Oi ku kiva video! Ja sinä Pipsa olet ihana! On kummallistakin kuinka sinuun on jotenkin niin kiintynyt, vaikkei sinua tunne kuin blogisi kautta. Sitä iloitsee mukanasi onnistumisiasi ja ilonaiheitasi sekä tuntee myötätuntoa kun sellaiseen aihetta on. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Kiva että pidit ja oon muuten samaa mieltä tuosta bloggaajaan kiintymisestä, koska samalta vähän tuntuu omallakin kohdallani muutamien tutumpien bloggaajien kanssa. Ja sitten kun tämä bloggaus on vähän niinku semmoista, ainakin näissä videoissa, että ootte niinku mun mukana menossa. 🙂
Moikka moi! Olenhan minä rempalla, eihän se sitä tarkoita etteikö mässyä saisi syödä. 🙂 En pode huonoa omaatuntoa parista munkista ja herkullisesta, vaikkakin ällönmakeasta suklaakakusta jonka jaoin ystäväni kanssa. Minä en rajoita itseltäni mitään, vaan aion jatkossakin nauttia mässystä. 🙂
Hmm.. hyvä kysymys. 🙂 Kaipa se tarkoittaa sitä että muutetaan elämäntapoja, sillä tavoin ettei mikään ole kiellettyä – kaikkea saa syödä mutta kohtuus pitää muistaa. Että laihtua voi, vaikka välillä vähän herkutteleekin. Mielestäni se tässä on ollut hyvintä, kun jos jotain tekee mieli niin sitä otetaan mutta ei se tarkoita että sitä otetaan kaksin käsin. 🙂 Ei elämäntaparemontti sitä tarkoita, että silloin syödään kurinalaisesti, vaan että tässä opetellaa niitä uusia tottumuksia, opetellaan kohtuutta, opetellaan että herkutkin on ok kunhan niitä ei syö joka päivä eikä kauheita määriä. Elämäntaparemontti on sellainen, mitä sä pystyt noudattamaan loppuelämän, herkkuineen päivineen. 🙂
Onko sinusta kohtuutta se, että söit vähällä aikaa rahkamunkkeja, suklaakakkua kermavaahdolla ja jäätelön? Minä jo oksentaisin sellaisesta määrästä imelää.
Ei munkit ja suklaakakku samana päivänä oo kohtuudella herkuttelemista. Eikö jotain pitäis muuttaa jos olet tällä rempalla vuositolkulla jo ollut, mutta siltin kiloja tuli jossain vaiheessa enemmänkin takaisin? Välillä tuntuu ettet suhtaudu koko hommaan kovin vakavasti :/
Kyllä, se on ihan kohtuullista – varsinkin kun jaoin nämä herkut ystäväni kanssa, en siis syönyt kaikkea yksin. Se jäätelön tosin söin perjantaina ja ihan itse. Kokonaisviikkoa ajatellen, se oli ihan kohtuullista.
Kyllä ne munkit ja suklaakakku ovat ihan kohtuullista, varsinkin kun en niitä yksikseni syönyt. Kokonaisviikkoa ajatellen, tämä oli kohtuullista. Ymmärrän ettette voi ymmärtää tätä kunnolla, koska ette näe miten syön koko viikon ajan. Ette näe kokonaiskaloreitani, ette makrojani. Ette näe kokonaiskuvaa syömisistäni. Tuomitsette vain parin minirahkamunkin ja jaetun suklaakakun (+jäätelön) takia. Kenties jollekin tämä on liiallista, mutta muistakaa kuitenkin että me olemme yksilöitä, katsomme kukin omat määrämme jne. Kyllä, olen ollut rempalla jo muutaman vuoden ja nyt on ollut vaikeaa, olenhan sen sanonutkin, mutta kyllä mä tämän vakavasti otan. Te ette ole kengissäni, joten ette voi tietää millaista tässä on ollut. Mut periksi en ole antanut enkä anna.
Kiitoksia. Se silmissä tapahtuva asia on minun epilepsiakohtaukseni, ns. poissaolokohtaus, jossa en enää näin aikuisiällä ole "poissa". Lapsena se oli pahempaa.
