Ruokapäiväkirjani minun – 18.2.2017
Aamupala klo 9.00:
= kaurahiutaleita, vadelmia, vi sibliniä, vettä, rypsiöljyä ja maitorahkaa + banaani pilkottuna päälle.
Myöhäinen lounas jälkkärillä? klo 15:00:
= Miami Classic Burger + perunat dipillä, lisäksi Mud Cake jäätelöllä (söin tästä vain puolet)
Illallinen klo 19.30:
= Melonisalaatti (sis. hunajamelonia, sipulia, retiisiä, parmesan-juustoa, salaattia, kurkkua, vinegrette-kastiketta, patonkia), lisäksi MangoPango drinkki + Suklaafondant jäätelöllä (söin tästäkin vain puolet)
Iltapala klo 23.30:
= Mangosmoothie (sis. pakastettuja mangonpaloja, maitorahkaa, vi siblin ja vettä).
Lisäksi olen päivän aikana juonut nesteitä tähän malliin:
Vettä 1l
Teetä 1l
118 kommenttia
Anonyymi
Sosiaaliset syömingit on välillä haastavia, mutta ihan hyvinhän tuo näytti menevän. Ensi kerralla ranskalaiset salaatiksi ja toinen jälkiruoka pois, jos haluaa parantaa. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. =)
-AI
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
En mä kahta kertaa saman päivän aikana normaalisti käy ravintolassa. Tää oli niin erikoinen tapaus, että huh!
Anonyymi
Voi Pipsa. Arvasin, että otat juurikin tuon cheeseburgerin ranskalaisilla etkä tartu ravintolan tarjoamiin mahdollisuuksiin vaan pysyt siinä ajatuksessa että herkkua on liha,juusto, leipä ja ranskalaiset.
Nyt joku lukija jo varmasti triggeröityy ja haluaa paasata miten pipsa saa syödä ravintolassa mitä haluaa, ja tähän sanoisinkin että tottakai saa, mutta minun mielestäni tämä postaus osoittaa hyvin sen, mitä elämäntapamuutoksella ei ole saavutettu.
Katsokaas, kun rempattu on sitä elämäntapaa kaksi vuotta. Se on jo pitkä aika,ja toivoisi, että se remontti olisi jo jollain tapaa muuttanut käyttäytymismalleja, makuaistia, mielihaluja jne. Silti tästä huomaa, että pohjalla on edelleen se sama fat girls dream, jossa spesiaaliravintolaillan herkuinta herkkua on se lihaisin ja juustoisin hampurilainen ranskiksineen ja suklaisimmat jälkiruoat. Tiedän, olen itse elänyt samaa fat girls dreamia. Mutta eikö elämäntaparemontissa olisi tavoitteena laihduttamisen ohessa päästä irti juurikin näistä vanhoista ja pinttyneistä huonoista tavoista, eli myös ajatuksesta siitä millainen ruoka on parasta herkkua?
Siksi sanonkin, että minulle tämä postaus näyttäytyy sellaisena mitä kaikkea remontissa on vielä työstettävänä. Jos uuden terveellisemmän elämäntavan olisi oikeasti omaksunut ja sisäistänyt, ei olisi enää edes halunnut vilkaista uppopaistettuja perunoita kohti, vaan listalta olisi löytynyt vaikka jokin vaalean lihan annos jollain monipuolisella lisukkeella ja se olisi tuntunut uudessa elämäntavassa yhtä ihanalta herkulta kuin se juustoburgeri fat girls dreamissa.
Toistan, että tietenkin valitset listalta sitä mitä haluat, mutta minusta tässä parinvuoden elämäntapamuutoksen vaiheessa olisi ihan paikallaan miettiä onko sitä elämäntavan muutosta oikeasti omaksuttu kuinka syvällisesti, vai noudattaako tavallaan vain laput silmillä tiettyä ruokavaliota ja pohjimmiltaan haaveilee edelleen niistä kaikista samoista sipseistä ja ranskiksista ja burgereista mitä ennenkin. Onko silloin elämäntapa aidosti ja oikeasti muuttunut, jos sitä ei sisäistä tavallaan loppuun asti ja löydä uusia ja terveellisempiä herkkuhimoja ja kuolattavia ravintolaherkkuannoksia.
Vaikka tilannettasi tässä kritisoinkin ja haastan sua miettimään sitä uuden elämäntavan sisäistämistä, niin toivoisin että julkaisisit kommenttini kuitenkin. Aiheesta voisi saada hyvää keskustelua aikaan kun jätetään turha triggeröityminen ja hyökkäävä puolustuskanta pois.
Anonyymi
Totta, samaa ajattelin😕
Anonyymi
Tämä oli tosi hyvin kirjoitettu kommentti mikä on itselläkin pyörinyt mielessä jo pitkään tätä sinun remppaa katsoessa. Samalla olen miettinyt miten sinun tekee edelleen mieli esimerkiksi herkkupäivinä juuri niitä suolaisia, rasvaisia ja täynnä kaloreita olevia sipsejä.. ymmärrän että herkkupäiviä on oltava ja niitä saakin olla, kaikilla niitä varmasti on, mutta tärkeintä mielestäni olisi löytää myös niille herkuille vastaavia uusia parempia ja sitä kautta myös terveellisempiä herkkuja. Esimerkiksi itselleni oli juurikin aikaisemmin paheena hampurilaiset sekä sipsit ynnä muu rasvainen, mutta olen oppinut näistä mieliteoista pois. Nykyisin lempiherkkuni on maapähkinävoista, myslistä ja banaanista tehdyt "pikkuleivät". Ajatusmaailma ei muutu, jos jatkaa sitä herkuttelua mihin silloin pahoina aikoina repsahti pahasti syömään ja lihomaan. 🙂
Anonyymi
Hyvin kirjoitettu tosiaan.
Itse mietin tuota säännöllisen aterirytmin merkitystä. Aamiaisesta lounaaseen on kuusi tuntia! Varmaan on jo kova nälkä, seuraus on se, että syöt hillittömän kasan ranskalaisia.
Kirppiksellä olisi ehkä kannattanut syödä välipala, vaikkei näläntunnnetta olisikaan siinä kiireessä ollut, eivät venyisi ateriavälit noin pitkiksi.
