Sano se viikonloppu kuvin!
Nyt onkin mukava istahtaa hetkeksi alas, kupissa vihreää teetä ja tukka ihan räjähtäneenä sekä alkaa muistelemaan mitä sitä on viime päivinä oikein puuhastellut…
Mulla oli viikonloppuna ”kirppispöytä” yhdellä Facebookin kirpparilla ja aika kivasti meni kaupaksi, yhdet käyttämättömät housut tosin jäi nurkkiin pyörimään. Tämä mekkokin meinasi mennä myyntiin, mutta viime hetkellä nappasin sen sieltä pussukasta pois. Tuossa kuvan ottohetkellä testailin jaloissani olevia sandaaleita, jotka olivat ihanat, mutta auttamattomasti liian isot. Kokeilin niihin vaikka mitä kikkakolmosia, mutta aina ne pääsivät hölskymään kun lähti kävelemään, joten lopulta tein päätöksen pistää ne takaisin. Vielä mä joku päivä ne ruusukultaiset sandaalit hommaan, koska ainakin tämän kokonaisuuden kanssa toimii.
Meidän pieni pöllö. Nappasin tämän kuvan ikkunan takaa kun huhuilin Seviä. Musta tuntuukin ettei Sevi näe mua, mutta kuuli kyllä äärimmäisen hyvin mistä kohtaa huhuilin. Mitä enemmän ulkona paistaa aurinko, sitä useammin kissat ovat kökötelleet häkissään. Tai ei ihan kaikki. Pirpana ei ole mennyt ulos, koska luulen että on sen mielestä liian vilpoista. Sevi viihtyy yleensä kaikista pisimpään ulkona, vaikka viihtyy Sulokin siellä kivan aikaa. Kohta tulee se aika, kun saa aamusti avata ikkunan ja illalla lätkästä kiinni – emme anna kissojen hyppiä häkissä yöllä.
Olen päässyt salille! Jos joku ei vielä viimeisimmistä Porinoista ole sitä huomannut, niin kyllä, minä olen palannut salille! Kävin viime viikolla kaksi kertaa salilla, mikä on siis ollut normimääräni nyt hetken aikaa. Ekan kerran fiilikset oli aika rikkipoikki ja uni maistuikin makealta, mut tokalla kerralla se ei enää tuntunut niin pahalta. Jeeeij! Uudella innolla taas salille menemään. Oli myös kiva huomata, että yhtä ystävällisesti mut otettiin siellä vastaan kuin aiemminkin.
Innostuin sitten heittämään muutamat puolukat aamupalan joukkoon, koska johonkin noita punaisia marjoja pitää alkaa survovaan. Aamupalani oli siis puuroa jonka päällä raejuustoa, mustikkaa, puolukkaa, hevosbiotiinia ja mustikkakeittoa. Pitää muuten hyvin nälän poissa. Huvittaa miten isolta annos näyttää, vaikka aineksia ei ole mikään iso määrä – kaikki vaan ovat toistensa päällä kuin mikäkin keko. Mikä on sun perusaamupalasi? Ruuasta puheenollen, leivoimme taas sämpyläsatsin, koska se tekee niin hyvin kauppansa meillä. Ainakin toistaiseksi.
Ositn tikashyllylle piikkipaatsaman/orjanlaakerin ja kyllä, tiedän että se on myrkyllinen, mutta kissoja se ei juurikaan kiinnosta – aluksi nuuskivat läpi ja se oli siinä. Pidän sitä muutenkin tuolla hyllyllä, ettei mitään vahinkoa pääse sattumaan. Lueskelin tästä laakerista, että sen voisi ilmeisesti laittaa keväämmällä ulos, mutta sen menestyminen on vähän kiikun ja kaakun. No, katsotaan ensiksi kestääkö se mun hoidossa täällä sisälläkään. Kaunis se on, kaunis ja erikoinen. Jostain syystä Siiri päätti että häntä voi nyt kuvata ja otti rennon asennon tikashyllyltä.
Olimme lauantaina Siljan ja hänen miehensä luona kyläilemässä. Veimme mukanamme valkoisen atsalean, koska kevät ja valkoinen sopii heille. Aivan ensimmäiseksi kilistelimme kevään tulolle, jonka jälkeen nautiskeltiin hyvät vihersalaatit sekä patonkia. Jälkkäriksi Siljan mies oli tehnyt suussasulavan suklaakakun, joka oli oikein hyvässä määrin makea. Mä pelkään aika kakkujen kanssa, että kuinka makea kakku on kyseessä, koska mulle tulee liian makeasta todella huono olo. Siksi olikin kiva huomata makeuden olevan juuri sopiva. Siinähän tuo aika nopeasti menikin kun höpöteltiin niitä näitä.
