Vaikka on elämäntaparemontissa/laihduttaa/tekee ihan mitä vain vastaavaa, niin ei se tarkoita sitä, ettei mitään herkkuja saa syödä koskaan. Elämäntapamuutokseenkin kun kuuluu se, että sillä tyylillä elellään loppuelämä – eli logiikkasi mukaan ei sitten ikinä enää sais syödä muuta kun sitä salaattia ja kaikkea superterveellistä?
Kaikkea kohtuudella, ja hyvä tulee 🙂
Elämäntaparemontti tarkoittaa juuri sitä, että edelleen kaikkea voi syödä, kunhan syö kohtuudella. Tuo hysteria valkoisesta vehnästä, rasvasta ja sokerista on ihan hullua.
Tietäähän kaikki, että niitä lettuja ei ole pakko syödä kaikkia kerralla?.. En kyllä jaksaisi itse paistaa pelkästään niitä kolmea, jotka kerralla yleensä syön vaan teen suosiolla isomman satsin.
Tämähän oli vallankin hauska video! No kaikki siun videot on. Muurikkaletut on muuten vielä valurautaakin paremmat! Suolaiset letut on itselleni isompi herkku kuin makeat 🙂 ja kuten muutkin, alkoi tekemään lettuja mieli..
Ah, olen kateellinen keittiöllesi! Itselläni 1,5 neliön koppi jonka remontointi jo toista vuotta kesken.. joten arvata saattaa, ettei kamalasti inspiroi siellä väsätä mitään ihmeellistä, joka vaatisi yhtään enempää pöytätilaa 😀
Niitä ne olikin, muurikkalettuja. Ne on tosi hyviä, semmosia rapsakoita oikeen. Ja tosiaan, parempia kuin valuraudan kanssa tehdyt. Oon pari kertaa maistanut noita muurikkalettuja. Mä tiedän tunteen, meilläkin oli joskus semmonen asunto jossa oli pieni keittiö eikä sillon juurikaan tullut leivottua. Et kolmessa viimeisessä asunnossa, sitäkin enemmän. 🙂
Eikö elämäntaparemppa ole sitä, että eletään ihan normaalistikin eikä kitukuureilla loppuelämää. Totta kai voi syödä herkkujakin, kunhan tekee sen kohtuudella.
Alkuun tietysti kannattaa jättää turha herkuttelu pois, jos se on ollut lihomisen pääongelma. Laihtuminenhan on tavallaan elämäntaparemontin sivutuote, ei itsetarkoitus. En pysty itse näin normaalipainoisena ja herkkuja yms.useinkin syövänä arvioida, miten ja missä ajassa painon pitäisi pudota, jos on tosi paljon ylipainoa. Koko kehohan toimii silloin jo vähän eri systeemillä aineenvaihdunnallisesti kuin normaalipainoisella. Itsellä paino lähtee heti laskuun, jos syön vähän.
Pidätkö Pipsa vielä ruokapäiväkirjaa, siis itsellesi? Ei sitä blogissa tarvitse toitotella, jollet taas innostu.
Taistelet ylipainoa vastaan ja olet elämäntaparemontilla, mutta teet videon jossa vedät lettuja naamaan YKSIN. Video olisi ymmärrettävissä jos sinulla olisi esim lapsivieraita. Nyt lihava istuu YKSIN pöydän ääressä ja vetää tyhjiä kaloreja naamaan. Et opi näköjään mitään! Jäätävää katsottavaa!
Kyllä nyt on vaarana,että näet painajaisunia,jossa letut ja kalorit hyppivät lautaselta suuhusi ihan itsekseen.Älä katsele tällaisia kauhuvideoita yksin.