Anonyymi
Hyviä pointteja. Mielestäni onnistuneessa elintapojen muutoksessa on kuitenkin oleellista, että luovutaan ajattelusta että jokin olisi kiellettyä tai jaottelusta hyviin ja huonoihin ruokiin. Kaikkea voi syödä kohtuudella. Ihmiset myös mieltävät herkuksi monet eri asiat, on melko yleistävää puhua, että ylipainoinen pitäisi herkkuina vain rasvaisia ja sokerisia ruokia. Tässä ohitetaan myös tyylikkäästi se tosiasia, että Pipsa söi kaksi ravintola-ateriaa joista toinen oli salaatti. Anonyymit jumittavat vain burgerissa. Myöskään toisen anon herkuksi mainitsema maapähkinävoi-mysli-banaani tms. ei varsinaisesti sekään ole kevyttä saati rasvatonta. Eikö se ole hyvä, että elämäntaparemppaaja syö herkkuna kalorien rajoissa jotain mielestään hyvää eikä totaalikieltäydy (josta ei tutkimustenkaan mukaan seuraa mitään hyvää)? Ja tässä oli nyt yksi ateria kyseessä.
Anonyymi
juu, ei tässä nyt jos kerran käyty ravintolassa kun muuten pipsa syö kotiruokaa, niin mikään homma kaadu. ainoa mihin itse kiinnitin huomiota oli se että aamiaisen ja lounaan välillä oli noin pitkä aika.
kyllä minäkin edelleen himoitsen karkkia, suklaata, sipsiä, limua ym. vaikka olen tehnyt ruokavalioremontin lähes kymmenen vuotta sitten. syön pääosin kasviksia, punaista lihaa en juuri ollenkaan, hiilarit minimissä ym. silti herkkupäivänä syön juuri niin epäterveellisesti kuin haluan, eikä se haittaa, koska muutoin syön terveellisesti. herkkupäivä silloin tällöin kaada koko ruokavaliota.
Anonyymi
Jos syö terveellisesti kuukaudesta 29 päivää ja sitten yhtenä päivänä syö mitä haluaa niin eikös nuo 29 päivää ole paljon tärkeämmät kuin tuo yksi?
Anonyymi
Pahoittelen yleistystä siihen että ylipainoinen pitäisi herkkuna rasvaista ja makeaa. On toki niitäkin jotka ovat kerryttäneet massansa kotiruoalla, mutta pipsa on itse kertonut herkkuhomoistaan ja toisaalta samat ovat olleet itsellänikin, joten kirjoitin siitä näkövinkkelistä.
Totaalikieltäytymisen kannalla en missään nimessä ole, mutta mielestäni sisäistetty elämäntavan muutos näkyy myös niissä herkkuhimoissa. Jos otetaan esimerkiksi burgeri, niin aiemmin himon kohteena oli aina se lihaisin ja juustoisin versio, kun uuden elämäntavan sisäistämisen jälkeen burgeristakin voi valita vaikka jonkun kana-salsa-kala-kasvis-vaihtoehdon mikä ei niin tirsku rasvaa. Ja tavalliset ranskiksetkin vaihtaa mielellään edes vaikka bataattiranskiksiin tai paahdettuihin kasviksiin mitkä ovat ravintolassa usein aivan taivaallisen hyvin maustettuja. Jotenkin hekrkuna ei enää näe niitä ainoita ylirasvaisia vaihtoehtoja millä on itsensä lihavaksi ahminut. Pipsakin on kirjoittanut blogissaan lionpatukoista ja mega-aterioista mitkä ovat olleet joskus hänen ahmimisensa kulmakiviä, ja samantyyppiset herkut näkyvät edelleen herkkuasioina. Lihaisa hampurilainen, ranskalaiset, sipsit, suklaakakut, vaikka vuosia on kulunut remppaa, minkä pitäisi nimenomaan muuttaa sitä elämäntapaa ja omaa suhtautumistaan ruokaan – myös niihin herkkuruokiin ja ulkona syömisiin!
Kyllä, keskityin viestissäni burgeriin, koska oli jotenkin surullisen ennalta-arvattavaa tietää että sen pipsa tulee kuitenkin ottamaan kun kävin ruokalistaa lukemassa ja kommentoin aiempaan johonkin postaukseen niitä kaikkia ihania ruokavaihtoehtoja.
Toisen ravintolan melonisalaatti oli kiva valinta ja vähän jotain uutta makuakin, retiisiä ja vinegretteä ynnämuuta mitä pipsan ruokavaliossa ei ole juurikaan näkynyt. Toivottavasti maistui!
Pointtini oli kuitenkin siinä, että millä tapaa se elämäntavan muuttuminen on sisäistetty, jos pohjimmaiset himot toistuvat edelleen samoina kuin niinä aikoina kun painoa itselleen keräsi. Omia ruokailutottumuksiaan on hyvä miettiä elämäntapaa rempatessa vähän syvemminkin ja miettiä mikä ajaa herkuttelemaan juuri vaikka niillä sipseillä ja hampurilaisilla, eikä tuudittautua vaan ensimmäiseen "no kun tykkään niistä" -vastaukseen. Monelle ruoka tuo turvaa ja niiden turvaruokien avulla pidetään kiinni jostain entisestä, mikä haraa osaltaan elämäntavan muuttumista vastaan. Tällaisia juttuja olisi hyvä työstää ja miettiä ihan rauhassa, ellei halua elää koko elämäänsä himoiten niitä syntisiä herkkuja sen sijaan että löytäisi oikeasti sen uuden elämäntavan jossa herkuttelukin mahtuisi elämään ilman pelkoa kymmenien kilojen kertymisestä.
T. Viestiketjun aloittaja
Anonyymi
Järkevää puhetta ja kannustavaa. Olen samaa mieltä kanssasi. Ehkä se ajatusmaailma tarvitsee vielä toiset kaksi vuotta ja keskittymistä ruoanlaittoon enemmän. Ravintoloista tosiaan saa ihania vaihtoehtoja nykyään paljon. Pipsa ei ole vielä hyvästellyt huonoa elämäntapaansa ruokien suhteen mutta uskon lujasti että sen hän vielä tekee. Että syömällä toisin voi lohduttautua yhtä hyvin kuin näillä rasvapallokakkuilla ja friteeratuilla perunaherkuilla. Kiva lukea asiallista tekstiä ilman vinoiluja.