On ollut, mutta ei ne vieneet noita kohtauksia pois joten päätin etten syö lääkkeitä joista ei ole apua. Ja se vaihtelee, kuinka usein niitä kohtauksia tulee – voi olla päiviäkin ilman kohtausta, ja sitten on päiviä jolloin niitä tulee useammin.
Olipas kiva video! Kerrankin sain katsottua videon äänet päällä, jihuu! Jazzkatu näytti mukavalta ja suklaakakku herkullisen tuhdilta. Oli mukava, kun olit kuvaillut myöskin kojuja. Melkein kuin olisi itsekin päässyt kiertelemään mukaan. 🙂 -kirmi
Kiva että tykkäsit. 🙂 Se suklaakakku tosiaan yllätti, mä odotin sellaista peruskokoista kakkupalasta. Onneks oli ystävä mukana tuhoamassa. 🙂 Musta on kiva kuvailla niitä tuotteita, ihan kaikkia en pystynyt läheltä kuvaamaan. Mut se noissa videoissa on just kivaa, et se on kuin itse olisit mukana. 🙂
Jos toi herkkumäärän syönti ei oo "kaksin käsin vetämistä" niin en tiiä mikä on. Liikaa Pipsa, liikaa.
Musta sun silmät teki ton aina kun oli vähän jotain keksittyä juttua. Oonko väärässä?
Kaipa meillä jokaisella on omat määritelmät, mikä on kohtuullista ja mikä ei. Minun mielestäni syömäni herkut olivat ihan kohtuullista, kun vertaa vuosien takaiseen syömiseen. Ja ei, ei mun epilepsiakohtaukseni nyt kuitenkaan valheenpaljastuskone ole, vaikka kuulostaisi kyllä aika siistiltä. Kuten jo johonkin vastasinkin, niin kohtaukset tulevat kun tulevat, minulla ei ole valtaa niiden tulemisiin ja menemisiin. Jos asia enemmän kiinnostaa, suosittelen konsultoimaan neurologian lääkäriä, joka osaa näistä kohtauksista kertoa vähän enemmän.
Minustakin on henkilökohtaista mikä on liikaa ja mikä ei. Itse saatan joskus syödä vaikka suklaalevyn kerralla. Mutta silloin vain täytän itseä olalle ja olen ylpeä, sillä pari vuotta sitten olisi mennyt 2 levyä ja sipsipussi päälle. Alkupalaksi.. Ehkäpä parin vuoden päästä olen tilanteessa jossa syön vain puoli levyä suklaata. Sitä kohti pyritään. Kilot karisee pikkuhiljaa mutta siitä huolimatta elän iloiten ja nauttien pienistä asioista.
Se on aina hyvä jos on vanhasta pystynyt vähentämään. Tosin en ymmärrä tätä nykyistä ajattelutapaa, että kaikki herkut olisi pahasta. Kunhan se pysyy kohtuullisissa määrissä. Itse ainakin pyrin siihen etten kiellä itseltäni mitään, vaan otan jos tekee mieli. Toki jos nyt vedän kaksi minimunkkia, puolikkaan jättisuklaakakusta ja toisena päivänä vielä jäätelön, niin en voi odottaa siltä viikolta isoa laihtumista. Mut ei se maata kaada. Joskus on hyvä herkutella, eikä kurinalaisesti vetää porkkanaa naamaan. 😀
Olipa kiva katsoa jazzit sinun näkökulmastasi! Itsekin kävin kadun kävelemässä läpi. Videolta tulee jazzfiilis esiin tosi hyvin. Yksi vika videossasi oli: se oli liian lyhyt 🙂 Jatkossa jos vain jaksat niin tee pidempiä videoita, vaikka tunnin mittaisia 🙂
Kiva että tykkäsit. 🙂 Onko sulla kans perinne, et jazz-katu pitää käydä kävelemässä päästä päähän? 🙂 Vai että pidempiä, onhan noita joitakin pidempiä mutta oon yrittänyt tehdä vähän lyhyempiä että te lukijat jaksatte katsella. 🙂
Joo, itellä kans traditio et jazz-katu päästä päähän, sit vähän kiertelyä suomiareenan jutuissa mut konserteissa en ole käynyt koska ei siellä ole ollut sellaista, et ois pakko maksaa monta kymppiä. Mut ehkä viel joskus sinne tulee joku Adele, ni sit on mentävä. 🙂
En ehtinyt katsoa videota ihan loppuun, mutta what? Villapaitoja siellä sillalla? Eikö ne ollut pikemminkin jotain neuloskankaita tai lippuja? Vai näinkö ihan väärin, kun puhelimen ruudulta tihrustin.
