Tampereella (1.8.2014)
Jälleen kerran Onnibussi starttasi Porista autonsa kohti Tamperetta tuona elokuun ensimmäisenä päivänä, joka kaiken lisäksi oli vielä perjantai.
Tällä kertaa olimme vain reippaasti ajoissa joten jouduin hetken aikaa hakemaan suojapaikkaa kuumalta auringolta Tampereen linja-autoaseman sisältä. Kunnes sitten ystäväni saapui kummipoikani kanssa.
Suunnattiin ihan ekana pyörähtämään muutamassa Koskikeskuksen kenkäliikkeessä. Skopunktenista tein paljonkin kivanlaisia löytöjä mutten kuitenkaan ostanut niitä koska kaikkien kenkien pohjallinen oli lötkö. Ne taipuivat ihan tuosta vaan kun väänsi. Mulla kun oli nyt kriteerinä se että kengän pitää olla musta ja sen pitää olla pohjaltansa jämäkkä. Sitten ystäväni sai idean että Stockmannilla voisi olla kivoja kenkiä. Niinhän siellä oli mutta ei sitten yhtään mun hintahaitarissa vaan kalliimpia. No yhdet Marc Jacobsin kengät olisin voinut ostaa jos olisivat olleet mustat.
Laukku-, kenkä-, ja hajuvesiosastoilta päätettiin mennä yläkerran kahvilaan – vai olikohan paremminkin ravintola kun näytti tarjoavan herkullisen näköisiä ruoka-annoksiakin. Tuolla kuitenkin pysähdyttiin että kummipoika sai välipalansa ja vaipan tsekkauksen (no vessassa tuo viimeinen) ja ystävykset saivat hetken aikaa höpistä niitä näitä. Mie tarjosin meille herkut kun olihan juuri ollut ystäväni synttärit enkä ollut vielä lahjaa antanut.
Nyt sain sitten myöskin aikaiseksi maistaa sitä juustokakkua mistä kaikki niin kohisee. Nyt voin ihmetellä miksi kohisevat koska muhun tämä makea herkku ei sitten yhtään uponnut vaan nätisti söin kuitenkin kaiken ettei ravintola/kahvilan henkilökunnalle tulisi paha mieli. Mut hyvin sekin alas meni kun sai viinillä huuhdella. Tuo viini kyllä sopi vadelma-juustokakun kanssa oikein hyvin. Ystäväni taas valitsi Cafe Mochan sekä porkkanakakun.
Sitten lähdettiinkin kävelemään kohti keskustoria – tosin matkalla piti ihmetellä taas niitä Tampereen busseja. Tiesittekö että just Tampereella mä pääsin tai sanotaanko paremmin että jouduin lopettamaan mun tyhmän bussipelon. Oli vaan pakko mennä bussiin jos töihin halusi. Porissa ei nuo bussit ihan samalla tavalla ole AINA tupaten täynnä. Oli myöskin silloin Porilaiselle iso paikka kun ihmiset tuli istumaan viereen – täällä kun ei mielellään mennä istumaan kenenkään viereen. Pientä shokkihoitoa siis.
Ystäväni kertoi tässä välissä kaupasta mistä saisi teetä ja kahvia. Emme menneet sinne vielä käymään kun ajattelin että hakisin sieltä sitten myöhemmin mahdolliset makupussukat. Seuraavaksi menimme yhteen hämeenkadulla sijaitsevaan kenkäliikkeeseen jossa oli alet meneillään ja josta sitten bongasinkin mieluiset kengät jotka täyttivät kaikki kriteerini. EN kuitenkaan ostanut niitä sillä hetkellä koska ajattelin että jos vastaan tulee vielä mageemmat kengät niin sitten harmittaisi. Päätin jättää kengät ostamatta ja uskoa tuuriini ettei juuri ne kengät menisi.
Kaikki kuvat muuten on otettu kännykälläni. Katsoin viisaammaksi yrittää pärjätä yhdellä ja ainoalla laitteella. Kun oltiin tuossa Koskipuiston kulmilla aloin huomaamaan että keskustorilla olisi jotain mielenkiintoista.