Anonyymi
Anteeks mutta miten ihmeessä voi itselleen valehdella, että hampurilainen ei enää ole sitä mun herkkua? Kiva, jos joku pystyy vaan päättämään näin, itse en pystyisi siihen. Ja jos ihmisellä on viikon herkkuhetki, niin eikö silloin vaan voisi syödä sitä, mistä _oikeasti_ tykkää, tälleen jaksaa taas viikon syödä terveellisesti. Mitä väliä sillä on, että mitä se herkku on? Vai pitäskö sen olla jotain hienompaa ja terveellisempää kuin sipsit, että ois jotenki parempi ihminen?
Pipsa on syönyt todella kurinalaisesti, tekee kotiruokaa, eineksiä ei pahemmin ole näkynyt ja käsittääkseni hän harvemmin käy ravintolassa. Joten ei kyllä noihin ravintola-käynteihin kaadu mikään vaikka vetäis mitkä herkut.
Onneksi Pipsa ei ole välittänyt muiden mielipiteistä ja arvosteluista, vaan vetää omalla tyylillään (ja muuttaa sitä silloin, kun kokee että tarvii jotain tehdä toisin). Se tyyli on se, mikä juuri hänelle sopii, eli sillä tyylillä hän parhaiten onnistuu.
Anonyymi
Itse käyn paljon ravintoloissa ja useimmiten tilaan sellaista mitä en ole ennen syönyt tai jossa on jotain erikoista. Samalla saa vinkkejä omaan kotiruoanlaittoon. Esim. tuo salaatti alkoi heti kiinnostaa miltä maistuisi. 🙂
Anonyymi
Öööö,muistele 10kg lisäkiloa….
Pipsa myös vaikket tätä julkaisekaan…..
Anonyymi
Viestiketjun aloittajalle: miksi aloitat kommenttisi aina "voi Pipsa"? Se on alentuvaa ja alentavaa, kuten tekstisikin (verhotusti) ovat. Ainakin minä luen tekstisi mielessäni "voi Pipsa… Syvä ja pitkä huokaus… Miksi teet aina niin ja näin, etkä niinkuin minä syvässä viisaudessani sinulle julistan".
Anonyymi
Jotkut vastaajat eivät selkeästi ymmärtäneet mitä ajoin kommentillani takaa. En suinkaan sitä, että valehdeltaisiin ettei hampurilainen ole herkkua, vaan sitä jos tarkoituksena on MUUTTAA KOKO ELÄMÄNTAPA, niin silloin se muutos on vielä paljon kesken mikäli pitäytyy edelleen niissä samoissa herkuissa joiden kanssa paino nousi, eikä ole vielä onnistunut löytämään uusia herkkuja joilla nautiskella. Parempaa ruokavaliota ja parempaa elämäähän elämäntapamuutoksella haetaan, niin miksi nälviä siitä olisiko parempi ihminen, siihenhän tässä pyritään nimenomaan. Kokonaisvaltaiseen muutokseen, jolla muutetaan elämäntavan suuntaa. Vanhat herkkutottumukset pitävät tiukasti kiinni menneessä herkuttelussa ja ahmimisessa,niin niitä on ihan tervettä käydä jossain vaiheessa läpi kun kokee sen ajan olevan. Tämä postaus vain osoitti nimenomaan sen, että noin pitkälle elämäntaparemontti ei ole vielä edennyt, vaikka pipsa onkin pitkälle päässyt. Vielä on kuitenkin työstettävää jos muutoksen haluaa olevan kokonaisvaltainen. Nämä ovat vain huomioita tilanteesta, ei suinkaan halveksintaa tai sormella osoittamista. Ihan vain pohdintaa siitä missä vaiheessa elämäntavan muutos on ja kuinka pitkälle sitä haluaa kehittää ja miten esimerkiksi omaa makuaan voi uusien ruokatottumusten myötä kehittää niin, ettei tarvitse enää "esittää" etteikö se hampurilainen olisi hekrkua, vaan uusiksi herkuiksi on saattanut löytyä uusia paljon parempia ja monipuolisempia herkkuja.
Ja voi pipsa -juttuun kommentoivalla on selkeästi jotkut ilkimyslasit päässä. Aloitin viestin vain tuttavallisesti koska asiasta olin viestitellyt pipsalle jo aiemminkin, en alentavasti tuhahdellen.
Olisi kiva kuulla pipsankin ajatuksia tähän viestiketjuun.
T. Aloittaja
Anonyymi
Turha takertua johonkin epäolennaiseen ja lukea jotain rivien välistä. Viestiketjun aloittajan kommentoinnit olivat perusteltuja ja järkeviä. Tällaisia fiksuja kirjoittajia toivoisi tähänkin blogiin enemmän.
Anonyymi
Edelleen vähän ihmettelen ajatusta siitä, että yksittäinen ja Pipsalle nykyään tosi harvinainen ravintolaruokailu jotenkin syvemmin kertoisi mitään rempan onnistumisesta tai epäonnistumisesta millään tavalla. Ja miksi yksittäinen ruoka-annos liitetään edes termien tasolla mässäilyyn ja ahmimiseen kun siitä ei ole kyse? Ihmiset saavat ihan vapaasti ajatella omassa ruokavaliossaan juustohampurilaisen olevan paha ja ei-toivottava asia, mutta kohtuullisuuden kannattajana en näe mitään väärää tällaisessa hallitussa herkuttelussa. Elintapojen muuttaminen ei ole yhtä kuin kaikesta vanhasta luopuminen. Saa niinkin toki tehdä, mutta se ei ole se autuaaksi tekevä juttu. Tässä ei vieläkään nähdä sitä isoa muutosta joka on tapahtunut ja miten paljon hyviä rutiineja ja uusia herkkuja Pipsa on löytänyt. Jumitetaan vain niissä yksittäisissä poikkeamissa ja verrataan tilannetta optimaaliseen tilanteeseen. Kaikilla nämä asiat ei vaan mene niin että "lopetan tämän ja jatkan näin". Vähän armoa ja inhimillisyyttä matkan varrelle, jookos? Ja Pipsalle hurjasti tsemppiä – nämä on pieniäsuuria asioita, ei auta loppuriveillä kuin luottaa itseensä.