Kiva että tykkäsit. Se kakku oli hyvää, sen koko vaan yllätti kun oletin että se on sellainen peruskahvilakokoinen kakkupala. Onneks oli kaveri jonka kanssa sen sai tuhota. 😀
Kiitos! Pääsin kurkistamaan Porijazz-kadulle matkassasi. Joskus aina tulee mietittyä että oispa mukava käydä Porissa, vaikka Porijazz-aikaan, mutta ehkä sit joskus sellainen sauma löytyy että pääsis käymään.
40 kommenttia
Anonyymi
Simonen korut on kyllä kauniita. Ja Elvarin melkein syötävän hyviä 😁
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Simonen korut ovat todellakin kauniita, liputan ihan täysillä. Elvarinkin korut ovat kuin syötäviä. 😀 Niin aidonnäköisiä.
Anonyymi
Oi ku kiva video! Ja sinä Pipsa olet ihana! On kummallistakin kuinka sinuun on jotenkin niin kiintynyt, vaikkei sinua tunne kuin blogisi kautta. Sitä iloitsee mukanasi onnistumisiasi ja ilonaiheitasi sekä tuntee myötätuntoa kun sellaiseen aihetta on. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Mari
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että pidit ja oon muuten samaa mieltä tuosta bloggaajaan kiintymisestä, koska samalta vähän tuntuu omallakin kohdallani muutamien tutumpien bloggaajien kanssa. Ja sitten kun tämä bloggaus on vähän niinku semmoista, ainakin näissä videoissa, että ootte niinku mun mukana menossa. 🙂
Anonyymi
Hei Pipsa! Etkö olekkaan elämäntaparempalla? Söit aika liikaa kyllä mässyä..
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Moikka moi! Olenhan minä rempalla, eihän se sitä tarkoita etteikö mässyä saisi syödä. 🙂 En pode huonoa omaatuntoa parista munkista ja herkullisesta, vaikkakin ällönmakeasta suklaakakusta jonka jaoin ystäväni kanssa. Minä en rajoita itseltäni mitään, vaan aion jatkossakin nauttia mässystä. 🙂
Anonyymi
Mitä sinun remppasi käytännössä sitten tarkoittaa?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Hmm.. hyvä kysymys. 🙂 Kaipa se tarkoittaa sitä että muutetaan elämäntapoja, sillä tavoin ettei mikään ole kiellettyä – kaikkea saa syödä mutta kohtuus pitää muistaa. Että laihtua voi, vaikka välillä vähän herkutteleekin. Mielestäni se tässä on ollut hyvintä, kun jos jotain tekee mieli niin sitä otetaan mutta ei se tarkoita että sitä otetaan kaksin käsin. 🙂 Ei elämäntaparemontti sitä tarkoita, että silloin syödään kurinalaisesti, vaan että tässä opetellaa niitä uusia tottumuksia, opetellaan kohtuutta, opetellaan että herkutkin on ok kunhan niitä ei syö joka päivä eikä kauheita määriä. Elämäntaparemontti on sellainen, mitä sä pystyt noudattamaan loppuelämän, herkkuineen päivineen. 🙂
Anonyymi
Onko sinusta kohtuutta se, että söit vähällä aikaa rahkamunkkeja, suklaakakkua kermavaahdolla ja jäätelön? Minä jo oksentaisin sellaisesta määrästä imelää.
Anonyymi
Ei munkit ja suklaakakku samana päivänä oo kohtuudella herkuttelemista. Eikö jotain pitäis muuttaa jos olet tällä rempalla vuositolkulla jo ollut, mutta siltin kiloja tuli jossain vaiheessa enemmänkin takaisin? Välillä tuntuu ettet suhtaudu koko hommaan kovin vakavasti :/
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kyllä, se on ihan kohtuullista – varsinkin kun jaoin nämä herkut ystäväni kanssa, en siis syönyt kaikkea yksin. Se jäätelön tosin söin perjantaina ja ihan itse. Kokonaisviikkoa ajatellen, se oli ihan kohtuullista.