Aika jännä tuo tuollainen. Uskaltaisiko kukaan lukijoista mennä jos pääsisi? Mua kyllä kiinnostaisi mennä koska en pelkää korkeita paikkoja. Olisi tuokin siis kokemus!
Jatkettiin taas matkaa vaikka mä olin edelleen hoomoilasena ihmetelemässä tuota nosturia ja sen vieressä ollutta maailmanpyörää. Mä se vaan osaan ihmetellä tuollaisia ja ihkutella vaikken edes kyydissä ollut. No maailmanpyörässä olen kyllä nuorempana ollut.
Kierreltiin muutamissa kaupoissa ihan vain ajankuluksi ja mun piti tietenkin aina tsekata mahdolliset kengät mutta mitään yhtä vetäviä kenkiä en löytänyt. Tai siis kyllähän me löysimme vaikka mitä upeaa avokasta ja ballerinaa mulle mutta koska sellaisia en nyt etsinyt niin piti ne jättää sinne hyllyyn. Naureskelin vain ystävälleni että tiedämpänä ens kesää ajatellen mistä kannattaa niitä kenkiä tulla katsomaan. Tampereelta! Paljon enemmän valinnanvaraa eikä mitään järkyttäviä hintoja.
Sitten päätimme että nyt käydään katsomassa josko pääsisimme maistamaan niitä kuuluisia Tampereen vohveleita. Ja kyllähän me pääsimme. Ystäväni kustansi tällä kertaa nämä herkuttelut. Kummipoikakin oli tässä välissä sopivasti väsähtänyt ja nukkui siinä kaikessa rauhassa kun me herkuteltiin vohveleilla. Itselleni otin omenahillon kanssa ja kermavaahdolla, mikä oli kyllä aika virhe koska tuo omenahillo oli melkoisen makeaa tavaraa, ehkä mansikkahillo olisi ollut parempi. Mut oih ja voih kun oli muuten hyvää. Ahmein omani muutamassa sekunnissa ja sitten kittasin vettä varmaan litran verran. Mukava kahvila muutenkin kun antoi sen aikaa mun ladata kännykkääni. Tuo vika tuossa Samsung S3:ssa on, että kun sitä käyttää todella paljon niin akku kuluu nopeasti.
Poikkesin myös Lorellassa koska se siinä ihan vieressä oli mutta valitettavasti siellä ei ollut mitään mulle. Mun mielestä enemmänkin vanhempaan makuun nuo Lorellan vaatteet kuin omaani. Ja tummaa, tummaa, tummaa väriä vain. Muutama positiivinen väripilkahduskin mutta ei sitten malliltaan mulle sopivia. Palvelu kyllä oli ystävällistä ja iloista. No kerrottakoon nyt että kyllähän mä siellä näin yhden valko-pinkin Junarosen paidan 17€ mutta en sitä sitten ostanut. Olin kovin epävarma joten jätin sitten ostamatta.
Kun oltiin aikamme siinä istuskelleet, bongasin että Pyynikin munkkikahvila oli tullut keskustorille. Siellä emme kuitenkaan käyneet vaan menimme Heselle ottamaan ateriat. Tai siis yhden aterian josta itse söin hampurilaisen ja ystäväni söi ranskalaisia samalla kun syötti kummipoikaani – joka oli paljon kiinnostuneempi mun hampurilaisestani. Tuolla Pyynikin munkkikahvilassa voisi käydä seuraavalla kerralla sillä en ole päässyt maistamaan noita kuuluisia munkkeja.
Heseltä lähdimme sitten kohti Koskikeskusta koska ystäväni ajatteli että olisi kiva kummipojankin päästä jalottelemaan ja leikkimään joten suuntasimme tuolla ns. lapsiparkkiin jossa poika sai temmeltää kummitädin kanssa.
Voi että miten hauskaa olikaan! Itse latasin siinä myöskin kännykkääni jonka akku oli päässyt hälyttävän alas. Onneksi tuossa S3:ssa on nopea akunlataus – Lumiassa se kesti monia tunteja. S3:ssa menee vajaa tunti kun on täydet palkit.