Anonyymi
Aloittaja, se on ihan ok, jos sinä haluat elää loppu elämäsi kurinalaisesti niin, että mitään "vanhasta" elämästä ei enää sallita. Mutta kun käsittääkseni Pipsan tarkoitus ei ole tämä. Hän tahtoo syödä terveellisesti, kohtuudella kaikkea ja pysyä sallituissa kaloreissa jne. Eli sun ja Pipsan tavoite ei taida olla sama? Pipsan ruokavalio on muuttunut ja muokkaantunut matkan varrella, mikä on hieno homma! Hän on kokeillut myös uusia ruokia. Varmasti vieläkin muokkaantuu ja mistäs sitä tietää, vaikka Pipsa lopulta päätyisi samaan kuin sinä, mutta tosiaan jos oikein olen käsittänyt, niin tuo ei nyt ole ollut se Pipsan tavoite.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kauhea miten pitkä pätkä, mutta siis itse en nähnyt ruokavaihtoehdoissa isompaa ongelmaa. Toki jälkkärien kanssa olisin tehnyt toiset valinnat jos olisin tiennyt että mudcake on noin iso annos ja että suklaafondant on ällönmakeaa. Muuten en näe valinnoissani ongelmaa. 🙂
Marja-Leena
Miten jaksoit noin pitkään aamiaisen jälkeen lounaaseen
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Aika hyvin, mut kyl loppupätkässä alko tuntumaan et tarttee polttoainetta. 🙂 Enkä suosittele noin pitkää väliä.
Anonyymi
Mitä järkeä temppuilla jälkiruokien kanssa, varsinkin ravintoloissa?! 😮 Mahtoi henkilökuntaa huvittaa, kun et varsinaisesti siltä näytä ettei makea maisti tai mahdu vatsaan. Tuollaisella teatterilla et petä ketään muita kuin itseäsi. Silloin harvoin kun ulkona syöt, kannattaisi nauttia eikä tehdä itsestään pelleä moisilla manöövereillä. 🙁
Anonyymi
Samaa mieltä! Kyllä tuntuu, että P:llä ei nyt ote pidä ollenkaan ravintolassa. Tosin hän käy niin harvoin, ettei sillä ole väliä. Eihän hän uskalla mennä edes koulun ruokalaan…Eli tietää omat rajoitteensa!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
En mä tahallani temppuillut. 🙂
Anonyymi
Herkullisia annoksia. Toki dieetin takia olisi voinut tehdä parempiakin valintoja, jos olisit halunnut.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Toki olisi voinut tehdä toisia valintoja, mut ens kerralla sitten. 🙂 Jos mieli tekee. 🙂
Anonyymi
Missä ravintolassa kävitte syömässä? Hyvännäköisiä ruokia 🙂
Anonyymi
Näyttää Miamilta ja Andalucialta. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Sielläpä siellä. 🙂
Anonyymi
Kiva, että pääsit viettämään normipäivästä erilaisen päivän. Toivottavasti oli kiva päivä kaikkine ohjelmanumeroineen. Näyttävät hyviltä, erityisesti lounaan jälkiruoka. -kirmi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Oli tosi kiva päivä, pääsette kohta mukaan tuohon päivään. 🙂
Anonyymi
Voi harmi, kun huonot valinnat. Turhaa syödä salaattia ja heti jälkkäri päälle. Eihän näissä valinnoissa ollut mitään järkeä!
Anonyymi
juu, voi ei! hyvin valittu salaatti ja sitten puolikas suklaaleivos pilasi kaiken. olisipa pipsa valinnut alkuruuaksi paketin voita ja pääruuaksi uppopaistetun pitsan, niin olisi mennyt heti alusta päin prinkkalaa, niin ja jälkkäriksi koko kakku eikä mitään pientä leivosta. voi hitsi. nyt pipsan pitää varmaan lopettaa terveellisesti syöminen ja kuntoilu kokonaan, kaikki on pilalla!
Anonyymi
Niin mutta miksei voinut ottaa vain yhden jälkkärin ja syödä sen kokonaan? Ei noi ilmaisia kuitenkaan ole. Hirveetä haaskuuta. Vai puolititko jälkkärit jonkun kans?
Anonyymi
Ai että joko mätetään kunnolla kaikki ruuat + jälkkärit tai sitten ei ollenkaan?? 😄 Mietis nyt uudelleen missä on järkeä.
Anonyymi
Kuule,aina on kevyempi vaihtoehto ettei tarvitse puolittaa 😄
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kenties huonot mutta hemputin maistuvat ja hauskaa oli. 🙂
Anonyymi
Tämän päivän valintoja voi katsoa monelta kantilta. Jos ruokavalio tähtää puhtaasti lineaariseen painonpudotuksen ja siihen että aina valitaan se terveellisin vaihtoehto niin silloin ehkä olisi voinut valita toisin. Mutta jos tarkoituksena on opetella sellaiset ruokailutavat joiden kanssa pärjää loppuelämän, niin valinnoissa ei ollut mitään ongelmia. Jos on esimerkiksi ahmimishäiriöön taipumusta tai muuten suhde ruokaan on hankala, niin sellainen itsensä "haastaminen" on välillä ihan hyvästä. Siinä oppii että satunnainen herkuttelu ei tarkoita että no niin, siihen se dieetti meni, joten ihan sama mitä tästedes vedän. Eikä se herkuttelu laukaise mitään syömisputkea. Ja sekin on hyvä että osaa syödä vain puolet herkkuannoksesta. Tämä kaikki tukee terveempää suhdetta ruokaan ja syömiseen ja se taas on vahvin perusta painonpudotukselle ja -hallintaan.
Anonyymi
Täysin samaa mieltä ano 13.40 kanssa! Hyvin kiteytetty.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hyvin sanottu. Mulla tosiaan on opetella sellaiset millä pärjää loppuelämän, mitään ei tartte jättää pois "koska laihduttaa" vaan opetellee syömään tasaisesti. Otetaan myös huomioon se, etten mä kovin usein käy ravintolassa enkä todellakaan samana päivänä ja lähes peräkkäin: 😀
Anonyymi
Hei! Olet aloittanut opiskelun? Hienoa! Mitä alaa opiskelet? "Mikä sinusta tulee?" 🙂
Onnea uudesta perheenjäsenestä, hän on suloinen!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Juu, olen syksystä lähtien opiskellut terveydenhuollon sihteeriksi. Musta tulee terveydenhuollon sihteeri. 🙂
Anonyymi
Nimenomaan näin!
