999.
Lähdin tänään töihin todella aikaisin koska halusin olla aikaisin kotonakin. Ja koska piristyn mitä lähemmäs viikonloppua päästään. Sainpa samalla nähdä kauniin auringonnousun ja kuunsirpin. Mä kyllä niin tykkään työstäni – toisinaan vain harmittaa miten paljon siivoustyötä pidetään ala-arvoisena vaikka oikeasti tämä on melkoisen arvokasta työtä. Muuten työpaikat hukkuis roskiin ja likaan.
Tämä on muuten 999. blogitekstini mikä tarkoittaa sitä että huomenna ilmestyvä PipSan Porinat 30 on 1000.! Wohoooo!
Moniko muistaa elokuvan nimeltä SE, jossa eräs Pennywise klovni terrorisoi? Mä…. tai me muistamme! Juteltiin tuosta miehen kanssa ja todettiin että se oli kyllä melkoisen karmiva elokuva ja kun molemmat näki sen silloin mukulana. Voin sanoa että painajaisia se ainakin toi tullessaan. Totesimme myös molemmat että nykyiset kauhuleffat eivät ole enää samanlaisia kuin ennen. Eivät pelota yhtään. Karmivin elokuva jonka olet nähnyt?
Pikkuset oli tänään leikkauksessa ja nyt odottelenkin milloin saapuvat kotiin. Mies lähti niitä hakemaan kun kolmelta sai hakea. Tuolla töissä ollessa jo vetistelinkin että nyt tähän aikaa jompaakumpaa ollaan alettu leikkaamaan. Mä oon tämmönen kamala vetistelijä. Tähän loppuun sopiva kuva kaksikosta joka haaveilee lintupaistista. (ps. kisut ovat saapuneet kotiin ja ovat erittäin pirteitä vaikkakin askel on vähän hutera)
27 kommenttia
Luluthezulu
joo!! mä pelkäsin muksuna ihan sikana pellejä ton elokuvan takia. Kerran äiti osti mun ja siskon yhteisee huoneeseen lampun, jossa roikkui klovni 😀 En sen jalkeen voinut nukkua siinä huoneessa.
Huomasin et sama leffa ei pelottanut enää näin aikuisena ollenkaan vaikka yleensä kyllä pelkään kauhuleffoja. Ehkä karmivin näin aikuisiällä on the ring en tytön takia, bbbrrrr..:) sitten karmivin muuten on hostel, eri tavalla pelottava!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä en oo koskaan pelänny pellejä mutta kyllähän tuo aika karmiva oli. En nyt muista mikä muu kauhuleffa on tosi kamala, mt kyllähän niitä on ollu. Ne vanhat varsinkin. Ja tietty the Grudge / Kauna leffat oli tosi järkyt.
Anonyymi
Voi kisuleita, onneksi se helpottaa aika nopeasti.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu täällä voidaan jo ihan hyvin. Aivan loistava yö takana kun nää molemmat kukku sitten KOKO yön, kun meni se nukutusaine pois. Sit ovat pari tuntia nukkuneet, joten josko ens yö ois rauhaisa. 🙂
Marikamaria
Suosittelen katsoon Guillermo del Toron ohjaamia kauhuelokuvia! Ihan loistavia ja vielä pelottaviakin. Multa löytyy DVD-hyllystä Orpokoti, Julian silmät ja Mama. Aivan loistavia ja ainakin mä pelkäsin! 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Pitää kurkkasta. 🙂 Mama ei ollu mun mielestä kvoin pelottava mutta jännittävä kyllä 🙂
Marikamaria
Orpokoti on noista ehkä se pelottavin. Ja paras! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se siis katseluun! Vai pitäskö meen pitää joku viikonloppu joku kauhuleffamaratoni?
Anonyymi
Kaikki Manaaja- tyyppiset leffat on kyl kaikista karmivimpia.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Uskon! 🙂
Ella
A serbian film. Jokseenkin sairas pätkä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hmmm… mulle ihan outo leffa. Pitääpä kurkata onko Youtubessa joku traileri.
Anonyymi
Mä olin aikanaan Sveitsissä kesätöissä ja siellä yhtenä iltana katsoin tuon kamala pelle-elokuvan. Ei ollut kauhean kiva sen jälkeen mennä koiran kanssa iltapissalle pimeään puistoon :). Hohto on myös ihan huippukamalankauhea.
-hss
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hohto on legenda.
Anonyymi
En tiedä onko kaikista näkemistäni absoluuttisesti karmivin, mutta yksi parhaista kuitenkin on Stephen Kingin kirjaan perustuva Uinu, uinu lemmikkini. On jäänyt voimakkaana mieleen, toisin kuin moni muu kauhuleffa. Ensinäkemästä on aikaakin jo kaksikymmentä vuotta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Jooo! Toi on aika järkky kun vielä lapsena kattoo. Mekin siis kaveriporukalla katseltiin kaikkia K18 leffoja ja me oltiin jotain enintään 10v. Moni näki painajaisia. Mut Uinu Uinu Lemmikkini oli yks noista leffoista.
Anonyymi
The Grudgea en suostu eläissäni katsomaan uudestaan. Olen kauhufriikki, varsinkin kirjoja ahmin, mutta jotkut leffat, kuten tuon mainitun kakkososa saavat jäädä ikuisesti katsomatta. Ja sitten Saw -leffat, ne on todella karmeita (ehkä pahinta on kun tuntuu, että niissä on aina oikein joku järkevä sanomakin sen kaiken brutaaliuden takana), mutta "pakko katsoa", vaikka näenkin painajaisia yökaupalla elokuvan jälkeen. Aikoinaan pahimman fyysisen reaktion aiheuttanut yksittäinen kohtaus on ekasta Resident Evil:sta, jossa laser-paloiteltiin muutamia ihmisiä. Yöks.