Mä kyllä niin rakastan tuota kummipoikaani vaikka aluksi pitääkin aika ujostella, mutta kyllä täti osaa sulattaa jään. Ihmeteltiin jokaista tavaraa mitä tuolla oli ja pitää myös todeta että poika tykkää kun kummitäti alkaa vähän ilveilemään.
Sitten alkoikin kello olemaan jo sen verran että piti alkaa lähtemään. Kohti Koskipuistoa ja miittiä mutta sitä ennen kävimme nopeasti Body Shopissa josta ostin ystävälleni lahjan ja itselleni suihkugeelin.
Sitten kohti Koskipuistoa mutta matkalla huomasin että se kahvikauppa mistä ajattelin miehelleni viedä tuliaisia, tulisikin sulkeutumaan miitin aikana joten käväisin siellä sitten ihan viime minuuteilla hakemassa Tamperesekoitusta ja itselleni teetä.
Viimeinkin tultiin paikan päälle ja saatiin siinä hetken aikaa odotella ennenkuin Maija ilmestyi paikalle. Siinä sitten höpöteltiin aikamme kunnes Elinakin ilmestyi – onneksi oli ilmoittanut että myöhästyisi niin tiesin odotella. Päätettiin sitten koko poppoo lähteä siitä eteenpäin kun kellokin alkoi olemaan jo lähemmäs viisi. Mentiin sitten Rosson Terassille höpisemään ja haettiin sieltä sitten juotavat – tässä tilanteessa mä yllätin likat ja tarjosin heille juotavat. Olin suunnitellut jotain tarjoamisen tyylistä jos porukkaa tulee vähän. Odotin itse n. viittä osallistujaa koska tuon määrän kanssa ehtisi juttelemaan ja budjettini olin laskenut myös tuon varaan. Mut olin enemmän kuin iloinen että Maija ja Elina päättivät tulla.
Sitten kun oltiin aikamme juotu ja höpisty, lähdettiin siitä sitten käymään KenkäRepo -liikkeessä jostain ne kengät sitten vihdoin ja viimein ostin. Tuon jälkeen suuntasimme Koskikeskukseen jossa meidät pysäytti jonkun kynsiständin nainen joka alkoi kauppaamaan jotan kynsien hoitopakettia. Me sitten Elinan kanssa kiinnostutiin siitä – tosin mä ostin koko paketin ja Elina vain kynsien hoitovoitoon. No Elina tuleppas tänne kertomaan oliko tuosta voiteesta sulle apua? Itse en ole vielä ottanut käyttöön.
Sitten alkoikin kello käymään sellaisia lukemia että mun ja Maijan piti lähteä kohti linja-autoasemaa. Sillä mulla lähti bussi Poria kohden ja Maijalla omaa kotikaupunkiaan kohden. Kiitos likat kun tulitte ja oli kyllä ihan mahtavaa viettää ns. viimeiset tunnit teidän kanssanne. Uusiks joku kerta!
Maija otti musta vielä viimeisen kuvan Tampereelta. Kun odoteltiin niitä bussejamme. Mun bussini tosin lähti aikaisemmin, ettei siinä enää kauaa ehditty juttelemaan kun mun piti jo mennä. Halusin saada mahdollisimman hyvät näköalapaikat, ihan edestä. Sain myös tällä kertaa vieruskumppanin, miehestä joka oli hivenen humalassa ja tuli tänne Poriin kuninkuusraveja katsomaan. No humalasta huolimatta oli ihan piristävä matkakumppani. Eipähän tullut tylsää.
Tampereen ostokset esittelen tämän viikon perjantaina, Porinoissa. Kantsii siis kurkistaa mitä ostelin.
26 kommenttia
Anonyymi
Vihdoinkin tampere postaus 🙂 olinkin jo odotellut. Toi dinner in the sky olis ihan huippu, mut onkohan siinä joku painoraja…?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, vihdoinkin. Ei voi tietää rajoituksista kunnen ole kysynyt mutta voihan niissä olla. 🙂
Anonyymi
Juustokakkua ja viiniä, vohvelia hillolla ja kermavaahdolla, hampurilainen ja vielä yhdet… Aika paljon herkuttelua yhdelle päivälle!