Anonyymi
Tää oli siis ano 13.40 kommenttiin tarkotettu, jotenkin sähläsin. 😆
Anonyymi
Mä olen ihan sanaton, että porukka on käynyt tarkistamassa ravintolan ruokalistan ja kirjoittaa nyt pitkiä analyysejaan mitä olis pitänyt tänä yhtenä iltana syödä ja kun nyt otettiinkin jotain vähemmän superterveellistä, kauheet saarnat ja koko projektin kyseenalaistamiset. Ei voi olla totta…
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
😀
Anonyymi
Varmasti kirjoittajiensa näkökulmasta hyvin argumentoituja olivat nuo pitkät kommentit.
Tziisus.
Siis todellako näin? Että ihmisten ajatusten, toiveiden, halujen, pelkojen, unelmien, kauhujen ja ynnä muiden toiminta on muutettava, muutettava, muutettava jonkun näkökulmaan sopivaksi? Whaaat? Et niinku tää remppa ois silleen sisäistetty oikein ja sit ois niinku elämänhallintaa ja sit ois niinku kelvollinen ihminen.
Rentoutukaa nyt tiukkapipot. Johan Pipsa itsekin on miettinyt kirjoituksissaan etukäteen näitä ravintola-annoksia
ja kyllä,
ihan samanlaisia ruokavalintoja ravintolassa tekevät tuhannet ja tuhannet muutkin asiakkaat kuin Pipsa.
Toivottavasti siis ruuat olivat makoisia, tuottivat hyvää mieltä sinulle Pipsa ja ravintolakäynnit iloista juhlatunnelmaa sisältäviä!
Anonyymi
Mutta kovin moni ravintola -asiakas ei paina tuon ikäisenä vaarallisen paljon kuten Pipsa, eikä syö itselleen kuukaudessa 10 lisäkiloa. Nämä herkuttelut näyttävät olleen viimeiset 35 vuotta ongelma, eikä elämäntapamuutos näytä sisäistyvän. Toivoisin Pipsalle sitä apua jota vastaan edelleen kamppailee, eli pureutumista hurjan ylensyömisen tunnesyihin. Niissä pt on avuton. Ja se näkyy. 🙁
Anonyymi
Noilla sapuskoilla ei tule millään 10kg lisää. Turha takertua tuohon edelliseen hyppäykseen, se oli ja luultavasti menikin jo. Ylensyömisestä en puhuisi myöskään, normaalipäivänä 1800kcal. Tässä on onnistuttu tekemään yhden päivän ruuista kauhea mörkö.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, ruoka ja juomat olivat hyviä, seura oli loistavaa. Päivä oli kaikinpuolin mahtava!
Anonyymi
Pipsa, olit ansainnut ruokanautinnon. 🙂 Ei silloin tällöin herkuttelu haittaa. Toivottavasti nautit, etkä tuntenut huonoa omatuntoa. Tsemppiä Pipsa! Olet mainio tapaus.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, ja nautinto se olikin. 🙂
Anonyymi
Ja toi iltapala oli kyllä täysin turha. Miten sulla oli muka nälkä noiden annosten jälkeen? Ei oo toki multa pois, kunhan ihmettelen.
Anonyymi
Iltapala on melko "kevyt" ja oleellinen ruokarytmin ja aineenvaihdunnan kannalta.
Anonyymi
Lisäkuitu oli kyllä tarpeellinen vatsan toimintaan iltapäivän mässyjen jälkeen. Kuten aiemmin on todettu lihavilla ihmisillä on ummetusta.
Anonyymi
Aineenvaihdunta ei tarkoita vatsan toimintaa. Jos ei ole mitään kokemusta säännöllisen ruokailun hyödyistä varsinkin järkevästi laihdutettaessa, niin suosittelen tutustumaan aiheeseen. Ja lopettamaan nuo "lihavilla on ummetusta" -yleistykset, joissa ei ole faktapohjaa nimeksikään.
T. Anonyymi 21.05
Anonyymi
Avaisitko hieman enemmän mitä tarkoittaa aineenvaihdunta? Kysymys Anolle 21.05?
Anonyymi
Aineenvaihdunta on sitä, miten ja millä teholla elimistö muokkaa ja hajottaa ravintoaineita kudosten ja solujen tarpeisiin energiaksi ja rakennusaineeksi. Monimutkainen prosessi, yksilöllinen ja hankala mitata (mahdollista toki, jos haluaa testeihin mennä). Tasainen ravinnonsaanti "vakuuttaa" elimistön siitä, että ruokaa tulee jatkossakin ja kroppa esim. ns. uskaltaa polttaa ylimääräistä rasvaa pois kun ei tarvitse säästää pahan päivän varalle. En ole biologi, mutta goolgaa metabolia niin löytyy kaikenlaista mielenkiintoista ja suht selkeästi esitettynä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Iltapala oli vain 250kcal, että ei nyt tarvitse kovin tuhtina sitä ajatella. 🙂 Sitä ei olisi ollut pakko ottaa jos olisin mennyt samantien nukkumaan, mutta koska valvoin niin päätin sen ottaa.
Anonyymi
Jos itse menen ravintolaan niin hampurilaisateria ja ranskalaiset on se viimeinen vaihtoehto minkä listalta ottaisin.Miksi syödä ns hienommassa paikassa hampurilaista jos voisi ottaa jotain erikoisempaa ja vähän harvinaisempaa herkkua?Esimerkiksi uuniperunoissa ja pihvissä/kanafileessä/kalassa olisi ollut vähemmän kaloreitakin kuin tuossa hampurilaisateriassa.
Toisaalta ymmärrän myös senkin puolen asiasta että jos on ollut itselleen tiukalla ruokavaliolla niin silloinhan tekee mieli juuri jotain mättöruokaa,mitä ranskalaiset ja hampurilainen on.
Mutta silloin kävisin vaikka Hesessä tai Mäkissä,tai grillikioskilla.Miksi tilata sämpylä jauhelihapihvillä ja ranskalaiset,kun listalla olisi vaikka mitä muuta varmasti herkullista ruokaa?