-AI
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Missäs kohtaa RE:ssä on tommonen laserpalvikointi ollu? Oon nähnyt nuo kaikki leffat muttei yhtään tuu mieleen. No siitä on kyl aikaa, mut on silti yks loistavimmista elokuvista tai siis ainakin muhun uppoo. 🙂 Kauna on kyl semmonen et sitä en enää ikinä katso YÖLLÄ, PIMEÄSSÄ ja YKSIN. Niskavillat pystyssä sai kattoo ja kun on toi ylivilkas mielikuvitus niin eihän siinä saanu yöllä unta ellen nukkunu KAIKKI valot päällä. Ku aina oli mukamas näkemässä pimeessä sen japsinaisen ja sen kamalan kuolemankorinan. Hrrrrr…..
Anonyymi
Ensimmäisessä (muistaakseni). Siellä labrassa ulkopuolella oli karanteenisulun alettua sellainen oppiva "silpoja" varmistamassa, ettei kukaan pääse pois. Ällöä muistellakin.
Ainiin se oli Kauna suomeksi.. Sitä ääntäkään en halua kuulla enää. Ikinä. Onneksi kukaan tuttu ei osaa matkia sitä..
-AI
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No nyt mun pitää kattoo toi RE… mä haluun nähä! 😉
*tekee kaunaäänen* 😉 😉 Se on muuten helppo tehdä. Hmmm… mää teenkin ihahn kiusalleni ens Porinoihin. 😉 😉
Elena / Kauniimpi maailma
Mä ainakin arvostan siivoojia. Täällä mun koulullakin on kivoja siivoojia, jotka paitsi tekevät työnsä myös tervehtivät ja hymyilevät. 🙂 Ja tosiaankin siivooja tekee tärkeää työtä, kyllä varmasti huomattaisiin siivoojan puuttuminen jo parin päivän jälkeen, ellei heitä olisi!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se on kiva että arvostaa. Mulla on siunaantunut hyvät kohteet kun siellä porukka on tosi ystävällistä mua kohtaan. Etten itse oo joutunut kokemaan sitä siivoojan paskinta puolta. Jotenkin silti hassua ku mää saan työpäivän aikana tervehtiä varmaan n. 50 kertaa jos hyvin käy. 🙂 Joskus joku sano että harvinaista nähdä siivoojan hymyilevän. Sillon olin vähän että ?? Ku mää nyt aina hymyilen. 🙂
Anonyymi
Minä arvostan myös siivoustyötä. Työskentelen sairaalassa ja sielää kun nykyään jyllää kaikenmaailman ESBL, MRSA ym. antibiooteille resistentit bakteerit, niin on tosi helptus kun tietää, että siistijä osaa hommansa ja seuraavan potilaan on turvallista tulla.
Itse olen siis hoitaja ja aina saa hyvän vastaanoton, kun joutuu päivystyksestä soittamaan kiireelistä apua siivoustyöhön.
Tosin se kurja puoli tässä on, että heidänkin työnsä on mitoitettu eli paljonko saa kulua aikaa mihinkin perussiivoukseen ja valitettavasti jälki näkyy.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos että arvostat. Sairaaloissa varsinkin pitää olla hyvin siistiä. Mutta siellä varmaan on sellaiset aineet että tappavat kaikenmaailman bakteerit. Toivon mukaan ainakin. 🙂 Mut tuo on kyl paha juttu siivousalalla että kun eihän sitä nyt tappiollakaan voi siivota ja asiakas voi haluta säästää. Niin no, jossain siivouskohteessa se voi onnistua mutta jossain sairaalassa en kyllä haluaisi että aletaan kovin tiukkaan mitoittamaan työaikaa. Siellä kun PITÄÄ OLLA HYPERSIISTIÄ!
Anonyymi
Julian silmät (Los ojos de Julia) on ihan karrrmaiseva, ja se on tehty tosi hyvin. Suosittelen katsomaan sen 🙂
Anonyymi
Mä en oo koskaan ikinä ymmärtänyt miksi joku vapaaehtoisesti katsoo kauhuleffoja!?! ;D
Mä en nauti niistä yhtään, ahdistun vaan. Ja näen painajaisia, jos ees saan nukahdettua. Tähän aikaan vuodesta en varmaan uskaltais ees koiran kanssa iltalenkille jos katsoisin jonkun kauhuleffan. 😀
Ja toki jokainen katsoo mitä haluaa. Ei onneks tarviikkaan kaikilla olla samanlainen maku leffojenkaan suhteen, onneksi!!
Heli
Katsoin yläasteella Manaajan. Se on edelleen nyt 30+ vuoden iässä kammottavin näkemäni kauhuelokuva. Nukuin valot päällä pari yötä sen jälkeen ja minä EN ole herkkä ihminen.
Toiseksi kauhein näkemäni elokuva on Gaspar Noén ohjaustyö Irreversible, jossa on kahdeksan minuutin pituinen raiskauskohtaus. Se on niin jumalattoman ahdistava kohtaus, että itkin ja yökkäilin. Niin kyllä yökkäilivät kaikki vierustoveritkin elokuvateatterissa. (Jos olisin kotona ollut, niin en tasan olisi katsonut rainaa kokonaan.)