Anonyymi
Tämähän oli erikoistilanne, reissulla ollessa ja ystäviä tavatessa saa herkutella kunnolla. Mutta yksi unohtui, nimittäin Musta Makkara.
Anonyymi
No eihän tuo nyt ole paljon mitään jos ei muuta ole koko päivänä syönyt. Ja kai sitä nyt saa joskus herkutella vaikka koko päivän jos haluaa. Voisin tuon päälle juoda vielä monet yksien lisäksi 😀
Anonyymi
Loma, reissu ja päivä ystävän kanssa, kai silloin saa herkutella? Ja tuo ei ole vielä edes paljoa herkuttelupäivälle 😀
Anonyymi
Anonyymi saattais järkyttyä mun herkutteluista, jos nuo Pipsan popsimiset on jo kauhistusta aiheuttavaa. 😀 Kirjoitat muuten kivasti ja eloisasti! Tuntui kuin olisi ollut päivässä itekin mukana. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No ei mun mustaa makkaraa Tampereella tarvi maistaa. Kyl mä tiedän muutenkin miltä maistuu, hyvää on. 🙂 Mut siis nuo mitä postauksessa on ollut, niin ne mä oon koko päivän aikana syönyt. Tietty nyt puuro aamupalaks ja illalla taisin ottaa banaanin ennenku menin nukkumaan. Mut kyllähän sitä nyt herkutella saa ja pittääkin.
Tirli
Kivalta kuulostaa tuo sun Tampereen reissusi 🙂 Ja kiva kun miittiin tuli 2 ihmistä, vaikka varmaan enemmänkin olisi saanut tulla. Mutta jokaisella omat syynsä jättää tulematta. Joillekin Tampere voi olla liian kaukanakin ikävä kyllä.
Näyttääpä muuten hyvältä tuo vohveli, ihan tulee vesi kielelle 😀
Porinoita odotellessa 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No, se viis lukijaa oli mulla toiveena et uskaltas tulla mut kiva kun kaksikin. Kerkes juttelee kivasti heidän kanssaan. Viidenkin kans ois pystynyt viel keskustelee mut isompi määrä ois mennyt kyl vähän ongelmallisemmaksi. Niinku sen et varmasti huomioi toista tarpeeks hyvin. Niin, onhan se kaukana.
Anonyymi
Oijoi mitä herkkuja, varsinkin tuo vohveli on herkullisen näköinen. Hyvinhän se miitti meni, mun mielestä teitä oli ihan sopivasti. Varsinkin kun olitte toisillenne uusia tuttavuuksia. Ilmeet on ainakin iloiset. Luulen vähän, että suomalaiset vierastaa tilanteita, joissa ei tunne muita. Siksi varmaan kiinnostusta on ollut enemmän kuin uskallusta tulla paikalle. Juuri tämän takia tästä miitistä odotettiin niin kiihkeästi postausta.
Toi oli hauska kommentti, että Porissa tykätään, ettei kukaan tule viereen istumaan. NIIN suomalaista. Tunnen erään espanjalaisen maahanmuuttajamiehen, joka taas koki, että hänessä on jotain vikaa, jos kukaan ei tule viereen istumaan. Hän muutti suomeen 80-luvulla , jolloin mamut oli vielä harvinaisempia kuin nykyään. Ja hän saattoi olla ainoa, kenen viereen ei kukaan istunut. Ajatelkaa mikä fiilis hänellä on ollut. Suomalainen sensijaan vastaavassa tilanteessa huokaisee helpotuksesta. Sainpahan olla rauhassa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Vohveli oli herkullinen, just niin herkullinen kun kaikki oli sanoneetkin jotka siis suositelleet tuota paikkaa. 🙂 Ja miitti meni just hyvin. Oon todella tyytyväinen siihen. 🙂 Joo, Porissa sitä karsastetaan et pitää istua toisen viereen – melkeen jopa seisoo mieluummin.