Mitenkähän kamalaa minun syömiseni sinulle olisi kun yksin elävänä istun pöydän ääressä YKSIN ja syön YKSIN niin herkut kuin salaatit? Ei hyvää päivää taas näiden hurupäiden kommentointien kanssa…
Eikö YKSIN saa syödä vai? Vai eikö YKSIN saa syödä mitään herkkuja? Pitäskö sunkin oppia jotain, vai ootko mielestäs niin täydellinen, että voit keskittyä oman elämäs sijaan muiden arvosteluun? Ainakaan käytöstapoja sulla ei ole, niitä voisit vaikka opetella.
ahhahahhahha, päivän parhaat naurut. Mistäs te sitä videon perusteella tiedätte, kenen kanssa mä letut lopulta söin? Kaikkea kun ei kerrota 😉 Ja toisekseen, videollakin näkyi vain yksi lettu siinä lautasella. Huvittavaa miten paljon jotakin korpeaa se kun lihava tekee lettuja ja syö yhden videolla. Siitä tehdään sitten ihan omia johtopäätöksiä ja toki kaikinmokomin, mutta pliis, älkää silti sen perusteella lähtekö esittämään sitä muualle tai tänne, että näin oikeasti on. 🙂
Sairaalloinen ylilihavuus on itse aiheutettu elimistön häiriötila, joka aiheuttaa paljon sairauksia ja lihavan itsensä eliniän huomattavaa lyhenemistä. Esim: http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1294 . Ihmisten negatiiviset reaktiot johtuvat tulkintani mukaan siitä, että lihavuuden ongelmat ja ratkaisut ovat yleensä psyykkisiä. Eli toisin sanoen lihava itse aiheuttaa ongelmat huonolla itsesäätelyllään ja toisalta voisi korjata ne parantamalla itsekontrolliaan, noin lyhyesti sanottuna. Jos sitten lihava henkilö on "tyytyväinen" huonoon itsekontrolliinsa, se näyttää aiheuttavan ihmisissä aggressioita.
Tässä meidän 2010-luvun maailmassa näyttäisi siltä, että ihmisiltä selkeästi vaaditaan "parhaimpaansa pyrkimistä", niin psyykkisesti kuin fyysisestikin, ja kanssaihmiset arvioivat omia ja muiden suorituksia jatkuvasti. Ollaan totuttu siihen, että kaikki arvostelevat kaikkia. Kun sitten joku ei piittaa lainkaan siitä, ettei "suoriudu hyvin itsestään huolehtimisessa", se aiheuttaa ilmiselvästi ahdistusta niissä, jotka itse kovasti pyrkivät hyvään kuntoon ja ulkonäköön. Luin juuri jostain artikkelista, että etenkin Jenkeissä voidaan jo sanoa, että vakavasti otettavalta ja itseään kunnioittavalta työikäiseltä ihmiseltä vaaditaan sitä, että hänen on näytettävä pärjäämisensä myös fyysisellä kunnollaan. Noh, jenkit nyt tiedetään, mutta kyllähän tämä näkökanta näyttää täällä meilläkin vallitsevan.
Jos ei kuitenkaan ajatella muita ihmisiä ja heidän ahdistuksiaan, niin mitä pitäisi ajatella ylilihavasta ihmisestä itsestään, ja siitä, että hän "alisuoriutuu" osasta elämästään ja hukkaa kalliita elinvuosiaan ja mahdollisuuksiaan joiltain osin? Ketään ei voida velvoittaa elämään hyvää elämää, fiksua elämää tai pitkää elämää. Jokainen voi elää käytännössä ihan miten haluaa, ja olla tyytyväinenkin siihen. Voi tehdä rikoksia ja joutua vankilaan, käyttää rahansa typerästi ja joutua vararikkoon tai olla nyt vaikka sitten ylilihava ja mahdollisesti kärsiä sen seuraukset. Mutta saako näihin valintoihinsa olla tyytyväinen ja avoimesti kertoa sen?
Mielestäni on aika luonnollista, että moni ihminen kokee vaikeaksi suhtautua ihmiseen, joka on tyytyväinen "epäonnistumiseen", kun kaiken kaikkiaan elossa säilymisen vuoksi pyrimme lähtökohtaisesti onnistumaan ja parantamaan suorituksiamme. Tältä kannalta tuntuu jokseenkin luontevalta, että mikäli vaikkapa heroiiniaddikti on tyytyväinen olotilaansa, muut näkevät siinä kuitenkin paljonkin korjattavaa. Saman voinee liittää ruoka-addiktioihin. Moni addikti tulee pidemmän päälle myös hyvin riippuvaiseksi muista ihmisistä omien käsistä riistäytyneiden ongelmiensa vuoksi. Olisiko siis enemmän oikein, että he tuntisivat olevansa tyytymättömiä elämäänsä ja näin ikään kuin rehellisempiä tosiasioille? Hyvä itsetunto ei tarkoita, että pitäisi olla sokea ja arvostelukyvytön omille ongelmilleen.