Sitten kun miehet painelivat peliluolaan pelaamaan Resident Evil peliä, niin me naiset aloitimme videoiden teon. Se oli todella hauskaa ja jossain vaiheessa pääsette tekin katsomaan millaisia niistä tuli. Äärimmäisen hauskaa oli kuitenkin niiden teon kanssa ja muutenkin. Aika kului todella nopeasti! Napsimme Siljan kanssa kuviakin ja mä laitankin tähän omat suosikkini jotka nappasin Siljasta. Hänellä on tuossa vasemmanpuoleisessa kuvassa mun asuuni liittyvät laukku ja avokkaat, mutta kivasti toimii myös hänellä. Haluaisin kuvailla enemmänkin muotokuvia, kuka uskaltaa tulla kamerani eteen? Siljakin napsi musta kuvia, mutta saatte nähdä niitä sitten myöhemmin.
Sunnuntaina me kävimme juhlimassa kummipojan 5-vuotissynttäreitä ja kummitytön 1-vuotissynttäreitä. Silleen se aika vaan lentää eteenpäin, tätylin muruset on jo no-oooin isoja. Pitkän etsinnän jälkeen löytyikin kivat lahjat vietäviksi. Lasten äiti oli tehnyt kaksikin kakkua ja kuvassa on kummitytön yksisarviskakku, josta söimme palaset.
Ai että mä tykkään tästä kuvsta. Tykkäätkö sä, kun Pirpana tuijottaa syvälle sieluusi? Nappasin tämän ihan vaan extempore ilman sen ihmeempiä kikkailuja. Pirpana on siitä ihana kuvattava, että katsoo useinmiten suoraan linssiin. Ja tietenkin ollaan Pirpanan lempipaikalla eli takan edessä. Hän oli hyvin loukkaantunut kun lauantaina emme ehtineet takkaa lämmittämään, niin hänpä oli päättänyt kaivautunut meidän vaatteiden alle lämpimään. Hän on kyllä sellainen kissa, että etsii aina lämpöistä kohtaa, mutta mikäpä kissa ei etsisi. Coonit ei ole ihan niin lämpimän paikan perässä, paitsi jos ulkona on -20 asteen pakkaset. Pakko myös sanoa, oon niin iloinen että saimme antaa Pirpanalle kodin ja musta tuntuu että hänkin tykkää siitä. Pikkusen on myös alkanut sylikin kiinnostamaan, kun aluksi sinne ei kiivetty.
27 kommenttia
Anonyymi
Voi! Ihana sinä!
Huomaa kyllä että hoikistunut olet. En tosin sano sitä niin että voi hyvä että oot hoikistunut koska en tykkää yhtään että joku painostaa paino asioissa. Olen kanssa remppaillu n 1,5v. Vielä muutamii kiloja tahdon karistella ja sitten oppia sitä painonhallintaa! Hmm.. jotenki tuntuu pelottavalta se painonhallinta että onnistunko siinö kun itse laihduttamista en ole kovin vaikeaksi kokenut. Olen muutenkin pyöreähkö rakenne ja en usko että vaikka viiden kilon päästä olisin n.normipainoinen että näyttäisin kovin hoikalta. Olen ainakin saanut itsevarmuutta ja vireyttä elämääni rempan myötä. Miten sinä olet kokenut rempan ja onko se vaikuttanut miten sinuun?
Ihanaa pääsiäisen odotusta!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hienosti olet tiputellut ja kun kerran noin kivasti on mennyt, niin uskon ettei se painonhallinnan alue kovin vaikea ole. 🙂 Eikä sitä kannata kovin paljon etukäteen jännitellä. 🙂
Anonyymi
Mun perusaamupala on lautasellinen kaurapuuroa maapähkinävoin kera, keitetty kananmuna, hedelmiä ja lasillinen vastapuristettua appelsiinimehua.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kuulostaa hyvältä. 🙂
Anonyymi
Eilen minäkin kävin salilla, tosi pitkän tauon jälkeen. On ollut mieli matala, kun vei kuoli kuukausi sitten eikä mikään ole oikein innostanut.
Mun aamupala on puuro ja tuoremehu. Ei oikeen maistu aamulla ruoka.
Kauniin kissan katse, se on kyllä parasta kissaihmiselle.