Eikö koskaan tee mieli avartaa makuaistiaan?Saattaisinkin tykätä jos maistaisin?Aika ahdistavaa olisi elää tekemällä asiat aina samalla kaavalla.
Anonyymi
Voi hyvänen aika. Minä minä minä, onko yllättävää että kaikki ihmiset eivät toimi kuten sinä ja sinun tapasi ei ole se absoluuttinen totuus?
Anonyymi
JOs minä menen hienonpaan ravintolaan ja listalla on burgeri niin ihan taatusti valitsen aina sen. Uuniperunoita ja kanafilettä laitan ihan arkena kotona, mutta kunnon burgereita jaksan harvoin väsätä. Hesen ja mäkin hampurilaisia en syö ikinä. Kannattaa joskus kokeilla sitä "paremman" ravintolan burgeria ja verrata hesen vastaavaan, jos huomaisit niiden eron?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No sinä valitset omanlaisesi aterian, minä valitsen hampparin ja ranskikset. 🙂 Ja toisessa paikassa melonisalaatin joka oli maistuva. 🙂 Suosittelen nyt ihan oikeasti ymmärtämään että me emme ole samanlaisia, emme tee samoja päätöksiä. 🙂
Miamissa otin burgerin koska paikka on kuulu hyvistä burgereistaan. Jos olisimme silloin menneet johonkin toiseen paikkaan, nin sieltä luultavasti olisin ottanut toisenlaisen. Andaluciassa taas otin melonisalaatin koska halusin jotain kevyempää koska olin Miamissa juuri syönyt kunnollisen aterian. Tosin melonoisalaatti oli iso mutta onneksi sitä pystyi syömään pikkuhiljaa kun höpiseminen oli pääasiana enemmänkin. 🙂
Anonyymi
Jos olisit joskus maistanut paremmassa ravintolassa hampurilaista, niin tietäisit, että se on ihan erimakuista kuin hesessä tai mäkissä. 😊 Ja ei ne hampparit turhaan listoilla ole: ihmisten vaan välillä tekee niitä mieli! Meitä ihmisiä on erilaisia, eli makuja on monia. Jos joku pitää itseään parempana ihmisenä koska tilaa hienompia ruokia raflassa, niin siinähän mun puolesta pitää, mä ainakin tilaan sitä mitä haluan! 😄
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näin ja Miami on taas kuulu burgereistaan. 🙂
Anonyymi
Aika ahdistavaa on lukea näitä nillityksiä. Kyse on ihmiselämästä. Suosittelen itse kutakin hankkimaan sellaisen!
V. A.
Ainakin tämän kommentin kirjoittaja tarvitsisi itselleen elämän ja pikaisesti…
"Kyllä, keskityin viestissäni burgeriin, koska oli jotenkin surullisen ennalta-arvattavaa tietää että sen pipsa tulee kuitenkin ottamaan kun kävin ruokalistaa lukemassa ja kommentoin aiempaan johonkin postaukseen niitä kaikkia ihania ruokavaihtoehtoja."
Kyllä täytyy oman elämän olla ANKEAA, jos tarvitsee puhteikseen tutkia ravintoloiden ruokalistoja (muka hyvyyttään), joihin itse ei edes ole menossa.
Jos minä joskus menisin ravintolaan, niin toki valitsisin tutumman oloista ruokaa, ettei mene sitten haaskuun, jos ei pidäkään. Omaan budjettiini ravintolaruokailut ovat kuitenkin kalliita, niin ei olisi varaa heittää hukkaan rahaa, eikä ruokaa.
Minusta Pipsa oli valinnut hyvät ruoat + drinksu, nam!(ehkä vähän ihmettelen kahden samantyyppisen jälkiruoan valitsemista, kun toinen olisi voinut olla esim. hedelmäsalaatti, marjapiirakka, tmv.), toivottavasti maistui ja oli mukava päivä.
IlonaK
Älkääpäs soimatko sitä kirjoittajaa! Luulen, että hän sukua Aino Kassis-vainajalle, joka oli selvänäkijä. Mites muuten hän ois tiennyt minkä ruuan Pipsa ottaa?? Ja hän saattaa olla myös kaukoajatustenlukija (siis lukee ajatuksia matkan päästä) ja jotenkin osaa porautua toisen mieleenkin – mites muuten hän voisi tietää, mitä Pipsan mielessä liikkuu? Toiset vaan ovat niin taitavia ja hyviä …
Anonyymi
Pipsa mun täytyy sanoa että ihailen aivan valtavasti, että kestät tätä kommentointia joka lähenee vainoamista.
Itse en kestäisi päivääkään
Tsemppiä remonttiin!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, kyllähän tämä rautaisia hermoja vaatii, tosin kokoajan vähemmän koska nykyään kaikki naurattaa jo enemmänkin kuin kiukuttaa. 🙂
Anonyymi
Ihmettelen miksi jälkkärit? Ethän syö niitä kotonakaan?
IlonaK
Arvaappa mitä? En minäkään syö jälkkäreitä kotona, mutta ravintolassa melkein aina.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ilona sen jo sanoikin, koska ravintolassa niin tottakai otin spesiaalikannan eli jälkkärit ja drinkki kans. 🙂
Anonyymi
Nyt pipsaa harmittaa tuo eilinen mättäminen eikä siks vastaa näihin😕 Kyllä minutkin vetäisi sanattomaksi jos huomaisin mokani/ repsahdukseni vasta muiden sen kertoessa😕 Mutta pää pystyyn Pipsa, ens kerralla sit 'vedät paremmin'😊
Anonyymi
Mikä sinä olet sanomaan että tuo oli nyt joku käsittämätön moka? Naamioit nyt ilkeän kommentin muka hyvää tarkoittavaksi. Kuinkahan monella olisi pokkaa näitä laukoa päin naamaa?