Ehkä lihavan olisi siis rakentavampaa sosiaalisissa ympyröissä olla toki tyytyväinen itseensä ihmisenä, mutta erottaa se omasta lihavuudestaan, joka nyt aika kiistämättä on kuitenkin enemmän rajoite kuin ansio. En tiedä. Tai ehkä joku tosiaan on tyytyväinen nimenomaan siihen, että on ylilihava?
Äärimmäisen harva varmaan on tyytyväinen nimenomaan lihavuuteen, mutta moni ei varmastikaan anna lihavuuden estää tyytyväisyyttä kokonaisuuteen. Se, että lihava ihminen sanoo rakastavansa itseään (ja vaikka kehoaankin vikoineen päivineen) ei vielä tarkoita, että hän haluaisi olla lihava. Itseään voi rakastaa siitäkin huolimatta, ettei ole onnistunut kaikessa, koska kukapa olisi?
Kyllä Pipsa on pudottanut painoa valtavasti lähtöpainostaan.Aivan mahtava suoritus.Ja jo viiden prosentin painonpudotuksesta on terveydellistä hyötyä.Sitäpaitsi olen lukenut jonkun viisaamman kertoneen,että laihduttajan on hyvä pitää silloin tällöin mässyttelypäivä,jolloin jumittunut aineenvaihdunta käynnistyy uudelleen.Ei Pipsan lautasella näyttänyt olevan lettuja isoa määrää,joten älkää ihmiset vauhkoontuko.
Jotenkin niin surullinen video. Yhden ihmisen yksinäiset lettukestit. Pöydälla kattauksena yksi ainoa lautanen, veitsi ja haarukka.
Tuli paha mieli Pipsan puolesta, vaikka hän reippaasti yrittääkin esittää iloista.
Samalla huomasin, kuinka iloinen saan olla siitä, että voin olla osa yhteisöä, jonka lettukesteissä on väkeä ja iloista hyörinää. Kukin paistaa lettuja vuorollaan, eikä yhtä nakiteta olemaan hellan ääressä koko paistoaikaa. Sitten maistellaan, mitkä lisäkkeet lettuihin parhaiten sopii, vertaillaan ja rupatellaan kivasti katetun pöydän ääressä.
Heh, aivan varmasti sulle tuli paha mieli. Niinkin paha, että piti varta vasten korostaa miten mahtavaa teidän lettukesteissänne on. 😀
Minun mielestäni yksinäiset herkutteluhetket ovat parhautta ja "iloinen hyörinä" ympärillä vaan häiritsisi. Kaikki eivät ole läheisriippuvaisia laumasieluja, jotka tarvitsevat syömiseenkin seuraneitiä. 🙂
Joo, voi minua kun nyt yksin videolla maistoin miltä lettu maistui. Ja tämä tietenkin tarkoittaa että söin koko lettuvuoron yksin, aivan yksin. 😀 Lettukestit tosiaankin oli, mutta kuten varmasti moni tietää, niin minä en kuvaa kaikkea tänne blogiin. Ja nämä lettukestit oli yksi niistä, koska siellä oli ihmisiä jotka eivät halua näkyä blogissa ja minä kunnioitan heidän toiveitaan, joten saatte tyytyä nyt tyytyä tähän yksinäiseen letunsyöjään. 😀
Joka kerta kommentteja lukiessani järkytyn miten KAIKESTA mitä Pipsa tekee saadaan väännettyä negatiivista kommenttia ylipainosta. Jokainen elää juuri niinkuin itse haluaa eikä se asiaa auta solvata henkilöä kommenttikentässä. Sulla on Pipsa hyvä blogi, keep up the good work äläkä välitä kaikenmaailman elämäntapavalittajista 🙂
56 kommenttia
Anonyymi
Että tällainen elämäntaparemontti! Oisit tehnyt jonkun maittavan hieman erikoisemman salaatin, joka soveltuu pääruuaksi. Esim lohisalaatti.
Aika paha katsoa kun painonpudotuksesi ei ole edennyt ja siitä huolimatta syöt puhdasta valkoista vehnää, rasvaa ja sokeria sisältävää lettua.
