Valokuvausta harjottelemassa

Uusi viikko alkoi aurinkoisissa merkeissä ja aamusti luinkin lehdestä. että tämä on ilmeisesti viimeinen lämmin viikko ja sitten alkaakin kuulemma viileämmät kelit. No antaa tulla vaan, mä oon varautunut niihin. Tein tuossa viikonloppuna pienen inventaarion kaappiini ja pistin sieltä sellaiset mekot sivuun jotka ei tulisi ennen ensi kevättä käyttöön. Kerrankin otan nämä kylmemmät vuodenajat tyynen rauhallisesti vastaan, en yleensä tykkää näistä vuodenajoista koska tykkään auringosta, värikkäästä luonnosta ja siitä lämmöstä liian paljon. Viime aikoina olen taas innostunut juomaan teetä sen verran että pitäisi pian tilailla lisää vaihtoehtoja kaappiin.

Kävin yhtenä iltana tekemässä ensimmäisen iltalenkin. Odotin niin kauan kunnes oli pimeää ja lähdin tallustamaan tietä pitkin. Kuuntelin ääniä ja haistelin viileää syysilmaa. Kuulostaa varmaan aika kliseiseltä mutta jotenkin siinä tuli tosi rauhallinen olo. Mä pidän näissä kylmemmissä vuodenajoissa ehkä eniten siitä pimeydestä, koska sillon tulee vähemmän noita epilepsiakohtauksia. Harmillista etten ole vielä saanut miestä houkuteltua kanssani kävelylle, mutta eiköhän se sieltä vielä tule. Jokos lukijat on lähteneet ehtookävelyille?

Keltainen mekko sitten huutokaupattiin todella hyvään hintaan ja soittelen huomenna tuonne Kissatalon pitäjälle että mitä he kaipaavat tällä hetkellä. Katostaan siitä sitten mitä mun pitää mennä noilla rahoilla ostamaan. Tosin ajattelin että mä pistän saman summan omasta pussistani mukaan kuin mitä tuossa huutokaupassa tuli eli tuplataan se lahjoitettava summa 60€! Odotan jo innolla että pääsen käymään tuolla talolla.

Muuten muistatteko kun keväästi esittelin uuden saippuapumpun
jonka sanottiin säästävän 75% saippuasta? No mähän pistin testaukseen
että kauanko yksi pullollinen kestäisi kahden hengen taloudessa ja nyt
se on selvinnyt – yksi pullollinen kesti meillä tasan tarkkaan 4kk.
Pumppupullo tuli eilen sunnuntaina meillä tyhjäksi ja sain vihdoinkin
täyttää sen tuolla ihanalla kukkaistuoksuisella käsisaippualla jonka
sain Siljalta synttärilahjaksi.

Tuli muuten viikonloppuna hypittyä ja pompittua, mieskin sitä nauroi kun menin kuin pieni aropupu joten eikai ihmekään että väsähdin ennenaikojani. Mut eniten olen itelleni ja omalle voinnilleni iloinen. Jaksoin hyppiä ja pomppia, jopa hieman juostakin. Toki sitten kun pysähtyi paikoilleen ja päästi kankeuden tulemaan, niin väsähdin. Oon tässä miettinyt tuota jaksavampaa oloani ja miten olen pirteämpi. Silloin kun olin lihavimmillani, niin mähän nukuin aika usein 1-2h päiväunetkin. Nykyään en juurikaan nuku, toki joskus mutta todella harvoin kun vertaa siihen 2v. takaiseen aikaan. Terveä kuitenkin olin mutta ne energiavarastot olivat todella surkeat. Onneksi tuli tehtyä tuo U-käännös ja siitä saankin kiittää Indiedaysiä ja Lidliä, sekä Ringaa.

Tuon väsyhetken takia tuli ekaa kertaa meinattua jättää iltatreenit välistä kun väsytti niin paljon, en ole pitkään aikaan ollut noin väsynyt, vaikka ei se ihmekään ole kun niin paljon tuli hypittyä ja pompittua. Onneksi rakas mieheni tsemppasi mua olemaan sitkeä ja ehdotti että tekisin sillä kertaa kevyemmän treenin, mutta että tekisin kuitenkin. Nooooo, voin todeta että treenit tuli kyllä vedettyä mutta ne ei todellakaan olleet mitkään kevyet treenit, vaan kunnolla vetelin painoja ylös ja alas, sekä menin kunnolla kyykkyyn – sillä tavoin että hikivesi valui ja sydän jyskytti tuhatta ja sataa. Mut toisaalta tuon rääkin jälkeen olikin ihana mennä suoraan saunaan. Ja voin myös sanoa, että tuon jälkeen unikin maistui vaikka hetkellisen piristysruiskeenkin tuosta treenistä sain. 

Pääsin viikonloppuna hieman testailemaan uutta kameraani, enkä voi sanoa muuta kuin että olen äärimmäisen tyytyväinen. Mutta tiedättekös kun tuo vanha kamera yrittääkin sitkeästi pysytellä mukana, se siis toimii kunhan sen antaa kaikessa rauhassa aueta. En oikein tiedä mitä tekisin sen kanssa, pistäisinkö vain päreiksi vai jättäisinkö ns. kakkoskameraksi vaikka käyttöönoton kanssa pitääkin aina odotella. Toisaalta taas nyt mulla olisi kakkosakkukin kun tuon vanhan kameran akku toimii myös tässä uudemmassa kamerassa. Mulla käy aina välillä noin että akku loppuu, niin nytpä ei haittaisi vaikka loppuisikin.

Tämän postauksen kuvat on siis otettu nyt viikonloppuna tuolla uudella kameralla. Odotan innolla huomista vapaapäivääni, olen nimittäin ajatellut että kun mulle tulee tylsää tuolla äidin luona, niin menisinkin kuvailemaan enkä kauppoja kiertämään – tällä tavoin ei tuu ostettua yhtään mitään. Suunnittelin jo valmiiksi että menen kuvaamaan Keski-Porin kirkon suuntaan (jos siis menen) ja siitä sitten minne mieli tekeekin jatkaa matkaa. Sitten loppuviikosta pitää katsoa jos ehtisin kuvailemaan tuonne Meri-Porin suuntaan. Mitäs tykkäätte kuvista?

Oltiin miehen kanssa pihalla touhuilemassa ja istahdettiin jossain vaiheessa terassille juomaan kupposet kuumaa tyrniteetä. Siinä sitten huomasin että Sulo miukui oven toisella puolella ulos ja kun miukumisesta ei tullut reagointia, niin poika aloitti oven kuopimisen. En sitten tiedä oliko hyvä asia ns. palkita tuo käytös päästämällä hänet ulos. Ei me vaan tohdittu siinä kuunnella kun toinen niin kamalasti halusi ulos meidän kanssa. Sulo on ulkona kyllä tosi helppo koska hän ei juurikaan halua liikkua vaan enemmänkin makoilee ja katselee ympärilleen. Itse käytin sen asian hyödyksi napsimalla muutamat uudet kuvat. Katsokaa nyt miten komea poika hänestä on tullut.

Sulolla on muuten joku ihmeellinen läheisriippuvuus koska se liikkuu kokoajan mun lähellä. Vaikka hän nukkuisi tosi sikeästi ja mä menisin vaikka keittiössä käymään, niin takaisin tullessani vastassa olisi tämä punainen pantteri. Aamuisin Sulo on kuin mikä tahansa teinipoika, se ei vaan tahdo nousta ylös. Muut kisut on intoa piukassa ruoka-astioilla mutta ei tämä poika, hän tahtoo nukkua.