Anonyymi
Suunniteltu ravintolaruokailu ei ole moka eikä repsahdus.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin, sitä minäkin ihmettelen että mikäs moka tässä nyt on sattunut? 😀
Anonyymi
Aika jännä juttu, että tätä Pipsan blogia tuntuvat lukevan pääasiassa hyvin askeettista ruokailua noudattavat ihmiset. He eivät ilmeisesti koskaan itse herkuttele mitenkään, eivät kerran viikossa eivätkä edes vuodessa. Tuskin koko elämänsä aikana ovat mitään makeaa tai suolaista herkkua suuhunsa laittaneet. Ja mikään ei riitä, ei edes 30-40 kg pudotus kahden vuoden aikana. Ei riitä, kun sitä ei ole tehty heidän ohjeidensa mukaan. Yritä Pipsa sietää, tämä on aivan käsittämätön ilmiö!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kokoajan. 🙂
Anonyymi
Minä ajattelen niin, että elämäntapamuutoksessa on ensisijaisesti kyse niistä arjen valinnoista: oli se sitten ruokailurytmi, ruokavalio, riittävä nukkuminen tai liikunnan lisääminen. Ja sitten on näitä "juhlapäiviä", jolloin on ihan sama, mitä sitä syö ja mihin aikaan. Tärkeää kai on se, että juhlapäiviä on reilusti vähemmän kuin sitä arkea ja arjen valintoja :). Eli jos ravintolassa päätyy syömään hampurilaisen + parit jälkkärit, laihtuu viikossa ehkä 1/2 kg vähemmän kuin muuten olisi laihtunut…
Ja tuohon puolikkaaseen jälkiruokaan: minä monesti haluan ravintolassa jälkiruuan. Mutta sitten kun sen saan, on se niin makea ja sitä on niin paljon, etten kuitenkaan jaksa syödä kokonaan. Nautin ennemmin siitä puolikkaasta kuin väkisin ahdan koko annoksen menemään.
Pipsa, sinulla oli varmaan kiva viikonloppu. Ja onnittelut ihanasta, uudesta jäsenestä laumaanne!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos, oli kyllä aivan mahtava päivä. 🙂
Anonyymi
Aivan käsittämätöntä palautetta. Herätkää ihmiset! Ei yksi ravintolassa nautiskeltu hamppariateria kaada dieettiä/elämäntaparemppaa!
Näitä ruokapäikkyjä on ollut kiva lukea! Tänään tein innoittamanasi välipalaksi mangokuutioista "smoothieta" josta tulikin jäätelöä. Laitoin siihen jäisiä mangokuutioita, rahkaa, maustamatonta jogurttia ja ripauksen sokeria, jotta lapsetkin suostuivat maistamaan. Ja vähän vettä, mutta jätin sitten ihan lusikoitavaksi, kun näytti niin ihanalta pehmikseltä. Maistui ihanalta saunan jälkeen, raikasta ja hyvää! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No tottakai se kaataa, koska kyse on minusta. 😀 Anteeksi, on ihan pakko koska naurattaa niin paljon. 😀
Kiva että tykkäsit smoothiesta, kuulosti kyllä herkulliselta. 🙂
Anonyymi
Pipsa. Ihan rehellisesti. Pudotitko painoa oikeasti sen määrän mitä olet kertonut? Olet samankokoinen kuin aloittaessasi painonpudotuksen, kuvaustaitosi ja tyylisi on muuttunut siistimpään suuntaan mutta muuten eroa ei huomaa.
Anonyymi
Kannattaa hankkia silmälasit jos et mitään muutosta näe.
Anonyymi
https://www.instagram.com/p/BP423ufF8ve/
Ei ole samankokoinen.
Anonyymi
Nyt ei ainakaan huomannut oliko tullut 10 kg lisää ja en usko, että huomenna huomaa, että onko 10 kg lähtenyt.
Anonyymi
Pipsa on ihan samankokoinen ollut koko ajan. Kuvakulma on vaihtunut ja turvotus hävisi jossain vaiheessa hetkeksi. Pipsa on huijannut koko ajan.
Anonyymi
Näin on! Tämä blogi on ihan parodia, sillä uskon, että muutamaa ruokakuvaa vain kierrätetään ja tehdään ruokapäiväkirjaa. Kohta on jälleen Piia hehkuttamassa, että 10 kiloa lähti ja on ihan samankokoinen kuin ennenkin. Kommentoijat ovat että IHGUU ja muita mielipiteitä ei julkaista.
Anonyymi
Huh huh mitä kommentteja… kipeetä. ja myös niin surullista. Voimia Pipsa!
IlonaK
No eikös tämä asia tullut selväksi jo muutama postaus sitten??? Pipsa ei ole laihtunut, vaan on oppinut valokuvaustekniikkaa. Hän siis ottaa ne laihtumiskuvat sillai kauempaa, niin sit näyttää laihemmalta. Olikse näin? Tai sitten Pipsa taitavana naisena pienentelee ottamiaan kuvia ja fotoshoppaa ne silleen, että ei muuta maiseman tai ympäristön kokoa, vaan pienetää itsensä, silleen peukaloisen kokoiseksi. Tai lilliputin. Tai jotenkin…
Voi äiti armas ja isä ihana! Näitä lukiessa saapi aina hyvät naurut ja sehän pidentää ikää ja naurunhytke tekee sisäelimille hyvää.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä vain, mutta eihän sitä ole tietenkään pakko uskoa. 🙂 Mennyt kyllä ihan omituiseksi koko juttu muutamilta. Surullista. 🙁
Anonyymi
Hmm maapähkinävoi on hirveä kaloripommi ja bansku myös. Ja sitten ne bataattiranet on yhtä rasvaisia kuin tavallisetkin
IlonaK
No eihän varmasti ole, jos syöjä on oivaltanut, että ne ovat TERVEELLISEMPIÄ kuin normi- tai bataattiranskalaiset. Pipsaparka nautti hampurilaisateriasta eikä raasu yhtään ymmärtänyt, että hampurilaisia ja ranskalaisia pottuja ei saa syödä! (anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta …)
Anonyymi
Täällä on kyllä paljon ruokarajoitteisia. Ja Pipsa ei kuulu heihin.