Anonyymi
elämäntaparemonttiin kuuluu herkuttelut tiedoksi vaan sulle anonyymi 19.11
Oili-Maria
Vaikka on elämäntaparemontissa/laihduttaa/tekee ihan mitä vain vastaavaa, niin ei se tarkoita sitä, ettei mitään herkkuja saa syödä koskaan. Elämäntapamuutokseenkin kun kuuluu se, että sillä tyylillä elellään loppuelämä – eli logiikkasi mukaan ei sitten ikinä enää sais syödä muuta kun sitä salaattia ja kaikkea superterveellistä?
Kaikkea kohtuudella, ja hyvä tulee 🙂
Anonyymi
Voi voi.Toivottavasti sulta ei mennyt yöunet tämän Pipsan tekemän virheen takia.
Anonyymi
Kai tämä on vitsi?
Elämäntaparemontti tarkoittaa juuri sitä, että edelleen kaikkea voi syödä, kunhan syö kohtuudella. Tuo hysteria valkoisesta vehnästä, rasvasta ja sokerista on ihan hullua.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Eihän letut mitään pääruokaa ole. 😀 Vaan jälkkäri, herkku. Mitä otetaan välillä, mutta ei joka päivä. 🙂
Anonyymi
Kyllä nyt osa takalistonsa repii kun syöt lettuja. Eihän nyt lihavat saa lettuja syödä,kauheeta Piia.
Anonyymi
Paista kahdella pannulla samanaikaisesti, niin säästät ajasta.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Se ois kyllä totta, kenties joskus kokeilen jos tulee oikea kiire. 🙂
Anja
Nam, arvaappas vain alkoiko nyt tekemään mieli lettuja… 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No varmaankin. 🙂
Anonyymi
Aika satsin teitte… Meidän lettutaikinassa on 3 dl maitoa kahdelle hengelle.
Anonyymi
Samma här😊 Melkoinen annos kahdelle.
Anonyymi
Ei noin pientä taikinaa kannata tehdä, paistaa kerralla enemmän, jos kerran moiseen puuhaan viitsii ryhtyä.
Anonyymi
Tietäähän kaikki, että niitä lettuja ei ole pakko syödä kaikkia kerralla?.. En kyllä jaksaisi itse paistaa pelkästään niitä kolmea, jotka kerralla yleensä syön vaan teen suosiolla isomman satsin.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Jokainen saa tehdä just sen verran taikinaa kun on tarvis. 🙂
Anonyymi
Miksi et paista kahdella pannulla samaan aikaan? Ja lettuja ei leivota.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei oo aiemmin ollut kahta pannua, nyt ois tietty että kenties ens kerralla paistan. 🙂 Ja juu, tiedän ettei leivota mutta leipasin kuitenkin. 🙂
Anonyymi
No niin. Kiitti. Pakko tehdä huomenna lettuja.. 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ole hyvä vain. 🙂 Toivottavasti tuli hyviä. 🙂
Anonyymi
Kyllä minä niin mieleni pahoitin…
Lennu
Tämähän oli vallankin hauska video! No kaikki siun videot on. Muurikkaletut on muuten vielä valurautaakin paremmat! Suolaiset letut on itselleni isompi herkku kuin makeat 🙂 ja kuten muutkin, alkoi tekemään lettuja mieli..
Ah, olen kateellinen keittiöllesi! Itselläni 1,5 neliön koppi jonka remontointi jo toista vuotta kesken.. joten arvata saattaa, ettei kamalasti inspiroi siellä väsätä mitään ihmeellistä, joka vaatisi yhtään enempää pöytätilaa 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Niitä ne olikin, muurikkalettuja. Ne on tosi hyviä, semmosia rapsakoita oikeen. Ja tosiaan, parempia kuin valuraudan kanssa tehdyt. Oon pari kertaa maistanut noita muurikkalettuja. Mä tiedän tunteen, meilläkin oli joskus semmonen asunto jossa oli pieni keittiö eikä sillon juurikaan tullut leivottua. Et kolmessa viimeisessä asunnossa, sitäkin enemmän. 🙂
Anonyymi
Joskus pitää herkutella. Taidanpa minäkin paistaa lettuja viikonlopulla.
Nam…
>Leena
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
No todellakin. 🙂 Paistoitkos lettuja?