Kyllä ne munkit ja suklaakakku ovat ihan kohtuullista, varsinkin kun en niitä yksikseni syönyt. Kokonaisviikkoa ajatellen, tämä oli kohtuullista. Ymmärrän ettette voi ymmärtää tätä kunnolla, koska ette näe miten syön koko viikon ajan. Ette näe kokonaiskaloreitani, ette makrojani. Ette näe kokonaiskuvaa syömisistäni. Tuomitsette vain parin minirahkamunkin ja jaetun suklaakakun (+jäätelön) takia. Kenties jollekin tämä on liiallista, mutta muistakaa kuitenkin että me olemme yksilöitä, katsomme kukin omat määrämme jne. Kyllä, olen ollut rempalla jo muutaman vuoden ja nyt on ollut vaikeaa, olenhan sen sanonutkin, mutta kyllä mä tämän vakavasti otan. Te ette ole kengissäni, joten ette voi tietää millaista tässä on ollut. Mut periksi en ole antanut enkä anna.
Anonyymi
Esiintymisesi on suht luontevaa mutta mitä ihmettä silmissäsi tapahtuu muutaman sekunnin välein??
Anonyymi
jos yhtään olet seurannut pidempään niin pipsalla on epilepsia joka aiheuttaa kohtauksia näin
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitoksia. Se silmissä tapahtuva asia on minun epilepsiakohtaukseni, ns. poissaolokohtaus, jossa en enää näin aikuisiällä ole "poissa". Lapsena se oli pahempaa.
Anonyymi
Onko sinulla lääkkeitä siihen? Vai pärjäätkö ihan ilman lääkitystä, jos se noin usein näyttäytyy?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
On ollut, mutta ei ne vieneet noita kohtauksia pois joten päätin etten syö lääkkeitä joista ei ole apua. Ja se vaihtelee, kuinka usein niitä kohtauksia tulee – voi olla päiviäkin ilman kohtausta, ja sitten on päiviä jolloin niitä tulee useammin.
Anonyymi
Miksi se kohtaus tuli juuri silloin, kun söit jotakin?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
En tiedä. Kohtaukset tulevat milloin ne tulevat, en pysty kontroloimaan niiden tulemisia ja menemisiä.
Anonyymi
Olipas kiva video! Kerrankin sain katsottua videon äänet päällä, jihuu! Jazzkatu näytti mukavalta ja suklaakakku herkullisen tuhdilta. Oli mukava, kun olit kuvaillut myöskin kojuja. Melkein kuin olisi itsekin päässyt kiertelemään mukaan. 🙂 -kirmi
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että tykkäsit. 🙂 Se suklaakakku tosiaan yllätti, mä odotin sellaista peruskokoista kakkupalasta. Onneks oli ystävä mukana tuhoamassa. 🙂 Musta on kiva kuvailla niitä tuotteita, ihan kaikkia en pystynyt läheltä kuvaamaan. Mut se noissa videoissa on just kivaa, et se on kuin itse olisit mukana. 🙂
Anonyymi
Jos toi herkkumäärän syönti ei oo "kaksin käsin vetämistä" niin en tiiä mikä on. Liikaa Pipsa, liikaa.
Musta sun silmät teki ton aina kun oli vähän jotain keksittyä juttua. Oonko väärässä?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kaipa meillä jokaisella on omat määritelmät, mikä on kohtuullista ja mikä ei. Minun mielestäni syömäni herkut olivat ihan kohtuullista, kun vertaa vuosien takaiseen syömiseen. Ja ei, ei mun epilepsiakohtaukseni nyt kuitenkaan valheenpaljastuskone ole, vaikka kuulostaisi kyllä aika siistiltä. Kuten jo johonkin vastasinkin, niin kohtaukset tulevat kun tulevat, minulla ei ole valtaa niiden tulemisiin ja menemisiin. Jos asia enemmän kiinnostaa, suosittelen konsultoimaan neurologian lääkäriä, joka osaa näistä kohtauksista kertoa vähän enemmän.