Anonyymi
Noi kahviloiden leivonnaiset näyttää aina niin hyvältä mut ei maistu. 😀 Kyllähän mä makeasta jossai määrin tykkään mut rajansa kaikella. Leivon ite silloin tällöin tajoiluja johonki juhliin tai kutsuille niin vähennän aina aika huomattavasti sokeria siitä mitä ohjeis on ja silloin mä tykkään ja kuulemma muutkin.
T. Virpi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, no harvemmin yleensäkään tykkään leivonnaisista. Tosin tässäkin on yks poikkeus – ystäväni tekemät herkut kyllä menee jos eivät oo liian makeita. 🙂
Anonyymi
Kiva postaus! Oli sellastakin, mitä ei tullut juteltua eli hyvä postaus siinäkin mielessä. 🙂 En ikinä menis tommoselle "taivaspäivälliselle", pelkään korkeita paikkoja todella paljon!!! 🙁 Mun piti ehdottaa tota Pyynikin munkkikahvilaa, kun olis ollut lähellä, mut en muistanut. Ite oon kans pari kertaa hakenut mukaan ja ai että on ihania. Ehdottomasti ens kerralla käyt siellä! 🙂 Mää oon vieläkin muistellut sitä maukasta Garage jääteetä, ai että oli hyvää. Pitäs ostaa lisää, muistaakseni sitä sai kaupastakin. Kiitos vielä tarjoomisesta! 🙂 Oli kyllä totaalinen yllätys. Ja vielä kun niin ovelasti kysyit, et mitä aiotte ottaa ja tottakai sanottiin, mää ainakin oon tottunu et aina ystävien kans etukäteen puhutaan, mitä aiotaan ottaa. Niin ja sama vika Rahikaisella, en oo kans viä ottanu käyttöön sitä kynsinauhavoidetta… Oops. Pitää kyl ottaa, se on näkösällä kyllä etten laatikkoon laittanut piiloon! Vohvelikahvila on mullakin vielä kokeilematta, josko tän kesän aikana sais viimein käytyä. On kyllä herkullisen näköinen, nam. Oli mukavaa nähdä taas, toivottavasti pian uudestaan! 🙂
T: Elina
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Oleppa hyvä vain. Kiva kun kävit morjestamassa. 🙂 Pitääkin maistaa tota Garagea itsekkin, kaupastahan sitä taitaa tosiaan saada 🙂 Kerrohan heti vaan et oliko sulle apua siitä voiteesta. 🙂 Ite en oo vieläkää saanu aikaseks käyttää. Toiv. ei saa turhaks ostokseks.
Anonyymi
Kiva että teit postauksen Tampereen reissusta ja miitistä. 🙂 Vaikutti mukavalta reissulta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se olikin mukava reissu. 🙂
Anonyymi
mäkään en ymmärrä miksi ihmiset hehkuttaa juustokakkua. ei ole kovin kummoista eikä edes näytä hyvältä. vohvelit ovat kyllä nams <3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, en mäkää ymmärrä mut annan mä viel yhden mahdollisuuden sille. Nimittäin sen että ystäväni tekee sitä. 🙂
Anonyymi
Kunnon juustokakku on kyllä todella hyvää! Ei amerikkalainen versio juuri miltään maistukaan…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, kuulemma. Ystävä uhkas tehdä oman juustokakun ni saisin sitä sitten maistaa. 🙂
Anonyymi
Minkäslainen se kunnon juustokakku on? Nämä pätkis- sun muut juustokakut on niin ällöttävän makeita että hampaat lähtee 🙁
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No tähän mä en osaa vastata, mutta ystäväni sanoi tekevänsä toisenlaisen juustokakun että se voisi vielä muuttaa mieleni. Tosin enhän mä oo koskaan ollut makeiden leivonnaisten ystävä. Mut tottakai maistan jos ystäväni varta varten tekee. 🙂
mjai
Kannattaa koittaa vielä uunissa paistettua juustokakkua ennen kuin tyrmää juustokakut kokonaan 😉
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, pitää kokeilla vielä sitä ystävän tekemää juustokakkua. 🙂