Anonyymi
Eikö elämäntaparemppa ole sitä, että eletään ihan normaalistikin eikä kitukuureilla loppuelämää. Totta kai voi syödä herkkujakin, kunhan tekee sen kohtuudella.
Alkuun tietysti kannattaa jättää turha herkuttelu pois, jos se on ollut lihomisen pääongelma. Laihtuminenhan on tavallaan elämäntaparemontin sivutuote, ei itsetarkoitus. En pysty itse näin normaalipainoisena ja herkkuja yms.useinkin syövänä arvioida, miten ja missä ajassa painon pitäisi pudota, jos on tosi paljon ylipainoa. Koko kehohan toimii silloin jo vähän eri systeemillä aineenvaihdunnallisesti kuin normaalipainoisella. Itsellä paino lähtee heti laskuun, jos syön vähän.
Pidätkö Pipsa vielä ruokapäiväkirjaa, siis itsellesi? Ei sitä blogissa tarvitse toitotella, jollet taas innostu.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Sitähän se on enkä mä syö lettuja joka päivä. Eikä edes kahdestaan syöty noita lettuja. 😀 Kyllä mä itelleni pidän tuota ruokapäiväkirjaa. 🙂
Anonyymi
Onnea valmistuneelle! 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Kiitos vaikka en oo vielä valmistunut. 🙂
Anonyymi
Taistelet ylipainoa vastaan ja olet elämäntaparemontilla, mutta teet videon jossa vedät lettuja naamaan YKSIN. Video olisi ymmärrettävissä jos sinulla olisi esim lapsivieraita. Nyt lihava istuu YKSIN pöydän ääressä ja vetää tyhjiä kaloreja naamaan. Et opi näköjään mitään! Jäätävää katsottavaa!
Anonyymi
Parempi ettet katso YKSIN näin JÄÄTÄVÄÄ katsottavaa.On vaarana saada äkillinen sydäninfarkti.
Anonyymi
Kyllä nyt on vaarana,että näet painajaisunia,jossa letut ja kalorit hyppivät lautaselta suuhusi ihan itsekseen.Älä katsele tällaisia kauhuvideoita yksin.
Anonyymi
Mitenkähän kamalaa minun syömiseni sinulle olisi kun yksin elävänä istun pöydän ääressä YKSIN ja syön YKSIN niin herkut kuin salaatit? Ei hyvää päivää taas näiden hurupäiden kommentointien kanssa…
Anonyymi
Eikö YKSIN saa syödä vai? Vai eikö YKSIN saa syödä mitään herkkuja? Pitäskö sunkin oppia jotain, vai ootko mielestäs niin täydellinen, että voit keskittyä oman elämäs sijaan muiden arvosteluun? Ainakaan käytöstapoja sulla ei ole, niitä voisit vaikka opetella.
Anonyymi
Aikuinen ei saa syödä lettuja ilman seuraa? Hankalaa tulee monen sinkun elämästä, jos tällaisia "neuvoja" kuuntelee.
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
ahhahahhahha, päivän parhaat naurut. Mistäs te sitä videon perusteella tiedätte, kenen kanssa mä letut lopulta söin? Kaikkea kun ei kerrota 😉 Ja toisekseen, videollakin näkyi vain yksi lettu siinä lautasella. Huvittavaa miten paljon jotakin korpeaa se kun lihava tekee lettuja ja syö yhden videolla. Siitä tehdään sitten ihan omia johtopäätöksiä ja toki kaikinmokomin, mutta pliis, älkää silti sen perusteella lähtekö esittämään sitä muualle tai tänne, että näin oikeasti on. 🙂
Anonyymi
Nyt iski lettuhimo 🙂 kiitos! Kaupan kautta kotiin
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ole hyvä, toivottavasti tuli maukkaita lettuja?
