilulliseen leikkiin kannustavat jumppalelut. -Niksu
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tämä on kyllä totta, mutta ostin nyt tuon kännykän koska se on hottia tällä hetkellä. 🙂 Katsellaan noita ehdottamiasi puupalikoita synttärilahjaksi. 🙂 Kunhan varmistan onko sillä noita, sillä joku pieni ääni pääni sisällä sanoo että pojalla ois jo. 🙂
Anonyymi
Eikö sen talon huoneista olisi voinut ottaa väliseiniä pois, jotta olisitte saaneet isompia tiloja?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ois, mutta mä en halua alkaa tekemään mitään remppaa jne. Sen täytyy olla samantien täydellinen! 🙂
Anonyymi
Suosittelen myös lahjaksi jotain vähän kestävämpää. Se tonttukirja on ihan paras. Muistan kuin luin sitä aina isoisoäidilläni ja nyt aikuisiäklä olen ostanut itsellenikin sen kirjan.
Toinen vaihtoehto olisi esimerkiksi alkaa ostamaan/keräämään brion junarataa. Siihen saa vaikka mitä osia ja paloja ja sillä leikkii pitkään + vaikka säilyttää sitten kummilapsen omille lapsille asti.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No tällä hetkellä se kirja vaan ei olisi kovin kestävä, kun pojalla kuulemma tapana repiä. Ystävä suositteli ostamaan vähän myöhemmin noita kirjoja. 🙂
Anonyymi
Ensikännykkää en minäkään suosittele ostettavaksi. Kuuluu kyllä ihan siihen krääsäsarjaan, jota yritetään kaupitella muka kehittävänä leluna.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Voi olla, mutta sellaisen poju nyt saa kun on kuulemma kuuminta hottia tällä hetkellä. 🙂 Eikä sillä oo nyt kun oma käsi mihin puhuu. 🙂
TanjaP
Itse kysyisin kummipojan vanhemmilta mille olisi tarvetta. 🙂
Kiva tuo valosarja ikkunan välissä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kysyinkin ja sain vastauksen: kännykkä. 🙂
Anonyymi
Voisiko noin kova väsymys johtua sokeriarvojen äkillisestä noususta (ruokailun jälkeen) esimerkiksi oireena diabeteksesta?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Voishan se varmaan muuten, mutta kun nuokin on testattu eikä testien perusteella ole. Ja tuo väsykin johtuu uutisista mitä oon saanut, semmosta masisväsyä. 🙁