Anonyymi
Minustakin on henkilökohtaista mikä on liikaa ja mikä ei. Itse saatan joskus syödä vaikka suklaalevyn kerralla. Mutta silloin vain täytän itseä olalle ja olen ylpeä, sillä pari vuotta sitten olisi mennyt 2 levyä ja sipsipussi päälle. Alkupalaksi.. Ehkäpä parin vuoden päästä olen tilanteessa jossa syön vain puoli levyä suklaata. Sitä kohti pyritään. Kilot karisee pikkuhiljaa mutta siitä huolimatta elän iloiten ja nauttien pienistä asioista.
Ihana oot Pipsa.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se on aina hyvä jos on vanhasta pystynyt vähentämään. Tosin en ymmärrä tätä nykyistä ajattelutapaa, että kaikki herkut olisi pahasta. Kunhan se pysyy kohtuullisissa määrissä. Itse ainakin pyrin siihen etten kiellä itseltäni mitään, vaan otan jos tekee mieli. Toki jos nyt vedän kaksi minimunkkia, puolikkaan jättisuklaakakusta ja toisena päivänä vielä jäätelön, niin en voi odottaa siltä viikolta isoa laihtumista. Mut ei se maata kaada. Joskus on hyvä herkutella, eikä kurinalaisesti vetää porkkanaa naamaan. 😀
Anonyymi
Olipa kiva katsoa jazzit sinun näkökulmastasi! Itsekin kävin kadun kävelemässä läpi. Videolta tulee jazzfiilis esiin tosi hyvin. Yksi vika videossasi oli: se oli liian lyhyt 🙂 Jatkossa jos vain jaksat niin tee pidempiä videoita, vaikka tunnin mittaisia 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että tykkäsit. 🙂 Onko sulla kans perinne, et jazz-katu pitää käydä kävelemässä päästä päähän? 🙂 Vai että pidempiä, onhan noita joitakin pidempiä mutta oon yrittänyt tehdä vähän lyhyempiä että te lukijat jaksatte katsella. 🙂
Anonyymi
Joo kyllä, juurikin noin että "pitää käydä kävelemässä jazzkatu läpi"… Hassua. Muutoin en niin jazzeilla sitten oleilekaan enää nykyään.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, itellä kans traditio et jazz-katu päästä päähän, sit vähän kiertelyä suomiareenan jutuissa mut konserteissa en ole käynyt koska ei siellä ole ollut sellaista, et ois pakko maksaa monta kymppiä. Mut ehkä viel joskus sinne tulee joku Adele, ni sit on mentävä. 🙂
Anonyymi
Pori Jazz on kyllä ihana tapahtuma! Mikä oli lempiartistisi?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei kukaan, en käynyt konserteissa – vain Jazz-kadulla. 🙂
Anonyymi
En ehtinyt katsoa videota ihan loppuun, mutta what? Villapaitoja siellä sillalla? Eikö ne ollut pikemminkin jotain neuloskankaita tai lippuja? Vai näinkö ihan väärin, kun puhelimen ruudulta tihrustin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, silleen siinä luki että villapaita-tilataideteos. 🙂 Mut mustakin villaneuloslippu vois olla ehkä parempi, koska ei nuo kyllä paitoja ole. 🙂
Anonyymi
Hmm, jos ne esitti sillan villapaitaa…terv. äskeinen ihmettelijä
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niin, ihan muuten totta. Taavi-sillan paita! 🙂
Anonyymi
Oli kivat Porinat ja suklaakakku näytti tosi hyvältä 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiva että tykkäsit. Se kakku oli hyvää, sen koko vaan yllätti kun oletin että se on sellainen peruskahvilakokoinen kakkupala. Onneks oli kaveri jonka kanssa sen sai tuhota. 😀
Taffi3
Kiitos tosi mukavasta videosta! Oikein ihanaa kesän jatkoa sinulle!
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ole hyvä vain, kiva kuulla että tykkäsit. 🙂
Anonyymi
Kiitos! Pääsin kurkistamaan Porijazz-kadulle matkassasi. Joskus aina tulee mietittyä että oispa mukava käydä Porissa, vaikka Porijazz-aikaan, mutta ehkä sit joskus sellainen sauma löytyy että pääsis käymään.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Tule ihmeessä, mut varmaan jos pitemmältä tulee, niin kannattaa olla joku syy eli esim. joku kiinnostava artisti joka esiintyy. 🙂