Anonyymi
Sun pitäisi saada oma kokkiohjelma… Tuo oli oikeasti niin hauskinta ikinä :))
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Ei muutakuin toivomaan tämmöstä ohjelmaa joltakin tuotantoyhtiöltä tjs. 🙂
Anonyymi
Sairaalloinen ylilihavuus on itse aiheutettu elimistön häiriötila, joka aiheuttaa paljon sairauksia ja lihavan itsensä eliniän huomattavaa lyhenemistä. Esim: http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1294 . Ihmisten negatiiviset reaktiot johtuvat tulkintani mukaan siitä, että lihavuuden ongelmat ja ratkaisut ovat yleensä psyykkisiä. Eli toisin sanoen lihava itse aiheuttaa ongelmat huonolla itsesäätelyllään ja toisalta voisi korjata ne parantamalla itsekontrolliaan, noin lyhyesti sanottuna. Jos sitten lihava henkilö on "tyytyväinen" huonoon itsekontrolliinsa, se näyttää aiheuttavan ihmisissä aggressioita.
Tässä meidän 2010-luvun maailmassa näyttäisi siltä, että ihmisiltä selkeästi vaaditaan "parhaimpaansa pyrkimistä", niin psyykkisesti kuin fyysisestikin, ja kanssaihmiset arvioivat omia ja muiden suorituksia jatkuvasti. Ollaan totuttu siihen, että kaikki arvostelevat kaikkia. Kun sitten joku ei piittaa lainkaan siitä, ettei "suoriudu hyvin itsestään huolehtimisessa", se aiheuttaa ilmiselvästi ahdistusta niissä, jotka itse kovasti pyrkivät hyvään kuntoon ja ulkonäköön. Luin juuri jostain artikkelista, että etenkin Jenkeissä voidaan jo sanoa, että vakavasti otettavalta ja itseään kunnioittavalta työikäiseltä ihmiseltä vaaditaan sitä, että hänen on näytettävä pärjäämisensä myös fyysisellä kunnollaan. Noh, jenkit nyt tiedetään, mutta kyllähän tämä näkökanta näyttää täällä meilläkin vallitsevan.
Jos ei kuitenkaan ajatella muita ihmisiä ja heidän ahdistuksiaan, niin mitä pitäisi ajatella ylilihavasta ihmisestä itsestään, ja siitä, että hän "alisuoriutuu" osasta elämästään ja hukkaa kalliita elinvuosiaan ja mahdollisuuksiaan joiltain osin? Ketään ei voida velvoittaa elämään hyvää elämää, fiksua elämää tai pitkää elämää. Jokainen voi elää käytännössä ihan miten haluaa, ja olla tyytyväinenkin siihen. Voi tehdä rikoksia ja joutua vankilaan, käyttää rahansa typerästi ja joutua vararikkoon tai olla nyt vaikka sitten ylilihava ja mahdollisesti kärsiä sen seuraukset. Mutta saako näihin valintoihinsa olla tyytyväinen ja avoimesti kertoa sen?
Mielestäni on aika luonnollista, että moni ihminen kokee vaikeaksi suhtautua ihmiseen, joka on tyytyväinen "epäonnistumiseen", kun kaiken kaikkiaan elossa säilymisen vuoksi pyrimme lähtökohtaisesti onnistumaan ja parantamaan suorituksiamme. Tältä kannalta tuntuu jokseenkin luontevalta, että mikäli vaikkapa heroiiniaddikti on tyytyväinen olotilaansa, muut näkevät siinä kuitenkin paljonkin korjattavaa. Saman voinee liittää ruoka-addiktioihin. Moni addikti tulee pidemmän päälle myös hyvin riippuvaiseksi muista ihmisistä omien käsistä riistäytyneiden ongelmiensa vuoksi. Olisiko siis enemmän oikein, että he tuntisivat olevansa tyytymättömiä elämäänsä ja näin ikään kuin rehellisempiä tosiasioille? Hyvä itsetunto ei tarkoita, että pitäisi olla sokea ja arvostelukyvytön omille ongelmilleen.
Ehkä lihavan olisi siis rakentavampaa sosiaalisissa ympyröissä olla toki tyytyväinen itseensä ihmisenä, mutta erottaa se omasta lihavuudestaan, joka nyt aika kiistämättä on kuitenkin enemmän rajoite kuin ansio. En tiedä. Tai ehkä joku tosiaan on tyytyväinen nimenomaan siihen, että on ylilihava?
Anonyymi
Erinomaisesti kirjoitettu kommentti!