>Leena
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että säkin innostuit, vaikka ymmärtäähän sen ettei mieli ole ollut kaikista parhaimmillaan. Otan osaa suruusi. 🙁 Laitatko puuroon mitään, vai syötkö sen silleen perinteisesti? Maidon kanssa?
Anonyymi
Mun perusaamupalani muistuttaa hyvin paljon sinun aamupalaasi, mutta normipuuron sijaan syön tuorepuuroa, jossa on kauraleseitä ja kaurahiutaleita. Proteiinilisänä joko raejuusto tai rahka, päällä reilu keko marjoja. Nesteenä käytän joko vettä tai omenatuoremehua. Mikäli nesteenä on vesi, niin voin laittaa makeutukseksi pari kuivattua aprikoosia silppuina. Joskus vielä sekaan muutama cashew-pähkinä. Toimii!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mulla on kans tuorepuuroa sellaisina aamuina et on kiire. Se on ihan loistava!
Anonyymi
Syön aamupalaks yleensä vaa leipää ja kiva kun oot laittanu paljon erilaisia kuvia. Sulla on kyllä ollut ihana viikonloppu ja Pirpana on söpö<3
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että tykkäsit tämmösestä vähän erilaisemmasta. Sopi hyvin kun oli paljon kuvia. 🙂 Ja viikonloppu oli todella ihana. Ja pirpana on söpö kun sille tuulelle sopii. 😀
Anonyymi
Ihana ykssarviskakku!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin on!
Anonyymi
Hei! Ihana tuo kakku <33 ja kisu kans:)
Teilläkun noita kissoja on, niin minkä verran kissan pitäminen maksaa vuodessa? Mitä kaikkii tarvikkeita pitää hankkia? Ollaan harkittu kissaa mutta.. en yhtään tiedä hinnoista, hankinnoista jne! 🙂
Joutuuko käyttämään eläinlääkärissä vuosittain, rokotukset ym? sairasteleeko kissat paljon?
Aivan ihana tuo mekko <3
Oot ihana ja tykkään lukea sun blogia. Tästä saa voimaa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On vaikea sanoa mitä kissan pitäminen maksaa vuodessa, kun meilläkin on niitä neljä kappeletta. 🙂 Mutta rokotukset ja ruuat ja kissanhiekat tulee nyt ekana mieleen, et niihin se raha kyl menee. Kissa tarttee vessan, ruoka-astian, vesiastian (ei muovisia), muutaman harjan millä kammata, leluja /virikkeitä, raapimispuun. Kissan sairastelu on aika yksilökohtaista, jotkut sairastelee, jotkut ei. Täällä on hyvin noista rokotuksista: https://www.evidensia.fi/palvelut/kissat/kissan-rokotukset/
Anonyymi
Miksi ei muovista astiaa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Siksi koska niihin saattaa jäädä hajuja ja kissat on aika tarkkoja sen suhteen. Ja sitten oon lukenut, että muoviastiat saattaa aiheuttaa aknea tai jopa ihottumaa. Kasvattaja on meille suositellut keraamisia tai alumiinisia astioita. Juomakippa meillä on keraaminen, ruokakipot alumiinisia. Märkäruokaan käytän ihan ihmisten lautasta eli keraaminen sekin.
Anonyymi
Voi kun Silja on niin kaunis😍! Muutenkin hän on niin luonnollinen videoissa, ihan huippu nainen!
Anonyymi
Silja on upea!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hän on kyllä aivan loistava videoilla ja lisää on tulossa. 🙂
Anonyymi
Siinä on kakulla kokoa ja näköä!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No oli ja oli hyvänmakuinenkin. 🙂
Anonyymi
Resident Evil 7 on hyvä peli 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Jaa'a, mää en pelannut joten en tiedä. 😀 Katseltiin kyllä hetki kun pojat pelasi. 😀
Anonyymi
Hei katsoin videoita, jotka olit tehnyt aikaisemmin. Vieläkö sinulla on se kaunis Vuittonin shaali.
Entä oletko kiinnostunut kodin laittamisesta, yleensä en tarkoita vain verhojen vaihtoa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hei, ei mulla oo enää sitä shaalia kun en oikein osannut silloin käyttää niin isoa huivia ja kun se oli aika hepponen, eli sai kultahanskoin pidellä. Vaihdoin sen myöhemmin laukkuun. Joo, kai mä pienessä määrin oon kiinnostunut laittamisesta, mut en sellaisesta että sitä voisi kaiketi sisustamiseksi edes kutsua. 😀
Anonyymi
Ihana Silja 😊
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
<3