Anonyymi
Oon iloinen pipsa kun aattelen sun tsemppiä ja motivaatiota. Jokainen on herkutteluhetkensä ansainnut. Se on elämää, että osaa tasapainoilla hyvällä omalla tunnolla herkkujen ja normiruuan välillä! Siten voi elää loppuelämänsä iloisena. Ei kannata vetää nutturaa liian kireälle, niinkuin joillakin tuntuu olevan.😉
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näin on, miten kamalaa se elämä ois jos pitäisi herkkuhetket lopettaa tyystin. Se tietenkin että jokainen herkuttelee tavallaan, mutta herkuttelee kuitenkin. 🙂
Anonyymi
Mä aattelen et ottiko Pipsa jonkun kaa jälkkärin puoliksi..monesti itekkin otan kunnon niin isoja jälkkärit ja kaipaan vähän makeaa..itsekkään en ois enää tota iltapalaa ottanu ollenkaan enkä toista jälkkäriä😃Mutta kuka tekee miten haluaa..
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä mä sen ihan itselleni otin mutta söin vain puoliksi.
Anonyymi
Minusta tuntuu, että Piia on vielä siellä lähtöasemissaan, siihen vaan menee jonkun aikaa..Kaikki näyttää siltä.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kaikki mikä näyttää joltakin, ei välttämättä ole kuitenkaan totuus. 🙂 Perhosen toukkakin on aluksi ällö mutta paljastuukin kauniiksi perhoseksi. 😉
Anonyymi
Onpas täällä törkeää tekstiä. Miten ihmeessä noi tyypit voivat edes kirjoittaa jotain tällaista. No asiasta toiseen. Hyvältä näyttää sun ruokailut. Mulla on 1 tyypin diabetes ja lääkärin luvalla saan syödä kerran kuukaudessa hamppariaterian ranskalaisilla raflassa ja se on kyllä kuukauden koho kohta 🙂 kun ruokailu on kovin tarkkaa niin nämä hampparipäivinä on kiva hemmotella itseään.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, sitä paitsi herkutteluhetki, kohtuudellinen pitää ainakin mut kaidalla tiellä ettei tule niitä repsahduksia. Kokeiltu on joten tiedä kyllä miten se on omalta kohdaltani. 🙂 Enkä usko hetkeäkään etteikö kommentojat täällä herkuttele, jollakin tavalla. 🙂
Kissankello
Ihania ruokia, nam! Jokainen syö mistä tykkää, eikä ruokaremppa yhteen päivään kaadu eikä kahteenkaan. Nautitaan elämästä!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Nimenomaan!
Anonyymi
Ihan omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa että jos syö terveellisesti niin eivät ne rasvasiet entiset herkut maistu enää herkuilta vaan jää syömättä kokonaan ekan palan jälkeen. Hamppari ei enää tunnu hemmottelulta. Mutta sen tietää vain jos oikeasti on ollut ilman:/
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tai sitten ne maistuu erityisen hyviltä kun niitä pitkästä aikaa saa. 🙂
Anonyymi
Pakko vielä todeta sekin, että me jotka emme olleet paikalla emme edes tiedä söikö Pipsa tuota hamppariakaan kokonaan. .
IlonaK
Kyllä Aino Kassisen sukulainen tietää … Tai ehkä hän onkin Tamara Maunosen sukulainen.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Söin kyllä. Voitte kauhistua. 🙂
Anonyymi
Tuolle yhdelle "neuvoja-tietäjälle", sinun kokemuksesi on sinun kokemuksesi eikä ainoa oikea.
Minäkin olen ollut lihava, hyvin hyvin lihava. Painoni kertyi syömällä ruokaa ja herkkuja valtavia määriä. En syönyt yhtä suklaapatukkaa jos teki mieli, vaan levyn tai joskus kaksi. Ateriarytmiä minulla ei ollut, vaan söin sitten valtavia annoksia, kun tuli nälkä (ja sitten sitä ruokaa meni, eikä siitä liian terveellistä enää ehtinyt tehdä).
Sitten tein elämäntaparempan. Aloin syömään säännöllisesti, annoskoot pienenivät. Ei ollut enää niin kova nälkä, niin ruuan laatuunkin ehti panostaa. Pikkuhiljaa, neljän vuoden aikana karistin 52 kg painostani pois. Liikuntakin tuli mukaan elämään, oikeastaan kunnolla vasta ensimmäistä kertaa elämässäni.
Ja kuvittele, edelleen syön samaa suklaata, kun tekee mieli. Ja ihan samoja roskaruokia. Mutta elämäntaparemontin myötä erona on se, että yksi hampurilainen tai yksi suklaapatukka riittää kerrakseen, eikä niitä tee mieli edes joka viikko. Ja jos syö jonkun hyvin energiapitoisen ruoka-annoksen, seuraava ateria jää väistämättä pienemmäksi, kun ei ole niin nälkä eikä jaksa syödä paljoa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Aamen tälle!
Anonyymi
Mua suoraan sanottuna ahdistaa nää kommentit. Hävetkää, ihmiset! Oikeesti, miksi ihmeessä te tietyt tyypit näettä niin hirvittävästi vaivaa Pipsan syömisistä? "Voi Pipsa…"-aloitus on tullut tutuksi. Todella alentavaa ja röyhkeää. Miksi juuri teidän mielipiteenne olisi muka ainoita oikeita? Jos ette tunne Pipsaa henkilökohtaisesti tai ole jonkinlaisia ravinnon ja liikunnan ammattilaisia, en lähtisi jakelemaan neuvoja.
Huolestuttaa, että teistä varmasti suurin osa on aikuisia ihmisiä. Toivon, että vilkaisette peiliin ja mietitte jonain päivänä kaksi kertaa ennen kuin kommentoitte. Että pisti ihan vihaksi.
Anonyymi
Nyt se vielä puuttuu, että laitatte tänne parikymmentä ehdotusta tuon ravintolan ruokalistalta, mitä olisi pitänyt syödä ja kovat ravintoaineanalyysit ja hiilari-proteiini-rasva-tasapainot sun muut pää tärkeydestä tutisten 😀
Joskus tuntuu, että joillakin ei ole elämää……eikä myöskään mitään suhteellisuudentajua.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Mä sain jo sähköpostiin! 😀 Siis kolme ehdotusta miten olisi pitänyt syödä. 🙂
Anonyymi
Hysteerisyyten asti menevästä terveysintoilusta on tullut uusi sosiaalisesti hyväksytty syömishäiriö. Sen näkee näistä kommenteista.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Musta terveysintoilu on hyvä, mutta rajansa kaikella ettei mee ihan pakkomielteiseksi. 🙁