Äärimmäisen harva varmaan on tyytyväinen nimenomaan lihavuuteen, mutta moni ei varmastikaan anna lihavuuden estää tyytyväisyyttä kokonaisuuteen. Se, että lihava ihminen sanoo rakastavansa itseään (ja vaikka kehoaankin vikoineen päivineen) ei vielä tarkoita, että hän haluaisi olla lihava. Itseään voi rakastaa siitäkin huolimatta, ettei ole onnistunut kaikessa, koska kukapa olisi?
Anonyymi
Hyvää pohdintaa. Avaatko vähän vielä miten tämä liittyy Pipsaan ja letunpaistoon?
Anonyymi
Miksi tuon metallisen astian pohjassa oli vielä tuo viivakoodi lappu? Etkö ole pessyt sitä ennen käyttöä ?
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Piti hetki miettiä että mikähän astia, mutta joo, on sitä käytetty ja pestykin, mutta viivakooditarra on jäänyt huomaamatta. 😀
Anonyymi
Kyllä Pipsa on pudottanut painoa valtavasti lähtöpainostaan.Aivan mahtava suoritus.Ja jo viiden prosentin painonpudotuksesta on terveydellistä hyötyä.Sitäpaitsi olen lukenut jonkun viisaamman kertoneen,että laihduttajan on hyvä pitää silloin tällöin mässyttelypäivä,jolloin jumittunut aineenvaihdunta käynnistyy uudelleen.Ei Pipsan lautasella näyttänyt olevan lettuja isoa määrää,joten älkää ihmiset vauhkoontuko.
Anonyymi
Lettukestit, siis juhlat.
Jotenkin niin surullinen video. Yhden ihmisen yksinäiset lettukestit. Pöydälla kattauksena yksi ainoa lautanen, veitsi ja haarukka.
Tuli paha mieli Pipsan puolesta, vaikka hän reippaasti yrittääkin esittää iloista.
Samalla huomasin, kuinka iloinen saan olla siitä, että voin olla osa yhteisöä, jonka lettukesteissä on väkeä ja iloista hyörinää. Kukin paistaa lettuja vuorollaan, eikä yhtä nakiteta olemaan hellan ääressä koko paistoaikaa. Sitten maistellaan, mitkä lisäkkeet lettuihin parhaiten sopii, vertaillaan ja rupatellaan kivasti katetun pöydän ääressä.
Anonyymi
Taitaa Pipsalla olla blogin ulkopuolista elämääkin. Että silleen.
Anonyymi
Saman laitoin merkille. Todella surullinen video.
Anonyymi
Heh, aivan varmasti sulle tuli paha mieli. Niinkin paha, että piti varta vasten korostaa miten mahtavaa teidän lettukesteissänne on. 😀
Minun mielestäni yksinäiset herkutteluhetket ovat parhautta ja "iloinen hyörinä" ympärillä vaan häiritsisi. Kaikki eivät ole läheisriippuvaisia laumasieluja, jotka tarvitsevat syömiseenkin seuraneitiä. 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Joo, voi minua kun nyt yksin videolla maistoin miltä lettu maistui. Ja tämä tietenkin tarkoittaa että söin koko lettuvuoron yksin, aivan yksin. 😀 Lettukestit tosiaankin oli, mutta kuten varmasti moni tietää, niin minä en kuvaa kaikkea tänne blogiin. Ja nämä lettukestit oli yksi niistä, koska siellä oli ihmisiä jotka eivät halua näkyä blogissa ja minä kunnioitan heidän toiveitaan, joten saatte tyytyä nyt tyytyä tähän yksinäiseen letunsyöjään. 😀
Anonyymi
Joka kerta kommentteja lukiessani järkytyn miten KAIKESTA mitä Pipsa tekee saadaan väännettyä negatiivista kommenttia ylipainosta. Jokainen elää juuri niinkuin itse haluaa eikä se asiaa auta solvata henkilöä kommenttikentässä. Sulla on Pipsa hyvä blogi, keep up the good work äläkä välitä kaikenmaailman elämäntapavalittajista 🙂
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näinhän se taitaa valitettavasti mennä, mutta eipä se menoa hidasta. 🙂
Anonyymi
😀 kohta 5:04 "ihan itte tein" 😀 Ihana.
Unknown
Mie kanssa nauroin aivan Veeti silimissä. Niin ihana! 😀
PipSa / Piia Viena - Värikäs Elämäni
Näin on! 🙂